|
Työoikeuteen erikoistuneen juristin kommentit perintöverosta ovat kuohuttaneen sosiaalisessa mediassa eilisestä lähtien. Sosiaalidemokraattisen taustan omaava Valtteri Aaltonen on blogissaan sitä mieltä, että perintövero on oikeutettua, koska saatu raha on saajalleen "ilmaista". Tukiperusteluina Aaltonen esittää muun muassa perittävän omaisuuden mahdollista arvonnousua vuosien saatossa. Aaltosen perusteluita on hyvin vaikea käsittää, koska omassa maailmassani ei ilmaista rahaa ole olemassakaan. Jokaisesta eurosta, myös perittävästä sellaisesta, on jo kertaalleen maksettu veroa. Jopa useampaan otteeseen. Oleellisen eron mielipide-eroihimme taitaa tosin tehdä puoluetaustan mukainen ideologinen eroavaisuus. Siinä missä toiset näkevät ainoana ratkaisuna jatkuvan verotuksen lisäämisen, näen järkevänä verojen kevennyksen ja järkeistämisen kokonaishyödyn kannalta.
Kokoomuksen puheenjohtaja kandidaateista Alex Stubb tuli tällä viikolla esiin perintöverosta luopumisen kannattajana. Samalla linjalla on ollut RKP:n Haglund sekä kristillisdemokraatit. Täten Suomi seuraisi esimerkiksi Ruotsin esimerkkiä (Ruotsi poisti perintöverotuksen jo vuonna 2005) mutta sama käytäntö on olemassa useissa muissakin maissa. Esimerkiksi Saksassa puoliso voi periä verottaa yli 300.000e , kun Suomessa sama oikeus on 60.000. Rintaperillisillä määrä on 20.000e, kun Saksassa sama summa on lähelle 200.000e Tästä systeemistä hyötyvät ennen kaikkea pieniä perintöjä saavat. Suomen perintövero on Euroopan ankarin ja käytännössä se rankaisee vähävaraisia suhteessa kaikista eniten, koska monellakaan ei ole säästöissä tarvittaessa useita tuhansia perintöveroja varten. Toisaalta esimerkiksi tapauksessa, jossa lapsi menettää toisen vanhimmistaan tai molemmat, saattaa tilanne aiheuttaa hyvin vaikean ongelman. Verotussysteemi on siis kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen. Valtteri Aaltonen mainitsee myös blogissaan, että raha on viime aikoina alkanut entistä enemmän keskittymään tietyille tuloluokille. Yksi syy on juurikin tässä. Vain varakkailla on varaa periä ja toisaalta kohta niistäkin perinnöistä saatavat tulot eivät tule välttämättä kohta enää Suomeen, vaan esimerkiksi naapurimaahan Ruotsiin. Toki tämä edellyttää koko yrityksen siirron ao. maahan. Kukapa siis olisi uskonut kymmenen vuotta sitten, että Ruotsi onkin Suomeen verrattuna veroparatiisi? Myös Viro alkaa seuraamaan hyvin lähellä tätä esimerkiksi oikeudenmukaisemman ja kannustavamman yritysverotuksensa puolesta. Suomen perintöveron tuotto on noin 600 miljoonaa. Summana se ei lopulta ole kovinkaan merkittävä menetettäväksi. kun lasketaan sen myötä tulevia haittoja. Ulkomaankauppaministeri Alex Stubb mainitsi perjantaina käydessään Lahdessa, että perintöveron poistamisen myötä voitaisi samalla myös voitaisi keventää veron pyörittämiseen tarvittavan hallinnon määrää ja sen myötä kustannuksia. Logiikka on helposti ymmärrettävissä. Stubb nosti esimerkkinä Ruotsin mallista myös, että käytössä on joko luovutus- tai myyntivoittovero. Perheyritysten liiton veroasiantuntija Simo Valtti uskoo, että luovutusvoittoverot