Hämeen ELY­- keskuksen lokakuun katsauksen mukaan maakunnassamme oli lokakuun lopussa 13 468 työtöntä työnhakijaa eli 3 422 enemmän kuin vuosi sitten. Päijät-Hämeessä työttömien työnhakijoiden kokonaismäärä kasvoi edellisvuoden lokakuusta kaikissa kunnissa; voimakkaimmin Kärkölässä (+54 %), Orimattilassa (+48 %) ja Hollolassa (+46 %). Syyskuuhun verrattuna työttömyys kasvoi kolmea kuntaa (Hollola, Padasjoki ja Hartola) lukuun ottamatta. Työttömistä kokoaikaisesti lomautettujen määrä kasvoi vuodentakaisesta koko alueella, kaikissa ikäryhmissä ja kaikissa koulutusasteissa. Eniten nousua on Padasjoella (+950 %), Orimattilassa (+569 %) ja Lahdessa (+556 %). Päijät-Hämeen kunnista työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta oli korkein Lahdessa (16,3 %). Luvuista puuttuvat mm. tuoreimmat Hollolan yritysuutiset.

Lehtitiedoista on voitu havaita myös, että Lahden työttömyys on jälleen isojen kaupungin korkein ja Scanian murheelliset uutiset lienevät tuoreessa muistissa. Maakunnan toiseksi suurimman kunnan, Hollolan kaksi suurta työllistäjää Hollola Works ja Holmet tekivät konkurssin viimeisen  kuukauden aikana. Konkurssit vievät työpaikan lehtitietojen mukaan lähes 150:ltä, mikä tarkoittaa suhteutettuna kunnan asukaslukuun ja työpaikkamäärään huomattavasti suurempaa menetystä kuin Scanian tapauksessa.

Maakuntamme valumisesta ruostevyöhykkeeksi on viety aktiivisesti viestiä eteenpäin usean maakunnan toimijan toimesta. Tästäkin huolimatta esimerkiksi aluekehitysrahojen jaossa elinkeinoministerin vaaka on tietojen mukaan kallistumassa jälleen pohjoisen suosimiseksi ja Itärataa koskeva edunvalvonta ontuu pahasti. On täysin realistinen tulevaisuuskuva, että maakuntamme vajoaa yhä enemmän kohti pohjaa, jossa olimme 1990-luvun alussa. Tämä tarkoittaa pysyviä vaurioita työmarkkinoihin ja sitä kautta vuosikymmenten heijastevaikutuksia.  

Keskeiseen asemaan nousevat jälleen valtakunnalliset edunvalvojat,  viesti ja lääkkeet alueen tilanteeseen on kyllä tehty maakunnan toimijoiden osalta selviksi: maakuntaan tulee saada erillistukea eli Scaniaan liittyvien toimenpide-esitysten uudistus ja laajennus vastaamaan alueen kokonaismenetyksiä, lisäresurssin osoittaminen alueen työllisyyden kuntakokeiluun työllisyyspalveluiden lisäämiseksi, työllisyyden rakennetuen käyttöönotto ja kohdennus Päijät-Hämeeseen sekä kehitys- ja investointitukien nostaminen määräajaksi merkittävästi korkeammalle tasolle (40%).

Valtakunnallisille edunvalvojillemme löytyy tähänkin asiaan taatusti laaja joukko maakunnan toimijoita tueksemme ja halua ponnistella yhteisten ongelmien voittamiseksi. Kyseessä ei ole nyt yhdenkään yksittäisen kunnan tilanne, vaan koko maakunnan tilanne. Eikä koko alueen edunvalvonta ole pois yhdeltä kunnalta. 

Kuluneen viikon aikana mediassa on käyty vilkasta keskustelua Suomen metsäpolitiikan linjan tulevaisuudesta ja Kokoomuksen linjasta. Keskustelu juontaa juurensa kansalaisaloitteeseen, jossa vaaditaan valtion metsiä hoidettavan jatkuvan kasvatuksen menetelmällä, ilman avohakkuita. Kansalaisaloite sai vaadittavat allekirjoittajat ja se luovutettiin eduskunnan käsiteltäväksi.

Aloite pohjautuu näkemykseen, jonka mukaan avohakkuut kieltämällä, luonnon monimuotoisuus lisääntyy ja taloudellinen tuotto paranee, kun metsän uudistamiskulut jäävät pois. Nämä perustelut ovat kuitenkin vailla tieteellistä ja tutkimukseen perustuvaa tietoa.

Puheenjohtaja Orpon ministerikaudella, vuonna 2014, hyväksyttiin uusi metsälaki, jonka valmistelua jatkettiin kokoomuslaisen Jari Koskisen toimesta. Laissa yhdistyy kestävä metsänhoito, metsänomistajan vapaus ja vastuu, kansantaloudentarpeet ja luonnon monimuotoisuuden suojelu.

