Maamme hallitus kertoi eilen tiistaina poikkeuksellisista kansallisista toimista Korona-virusepidemian ehkäisemiseksi. Ne olivat odotettuja mutta samalla äärimäisen kovia päätöksiä. Toivottavasti näillä poikkeuksellisilla keinoilla saamme riskiryhmät suojeltua tehokkaasti.

Vaikka tilanne ja linjaukset ovat ymmärrettäviä, herää samalla minulle myös huoli. Siinä missä viruksen tilannekuva muuttui, monet muut asiat ja tarpeet ovat yhä olemassa. Keskiviikkona siirtyy viimeistään arviolta 700.000 lasta ja nuorta etäopetukseen koteihin. Tilanne vaatii kaikilta osapuolilta uuden oppimista ja ehkä epämukavuudenkin sietokykyä. Käytännössä tilanne tarkoittaa myös, että valtava määrä lapsia ja nuoria jää ulkopuolelle tutuista yhteisöistä, sosiaalisesta tuesta ja ilmaisesta kouluruuasta. Nämä eivät todellakaan ole kaikille itsestään selvyyksiä ja huomaan omien juurieni muistuttavan olemassa olostaan tämän asian todetessani.

​On totta, että suuri osa saa huomenna tarvitsemansa tuen kotoa: etäopiskeluun mahdollistavat laitteet, kotiruuan ja tarpeellisen opastuksen sekä neuvonnan. Huoltajilla on velvollisuus huolehtia siitä, että lapsi suorittaa oppivelvollisuutta. Yhteiskunnan kriittisissä toiminnoissa työtä tekevien lapsilla on edelleen oikeus yhteiskunnan tarjoamaan opetukseen samoin kuin erityisen tuen lapsilla. Mutta onko meidän lapsilla ja nuorilla myös sosiaalisiin tarpeisiin liittyvä oikeus olla osa päiväkoti- ja kouluyhteisöä?

Jotta minua ei ymmärretä väärin, totean: en kritisoi linjauksia - olen ainoastaan huolissani. Enkä ainoastaan lapsista ja nuorista vaan myös yksinäisistä isistä, äideistä, sinkuista ja ikäihmisistä - sillä me kaikki olemme tavalla tai toisella riippuvaisia sosiaalisuudesta, joka nyt monien ryhmätoimintojen tauolle jäämisessä haastetaan.

Muuttuvassa ympäristössä hyvä mielen terveys ja sosiaalinen tuki on yksilöille yhä tärkeämpi voimavara. Ne tukevat tasapainoista elämää ja luovat edellytyksiä toimia erilaisten yhteisöjen osana. Uusi tilanne haastaa myös jo ennestään murroksessa olevaa palveluverkostoamme.  Maakunnassamme on kuitenkin jo ollut käynnissä monia puhelimitse ja verkossa toimivia palveluita, kuten asiantuntijoiden chat- palvelu "Onks tää normaalia?".  Toivottavasti matalan kynnyksen resurssit toimintaan turvataan myös poikkeuksellisessa tilanteessa ja vielä lisää uusia keksitään.

Yhdistysten, järjestöjen ja kolmannen sektorin apu on juuri nyt monella tavalla korvaamatonta. Toivottavasti he saavat käyttöönsä vielä jakamattomia, esimerkiksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen STM:n alaisia varoja aikaistetusti. Kriteereistä on varmasti helpohkoa päästä yksimielisyyteen.  Niin ikään yritysten toiminta on koko valtiontalouden selkäranka. Heidän tukemiseen eri lainsäädännön muutoksin on jo olemassa useita esimerkkejä muista maista.

Vaikka haasteita on, on meillä mahdollisuus samalla toteuttaa monien kaipaamaa yhteisöllisyyttä ja päätöksenteon ketteryyttä ja luovuutta.  We can do this. 