paikkaisivat ison osan tästä ilman perintöveroa ja on täten samaa mieltä ministeri Stubbin kanssa. Tässä kohdassa on myös hyvä huomauttaa, että esimerkiksi mökin myynnistä ei Ruotsissa tarvitse maksaa veroa, jos mökin on omistanut 10 vuotta. Suomessa sama kohtelu ei mökkikiinteistöä tunne. Perintönä tulleesta mökistä siis joutuu hyvässä tapauksessa maksamaan ensin perintöveron ja lopulta myöhemmin myynnistä myös erikseen toisen veron, joka lienee tällä hetkellä 30 prosenttia. Yksityisten perijöiden lisäksi näen ongelmana myös yritysten sukupolvenvaihdokseen liittyvät ongelmat. Suomessa on tällä hetkellä menossa kiihtyvään tahtiin sukupolven vaihdoksia. Tähän liittyen tuorein surullinen esimerkki on perinteisen Suomalaisen kiuasyhtiö Harvian myynti pääsijoitusyhtiölle. Perheyrityksellä ei yksinkertaisesti ollut varaa tehdä sukupolven vaihdosta Suomessa. Voisiko joku kertoa mikä logiikka tässä on? Harvia on ollut Suomessa myös yksi harvoista, voimakkaasti vientiin keskittyvistä yrityksistä. Viennin ollessa tällä hetkellä erittäin takkuista johtuen monista muista syistä, on jokainen siihen pystyvä yritys todella tärkeässä asemassa paitsi työllistymisen myös tulojen suhteen. Harvian olisi kannattanut siis tehdä Wahlroosit ja siirtää omistuksensa Ruotsiin. Tässä suhteessa liike ei olisi ollut ensimmäinen eikä viimeinen lajissaan. Muun muassa Niklas Herlin on avoimesti tuominnut systeemin. Myös Suomen perheyritysten liiton puheenjohtaja Matti Vanhanen otti osaa keskusteluun kannattamalla perintöverotuksen poistamista juuri sukupolvenvaihdosta tukevana toimenpiteenä. Perintöveroon liittyy myös monia muita erikoisia kuvioita, joiden auki kirjoittaminen veisi blogissa kymmeniä sivuja. Olemme joutuneet temmeltämään perintöverotuksen kanssa useita kertoja henkilökohtaisesti, joten kiemurat ovat hyvinkin tuttuja. Kannatan ehdottomasti perintöverosta luopumista osana verotuksen muutakin järkevöittämistä kilpailukyvyn ja työllistämisen tukena sekä hallinnon rakenteiden ja byrokraattisuuden keventämisessä.
3 Comments
Ensimmäinen puoluekokoukseni ei olisi voinut todentua upeammissa tiloissa ja tunnelmissa. Lahden kokous vuonna 2014 osa poliittista historiaa. Jyrkin kymmenvuoden mittainen matka puoluejohdossa sai arvoisensa päätöksen ja oma väki tankkasi miehen viikonlopun aikana niin täyteen energiaa, että sitä varmasti riittää pitkäksi aikaa. Jyrki vastasi kiitoksiin nostamalla jäähyväispuheensa yhdeksi elementiksi oman väen merkityksen. Silloin kun aika on ollut vaikea, on vaimo kehottanut pääministeriä "menemään kentälle". Tämä osoittaa paitsi Mervi Kataisen täydellistä ymmärrystä, tukea ja arvostusta miehensä työlle myös kenttä- ja järjestötyön merkitystä menestyvän politikon, yhdistyksen, piirin ja puolueen takana. Nyt siis nautitaan juhannukseta ja hyvästä ruuasta, seurasta ja levosta! Maanantaina pääsen osallistumaan ensimmäistä kertaa puoluevaltuuston kokoukseen, jonne minut valittiin varajäseneksi viikonloppuna puhe- ja läsnäolo-oikeudella. Odotan sitä suurella innolla. Sannin sanoin, tulevaisuus on uteliaiden! Hyvää juhannusta! 
Kuvat: Kokoomus ja Jenni Kuoppala.