Nyt yleisesti käytössä oleva tasaikänen kasvatusmalli, on vuosikymmeniä kestäneen tutkimustoiminnan ja Suomalaisen metsänhoidon osaamisen lopputulos, joka tuottaa metsissä parhaan mahdollisen taloudellisen tuoton. Suomalainen metsänhoito on maailman parasta. Joillekin omistajille ja kasvupaikoille sopii jatkuva kasvatus ja joillekin avohakkuuu. Kokoomus kannattaa metsien monipuolista käyttöä ja omistajan vapaata valintaa.

Metsälain 10§ nojalla, on erityisen tärkeät elinympäristöt suojeltu ja ne jätetään automaattisesti käsittelyn ulkopuolelle. Hakkuissa ja hoitotoimenpiteissä huomioidaan esimerkiksi riistanhoito, jättämällä käsittelemättömiä alueita suojaksi. Lahopuu jätetään metsään ja sitä jopa tietoisesti lisätään  monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Harvennushakkuissa puulajisuhdetta ohjataan sekametsän suuntaan, jotta lehtipuun määrä varmistetaan. Avohakkuissa säästöpuuryhmät ja säästettävä lahopuu, ovat olleet metsänhoidon arkea jo kauan, joten tasaikäinen kasvatusmalli ei tässäkään näkökulmassa ole vastakohta monimuotoisuudelle.

Valtion metsien hakkuissa on huomioitava, että metsiä hallinoivalle Metsähallitukselle on asetettu taloudelliset tavoitteet valtion budjetin tasolla. Mikäli metsien käsittelyä kevennetään, on käsiteltävä suurempia alueita vuosittain, jotta tavoitteet täyttyvät. Aiempaan metsälakiin verraten, Kokoomuksen keskeisen roolin ansiosta vapaus metsäomaisuuden käsittelyyn kasvoi huomattavasti ja rajoitteita jäi pois. Laki turvaa omaisuuden vapaan käytön mutta kuitenkin velvoittaa huolehtimaan esimerkiksi metsän uudistamisesta hakkuiden jälkeen, joten sillä turvataan puuntuotanto myös jatkossa.

Yksityismetsälaki on hyvä esimerkki siitä, että ihmisillä on taito ja halu pitää omaisuudestaan ja ympäristöstään huolta, ilman että valtio siihen lakien muodossa puuttuu. Kokoomus tukee METSO-ohjelmaa ja uskoo myös tässä kokonaisuudessa henkilökohtaiseen vastuunkatoon.
 
Janne Pekkarinen (Kok.)
Metsäkoneyrittäjä, kuntavaaliehdokas

Kristiina Hämäläinen (Kok).
Hämeen Kokoomuksen varapuheenjohtaja, kunnanvaltuutettu
Hollola

Maakuntajohtaja Laura Leppänen kirjoitti 21.8.2020 Etelä-Suomen Sanomiin herättelevän kirjoituksen käynnissä olevasta soteuudistuksesta, joka ei kuitenkaan synnyttänyt poliittista keskustelua. Vaimeneminen on tuntunut olevan vallalla niin aluekehitysrahajaossa, itäratalinjauksessa kuin valmistelussa olevassa soteuudistuksessakin. Maakuntajohtajan keskeinen kysymys oli, ollaanko nyt tekemässä hyvinvointialueiden lisäksi kaikessa hiljaisuudessa monialaisia maakuntia?

Kunnat ovat lausuneet jälleen kerran Suomen historian suurimpaan hallintouudistukseen. Onko nyt havaittavissa eritasoista väsymystä jo 20 vuotta meneillään olleeseen prosessiin, ettei huomata mitä todellisuudessa on tapahtumassa?
​
Maakuntaverosta on jo ilmeisimmin sovittu. On loogista, jos kokonaisuudessa olisi myötäjäinen, esimerkiksi monialaiset maakunnat. Voiko meneillään hiljaisuudesta päätellä, että käynnissä on hyvinvointialueiden luominen ja tämän jälkeen niiden muuttaminen monialaisiksi maakunniksi? Kunnat ovat kuitenkin lausuneet kovin erilaisesta kokonaisuudesta.

Jos käynnissä on monialaisten maakuntien hahmottaminen, sen tulisi olla mukana rakennevalmistelussa alusta alkaen. Päijät-Hämeessä kunnat ovat käytännössä valmistelusta ulkona. Sama koskee maakuntaliittoa. Hyvinvointikuntayhtymä tekee tällä hetkellä varsin itsenäistä oman tuotanto-organisaation suunnittelua tulevaan hyvinvointialueeseen.

