Maamme hallitus kertoi eilen tiistaina poikkeuksellisista kansallisista toimista Korona-virusepidemian ehkäisemiseksi. Ne olivat odotettuja mutta samalla äärimäisen kovia päätöksiä. Toivottavasti näillä poikkeuksellisilla keinoilla saamme riskiryhmät suojeltua tehokkaasti.

Vaikka tilanne ja linjaukset ovat ymmärrettäviä, herää samalla minulle myös huoli. Siinä missä viruksen tilannekuva muuttui, monet muut asiat ja tarpeet ovat yhä olemassa. Keskiviikkona siirtyy viimeistään arviolta 700.000 lasta ja nuorta etäopetukseen koteihin. Tilanne vaatii kaikilta osapuolilta uuden oppimista ja ehkä epämukavuudenkin sietokykyä. Käytännössä tilanne tarkoittaa myös, että valtava määrä lapsia ja nuoria jää ulkopuolelle tutuista yhteisöistä, sosiaalisesta tuesta ja ilmaisesta kouluruuasta. Nämä eivät todellakaan ole kaikille itsestään selvyyksiä ja huomaan omien juurieni muistuttavan olemassa olostaan tämän asian todetessani.

​On totta, että suuri osa saa huomenna tarvitsemansa tuen kotoa: etäopiskeluun mahdollistavat laitteet, kotiruuan ja tarpeellisen opastuksen sekä neuvonnan. Huoltajilla on velvollisuus huolehtia siitä, että lapsi suorittaa oppivelvollisuutta. Yhteiskunnan kriittisissä toiminnoissa työtä tekevien lapsilla on edelleen oikeus yhteiskunnan tarjoamaan opetukseen samoin kuin erityisen tuen lapsilla. Mutta onko meidän lapsilla ja nuorilla myös sosiaalisiin tarpeisiin liittyvä oikeus olla osa päiväkoti- ja kouluyhteisöä?

Jotta minua ei ymmärretä väärin, totean: en kritisoi linjauksia - olen ainoastaan huolissani. Enkä ainoastaan lapsista ja nuorista vaan myös yksinäisistä isistä, äideistä, sinkuista ja ikäihmisistä - sillä me kaikki olemme tavalla tai toisella riippuvaisia sosiaalisuudesta, joka nyt monien ryhmätoimintojen tauolle jäämisessä haastetaan.

Muuttuvassa ympäristössä hyvä mielen terveys ja sosiaalinen tuki on yksilöille yhä tärkeämpi voimavara. Ne tukevat tasapainoista elämää ja luovat edellytyksiä toimia erilaisten yhteisöjen osana. Uusi tilanne haastaa myös jo ennestään murroksessa olevaa palveluverkostoamme.  Maakunnassamme on kuitenkin jo ollut käynnissä monia puhelimitse ja verkossa toimivia palveluita, kuten asiantuntijoiden chat- palvelu "Onks tää normaalia?".  Toivottavasti matalan kynnyksen resurssit toimintaan turvataan myös poikkeuksellisessa tilanteessa ja vielä lisää uusia keksitään.

Yhdistysten, järjestöjen ja kolmannen sektorin apu on juuri nyt monella tavalla korvaamatonta. Toivottavasti he saavat käyttöönsä vielä jakamattomia, esimerkiksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen STM:n alaisia varoja aikaistetusti. Kriteereistä on varmasti helpohkoa päästä yksimielisyyteen.  Niin ikään yritysten toiminta on koko valtiontalouden selkäranka. Heidän tukemiseen eri lainsäädännön muutoksin on jo olemassa useita esimerkkejä muista maista.

Vaikka haasteita on, on meillä mahdollisuus samalla toteuttaa monien kaipaamaa yhteisöllisyyttä ja päätöksenteon ketteryyttä ja luovuutta.  We can do this. 

Kuva: Aleksey Kupririkov

​Keskustelu raidelinjauksien parissa on käynyt viime kuukausia kuumana. Keskeinen tunnistettu huoli on paitsi Suomen sisäisen, yhtenäisen vision puuttuminen mutta myös paikallistasolla itäradan voimakas lobbaaminen, joka toteutuessaan vähentäisi oleellisesti nopeiden kaukoliikenteen junien (InterCity ja Pendolino) pysähtymistä Lahdessa. Tämä tekisi paitsi oikoradan investoinnin mitättömäksi, olisi myös turmiollinen koko Lahden seutukunnalle. Etuna Päijät-Hämeelle tällä hetkellä on, ettei idässä ole kyetty kuitenkaan muodostamaan selkeää yhtenäistä kantaa itäradalle, vaan esillä on myös kaksi kilpailevaa linjausta.

Itärataa ei voi perustella kustannusnäkökulmista. Tällä hetkellä itäradan kustannusarvio Porvoo-Kouvola välillä on 1,7 mrd., ja Porvoo-Kotka-Hamina-Luumäki välillä 2,8 mrd. Samaan aikaan koko Suomen rautatieväyläverkko on päässyt rapistumaan sen kunnossapidon niukkojen resurssien seurauksena. Yksin päällystettyä, valtion ylläpitämää tietä on Väylän tilastoissa noin 55 000 kilometriä. Kahteen huonompaan luokkaan kuuluu liki 8000 kilometriä. Kaikkein huonoimmassa luokassa on liki 4000 tiekilometriä, joka tarkoittaa, että niillä liikkuvien omaisuus on varassa. Korjausvelkaa koko väyläverkolla (tiet, radat, vesiväylät) on yhteensä ollut noin 2,5 miljardia viime vuonna. On varsin yksiselitteistä, että järkevintä on nykyisten maanteiden ja rautateiden runkoverkoston kehittäminen.

Vähäpätöinen vaikutus itäradan toteutuessa ei olisi myöskään Venäjälle liikennöivän Allegron siirtyminen uudelle radalle. Päijäthämäläisten lisäksi haittaa tästä olisi Tampereen suunnasta Venäjälle ja Venäjältä matkaaville, jotka joutuisivat koukkaamaan päärataa pitkin pääkaupunkiseudun kautta. Tämän vuoksi Hämeen molemmat maakunnat näkevät nykyisen pääradan kehittämisen tärkeänä yhteisenä edunvalvonta asiana.

Oikaisua pääradalta Kouvolaan on vaikea perustella millään tavalla. Matka-ajoissa ei ole eroa, sillä Kouvolasta Kuopioon sekä Joensuuhun kulkevilla radoilla on pitkiä, maksiminopeudeltaan 140 km/h olevia rataosuuksia. Matalat nopeusrajoitukset johtuvat matkan varrella olevista tasoristeyksistä, sähköistyksen toteutustavasta ja ratageometriasta. Rataosuus on lisäksi pääsääntöisesti yksiraiteinen. Merkittävämpi vaikutus ja hyöty saavutetaan Savon ja Karjalan radan peruskorjauksella. Tämä on maakuntamme kannalta keskeinen viesti.

Raideratkaisuissa eletään tällä hetkellä kriittisiä hetkiä. Päijät-Hämeen eri toimijoiden tulee puolustaa yksituumaisesti nykyisen pääradan kehittämistä sekä sen osaksi tulevaa lentorataa. Lentorata mahdollistaisi puolen tunnin matka-ajan Lahdesta lentokentälle, jolla on iso merkitys esimerkiksi pääradan liittyessä kaukojunaliikenteeseen.

​(Kuva: Jaana Martikainen)