Kuva: Aleksey Kupririkov

​Keskustelu raidelinjauksien parissa on käynyt viime kuukausia kuumana. Keskeinen tunnistettu huoli on paitsi Suomen sisäisen, yhtenäisen vision puuttuminen mutta myös paikallistasolla itäradan voimakas lobbaaminen, joka toteutuessaan vähentäisi oleellisesti nopeiden kaukoliikenteen junien (InterCity ja Pendolino) pysähtymistä Lahdessa. Tämä tekisi paitsi oikoradan investoinnin mitättömäksi, olisi myös turmiollinen koko Lahden seutukunnalle. Etuna Päijät-Hämeelle tällä hetkellä on, ettei idässä ole kyetty kuitenkaan muodostamaan selkeää yhtenäistä kantaa itäradalle, vaan esillä on myös kaksi kilpailevaa linjausta.

Itärataa ei voi perustella kustannusnäkökulmista. Tällä hetkellä itäradan kustannusarvio Porvoo-Kouvola välillä on 1,7 mrd., ja Porvoo-Kotka-Hamina-Luumäki välillä 2,8 mrd. Samaan aikaan koko Suomen rautatieväyläverkko on päässyt rapistumaan sen kunnossapidon niukkojen resurssien seurauksena. Yksin päällystettyä, valtion ylläpitämää tietä on Väylän tilastoissa noin 55 000 kilometriä. Kahteen huonompaan luokkaan kuuluu liki 8000 kilometriä. Kaikkein huonoimmassa luokassa on liki 4000 tiekilometriä, joka tarkoittaa, että niillä liikkuvien omaisuus on varassa. Korjausvelkaa koko väyläverkolla (tiet, radat, vesiväylät) on yhteensä ollut noin 2,5 miljardia viime vuonna. On varsin yksiselitteistä, että järkevintä on nykyisten maanteiden ja rautateiden runkoverkoston kehittäminen.

Vähäpätöinen vaikutus itäradan toteutuessa ei olisi myöskään Venäjälle liikennöivän Allegron siirtyminen uudelle radalle. Päijäthämäläisten lisäksi haittaa tästä olisi Tampereen suunnasta Venäjälle ja Venäjältä matkaaville, jotka joutuisivat koukkaamaan päärataa pitkin pääkaupunkiseudun kautta. Tämän vuoksi Hämeen molemmat maakunnat näkevät nykyisen pääradan kehittämisen tärkeänä yhteisenä edunvalvonta asiana.

Oikaisua pääradalta Kouvolaan on vaikea perustella millään tavalla. Matka-ajoissa ei ole eroa, sillä Kouvolasta Kuopioon sekä Joensuuhun kulkevilla radoilla on pitkiä, maksiminopeudeltaan 140 km/h olevia rataosuuksia. Matalat nopeusrajoitukset johtuvat matkan varrella olevista tasoristeyksistä, sähköistyksen toteutustavasta ja ratageometriasta. Rataosuus on lisäksi pääsääntöisesti yksiraiteinen. Merkittävämpi vaikutus ja hyöty saavutetaan Savon ja Karjalan radan peruskorjauksella. Tämä on maakuntamme kannalta keskeinen viesti.

Raideratkaisuissa eletään tällä hetkellä kriittisiä hetkiä. Päijät-Hämeen eri toimijoiden tulee puolustaa yksituumaisesti nykyisen pääradan kehittämistä sekä sen osaksi tulevaa lentorataa. Lentorata mahdollistaisi puolen tunnin matka-ajan Lahdesta lentokentälle, jolla on iso merkitys esimerkiksi pääradan liittyessä kaukojunaliikenteeseen.

​(Kuva: Jaana Martikainen)

Kaksinapaisella Hämeellä on loistava mahdollisuus olla laajennetun metropolialueen hyvän arjen vyöhyke. Vaikka Päijät-Hämeen ns. ERVA-alueen vaihto repi Hämeen rikki, on meillä yhteisen vaalipiirin lisäksi useita yhdistäviä seikkoja, joiden vahvistaminen tuo laajaa etua molemmille. Tämä edellyttää järjestelmällistä ja yhtenäistä edunvalvontaa kaikilla rintamilla.

Suomirata mahdollistaa toteutuessaan paitsi suoran ja nopean yhteyden Helsingin keskustan ja Helsinki-Vantaan lentoaseman välille, myös suoran junayhteyden pääradalta lentoasemalle sekä tunnin yhteyden Tampereen ja Helsingin välille. Suomirata on suomen aortta, ja edellytys koko Suomen toimivalle raideliikenteelle idästä ja pohjoisesta länteen ja etelään. Suomiradan edunvalvonta tulee olla jokaisen päättäjän prioriteeteissa. Henkilöliikenteen lisäksi myös tavaraliikenne vaatii pääradan päivittämisistä 2000-luvulle.

