Päijät-Sote ensin
Päijät-Hämeen hyvinvointialueen aloitukseen on jäljellä enää kymmeniä arkipäiviä. Muutos konkretisoi Suomen historian suurimman hallinnollisen uudistuksen. Mediassa on viime aikoina runsaasti puhuttu epäoikeudenmukaisuudesta, jonka Päijät-Häme kohtaa rahoituksen määräytymisessä. Syytä onkin, sillä epäsuhta on ilmeinen.

Maakunnassa on tehty köyhien kuntien sparraamana raskaita mutta samalla edistyksellisiä päätöksiä. Meillä on käytännössä jo integraatio ja organisaatio, joita usealla muulla alueella vasta rakennetaan. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueeseen siirtyy liikkeenluovutuksella 35 eri soteorganisaatiota hallintoineen. Päijät-Hämeessä ei sen sijaan perusteta yhtään uutta ylimmän tai keskijohdon virkaa. Taustalla on vuonna 2017 tehty päätös Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän perustamisesta, jonka yhteydessä neljä eri soteorganisaatiota tietojärjestelmineen, hallintoineen ja toimintatapoineen sulautettiin. Kehitys Päijät-Hämeessä on tosiasiallisesti aloitettu jo 15 vuotta sitten.

Soteuudistusta on moitittu pääosin alueiden vaatiman lisärahoituksen vuoksi. Itse katson tämän pääosin johtuvan poliittisesta päättämättömyydestä. Soteuudistusta yritettiin eri variaatioilla yhteensä kuuden maan hallituksen toimesta, eli 20 vuotta. Samaan aikaan väestö ikääntyi, tarpeet monimutkaistuivat, hoitoteknologiat ja työn teon murros eteni ja toimintakenttä muuttui. Valuvikoja toki nykyisessäkin mallissa on, mutta nyt meillä on pohja, jota voimme muokata.
Päijät-Häme on tuottanut palveluita todistetusti Suomen tehokkaimmin. Jos muualla Suomessa otettaisi mallia Päijät-Hämeestä ja kyettäisi tekemään esimerkiksi samat hallinnolliset karsinnat sekä palvelurakenteen ja toimintatapojen uudistamiset, näyttäisi soteuudistus voimansa. Jää nähtäväksi kyetäänkö nämä yhteiskunnan kantokyvyn kannalta merkittävät päätökset tekemään, etenkin eduskuntavaalien odottaessa keväällä.

Kokonaisuuden merkittävä ongelma on, etteivät ministeriöt ja eduskunta tunnista Päijät-Hämeen tekemää työtä rahoitusta jakaessaan - päinvastoin. Rahoituksen tulisi kannusta niitä alueita, joissa ei ole kyetty tekemään yhteisiä päätöksiä ja sen tulisi nimenomaan pakottaa muut alueet toimimaan. Tämä on yhteiskunnallisen kantokyvyn kannalta keskeistä. Merkittävää, että nykyisen kaltaisen rahoituspohjan vuoksi joutuisimme tekemään jälleen uusia sopeutuksia ja tähän meillä ei ole mahdollisuutta palveluita vaarantamatta.
​
Katseemme hyvinvointialueella ovat nyt tiiviisti ministeriössä ja eduskunnassa. Päijät-Hämeen tilanne tulee tunnistaa.
 
Kristiina Hämäläinen (Kok.)
Aluehallituksen puheenjohtaja, Päijät-Häme

Päijät-Hämettä kohtasi pääsiäisen alla erittäin ikävä yllätys: ministeriöissä on kaavailtu hyvinvointialueiden rahoitukseen uutta määräytymistekijää, jonka johdosta hyvinvointialueiden rahoituksesta siirrettäisi pysyvästi 350 miljoonaa euroa yliopistosairaaloita ylläpitäville hyvinvointialueille. Päijät-Hämeelle tämä muutos tarkoittaisi peräti 13 miljoonan euron heikennystä jo ennestään haasteelliseen vuoden 2023 rahoituskehykseen. Resursseiksi muutettuna leikkuri toteutuessaan tarkoittaisi liki 300 hoitajan ja 104 lääkärin palkkavaroja.

Ministeriön ilmoitus rahoituslainmuutoksesta tuli hyvinvointialueille yllätyksenä. Menettelytapa tässä vaiheessa uudistuksen etenemistä ei ole kohtuullista. Myös aikaa alueiden kuulemiseen oli varattu aivan liian niukasti: pääsiäisviikolla julkaistun muutosesityksen kuuleminen järjestettiin ministeriössä jo seuraavan viikon keskiviikkona.  

Ehdotettu erillinen yliopistosairaaloille kohdistuva rahoitussiirto on perusteeton ja heikentää valtakunnallisesti hyvinvointialueiden rahoitusperiaatteiden uskottavuutta.  Yliopistosairaaloiden tutkimuksesta ja koulutuksesta aiheutuvat ylimääräiset kustannukset tulee ehdottomasti kattaa kaavaillun rahoituksen leikkaamisen sijaan terveydenhuoltolain mukaisesti erillisrahoituksena irti hyvinvointialueiden rahoituksesta.

