On kulunut muutama päivä Hollolan kunnan tiedoitteesta talouden sopeuttamistoimista. On aika kirjoittaa joitain ajatuksia esille.

Olen törmännyt viime päivinä monenlaisiin väitteisiin, jotka tietysti ovat täysin oikeutettuja. Seuraavassa kuitenkin muutama ajatus aiheesta.

On noussut esiin, kuka vastasi vaalikoneeseen kokevansa pikkukoulut ja Hollolan lukion tärkeiksi? Kuka ei olisi vastannut niin?

Lisäksi on ihmetelty sitä, eikö ehdokkailla ja uusilla valtuutetuilla ollut ymmärrystä talouden todellisesta jamasta. Tuskinpa ihan kaikilla. Ei ainakaan minulla, vaikka Hollolan Kokoomuksen valtuutetuille pidettiin kesällä 2012 koulutusta virkamiehen taholta ja hyvää koulutusta se olikin. Tilanne vaikutti silloin ERITTÄIN huolestuttavalta.

MUTTA se ei loppujen lopuksi ollut kuin jäävuoren huippu siitä, mikä lopputulos lopulta oli.

Kunnanjohtaja Päivi Rahkonen totesi sen, minkä tulimme huomaamaan heti valtuustouran alkutaipaleella. Vuosi 2012 oli Hollolalle täysi notkahdus jättäen budjetin 4,4 miljoonaa alijäämäiseksi, joka on reilut 2 miljoonaa enemmän kuin arviotiin. Syinä tähän olivat muun muassa

1. Ei tehty aiemmin veronkorotuksia (tulovero/kiinteistövero) vuodelle 2012

2. Toimintakulut kasvoivat 10,58 miljoonaa eli 6,5 prosenttia (yht. 173,85 milj). Toimintamenojen kasvu oli kaksinkertainen suhteessa verorahoitukseen ja toimintatuottojen kasvuun.

3. Suuret investoinnit (esim. homekorjaukset) kurittivat kunnan taloutta ankaralla kädellä (ja tulevat kurittamaan mm. neljän koulun kohdalla muista puhumattakaan, jonka vuoksi kunnan velkamäärä alkoi kasvamaan kiihtyvällä tahdilla, ennusteiden ollessa kipurajoilla. Kiinteistöjen investointipaine on 10-20miljoona/v, eli koko valtuustokaudella 60-80 miljoonaa.

4. Valtionosuuksien suuret leikkaukset (Hollolan laskennallinen menetys vuoteen 2015 yht. 14,4 miljoonaa euroa), joten epäkohta alkaa näkymään jokaisella valtuustokaudella, koska toimintamenot ovat kasvaneet 6 miljoonaa jokaisena vuotena (suurimpana sote)

5. Liikelaitos Oivan ja Soten kuntayhtymän reilun alijäämäiset budjetit lisäsivät menoja yhteensä 2 miljoonaa euroa.

6. Yhteisöverojen alenema oli -30 prosenttia

7. Talousarvio jäi alijäämäiseksi ja ym. seikat huomioiden tarvittava kunnallisveron korotus menojen kattamiseen olisi ilman toimenpiteitä vuositasolla + 0,75 prosenttia (22 prosenttia on tällä hetkellä "Suomen ennätys")

Joten yllä mainitut ovat esimerkkejä siitä, mitä viime vuonna on tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan. Ollaan vakavan tilanteen edessä. Vakava ja oikea arvio on, että ilman radikaaleja toimenpiteitä Hollolan kunta tulee ajatumaan kriisikunnaksi tämän valtuustokauden aikana.

Eli nämä olivat faktat joiden ympärille työ perustettiin.

Nyt kun olen vaihdellut suunnitelmista ajatuksia, ovat muutamat kuntalaiset vähän hämmästelleetkin, että miten tässä nyt on näin päässyt käymään? Niin. Kyllä, sitä tässä olen itsekin ihmetellyt. Ymmärrykseni laajentumisen myötä olen havainnut sen olevan monen tekijän summa. Sekä myös sen, ettemme ole asiamme kanssa lainkaan yksin verraten lähikuntiimme.

On myös epäilty, ettei meistä uusista valtuutetuista kukaan olisi osannut tai uskaltanut kyseenlaistaa päätöksiä. Tämä on tietämättömien puhetta.

Työtä tehtiin liki kaksi kuukautta jokaisella sektorilla, siitä lähtien kun valtuusto maaliskuussa velvoitteensa taloudentasapainotuksen raameista antoi. Sivitystoimessa avatiin kulut luihiin asti, laskettiin vaikutuksia ja yhtälöitä tarkasti huomoiden tulevaisuuden ennusteet. Myös ulkopuolisen asiantuntijan näkökulmasta arvioituna. Eihän tälläisiä kokonaisuuksia suunnitella vain yhden viikonlopun aikana eikä varsinkaan hetken mielijohteesta. Ei erityisesti silloin, kun vastuu on koko kunnan kaikista ihmisistä. Ei yksin lapsista, vaan myös nuorista ja vanhuksista. Perheistä ja yksineläjistä. Vammaisista ja terveistä.