Monialainen maakunta tulisi voimakkaasti kuntien kehittämis- ja elinvoimatehtävien tontille. Nämä asiat ovat perinteisesti haluttu pitää tiivisti kiinni kuntien perusprosesseissa maakunnallisen aluekehittämisen rinnalla. Mikäli elinvoimatehtäviä siirretään hyvinvointialueeseen, on kunnilla oltava sanansa sanottavana.

Mikä ylipäätään on kuntiemme tulevaisuus? Maan hallituksen kunnille antama lainaraha auttaa tekohengittämään tämän vuoden, mutta siitä eteenpäin on sankka rokkasumu. Lainarahalla eläminen on kestämätön tie ja samalla kuntien tulevaisuuden roolin määrittäminen on aivan keskeinen kysymys.

Kuka ajaa kuntien etua valtakunnallisesti?
 

​

Päijät-Häme on tunnettu monista eri matkailun mahdollisuuksista, joista luontomatkailu on voimakkaassa kasvussa. Koronaviruksen myötä kotimaan luontoon ovat löytäneet yhä useammat, mutta luontomatkailu yksi suurimpia kansainvälisen matkailun kasvualueita. Yhä useampi hakee arjessa ja lomalla luonnosta vastakohtaa hektisyydelle.

Tarvetta kuitenkin on maakunnan yhä monipuolisemmille luontoaktiviteeteille. Paineen lisääntyessä tulee myös ekologinen, kulttuurinen ja sosiaalinen kestävyys pystyä takaamaan. Kasvavat kävijämäärät sekä asiakaskunnan laajeneminen aloitteleviin luonnossa liikkujiin vaikuttavat oleellisesti myös asiakaturvallisuuden takaamiseen liittyviin vaatimuksiin.

Yksi suurimpia kasvavia luontoaktiviteetteja maakunnassamme on maastopyöräily, joka on kasvava pyöräilymatkailun osa-alue. Laji vetoaa eri ikäisiin ja –kuntoisiin ihmisiin. Sitä voi harrastaa yksin tai ryhmässä ja nykyään myös Suomessa mahdollisuus harrastamiseen on ympärivuotista. Puute on kuitenkin laadukkaista, merkityistä reiteistä.

Maastopyöräilyn mahdollisuudet myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmasta tuntien on hätkähdyttävää, että Päijät-Hämeessä on tiettävästi vain yksi merkitty reitti, joka sijaitsee Heinolassa. Pajulahdessa sijaitseva reitti on vain 1,5 kilometrin pituinen. Kuntien rajojen yli meneviä, merkittyjä reittejä ei ole lainkaan.

Houkuttelevalla ja helposti saavutettavalla reittitarjonnalla luodaan paitsi lisää kaikkien liikkujien turvallisuutta, myös rajataan luonnon kulumista ja lisätään luontomatkailun ja –harrastamisen vetovoimaa.

Reittejä suunnitellessa kannattaa ehdottomasti ottaa huomioon aluetaloudellinen näkökulma. Maastopyöräilijät hyödyntävät samoja majoitus- ja ravitsemuspalveluita kuin muutkin (luonto)matkailijat mutta he voivat kaivata lisäksi pyörävuokrausta, opastuspalveluita, pyörän pesu- ja huoltomahdollisuuksia, varaosia, turvallista pyörän säilytystä, peseytymismahdollisuuksia tai vaikkapa pyörän ja pyöräilijän kuljetus johonkin tiettyyn lähtöpisteeseen. Oheispalveluiden tuotteistaminen osaksi maastopyöräilyä on iso mahdollisuus.

Merkittyjen maastoreittien puuteen lisäksi maakunnan luontoreittien saavutettavuus eri internetsivuilla vaihtelee paljon ja on osassa kuntien kotisivustoissa vaikeasti löydettävissä. Lisäksi yleisesti käytössä oleva ja maksuton lipas.fi –sivusto ei pidä sisällään yhtään maakunnan maastopyöräreittiä mutta olisi tarkoitukseen helppo pohja.

Kuntien rooli asiassa on merkittävä, sillä metsähallituksen rooli painottuu usein luontomatkailun kehittämiseen suojelualueilla. Maastopyöräilyreittejä tarjoavissa maissa reitistöjen ja oheispalvleuiden kehittäminen on pitkälle vietyä mutta Suomessa ei. Onko tässä mahdollisuus uuden vetovoimatekijän yhteiskehittämiseen?

Hyvät maastopyöräreitit ovat käytännössä jo olemassa olevia väyliä. Jo olemassa olevien polkujen hyödyntämisellä ja osaavalla reittimerkinnöillä sekä niiden nykyaikaisella viestinnällä tilanne kohenisi kohtuullisen helposti. Koska harrastajat eivät ole kiinnostuneita kuntarajoista, olisi järkevää yhdistää voimat. Pitkät kuntien väliset yhdysreitit palvelisivat tarkoitusta parhaiten. Osaavaa ja luontoa kunnioittavaa apua hankkeeseen on saatavilla paikallisista harrastajista ja yrityksistä.

