Kantaani maahanmuuttoasioihin on kysytty toreilla useaan otteeseen. Olen jakanut aiheen kolmeen osaan:

1. Työperäinen maahanmuutto

Euroopan kovinta vauhtia harmaantuva Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa, sillä hyvinvointiyhteiskunnan palvelut turvataan työllä ja veroilla. Työperäisen maahanmuuton ja työllistämisen prosesseja on nopeutettava, heidän aiempaa koulutusta on hyödyntää joustavammin ja heidän laadukkaat kotimaansa tutkinnot on voitava huomioida myös Suomessa.  Heille tulee tarjota kielikoulutusta ja apua kotiutumiseen. Tarveharkinta tulee poistaa.

2. Kiintiöpakolaiset/humanitäärinen apu

Olemme sitoutuneet vastaanottamaan YK:n kriteerit täyttäviä kiintiöpakolaisia. Tämä on oikein, tärkeää ja inhimillistä. Humanitaarisen maahanmuuton tarkoituksena on ensisijaisesti kaikista epätoivoisimmassa asemassa olevien auttaminen. Nykyiset huolemme ja haasteemme eivät liity kiintiöpakolaisiin. Yleisesti sotatilanteissa on kyettävä ensisijaisesti auttamaan siviilejä. Heistä monet jäävät sota-alueiden sekasortoon, kykenemättöminä lähtemään. Paikan päälle tarjottu tuki saa ao. yhteiskunnan uudelleen rakennuksen alulle ja on myös tehokkainta auttamista.  Erityinen huoli kohdistuu mm. Afrikan tilanteeseen.

3. Turvapaikanhakijat

Vuonna 2015 maahamme hakeutui yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Euroopan unionin ulkorajat tulee turvata.  Turvapaikkahakemukset tulee käsitellä pääosin Euroopan unionin raja-alueille sijoitettavissa käsittelykeskuksissa. Tarvitsemme siis tiivistä eurooppalaista yhteistyötä.

Turvapaikanhakijat, jotka syyllistyvät vakaviin rikoksiin tulee palauttaa tehokkaammin kotimaahansa. Laittomasti maassa oleileva ei voi kulkea maassa vapaasti. Tarvitsemme viranomaisresurssien (poliisi, rajavartiolaitos) turvaamista ja viranomaisten välisten tiedonsaannin mahdollisuuksien lisäämistä.

Turvapaikanhakuprosessit on saatava nopeiksi ja oikeudenmukaisiksi sekä tehostettava työperäisen maahanmuuton tai aidon suojan ja turvan tarpeessa olevien maahanmuuttajien nopeaa integrointia yhteiskuntaamme. Kansainvälisten sopimusten tulee jatkossakin noudattaa ihmisoikeuksia, mutta niihin tulee tehdä tiukennuksia erityisesti turvapaikanhaun osalta. Järjestelmä ei saa olla altis hyväksikäytölle.

On tärkeää varmistaa perusteetta maahamme tulleiden ihmisten nopea palauttaminen. Mitä tehokkaampaa palauttaminen on, sitä vähemmän meille tulee perusteettomia turvapaikanhakijoita. Täten voimme myös paremmin auttaa heitä, jotka apua todella tarvitsevat.

Alkuvuoden keskustelu vanhustenhoidon kriisistä on nostanut keskusteluun valtavia puutteita hoidon ja hoivan laadussa. Keskustelua on käyty vain yksityisistä, tehostetun palveluasumisen yksiköistä kun pitäisi puhua kokonaisuudesta. Keskustelua on käyty desimaaleista, kun pitäisi käydä hoidon turvallisuudesta ja laadusta.  

Laadukasta hoitoa on mahdotonta tehdä ilman osaavaa ja riittävää henkilöstöä. Desimaaliluku 0.7 ei ole ratkaisu asiaan. Hoitajia on oltava riittävä määrä asiakkaiden hoitosuuteen nähden. Esimerkiksi saattohoitopotilaalle kyseinen luku on liian pieni. Riittävien resurssien lisäksi hoidon laatuun kuuluvat oleellisesti työolot, osaava, hyvinvoiva ja työhönsä sitoutunut henkilöstö.

Hoitoala on riskialteimpia aloja uupua jo yksin työn aiheuttaman tunnekuorman vuoksi. Useimmat kollegani enää puhuvat eettisestä kuormittumisesta eli tunteessa, jossa työtä ei voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Se uuvuttaa. Työyhteisön kokema stressi purkautuu työpaikkakiusaamisena, työnhallinnan ja arvostuksen puutteena ja kokemuksena ettei tule kuulluksi.  Myös uhkailu, pureminen, sylkeminen ja potkiminen ovat hoitoalan päivittäistä arkea. Etenkin nuoret naiset pakenevat alalta väkivallan vuoksi.

Katse pitää saada henkilöstön työhyvinvointiin ja työsuojeluun: haitalliseen kuormitukseen, kiusaamiseen puuttumiseen, sisäilmaongelmien ratkaisemiseen ja työkykyasioihin. Hyvällä johtamisella, kunnollisilla ja terveillä työolosuhteilla on suora yhteys henkilöstön hyvinvointiin ja sitä kautta potilasturvallisuuteen. Myös lainsäädännöllisesti on vielä tehtävää.

Vuonna 2030 hoitoalan henkilöstön vaje on sama kuin koko alan henkilöstömäärä on nyt.  Käsiparit eivät tule riittämään Euroopan nopeiten ikääntyvän väestön hyvään hoitoon. Työolosuhteita parantamalla alan vetovoimaan voimaan vaikuttaa oleellisesti. Tämä on työnantajien ja päättäjien yhteinen haaste.  Osaaminen ja riittävä työvoima ovat yhteiskunnan tulevaisuuden edellytys ja hyvinvoiva työntekijä on hyvän sekä turvallisen hoidon laadun tae.

