Edustuksellisen demokratian kriisi

Edessä ovat kuntavaalit, jotka paaluttavat jokaisen kunnan tulevaisuutta mutta ratkaisevat myös kunnittain edustuksellisen demokratian kriisin lopputuloksen.

Edustuksellisen demokratian elinehto on sen kunnioittaminen. Valtaosan mielipide valtuustossa ratkaisee, ääniä riittävästi vaaleissa saaneet tulevat valituksi. Toimiva demokratia tarvitsee monimuotoisia kohtaamisia ja kaikenlaisia mielipiteitä. Edustuksellisen demokratian kriisi näkyy jo nyt laskevina äänestysprosentteina, konsensushakuisten päättäjien poistumisena valtuustoista sekä päätöksenteon jumiutumisena ja keskittymisenä yksittäisiin asioihin ison kuvan sekä yhteisen hyvinvoinnin edistämisen sijasta. Mikään näistä ilmiöistä ei ole yhdenkään puolueen etu – yhteiskunnan vielä vähemmän.

Monet poliittiset kipupisteet ovat monimutkaisia kokonaisuuksia. Esimerkiksi, kun puhutaan maahanmuutosta, olisi puhuttava myös mm. ulkopolitiikasta, globaalista köyhyydestä, globaaleista työntekijöiden oikeuksista, eriarvoisuudesta, talouskasvusta, globalisaation sääntelystä, ilmastosta ja sodista. On helpompaa uskotella ”vanhojen hyvien aikojen” palaavan tai pysytellä päätöksenteossa lasiseinien takana kuin haastaa vallitsevia totuuksia ja selvittää rohkeasti uusia asioita – sekä selittää ne äänestäjille (ja tulla sen jälkeen uudelleen valituksi). Kierrätyspuisto on yksi näistä monimutkaisista kokonaisuuksista Hollolassa.

Olen ennustanut seuraavan valtuustokauden olevan ratkaiseva edustuksellisen demokratian tulevaisuuden kannalta jokaisessa kunnassa. Kyetäänkö säilyttämään asukkaiden usko viranomaistoimintaan, poliittisen toiminnan luotettavuuteen, tutkittuun tietoon ja konsensukseen?  Kyetäänkö etsimään erottavien asioiden sijaan yhdistäviä tekijöitä, jotta asiat etenevät?

Oman valtuustourani aikana on etenkin sosiaalisen median ympäristö muuttunut.  Faktatietoa on toisinaan hyvin vaikea saada läpi ja toisaalta väärää tietoa oikaista.  Vuorovaikutus on yhtä useammin henkilökohtaisuuksiin menevää. Tämä on jo aiheuttanut päättäjien katoamisen keskustelupalstoilta ja toisaalta vakavissa tilanteissa pelkoa erilaisten aggressiivisten puheiden muuttumisesta käytännön toiminnaksi kohdistuen luottamushenkilöön tai hänen perheeseensä. Tämä kokonaisuus on edelleen vaiettu tabu mutta silti yleisesti tunnistettu ja myös Tampereen Yliopistossa hiljan tutkitusti todettu ilmiö. Jos pelko sulkee suut ja estää vuorovaikutuksen, olemme isoissa haasteissa.

Edustuksellisen kriisin seurauksena on parhaassa tapauksessa demokratian uudistuminen. Siinä osallistuminen kanavoituu uudella tavalla ja on matalan kynnyksen osallistumista, yhteiskehittämistä, osallistuvaa budjetointia ja verkostojen kautta vaikuttamista. Se on myös uudistuvaa poliittista yhteistyötä yli puolue- ja kuntarajojen.

Edustuksellisen demokratian uskottavuutta ja perusteita pitää puolustaa -  ja nämä tulevat olemaan seuraavan valtuustokauden suurimpia haasteita. Valta on äänestäjillä.