KRISTIINA HÄMÄLÄINEN EDUSKUNTAVAALIEHDOKKAAKSI
TIEDOTE julkaisuvapaa: heti Kokoomuksen Hämeen piiri on nimennyt 3.6.2014 hollolalaisen Kristiina Hämäläisen yhdeksi piirin eduskuntavaaliehdokkaista. Kristiina Hämäläinen (36) on ensimmäisen kauden kunnanvaltuutettu sekä Oivan yhteisen perusturvalautakunnan puheenjohtaja. Koulutukseltaan Hämäläinen on sairaanhoitaja (YAMK). Hoitoalan ammattilaisena Hämäläisen yhdeksi pääosaamisalueeksi on noussut sosiaali- ja terveysalan kokonaisuus. – Olen tehnyt vuorotyötä sairaalassa useita vuosia ja tutustunut sairaala-arkeen omakohtaisesti. Toisaalta perusturvalautakunnan puheenjohtajana myös perustason terveydenhuolto on tullut tutuksi. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat Suomessa maailman huippua ja toivon tämän olevan pysyvä olotila. Hämäläinen työskentelee tällä hetkellä päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä. Hän uskoo kokemuksesta olevan hyötyä myös mahdollisessa kansanedustajan työssä. – Työsuojelun näkökulmasta haluan nostaa esiin ihmisten työssä jaksamisen. Erityisesti osatyökykyisten työllistymisen tukeminen on kansantaloudellisesti merkittävä asia. Selvitäksemme väestön ikääntymisen aiheuttamasta työvoimapulasta, työelämämme laadun on oltava parhainta mahdollista ja työnteon kannustimien tulee olla selvät. Hämäläisen mielestä myös Päijät-Häme tarvitsee ahkeraa poliittista lobbausta, jotta alueelle saadaan lisää elinvoimaa. – Mielestäni alueemme puolia ei ole pidetty riittävän hyvin. On äärimmäisen tärkeää, että saamme hyödynnettyä loistavan logistisen sijaintimme, edullisen ja tasokkaan asumisen sekä kehittyvät teollisuuden mahdollisuudet. Menestymme myös tulevaisuudessa, jos ymmärrämme hyödyntää mahdollisuudet, joita meille nyt on tarjolla. Hämäläinen uskoo, että Päijät-Hämeestä olisi mahdollista saada myös toinen kokoomuslainen kansanedustaja eduskuntaan. – Jos keskitämme Päijät-Hämeen äänet niin sanotusti omille ehdokkaillemme, on kaikki mahdollista. Vaalityötä Hämäläinen kertoo lähtevänsä tekemään innokkaana ja hyvällä fiiliksellä. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä on vapaaehtoistyöllä suuri merkitys.
Muutaman vuoden vanhassa Kansalaisareenan ja Taloustutkimuksen tekemässä selvityksessä tuli ilmi, että yli kolmannes suomalaisista tekee vapaaehtoistyötä. Lisäksi selvisi, että suurin osa heistäkin, jotka eivät tee vapaaehtoistyötä olisivat kuitenkin halukkaita riviin, jos heitä pyydetään. Erityisesti terveyden edistämisen näkökulmasta on vapaaehtoisreservillä valtavat mahdollisuudet tukea varsinaista ammattilaisten tekemään sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävää. Toki vapaaehtoistyötä tehdään monella muullakin tavalla. Moni lasten harrastuksista sitoo vanhempia erilaisilla tavoilla ja useiden järjestöjen sekä yhdistysten ruohonjuuritason toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Koen vanhempien mukana olemisen lasten harrastuksissa vapaaehtoistyönä, koska sen merkitys toiminnan kokonaisuuden kannalta on usein ratkaisevaa. Olen kuitenkin kuullut myös useita puheita niistä murheista, joita vapaaehtoistyön tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Monet kantavat huolta siitä, että järjestöjen ja yhdistysten jäsenistön keski-ikä alkaa olla korkea eikä uusien rekrytointi meinaa onnistua. Onko ihmisten arki liian kiireistä vai viekö työelämä mehut? Haluaisin välttyä ajattelemasta, että ihmiset olisivat jotenkin itsekkäämpiä kuin ennen. Vapaaehtoistyön ehdoton helmi on lähimmäisen auttaminen. Yhteisöllisyys ja antamisen ilo ovat tärkeitä asioita niin antajalle kuin saajalle. Hyvä mieli tulee lopulta monesta pienestä palasta. Vapaaehtoiset joutuvat usein tekemisiin myös sellaisten asioiden kanssa, joihin he tarvitsevat vertaistukea ja koulutusta. Erityisesti mielenterveystyön parissa toimivien vapaaehtoisten oma jaksaminen on huolettanut monia jo pitkään. Kansalaisareena Ry:n toiminnanjohtaja Anitta Raitanen avasi tuen tarvetta toteamalla, että