Mielenterveyteen liittyvät huolet ovat yleisiä arjessa. Niistä puhuminen koetaan kuitenkin edelleen vaikeaksi ja politiikassa ne ovat harvoin vaaliteemojen kärjessä. Kuitenkin 50,6 prosenttia työkyvyttömyys eläkkeistä on mielenterveysperusteisia. OECD-raportin mukaan mielenterveyden häiriöt maksavat Suomelle vuosittain noin yksitoista miljardia euroa.

Päijät-Hämeessä lapsilla ja nuorilla on keskimääräistä enemmän mielenterveyden ongelmia. Myös ylisukupolvinen syrjäytyminen on leimallista maakunnallemme. Mielenterveydellisistä ongelmista kärsivät myös monet työikäiset mutta enenevissä määrin ikäihmiset. Vähintään joka viides sairastuu elämänsä aikana masennukseen.

Seuraavalle hallituskaudelle tarvitaan mielenterveys- ja päihdepoliittiset painopisteet, toimeenpanon keinot, välineet sekä seuranta. Mielenterveys- ja päihdepolitiikan asema tulee rinnastaa esimerkiksi tasa-arvotyön- ja politiikan tasolle. Niin laajasta ja poikkihallinnollisesta asiasta on kyse. Myös itsemurhien ehkäisyohjelmaa on pitkään ehdotettu Suomeen. Itsemurhiin kuolleiden määrä on kasvanut kahtena vuonna peräkkäin. Useat ovat kertoneet myös korjattavista asioista koskien Kelan kustantamaa psykoterapiaa ja koko sekä psykoterapiaprosessia.

Myös maakunnallisia toimia tarvitaan. Perustason palveluissa on suurta vajetta palveluverkossa kuin resursseissakin. Hoitopalvelut ovat pääosin kuormitettu jo diagnosoiduista asiakkaista. Tarvitaan myös eri tahojen koordinointia, matalan kynnyksen keskusteluapua ja vertaisryhmiä, oikea-aikaista kriisi- ja terapia-apua ja koulutusta mielenterveysongelmien tunnistamiseen. Palveluketjujen saumattomuus ja palvelunohjaus ovat tärkeitä tavoitteita. Omaisten tukeminen on tärkeä osa kokonaisuutta, sillä myös heillä on korostunut riski sairastua itse.

Tämä kaikki tarvitsee toteutuakseen luonnollisesti rahaa. Tilanne yleisesti koko soten rahoituksen kanssa on haastava, sillä kuntien taloudellinen pohja valtakunnan tason päätöksiä odotellessa on romahtanut. Kuntien lakiin kirjatut tasapainokriteerit ovat samalla todella tiukkoja. Seuraavan hallituksen ratkaistessa sotea, tulee ehdottomasti pohtia suoraa rahoitusinstrumenttia palveluiden järjestäjille ja luoda siihen myös kannusteet.

Kyse on inhimillisten palveluiden turvaamisesta leveillä harteilla.

Päijät-Hämeen maakunnassa muutaman vuoden ajan yhteistyössä tehty sote-uudistuksen valmistelu on tältä erää pysähtynyt. Vaikka valtakunnallinen uudistus jälleen kaatuikin, ei sote-uudistuksen tarve ole kadonnut. Samat ongelmat, joita on jo vuosia yritetty ratkoa eri malleilla, ovat edelleen olemassa. Kenties entistä konkreettisempina ja hankalampina kuin aiemmin.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudessa, laadussa ja yhdenvertaisuudessa on monia ongelmia ja alueellisia eroja kautta maan. Erityisesti ongelmat koskevat perustason palveluja. Selvää on, että painopistettä on siirrettävä vahvemmin ennaltaehkäisyyn ja peruspalveluihin.

Maakunnallisesti sote-uudistuksen valmistelutyön keskeiset opit ovat selvät. Tarvitsemme pian muutosta ohjaavaa lainsäädäntöä ja juridisen päätösvallan omaavan poliittisen tahon tekemään päätöksiä valmisteluprosessin jatkosta. Lisäksi tarvitaan taloudellisia resursseja ja ohjausta valmistelulle ja vuoropuhelulle kuntien kanssa. Jo nyt valmistelussa kertynyt tietotaito ja osaaminen eivät onneksi mene hukkaan, vaan ovat käytettävissä myös tulevaisuudessa.

Katseet kääntyvätkin nyt seuraavalle vaalikaudelle. Millaisista asetelmista sotea lähdetään viemään eteenpäin uuden eduskunnan voimin? Edellisillä kierroksilla uudistus on kompastunut hallintomallilähtöisyyteen, perustuslakiin ja epärealistisiin aikatauluihin.  
Olemme Päijät-Hämeessä hyvin tietoisia palvelujen integraation välttämättömyyden sekä digitalisaation ja tiedolla johtamisen mahdollisuuksista. Valmistelu tarvitsee valtion rahoitusta jatkossakin, jotta kehitystyötä voidaan jatkaa keskeytyksettä myös seuraavien sote-uudistusta ohjaavien linjausten tullessa. Vuoropuhelu ja verkostoyhteistyö kuntien, maakuntien, ministeriöiden valmistelijoiden ja poliittisen johdon kanssa on välttämätöntä.

Maakuntahallituksen puheenjohtaja Mika Kari (sd)
Maakuntahallituksen varapuheenjohtaja Kristiina Hämäläinen (kok)