Koko Etelä-Suomen näkökulmasta erityisessä asemassa ovat myös kaupunkiseutujen väliset raideliikenneyhteydet. Ratainfran suunnittelua ja sen vaikutuksia aluerakenteeseen ja alueiden kehitysedellytyksiin kestävästi arvioidessa tulee myös miettiä, miten liikennejärjestelmä tukeutuu olemassa olevaan aluerakenteeseen ja tukee sen kehittymistä. Metsien läpi kulkevat oikoradat eivät ole taloudellisesti, toiminnallisesti eivätkä maankäytön kannalta perusteltuja. Väestökehityksen näkökulman nostaminen esiin (esim. ikääntyminen ja toisaalta työssäkävijöiden määrän vähentyminen) onkin oleellinen pohdittaessa kannattavan liikennöinnin mahdollisuuksia.

Ratahankkeiden edunvalvonnan lisäksi Hämeitä yhdistävät puhdas luonto, paikallisuus, hyvinvointiyrittäjyys ja vahva kulttuurihistoria. Yhteinen matkailumarkkinointi on mahdollisuuksia täynnä. Sen ympärille on jo kehitelty laajaa maakuntarajat ylittävää Lakeland –yhteistyötä, jossa Päijät-Hämeen hyvin toimiva matkailuorganisaatio tukee Kanta-Hämettä mutta saa vastalahjaksi uudenlaisia matkailun kokonaisuuksia ja laajemmat hartiat omiinsa yhdistettäväksi.

Alueiden ja kaupunkiseutujen sekä maakuntien välinen saavutettavuus ovat kysymyksiä, jotka ratkaistaan paikallisesti. Niitä ei ole tarpeen käsitellä valtakunnallisissa suunnitelmissa muutoin kuin mitä valtakunnalliset linjaukset ja ratkaisut edellyttävät. Tähän liittyy maakuntakaavan merkitys, joka mahdollistaa yhteisen keskustelun kehittämisen priorisoinneista. Se on myös väline pitkäjänteiselle suunnittelulle. Suunnitteilla olevan maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa maakuntakaavan asema tulee ehdottomasti turvata samana kuin se on ollut.

Merkittävä yhteinen, jo käynnistynyt edunvalvonta, liittyy uuteen rakennerahastokauteen. Siinä Häme on ollut merkittävässä alakynnessä jo pitkään. Kun keskustelua syksyllä käynnistettiin, syytettiin pohjoisesta Hämeen olevan ryöstöretkellä. Siitä kuitenkaan ei ole kyse, vaan oikeudenmukaisuudesta. EU:n aluekehitys- ja sosiaalirahojen määrä on ollut Suomeen noin 1,1 miljardia euroa ja siitä summasta peräti 700 miljoonaa euroa on korvamerkitty Itä- ja Pohjois-Suomeen harvan asutuksen perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Päijät-Häme on saanut rahoitusta noin 18 euroa, kun vastaava summa on Etelä-Savossa peräti 94 euroa per asukas. Kanta-Häme on saanut rahoitusta vähiten kaikista maakunnista. Rakennerahastot on tarkoitettu alun perin tasaamaan kehityseroja maan sisällä mutta ne eivät mene enää maantieteellisesti, kuten ennen. Hämeen suuret haasteet ovat työttömyydessä ja sosiaalisessa pahoinvoinnissa, joihin rahastot toisivat paljon lisää välineitä.

Hämeellä on siis paljon voitettavaa, kun emme anna maakuntarajan vaikuttaa. Haastammekin kaikki mukaan yhteiseen tekemiseen!

Kristiina Hämäläinen (Kok.) Päijät-Hämeen maakuntahallituksen vpj.
Sari Rautio (Kok.) Hämeen maakuntahallituksen vpj.

