Kantaani maahanmuuttoasioihin on kysytty toreilla useaan otteeseen. Olen jakanut aiheen kolmeen osaan:

1. Työperäinen maahanmuutto

Euroopan kovinta vauhtia harmaantuva Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa, sillä hyvinvointiyhteiskunnan palvelut turvataan työllä ja veroilla. Työperäisen maahanmuuton ja työllistämisen prosesseja on nopeutettava, heidän aiempaa koulutusta on hyödyntää joustavammin ja heidän laadukkaat kotimaansa tutkinnot on voitava huomioida myös Suomessa.  Heille tulee tarjota kielikoulutusta ja apua kotiutumiseen. Tarveharkinta tulee poistaa.

2. Kiintiöpakolaiset/humanitäärinen apu

Olemme sitoutuneet vastaanottamaan YK:n kriteerit täyttäviä kiintiöpakolaisia. Tämä on oikein, tärkeää ja inhimillistä. Humanitaarisen maahanmuuton tarkoituksena on ensisijaisesti kaikista epätoivoisimmassa asemassa olevien auttaminen. Nykyiset huolemme ja haasteemme eivät liity kiintiöpakolaisiin. Yleisesti sotatilanteissa on kyettävä ensisijaisesti auttamaan siviilejä. Heistä monet jäävät sota-alueiden sekasortoon, kykenemättöminä lähtemään. Paikan päälle tarjottu tuki saa ao. yhteiskunnan uudelleen rakennuksen alulle ja on myös tehokkainta auttamista.  Erityinen huoli kohdistuu mm. Afrikan tilanteeseen.

3. Turvapaikanhakijat

Vuonna 2015 maahamme hakeutui yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Euroopan unionin ulkorajat tulee turvata.  Turvapaikkahakemukset tulee käsitellä pääosin Euroopan unionin raja-alueille sijoitettavissa käsittelykeskuksissa. Tarvitsemme siis tiivistä eurooppalaista yhteistyötä.

Turvapaikanhakijat, jotka syyllistyvät vakaviin rikoksiin tulee palauttaa tehokkaammin kotimaahansa. Laittomasti maassa oleileva ei voi kulkea maassa vapaasti. Tarvitsemme viranomaisresurssien (poliisi, rajavartiolaitos) turvaamista ja viranomaisten välisten tiedonsaannin mahdollisuuksien lisäämistä.

Turvapaikanhakuprosessit on saatava nopeiksi ja oikeudenmukaisiksi sekä tehostettava työperäisen maahanmuuton tai aidon suojan ja turvan tarpeessa olevien maahanmuuttajien nopeaa integrointia yhteiskuntaamme. Kansainvälisten sopimusten tulee jatkossakin noudattaa ihmisoikeuksia, mutta niihin tulee tehdä tiukennuksia erityisesti turvapaikanhaun osalta. Järjestelmä ei saa olla altis hyväksikäytölle.

On tärkeää varmistaa perusteetta maahamme tulleiden ihmisten nopea palauttaminen. Mitä tehokkaampaa palauttaminen on, sitä vähemmän meille tulee perusteettomia turvapaikanhakijoita. Täten voimme myös paremmin auttaa heitä, jotka apua todella tarvitsevat.

Alkuvuoden keskustelu vanhustenhoidon kriisistä on nostanut keskusteluun valtavia puutteita hoidon ja hoivan laadussa. Keskustelua on käyty vain yksityisistä, tehostetun palveluasumisen yksiköistä kun pitäisi puhua kokonaisuudesta. Keskustelua on käyty desimaaleista, kun pitäisi käydä hoidon turvallisuudesta ja laadusta.  

Laadukasta hoitoa on mahdotonta tehdä ilman osaavaa ja riittävää henkilöstöä. Desimaaliluku 0.7 ei ole ratkaisu asiaan. Hoitajia on oltava riittävä määrä asiakkaiden hoitosuuteen nähden. Esimerkiksi saattohoitopotilaalle kyseinen luku on liian pieni. Riittävien resurssien lisäksi hoidon laatuun kuuluvat oleellisesti työolot, osaava, hyvinvoiva ja työhönsä sitoutunut henkilöstö.

Hoitoala on riskialteimpia aloja uupua jo yksin työn aiheuttaman tunnekuorman vuoksi. Useimmat kollegani enää puhuvat eettisestä kuormittumisesta eli tunteessa, jossa työtä ei voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Se uuvuttaa. Työyhteisön kokema stressi purkautuu työpaikkakiusaamisena, työnhallinnan ja arvostuksen puutteena ja kokemuksena ettei tule kuulluksi.  Myös uhkailu, pureminen, sylkeminen ja potkiminen ovat hoitoalan päivittäistä arkea. Etenkin nuoret naiset pakenevat alalta väkivallan vuoksi.

Katse pitää saada henkilöstön työhyvinvointiin ja työsuojeluun: haitalliseen kuormitukseen, kiusaamiseen puuttumiseen, sisäilmaongelmien ratkaisemiseen ja työkykyasioihin. Hyvällä johtamisella, kunnollisilla ja terveillä työolosuhteilla on suora yhteys henkilöstön hyvinvointiin ja sitä kautta potilasturvallisuuteen. Myös lainsäädännöllisesti on vielä tehtävää.

Vuonna 2030 hoitoalan henkilöstön vaje on sama kuin koko alan henkilöstömäärä on nyt.  Käsiparit eivät tule riittämään Euroopan nopeiten ikääntyvän väestön hyvään hoitoon. Työolosuhteita parantamalla alan vetovoimaan voimaan vaikuttaa oleellisesti. Tämä on työnantajien ja päättäjien yhteinen haaste.  Osaaminen ja riittävä työvoima ovat yhteiskunnan tulevaisuuden edellytys ja hyvinvoiva työntekijä on hyvän sekä turvallisen hoidon laadun tae.