Kaksinapaisella Hämeellä on loistava mahdollisuus olla laajennetun metropolialueen hyvän arjen vyöhyke. Vaikka Päijät-Hämeen ns. ERVA-alueen vaihto repi Hämeen rikki, on meillä yhteisen vaalipiirin lisäksi useita yhdistäviä seikkoja, joiden vahvistaminen tuo laajaa etua molemmille. Tämä edellyttää järjestelmällistä ja yhtenäistä edunvalvontaa kaikilla rintamilla.

Suomirata mahdollistaa toteutuessaan paitsi suoran ja nopean yhteyden Helsingin keskustan ja Helsinki-Vantaan lentoaseman välille, myös suoran junayhteyden pääradalta lentoasemalle sekä tunnin yhteyden Tampereen ja Helsingin välille. Suomirata on suomen aortta, ja edellytys koko Suomen toimivalle raideliikenteelle idästä ja pohjoisesta länteen ja etelään. Suomiradan edunvalvonta tulee olla jokaisen päättäjän prioriteeteissa. Henkilöliikenteen lisäksi myös tavaraliikenne vaatii pääradan päivittämisistä 2000-luvulle.

Koko Etelä-Suomen näkökulmasta erityisessä asemassa ovat myös kaupunkiseutujen väliset raideliikenneyhteydet. Ratainfran suunnittelua ja sen vaikutuksia aluerakenteeseen ja alueiden kehitysedellytyksiin kestävästi arvioidessa tulee myös miettiä, miten liikennejärjestelmä tukeutuu olemassa olevaan aluerakenteeseen ja tukee sen kehittymistä. Metsien läpi kulkevat oikoradat eivät ole taloudellisesti, toiminnallisesti eivätkä maankäytön kannalta perusteltuja. Väestökehityksen näkökulman nostaminen esiin (esim. ikääntyminen ja toisaalta työssäkävijöiden määrän vähentyminen) onkin oleellinen pohdittaessa kannattavan liikennöinnin mahdollisuuksia.

Ratahankkeiden edunvalvonnan lisäksi Hämeitä yhdistävät puhdas luonto, paikallisuus, hyvinvointiyrittäjyys ja vahva kulttuurihistoria. Yhteinen matkailumarkkinointi on mahdollisuuksia täynnä. Sen ympärille on jo kehitelty laajaa maakuntarajat ylittävää Lakeland –yhteistyötä, jossa Päijät-Hämeen hyvin toimiva matkailuorganisaatio tukee Kanta-Hämettä mutta saa vastalahjaksi uudenlaisia matkailun kokonaisuuksia ja laajemmat hartiat omiinsa yhdistettäväksi.

Alueiden ja kaupunkiseutujen sekä maakuntien välinen saavutettavuus ovat kysymyksiä, jotka ratkaistaan paikallisesti. Niitä ei ole tarpeen käsitellä valtakunnallisissa suunnitelmissa muutoin kuin mitä valtakunnalliset linjaukset ja ratkaisut edellyttävät. Tähän liittyy maakuntakaavan merkitys, joka mahdollistaa yhteisen keskustelun kehittämisen priorisoinneista. Se on myös väline pitkäjänteiselle suunnittelulle. Suunnitteilla olevan maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa maakuntakaavan asema tulee ehdottomasti turvata samana kuin se on ollut.

Merkittävä yhteinen, jo käynnistynyt edunvalvonta, liittyy uuteen rakennerahastokauteen. Siinä Häme on ollut merkittävässä alakynnessä jo pitkään. Kun keskustelua syksyllä käynnistettiin, syytettiin pohjoisesta Hämeen olevan ryöstöretkellä. Siitä kuitenkaan ei ole kyse, vaan oikeudenmukaisuudesta. EU:n aluekehitys- ja sosiaalirahojen määrä on ollut Suomeen noin 1,1 miljardia euroa ja siitä summasta peräti 700 miljoonaa euroa on korvamerkitty Itä- ja Pohjois-Suomeen harvan asutuksen perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Päijät-Häme on saanut rahoitusta noin 18 euroa, kun vastaava summa on Etelä-Savossa peräti 94 euroa per asukas. Kanta-Häme on saanut rahoitusta vähiten kaikista maakunnista. Rakennerahastot on tarkoitettu alun perin tasaamaan kehityseroja maan sisällä mutta ne eivät mene enää maantieteellisesti, kuten ennen. Hämeen suuret haasteet ovat työttömyydessä ja sosiaalisessa pahoinvoinnissa, joihin rahastot toisivat paljon lisää välineitä.

Hämeellä on siis paljon voitettavaa, kun emme anna maakuntarajan vaikuttaa. Haastammekin kaikki mukaan yhteiseen tekemiseen!

Kristiina Hämäläinen (Kok.) Päijät-Hämeen maakuntahallituksen vpj.
Sari Rautio (Kok.) Hämeen maakuntahallituksen vpj.