Mikäli ehdotettu leikkuri toteutuisi, on sillä vaikutuksia Päijät-Hämeen palveluiden määrään ja saavutettavuuteen. Jo nyt Päijät-Hämeessä on tehty laajoja sopeutuksia kustannusten hillitsemiseksi kuntien rahoituskyvyn tasolle eikä toista yhtä laajaa supistusta ole mahdollista tehdä ilman merkittäviä muutoksia palvelutasoon.
​
Nyt on hyvin tärkeää tehdä laajaa edunvalvontaa kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen poliittinen toiminta on käynnistynyt. Syksystä 2021 asti valmisteltu hyvinvointialue on saanut suoralla kansanvaalilla valitut päättäjät. Edessä on tiivistahtinen vuosi valmistelutöiden ollessa vielä tämän vuoden kesken. Myös osa poliittisista toimielimistä on vasta käynnistymässä mutta jo ennen juhannusta päätöksentekoa ehditään toteuttamaan noin 25 kokouksessa. Keväällä edessä on myös tärkeimmän ohjaavan asiakirjan, hyvinvointialuestrategian työstäminen.

Yksi tärkeimmistä asioista on taata, että maakunnan tunnustettu edelläkävijyys ja palveluiden integraatio turvataan myös jatkossa. Tämä tarkoittaa rohkeita avauksia, näkemystä tulevaisuuden palveluista, asukkaiden tarpeiden kuuntelemista sekä kykyä päättää myös lasiseinien ulkopuolella. Tämä edellyttää päättäjien tahtoa luoda tekojen kautta luottamusta uuteen poliittiseen järjestelmään ja valmistelutyöhön asukkaiden, eri sidosryhmien ja henkilöstön välillä. Alhainen äänestysprosentti kielii lähtökohtaisesti tarvetta demokratian uskottavuuden parantamiselle. Käynnissä oleva vallan uusjako vaatii totuttelua mutta kaikki mahdollisuudet onnistua erinomaisesti ovat olemassa. Päättäjiä ei ole valittu vaaleissa siksi, että he olisivat aina samanmielisiä mutta katson myös henkilökohtaiseksi tehtäväkseni löytää yhdistäviä tekijöitä erottavien asioiden sijaan.
​
Hyvinvointialueen valmisteluvaihe kestää vuoden loppuun, jonka jälkeen sotepalvelujen, oppilashuollon ja pelastustoimen tuottamis- ja järjestämisvastuut siirtyvät hyvinvointiyhtymältä, kunnilta ja maakuntaliitolta hyvinvointialueelle. Kokonaisbudjetti ensi vuonna on noin 830 miljoonaa euroa. Valmisteluvaiheessa yhteisesti luoduilla ja hyväksytyillä toimintamalleilla on kauaskantoiset vaikutukset. Pidän tärkeänä, ettemme tuo mukanamme uuteen hallintoon vanhoja toimintakulttuurin muotoja vaan annamme uusille toimintatavoille aidon mahdollisuuden syntyä.

Laki hyvinvointialueesta määrittelee myös aluehallituksen ja –valtuuston tehtävät. Kaikilla toimielimillä on tärkeä oma roolinsa ja kaikkiin on valittu osaavia, asioihin perehtyviä päättäjiä. Railon jakaminen eri toimielinten tai luottamushenkilöiden ja valmistelutyötä tekevien viranhaltijoiden välille ei edistä yhteisen tavoitteen saavuttamista. Jokainen meistä haluaa toimia alueemme parhaaksi, kyse on siitä, tahdommeko tässä työssä onnistua. Nykyisessä maailman poliittisessa tilanteessa kompromissi- ja yhteistyökyvyllä on suurempi tilaus kuin koskaan aiemmin.
 
Kristiina Hämäläinen (Kok.)
Aluehallituksen puheenjohtaja
Aluevaltuutettu, Päijät-Häme

​Maakuntamme ikääntyy voimakasta vauhtia aivan kuten koko Suomi. Pitkäikäisyys on yksi suurimmista hyvinvointiyhteiskunnan saavutuksista. Ikääntyneiden määrän kasvaessa nousevat suureksi kysymykseksi tiukan talouden hyvinvointialueella. Useat toivovat, ettemme olisi vain palvelutuotannon ja ohjeiden soveltamisen kohteita. Ikääntyminen ei kadota elettyä elämää, osaamista, mieltymyksiä ja ihmisarvoa.
 
Läheisen Alzheimer –diagnoosi avasi kaltaiselleni sote-ammattilaiselle uuden maailman. Palveluketjujen, lausuntojen, termien, ohjeiden ja lakien pyörityksessä olen ollut välillä uupunut, vaikka ammattilaisena kaiken pitäisi olla selvää. Hyvinvointialueen palveluita ja erityisesti viestintää kehittäessä tulee tavoitella yhä enemmän kokemusasiantuntijoiden eli asiakkaiden, omaisten, yhdistysten ja kolmannen sektorin ääntä.  Esimerkkinä vaikeasta termistöstä on ”Asiakasohjaus Siiri”, jonka tarkoitus on monelle epäselvä. Kun omainen saa kehotuksen soittaa ”Siiriin”, mitä käytännössä pitäisi tehdä?
 