Hollolan kunta kävi syksyllä 2017 keskustelua PHHYKY:n asiantuntijoiden ja päättäjien kesken siitä, mitä kunnan tulisi tehdä sotekiinteistöjen kanssa. Hollolan kunnan suorassa omistuksessa oli sote-kiinteistöjä 11 osoitteessa, joiden tasearvo ilman tulevaisuuden korjausinvestointeja oli 9,3 milj. euroa. Kunnassa tiedostettiin riski tyhjiksi jäävien tai korjauskelvottomiksi todettavien kiinteistöjen osalta.

Selvityksessä todettiin, että suurin osa sote-kiinteistöistä oli tilojen, sisäilmaongelmien ja tarpeenosalta epäkuranttia. Terveyskeskuksen todettiin olevan laajan peruskorjauksen tarpeessa. Syksyn 2017 selvittelyjen ja riskianalyysin pohjalta kunnassa päädyttiin luopumaan suurimmasta osasta sote-kiinteistöjä.

Terveyskeskuksen osalta päädyttiin uudisrakennukseen, koska peruskorjauksen hinta olisi noussut lähelle uudisrakentamisen tasoa ja varmuutta sisäilmaongelmien poistumisesta ei ollut. Myös tilatehokkuus ja toiminnallisuus puolsivat uudisrakentamista. Eri rahoitusvaihtoehdot punnittiin tarkoin.

Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä piti tärkeänä säilyttää Hollolassa julkisen palveluntuottajan asema. Uuden sote-keskuksen rakentamispäätökseen liittyi myös kunnan voimakas ikääntyminen ja Hyvinvointikuntayhtymän senioriasumisratkaisuhin kunnalle asettamat odotukset. Vanhan terveysaseman tilalle rakentuukin osana kiinteistöpäätöksiä 100 matalan kynnyksen senioripalveluasuntoa tarjoava seniorikampusalue.

Kiinteistöpäätöksiä tehdessä kunta kuuli useaan otteeseen Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän asiantuntijoita. Yhtymän hallitus teki 2.10.2017 päätöksen uudistuvasta maakunnallisesta palveluverkosta, jossa on mainittuna 5-6 laajan tason hyvinvointiasemaa ja jokaisessa kunnassa vähintään yksi perustason hyvinvointikeskus. Hollolan kohdalla kyse oli laajan palvelun asemasta, joka palvelisi myös läntisen toiminta-alueen asukkaita. Ministeriöltä anottiin rakennushankkeelle poikkeuslupa, jonka ministeriö katsoi tarpeelliseksi ja myönsi sen.

Suunnitteluhanke käynnistyi keväällä 2018. Suunnittelutyötä tehtiin yhteistyössä ja rinnan Lahden Nastolan sote-keskuksen valmistelun kanssa teettäen osin myös yhteisiä kilpailutuksia. Hankkeeseen on varattu 2019–2021 talousarviossa yht. 14,5 M€. Tarjousten pohjalta kustannusarvion voidaan olettaa alittuvan.

Toimittaja Uusikallio (ESS 17.11.2019) toteaa kunnan betonoineen kiinteistö päätöksellä sote-palvelunsa. Hollolan kunnalla ei ole järjestämisvastuuta sote-palvelujen osalta, vaan se on siirtynyt Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymälle 1.1.2017. Kunta ei siis päätä palvelujen tuottamisesta (kuka tuottaa) tai palveluverkosta (missä tuotetaan). Tämä riski on otettu huomioon riskianalyysissa ja sote-keskuksen suunnittelutyössä muun muassa tilojen muutosmahdollisuuksien osalta. Hyvinvointikuntayhtymän johto ja asiantuntijat ovat olleet kaikissa vaiheissa arvioimassa hankkeen kiireellisyyttä, sijaintia ja palvelujen tilatarpeita.
​
Sote-kustannuksissa korostuu usein epäsuhta karanneiden erikoissairaanhoidon kulujen ja säästöissä rypevän perusterveydenhuollon välillä. Kyse on tunnistetusta ”ikuisuusongelmasta”, jonka syyn tietävät monet mutta silti vain oireita hoidetaan. Uusi Hollolan sote-keskus on harkittu satsaus juurisyyhyn -  perusterveydenhuoltoon, jonka tulee olla niin Suomen kuin maakunnankin kuntalaisten sote-palveluiden vankka kivijalka.