Jokainen hoitaa omaa talouttaan parhaan kykynsä mukaan, mutta erityisen huolellisia on oltava silloin, kun pelataan toisten rahoilla. Minä ainakin näen asian näin. Raha kun yksinkertaisesti on se, jolla palveluita saadaan tai ei saada.

Sotessa myös tuottaja (Oiva) (joka tällä hetkellä on oleellisin linkki kun tilaaja-tuottajamallissa vielä ollaan) kävi myös omat toimintonsa läpi. Mitä voidaan karsia niin, että se kaikista huonoista vaihtoehdoista aiheuttaa vähiten harmia? Vaikka sotesta totta kai on löydyttävä säästöjä, ei sen laivaa voi keikuttaa äkillisesti. Sotessa ongelmana on myös vaikuttavuus ja ennustettavuus.

Totuus on, etten olisi halunnut karsia mitään. En lukiota, en päiväkoteja, en kyläkouluja, en ei-lakisääteisiä seulontoja tai miettinyt yhtenä terveyspalveluiden heikentämisiä. MUTTA. En myöskään voinut ottaa kontolleni sitä, että kuntamme ajatuisi kriisikunnaksi.

Sen jälkeen emme ole itsenäisiä emmekä edes liitoskumppaniehdokkaita. Tai ainakaan haluttuja sellaisia. Halusin, että voimme karsimalla säilyttää kuitenkin kuntamme hengissä ja edes joitain palveluja turvattuina. Esimerkiksi tästä perusopetuksen taso. Tämä kaikki voi tosin olla pelkkää tekohengitystä, mutta nyt ainakin yritetään ja rajusti.

Näin uutena valtuutettuna mennyt neljä kuukautta on ollut paitsi järjettömän opettavaista myös itsensä testaamista tuoreena päättäjänä. Pysyykö selkä suorana silloin kun tulee tiukka paikka? Olenko valmis ohittamaan omat kipupisteeni silloin, kun faktat ovat jotain muuta kuin tunteet? Olen vastannut näihin kaikkiin kyllä jo silloin kun lähdin mukaan vaaleihin. En tosin ikinä uskonut olevani jo muutaman kuukauden päästä mukana tekemässä näinkin suuria päätöksiä.

Tehdyt suunnnitelmat tarjoaisivat loistavan paikan populismille ja poliittisten irtopisteiden hakemiselle. Kuka on luvannut ja mitä. Kuka on kalastellut ja mistä. Sitä kuitenkaan ei tule tapahtumaan, sillä suunnitelmiin ovat sitoutuneet kaikki puolueet ja kaikki valtuutetut. Jokainen tietää vastuunsa kokonaistilanteesta ja tehdyistä valinnoista tähän mennessä. Se on minusta näikin järjettömän kipeiden kysymysten keskellä todellista vastuunottoa.

Lopuksi totean ja alleviivaan, että vaikka taatusti päätöksissä piilee omat riskinsä (kuten päätöksissä aina), ne ovat juuri tällä hetkellä täysin välttämättömiä. Kysymykseen voiko kakkua syödä ja säästää samaan aikaan, vastaan, että voi. Jotta meillä olisi kakkua jaettavana vielä huomennakin.

Numeeristen arvojen ähteinä käytetty Hollolan kunnan talousarviota vuosille 2013-2015 sekä Hollolan kunnan mediatiedoitetta taloudesta.

 Tämän blogin innoittajana toimi kollegani omalla feissarisivustolleen aiemmin linkittämä artikkeli osa-aikatyön mahdollisuudesta myös heille, jotka eivät siihen varsinaisesti ole lain mukaan oikeutettuja. Se pysäytti pohtimaan tulevaisuuden huoltosuhteen kantokykyä jälleen uudelta näkökulmalta. Päijät-Häme on Suomen mittakaavassa tämän kehityksen keskiosassa, kun taas Suomi on koko Euroopan mittakaavassa rankimmin ikääntyvä yhteiskunta.

Huoltosuhteen pohdiskelu on paitsi kunnallispolitiikassa, myös valtakunnan politiikassa erittäin oleellinen haaste, johon vastauksien hakeminen on jo aloitettu. Mitä muutoksia ja tekoja meidän pitää tehdä nyt, että selviämme seuraavat 20-25 vuotta? Toki samoihin kysymyksiin on löydettävä vastauksia myös taloudellista kantokykyä miettiessä. Kuten nyt on jo Hollolassakin jouduttu tekemään.

