Tuulessa ne variksenkin pojat....

  ...oppii lentämään. Tämän lausahduksen kuulin ystävältäni, kun juttelimme poltiikan haasteellisuudesta näinä aikoina. Tuossa lauseessa on jotain hyvin lohduttavaa.

Oli tiedossa jo mukaan politiikkaan lähtiessä, että helppoa ei tule olemaan. Tuskin kuitenkaan kukaan osasi arvata, kuinka suurten asioiden äärelle pääsimme heti valtuustokauden kärkeen. Turha lämmittely on jäänyt jalkoihin.

Poliittisen päätöksenteon opettelu on pitänyt hoitaa pikavahtia ja omaksuttavien asioiden määrä on kuormittanut vapaa-aikaa ajoittain runsaastikin. Voidaan toki ironisesti todeta, että "itsehän sinne on haluttu". Se on aivan totta. En kuitenkaan ole päivääkään katunut sitä, että päätin lähteä mukaan. Valitusvirsi tämä ei siis ole :)

Olen oppinut viimeisten kuukausien aikana aivan valtavasti erilaista asioista ja niiden syy-seuraussuhteista. On turhaa edes yrittää luetella niitä kaikkia tähän. Tuskin edes itsekään ymmärrän, kuinka monia asioita olen saanut kokea ja oppia. Myös kaikki ne uudet tuttavuudet, kontaktit ja kohtaamiset ovat olleet ehdottomasti parhautta.

Säästöjen pyörteessä myös kustannusymmärrys on kohenut huomattavasti. Erityisesti kun olen ollut soten keskiössä, josta on noussut valtakunnallisestikin yleinen puheenaihe. Sote omana erityisalueena on vaikeasti hahmotettava, jopa alan ammattilaisellekin. Jo yksin sotea ohjaavan lainsäädännön omaksuminen on oma seikkansa sekin. Niistä kuitenkin monet ohjaavat poliittistakin toimintaa hyvin vahvasti.

Olen huomannut, että harvoin arkisessa työssä tulee mietittyä asioita niin syvällisesti, kun niitä luottamustoimen myötä joutuu pohtimaan. Olen todennut puolivitsinä, että jokaisen pitäisi päästä osalliseksi kunnallisesta päätöksenteosta, jotta ymmärtäisi miten yhteiskunta toimi ja miten monenlaisia asioita näennäisesti yksinkertaisten asioiden taakse piiloutuu. Ja kuinka paljon työtä "kulisseissa" loppujen lopuksi poliittisessa elämässä tehdään. Tällä en tarkoita sitä, että verhojen takana supistaisiin salaisia kansioita, vaan että ihan yksikin tavallinen lautakunta ja sen asioiden käsittely saattaa vaatia hyvin paljon pohjatyötä, jotta voi olla täysipainoisesti mukana asioista päättämässä.

Onnekseni minulla on ollut "vain" yksi varsinainen luottamustehtävä valtuutetun roolin rinnalla, joka tosin on ollut sitäkin haasteellisempi. Olen ottanut tehtävän hyvin vakavasti enkä ole laskenut tunteja, joita olen viettänyt papereiden äärellä tai puhelimessa selvittäessä erilaisten asioiden taustoja. Ylikunnallisen lautakunnan puheenjohtajan tehtävä edellyttää monenlaista luovimista ja asioiden yhteensaattamista. Sanonta "kaikki vaikuttaa kaikkeen" ei ole ihan turha.

Olen kuitenkin tehnyt työtä innolla ja teen edelleenkin. Olen äärettömän kiitollinen edelleen, että sain äänestäjien myötä tähän mahdollisuuden. Toivon myös olevani kaiken luottamuksen arvoinen, vaikka helppoja ratkaisuja tämä vuosi ei varmasti tule pitämään sisällään.

Viikonlopulla Hollolan valtuusto suuntaa valtuustoseminaariin. On odotettavissa runsasta keskustelua. Itse olen velvoitettu maaliskuisen valtuuston päätöksen mukaisesti esittelemään seminaarissa tilaajalautakunnan puheenjohtajana omat ehdotuksemme Hollolan talouden tasapainottamiseen. Kiireinen viikko on siis ollut ja tulee olemaankin. No töitähän on tultu tekemään!