lähtökohdat kerätä rahaa lipaskerääjänä kuin toimia kriisipuhelin päivystäjänä, ovat hyvin erilaisia. Eteen tulee monia kinkkisiä pulmia, joihin ei aina löydy välineitä omasta takaa. Tähän auttaa paitsi koulutus myös vertaistuki - muut vapaaehtoiset. Vapaaehtoistyön tulevaisuus on kiinni monesta asiasta. Katson perheenäitinä asiaa myös kasvatuksellisesta näkökulmasta. Lapsia on tärkeää opettaa auttamaan toisia myös ilman rahallista korvausta tai hyödyn hakemista itselleen. Lapsille on tärkeää opettaa myös, että yhdessä tekeminen ja toisten auttaminen kääntyy lopulta omaksi iloksi. Toisaalta tarpeellisuuden ja merkityksellisyyden tunne on meille monelle hyvin tärkeää. Vapaaehtoistyössä tämä puoli korostuu. Toisten auttamisesta koituva vilpitön hyvä mieli kantaa myös omassa elämässä. Vuoroinvieraissa -periaateen soisi pysyvän voimissaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon parissa toimivien vapaaehtoisten resurssia ei mielestäni ole riittävän hyvin hyödynnetty. Sukulaisnainen kertoi, että Porissa on mahdollisuus soittaa vapaaehtoisapua kauppareissulle tai lääkäriin. Vapaaehtoinen matkaa taksin kyydissä autettavan mukana. Tiedän myös, että täällä Hollolassa olisi monia vapaaehtoisia valmiina Oivan eri yksiköiden käyttöön vanhusten ulkoilutusavuksi, lukemaan kirjaa tai lehtiä tai järjestämään erilaisia tuokioita. He ovat tuskastelleet, etteivät ole päässeet riittävän hyvin puuhiin. Mikäli tämä on totuus, on se kerrassaan harmillista. Ymmärtääkseni reserviä on tällä olemassa runsaasti, mutta mikä tekee toimijoiden löytymisestä niin vaikeaa? Pitäisikö kunnan ottaa aktiivisempi rooli koordinoinnissa? Vapaaehtoistyöhön liittyy löyhästi myös keskustelu vastuista. Onko oikein, että kouluttautumaton ihminen esimerkiksi avustaa syöttämisessä? Koen keskustelun tässä mittakaavassa käsittämättömän järjettömänä. Monesti unohdetaan, että omaishoitajat tekevät kotona lähes täysipainoista hoitotyötä ilman minkäänlaista koulutusta. Miksi siis vapaaehtoiset eivät voisi olla avustamassa kiireisessä hoitotyön arjessa? Alussa esittämäni yleinen murhe järjestöjen ja yhdistysten vapaaehtoisten määrän laskusuunnasta on sekin pohdittava asia. Millä ihmisiä saataisi kiinnostumaan yhä nuorempana mukaan vapaaehtoistyöhön? Olisiko ratkaisu esimerkiksi koulujen opetussuunnitelmaan lisätty vapaaehtoistyönkurssi esimerkiksi vapaasti valittaviin opintoihin? Järjestötyötä Suomessa merkittävästi tukeva Raha-automaattiyhdistys uutisoi sivuillaan näyttävästi, että eurovaaliehdokkaiden mielestä suomalaisia vaivaa välinpitämättömyys. En haluaisi uskoa näin. Historian valossa maassamme on aina vallinnut auttamisen kulttuuri. Koen tärkeimpänä sen. että jokainen joskus apua saanut auttaisi myös vuorostaan muita. Hyvän jakamisen kehän luominen muuttaa myös ympärillä olevaa kulttuuria. Euroopan parlamentin päätöslauselmassa viime vuoden lopulta on asetettu monenlaisia tavoitteita ja tahtotiloja vapaaehtoistyölle Euroopassa. Yhtenä tärkeimpänä asiana joukossa on lainsäädännön selkiyttäminen. Vapaaehtoistyöhön liittyvän lainsäädännön saattaminen yhden ministeriön alaisuuteen poistaisi paljon mutkia. Lain päivittämisestä työturvallisuuslain selkiyttäminen olisi tässä suhteessa paikallaan. Tällä hetkellä laissa mainitaan, ettei esimerkiksi työtön saa vapaaehtoisena tehdä samaa tai samankaltaista työtä kuin työsuhteessa olevat. Toisaalta samaisessa laissa todetaan, että työturvallisuus koskee myös niitä vapaaehtoisia, jotka tekevät samaa tai samankaltaista työtä kuin "työntekijät". Kyseessä on siis kaksi asiaa, jotka ovat suloisessa ristiriidassa keskenään. Asiaan on viimeksi ottanut kantaa myös projektipäällikkö Jenni Sademies. Vapaaehtoistyön kehittämisessä ja jatkon turvaamisessa kulkevat siis rinnakkain paitsi yleinen asenneilmapiiri, koulutus myös tehokkaampi ja ennakkoluulottomampi koordinointi myös valtakunnan lainsäädännön ristiriitaisuuksien poistaminen. |
Aiheet
All
Ajankohdat
January 2019
|
RSS Feed