Hollolan kunta kävi syksyllä 2017 keskustelua PHHYKY:n asiantuntijoiden ja päättäjien kesken siitä, mitä kunnan tulisi tehdä sotekiinteistöjen kanssa. Hollolan kunnan suorassa omistuksessa oli sote-kiinteistöjä 11 osoitteessa, joiden tasearvo ilman tulevaisuuden korjausinvestointeja oli 9,3 milj. euroa. Kunnassa tiedostettiin riski tyhjiksi jäävien tai korjauskelvottomiksi todettavien kiinteistöjen osalta.

Selvityksessä todettiin, että suurin osa sote-kiinteistöistä oli tilojen, sisäilmaongelmien ja tarpeenosalta epäkuranttia. Terveyskeskuksen todettiin olevan laajan peruskorjauksen tarpeessa. Syksyn 2017 selvittelyjen ja riskianalyysin pohjalta kunnassa päädyttiin luopumaan suurimmasta osasta sote-kiinteistöjä.

Terveyskeskuksen osalta päädyttiin uudisrakennukseen, koska peruskorjauksen hinta olisi noussut lähelle uudisrakentamisen tasoa ja varmuutta sisäilmaongelmien poistumisesta ei ollut. Myös tilatehokkuus ja toiminnallisuus puolsivat uudisrakentamista. Eri rahoitusvaihtoehdot punnittiin tarkoin.

Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä piti tärkeänä säilyttää Hollolassa julkisen palveluntuottajan asema. Uuden sote-keskuksen rakentamispäätökseen liittyi myös kunnan voimakas ikääntyminen ja Hyvinvointikuntayhtymän senioriasumisratkaisuhin kunnalle asettamat odotukset. Vanhan terveysaseman tilalle rakentuukin osana kiinteistöpäätöksiä 100 matalan kynnyksen senioripalveluasuntoa tarjoava seniorikampusalue.

Kiinteistöpäätöksiä tehdessä kunta kuuli useaan otteeseen Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän asiantuntijoita. Yhtymän hallitus teki 2.10.2017 päätöksen uudistuvasta maakunnallisesta palveluverkosta, jossa on mainittuna 5-6 laajan tason hyvinvointiasemaa ja jokaisessa kunnassa vähintään yksi perustason hyvinvointikeskus. Hollolan kohdalla kyse oli laajan palvelun asemasta, joka palvelisi myös läntisen toiminta-alueen asukkaita. Ministeriöltä anottiin rakennushankkeelle poikkeuslupa, jonka ministeriö katsoi tarpeelliseksi ja myönsi sen.

Suunnitteluhanke käynnistyi keväällä 2018. Suunnittelutyötä tehtiin yhteistyössä ja rinnan Lahden Nastolan sote-keskuksen valmistelun kanssa teettäen osin myös yhteisiä kilpailutuksia. Hankkeeseen on varattu 2019–2021 talousarviossa yht. 14,5 M€. Tarjousten pohjalta kustannusarvion voidaan olettaa alittuvan.

Toimittaja Uusikallio (ESS 17.11.2019) toteaa kunnan betonoineen kiinteistö päätöksellä sote-palvelunsa. Hollolan kunnalla ei ole järjestämisvastuuta sote-palvelujen osalta, vaan se on siirtynyt Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymälle 1.1.2017. Kunta ei siis päätä palvelujen tuottamisesta (kuka tuottaa) tai palveluverkosta (missä tuotetaan). Tämä riski on otettu huomioon riskianalyysissa ja sote-keskuksen suunnittelutyössä muun muassa tilojen muutosmahdollisuuksien osalta. Hyvinvointikuntayhtymän johto ja asiantuntijat ovat olleet kaikissa vaiheissa arvioimassa hankkeen kiireellisyyttä, sijaintia ja palvelujen tilatarpeita.
​
Sote-kustannuksissa korostuu usein epäsuhta karanneiden erikoissairaanhoidon kulujen ja säästöissä rypevän perusterveydenhuollon välillä. Kyse on tunnistetusta ”ikuisuusongelmasta”, jonka syyn tietävät monet mutta silti vain oireita hoidetaan. Uusi Hollolan sote-keskus on harkittu satsaus juurisyyhyn -  perusterveydenhuoltoon, jonka tulee olla niin Suomen kuin maakunnankin kuntalaisten sote-palveluiden vankka kivijalka.
 

Kantaani maahanmuuttoasioihin on kysytty toreilla useaan otteeseen. Olen jakanut aiheen kolmeen osaan:

1. Työperäinen maahanmuutto

Euroopan kovinta vauhtia harmaantuva Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa, sillä hyvinvointiyhteiskunnan palvelut turvataan työllä ja veroilla. Työperäisen maahanmuuton ja työllistämisen prosesseja on nopeutettava, heidän aiempaa koulutusta on hyödyntää joustavammin ja heidän laadukkaat kotimaansa tutkinnot on voitava huomioida myös Suomessa.  Heille tulee tarjota kielikoulutusta ja apua kotiutumiseen. Tarveharkinta tulee poistaa.