Olen saanut nauttia niin halutessani osittaisesta hoitovapaasta lasteni ollessa vielä sen ikäisiä. Keskustelin taannoin tästä aiheesta ystäväni kanssa. Hän toi esiin, kuinka vähän mahdollisuuksia on keventää omaa työtä silloin, kun siihen ei lain suomaa mahdollisuutta ole (lapset ovat jo vähintään 3:lla luokalla). Tarkoittaen juuri osittaisen työajan tekemistä. Työnantajat suhtautuvat siihen varmasti hyvin vaihdellen, mutta ainakin soten kunta-alalla linja on ollut tiukahko työvoimapulan vuoksi. Onneksi joustojakin on näköpiirissä havaittavissa.

Pitäisikö olla niin, että vain lasten myötä on työntekijällä oikeus keventää työaikaansa? Ei minun mielestäni.

Työssä jaksaminen on ollut framilla jo pitkään, eikä syyttä. Nykypäivän työpaineet väsyttävät etenkin hoitoalalla yhtä nuorempia työntekijöitä. Taloudelliset raamit tuskin tilannetta tulevat helpottamaan. Tarvitaan siis vahvaa keskittymistä työhyvinvointia lisääviin tekijöihin ja siinä mahdollisuus työajan keventämiselle on varmasti yksi varteenotettava keino.

Alussa mainitsemani artikkeli lähestyi tätä samaa aihetta hieman eri näkökulmasta. Otsikossa kysytään, "...auttaisin sairasta äitäni, pääsenkö osa-aikatyöhön"?. Kysymys on erittäin mielenkiintoinen jo senkin vuoksi, että yhteiskunnan on pakollista miettiä yhä erilaisempia vaihtoehtoja tukea ikääntyvien tai muuten apua tarvitsevien kotona selviämistä mahdollisimman pitkään. Se paitsi on ehdottomasti edullisinta, myös autettavalle itselleen inhimillistä. Koti on usein paras paikka olla, niin kauan kuin se on turvallista tai muuten mahdollista. Miksi emme siis voisi täten tulla asiassa vastaan? Omaishoitajuuden tukeminen on hyvin tärkeää, sen tiedämme varmasti kaikki. Koska kuitenkaan läheskään kaikki läheistensä asioita hoitavat eivät voi jäädä ansiotyöstä pois, tarvitaan myös muita vaihtoehtoja tukea tätä tärkeää työtä.

Omaishoidontuissa on suuria vaihteluita kunnittain niin myöntämisperusteissa kuin korvauksissakin, niiden ollessa lisäksi verotettavaa tuloa. Tällä hetkellä omaishoidon tuen hoitopalkkion vähimmäismäärä on 374,51 euroa bruttona kuukaudessa. Hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen aikana maksettava hoitopalkkio on vähintään 749,01 euroa bruttona kuukaudessa. Omaishoidon tuen yhdenmukaistamisessa eri kuntien välillä on sarkaa, johon onneksi on sosiaali- ja terveysministeriössä kiinitetty nyt huomiota ja kansallinen kehittämisohjelma aiheeseen liittyen pitäisi valmistua vuoden loppuun mennessä. Jään mielenkiinnolla odottamaan tuloksia.

Valtion taholta hyvä käden ojennus oli, että omaishoitoon osoitettiin 10 miljoonan lisämääräraha. Se on talousvaikeuksissa kamppaileville kunnille enemmän kuin toivottua. Kuitenkin kuntien maksuharteille jää laskennalliseen tavoitteeseen päästäkseen vielä noin 20 miljoonaa euroa.

Tästä kaikesta pohdintana omalla kohdallani on ollut ajatus siitä, että omaishoidon tuki olisi enemmän kuin perusteltua saada esimerkiksi Kelan alaiseksi. Se vähentäisi kuntien taakkaa huomattavasti, etenkin kun heinäkuussa voimaan tuleva vanhustenpalvelulaki vahvistaa kuntien velvoitetta osaltaan järjestämään iäkkäiden kotihoito omaishoidon turvin. Lisäksi se yhdenmukaistaisi paitsi korvauksia myös määräytymisperiaatteita. Kaikkia tulisi kohdella yhdenvertaisesti. Tarvitaan siis runsaasti innovaatioita, jotta voimme huolehtia heistä, jotka tukea tarvitsevat. Se voisi olla kuka tahansa meistä, koska tahansa.

-------------------------------------------------------------------------------

Näillä ajatuksilla uuteen viikkoon. Jälleen mielenkiintoinen joskin myös haastava viikko edessä. Lautakunta työskentely on pyörähtänyt hyvin käyntiin ja olemme pääseet jo käsittelemään suuriakin asiakokonaisuuksia. Huomenna viimeinen Oivaan kuuluva kunnanvaltuusto käsittelee Oivan muuttamisen liikelaitoksesta taseyksiköksi ensi vuoden alusta. Mikäli näin käy, pääsee valmistelu siltä osin myös käyntiin. Luvassa on siis askarta riittämiin.

ps. Hollolan Kokoomus on mukana 9.5. Helamarkkinoilla klo 9 eteenpäin. Tervetuloa tervehtimään meitä ja juttelemaan mieltä askarruttavista asioista.

Mukavaa viikkoa toivotellen!