Olen kulkenut omaiseni kanssa tiiviin tien. Tunnen hänet kuin omat taskuni. Toisaalta omaiseni on terveyttään tarkoin hoitanut, omatoiminen ja vahva vanhan ajan pärjääjä, jolle autetuksi joutuminen ja vaipoissa kulkeminen on edelleen asia, joka vaatii sopeutumista. Omaan kotiin on ikävä, vaikka hoitopaikka onkin mieluinen.
 
Kolmen vuoden aikana on sattunut tilanteita, joissa olen toivonut tulevani paremmin kuulluksi ja omaiseni huomioon otetuksi persoonana, jolla on oma historiansa. Ikääntyneet yleensä ovat välkympiä ja tekevät tarkempia havaintoja kuin arvaammekaan. Toivon, että hyvinvointialueella voimme edistää kulttuuria, jossa ikääntyneet saavat yhä useammin mahdollisuuden vanheta arvokkaasti.

Väestön yhä vanhetessa myös omaishoitajuus lisääntyy ja sitä tehdään yhä useammin oman työn ja perheen keskellä. Vertaistuelle olisi edelleen yhä enemmän tarvetta ja siinä kolmannen sektorin asema tulee olla vahva ja sitä tulisi myös tarjota aktiivisesti osana asiakasohjausta. Omaisen muistisairausdiagnoosi aloittaa pitkän luopumisenpolun niin ikääntyvälle kuin omaisellekin. Tämän polun tekeminen mahdollisimman inhimilliseksi on tärkeä tavoite. 

Tammikuun lopussa tullaan käymään maan ensimmäiset aluevaalit, joiden yhteydessä kuntien päätösvalta ja maksajan rooli kaikista sote-palveluista, pelastustoimesta ja oppilashuollosta siirtyy valtion rahoittamalle hyvinvointialueelle. Uuden aluevaltuuston 69 jäsenestä arviolta 50 valitaan keskuskaupungista.

Vaalityö on jo laajalti käynnissä, mutta mistä uudessa hallintorakenteessa päätetään ja etenkin millä ehdoilla? Uusi aluevaltuusto voi päättää esimerkiksi sote-asemien sijainnista, palveluiden tuottamisen tavasta ja siitä, miten rahat budjetin sisällä jaetaan.

Vaalien läheisyys näkyy lupauksina palveluverkon säilymisestä ja lisärahojen ohjaamisessa monenlaisiin tarpeisin. Todellisuudessa talouden kehys on erittäin ahdas. Vuoden 2022 rahoitus on arvioiden mukaan jäämässä alijäämäiseksi noin 18 miljoonaa euroa ja vuoden 2023 rahoitus yli 20 miljoonaa euroa vajaaksi.

Hyvinvointialueen menot rahoitetaan esimerkiksi kunnilta ​siirtyvien sote-perusteisten peruspalvelujen valtionosuudella, veroperustemuutoksista johtuvien veromenetysten korvauksilla, kuntien yhteisövero-osuudella ja 12,39 % -yksiköllä kunnallisverosta. Maan hallitus on väläyttänyt rahoittamisen keinoksi myös uuden verotuksen tason muodostamisen valmistelua (maakuntavero).

Merkittävänä muutoksena nykyiseen tilanteeseen on, ettei budjetin ylittyessä kunnat eivät enää auta rahakirstujensa kanssa. Koska valtio vastaa pääsääntöisesti hyvinvointialueen tulonmuodostuksesta, todellista valtaa lisärahanjaossa käyttävät valtioneuvosto ja eduskunta. Tässä yhtälössä Päijät-Hämeen tarpeet ovat samassa rivissä yhteensä 21:stä maahan muodostettavan hyvinvointialueen kanssa. Lainsäädännössä on lisäksi pykälä, jonka nojalla rahansa tuhlannut hyvinvointialue voidaan liittää paremmin voivaan alueeseen.

Tilanne on siis hyvin haasteellinen eikä kuherruskuukautta ole luvassa. Aluevaltuuston ensimmäisiä tehtäviä on hyväksyä talousarvio ja laatia yhteinen ymmärrys taloudellisen tasapainon saavuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Tämä ei varmasti ole vaalikentillä haluttu toteamus, mutta totuus se kuitenkin on. Valintojen tekeminen edellyttää laajaa syy-seuraussuhteiden ymmärrystä, yhteistyökykyä, mutta myös riittävää objektiivisuutta päätettäviin asioihin.

Mitä ehdokas siis voi edes luvata? No, ainakin tehdä kaikkensa hoitaakseen taloutta vastuullisesti ja pitää erityistä huolta henkilöstön saatavuuteen liittyvien tekijöiden rahoituksen riittävyydestä. Ilman rahaa ja henkilökuntaa ei ole palveluita ja itsenäistä hyvinvointialuetta.