2. Kiintiöpakolaiset/humanitäärinen apu

Olemme sitoutuneet vastaanottamaan YK:n kriteerit täyttäviä kiintiöpakolaisia. Tämä on oikein, tärkeää ja inhimillistä. Humanitaarisen maahanmuuton tarkoituksena on ensisijaisesti kaikista epätoivoisimmassa asemassa olevien auttaminen. Nykyiset huolemme ja haasteemme eivät liity kiintiöpakolaisiin. Yleisesti sotatilanteissa on kyettävä ensisijaisesti auttamaan siviilejä. Heistä monet jäävät sota-alueiden sekasortoon, kykenemättöminä lähtemään. Paikan päälle tarjottu tuki saa ao. yhteiskunnan uudelleen rakennuksen alulle ja on myös tehokkainta auttamista.  Erityinen huoli kohdistuu mm. Afrikan tilanteeseen.

3. Turvapaikanhakijat

Vuonna 2015 maahamme hakeutui yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Euroopan unionin ulkorajat tulee turvata.  Turvapaikkahakemukset tulee käsitellä pääosin Euroopan unionin raja-alueille sijoitettavissa käsittelykeskuksissa. Tarvitsemme siis tiivistä eurooppalaista yhteistyötä.

Turvapaikanhakijat, jotka syyllistyvät vakaviin rikoksiin tulee palauttaa tehokkaammin kotimaahansa. Laittomasti maassa oleileva ei voi kulkea maassa vapaasti. Tarvitsemme viranomaisresurssien (poliisi, rajavartiolaitos) turvaamista ja viranomaisten välisten tiedonsaannin mahdollisuuksien lisäämistä.

Turvapaikanhakuprosessit on saatava nopeiksi ja oikeudenmukaisiksi sekä tehostettava työperäisen maahanmuuton tai aidon suojan ja turvan tarpeessa olevien maahanmuuttajien nopeaa integrointia yhteiskuntaamme. Kansainvälisten sopimusten tulee jatkossakin noudattaa ihmisoikeuksia, mutta niihin tulee tehdä tiukennuksia erityisesti turvapaikanhaun osalta. Järjestelmä ei saa olla altis hyväksikäytölle.

On tärkeää varmistaa perusteetta maahamme tulleiden ihmisten nopea palauttaminen. Mitä tehokkaampaa palauttaminen on, sitä vähemmän meille tulee perusteettomia turvapaikanhakijoita. Täten voimme myös paremmin auttaa heitä, jotka apua todella tarvitsevat.

Alkuvuoden keskustelu vanhustenhoidon kriisistä on nostanut keskusteluun valtavia puutteita hoidon ja hoivan laadussa. Keskustelua on käyty vain yksityisistä, tehostetun palveluasumisen yksiköistä kun pitäisi puhua kokonaisuudesta. Keskustelua on käyty desimaaleista, kun pitäisi käydä hoidon turvallisuudesta ja laadusta.  

Laadukasta hoitoa on mahdotonta tehdä ilman osaavaa ja riittävää henkilöstöä. Desimaaliluku 0.7 ei ole ratkaisu asiaan. Hoitajia on oltava riittävä määrä asiakkaiden hoitosuuteen nähden. Esimerkiksi saattohoitopotilaalle kyseinen luku on liian pieni. Riittävien resurssien lisäksi hoidon laatuun kuuluvat oleellisesti työolot, osaava, hyvinvoiva ja työhönsä sitoutunut henkilöstö.

Hoitoala on riskialteimpia aloja uupua jo yksin työn aiheuttaman tunnekuorman vuoksi. Useimmat kollegani enää puhuvat eettisestä kuormittumisesta eli tunteessa, jossa työtä ei voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Se uuvuttaa. Työyhteisön kokema stressi purkautuu työpaikkakiusaamisena, työnhallinnan ja arvostuksen puutteena ja kokemuksena ettei tule kuulluksi.  Myös uhkailu, pureminen, sylkeminen ja potkiminen ovat hoitoalan päivittäistä arkea. Etenkin nuoret naiset pakenevat alalta väkivallan vuoksi.

Katse pitää saada henkilöstön työhyvinvointiin ja työsuojeluun: haitalliseen kuormitukseen, kiusaamiseen puuttumiseen, sisäilmaongelmien ratkaisemiseen ja työkykyasioihin. Hyvällä johtamisella, kunnollisilla ja terveillä työolosuhteilla on suora yhteys henkilöstön hyvinvointiin ja sitä kautta potilasturvallisuuteen. Myös lainsäädännöllisesti on vielä tehtävää.

Vuonna 2030 hoitoalan henkilöstön vaje on sama kuin koko alan henkilöstömäärä on nyt.  Käsiparit eivät tule riittämään Euroopan nopeiten ikääntyvän väestön hyvään hoitoon. Työolosuhteita parantamalla alan vetovoimaan voimaan vaikuttaa oleellisesti. Tämä on työnantajien ja päättäjien yhteinen haaste.  Osaaminen ja riittävä työvoima ovat yhteiskunnan tulevaisuuden edellytys ja hyvinvoiva työntekijä on hyvän sekä turvallisen hoidon laadun tae.