​Kustannukset maastopyöräreittimerkinnöissä liikkuvat muutamissa tuhansissa ja hankkeeseen on todennäköisesti mahdollista hyödyntää jaossa olevia ympäristöpääkaupungin projektirajoja sekä nyt haussa olevia Ely:n määrärahoja – vaikka kuntien yhteishakemuksella.

Päijät-Hämeen Liiton kehittämisjohtaja Riitta Nieminen nosti esiin (ESS 14.8.2020) vahvan huolensa maakuntamme tilanteesta koskien Euroopan Unionin rakennerahastovarojen jakoa. Käynnissä on uuden ohjelmakauden (2021 – 2027) varojen jakosuhteesta päättäminen Suomen maakuntien välillä.
 
Jakosuhteesta ja sen selvästä epäoikeudenmukaisesta jaosta on väännetty virkamiestasolla kauan ja erityisesti tänä keväänä. Nyt asia on siirtynyt poliittiseen päätöksentekoon elinkeinoministeriöön. On ilmeinen vaara, ettei varojen jakosuhde tule muuttumaan. Jos ja kun Päijät-Hämeen saamat varat aluekehitykseen ovat edustajillemme tärkeitä, pitää tahdon näkyä nyt. Asiassa tuskin on ideologisia eroja, sillä edustajillemme maakunnan resurssien turvaaminen on oleellinen edunvalvonnallinen asia.
 
Kyse on oikeudenmukaisuudesta. Jo vuosia jättiosa aluekehitysvaroista on valunut Itä- ja Pohjois-Suomen kasvukeskuksiin, ja Etelä-Suomen maakunnat ovat jääneet huutamaan tuuleen. Kuten kehittämisjohtaja Nieminen totesi, Päijät-Häme on kuluvalla ohjelmakaudella saanut em. varoja 18 euroa per asukas, kun Lappi on saanut 106 euroa ja Kainuu 98 euroa per asukas. Summissa on merkittävä ero. Apua Päijät-Hämeeseen ei ole luvassa myöskään Euroopan Unionin pelastuspaketista, sillä valtaosa näistäkin varoista lipuu em. kriteerillä pohjoiseen.
 
Perinteisenä maakuntien välisenä rahanjaon perusteena käytetty, ”harvaanasuttujen alueiden” –kriteeri vaatii päivitystä paitsi maakuntien välisen epäsuhdan korjaamisen myös niiden todellisen sosioekonomisen tilanteen vuoksi. Tosiasiallisesti pohjoisessa ja idässä em. varoja on myönnetty esimerkiksi yliopistoihin, korkeakouluihin, kehittämisyhtiöihin sekä infrastruktuuriin. 
 
Päijät-Hämeen, Kanta-Hämeen, Kymenlaakson ja Satakunnan kaltaiset maakunnat ovat jääneet aluekehityksessä jälkeen monen idän ja pohjoisen maakunnan kehityksestä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Aluekehitysvarat ovat keskeinen resurssi tämän epäsuhdan korjaamiseen. Lisäksi maakuntaamme haastavat syvät sosiaaliset ongelmat. Jos esimerkiksi maamme hallituksen työllisyystavoitteita edes yritetään realistisesti toteuttaa, on tähän saatava lisää resursseja. Maakunnan kuntien kirstut ovat tyhjiä ja monella kriisikunnan kriteerit ovat täyttymässä seuraavina lähivuosina. Apua kuntarahoituksesta ei ole.
 
Aluekehityksen kansallinen tilanne on siis muuttunut oleellisesti mutta kriteereitä ei ole päivitetty. Kriteerit, joilla rahanjakoa on tehty useiden vuosien aikana, ovat vaarana olla määrittämässä sitä myös nyt. Rahanjakoa on katsottava aluekehityksen tunnuslukujen ja faktojen perusteella. Seuraavan kerran asiaan voi hakea oikeudenmukaisuutta vasta 5 - 6 vuoden kuluttua.  Kyseessä on maakuntien aluekehitysraha, ei idän ja pohjoisen ansaittu pysyväisetu.
  
Rakennerahastojakoa on leimannut poliittisten päättäjien vaikeneminen. Virkamiehet ovat esittäneet huoltaan ja muutostarvetta EU-rahojen jakoon, mutta missä ovat Hämeen edustajien huolet ja ennen kaikkea toimet? Asialla on kiire, sillä elinkeinoministeriö tekee päätöksensä alkusyksystä. Vääntötukea luulisi löytyvän muista ruostevyöhykkeen maakuntien edustajista.