"Lapsi on kuin aarre ja elämä kuin aarrekartta - et voi tietää minkälainen ja missä aarre on, sinun on vain kuljettava rastilta toiselle mukana ja etsittävä" on todennu Raisa Cacciatore. Nainen viisaammasta päästä.

Hyvä itsetunto on itsensä tuntemista, arvostamista ja sitä kautta osaelämänhallintaa. Hyvä itsetunto suojaa lasta syrjäytymiseltä ja auttaa selviytymään tulevaisuuden haasteissa.Varhaiset kokemukset rakentavat meistä sen,mitä me olemme joskus myöhemmin. Muun muassa näin on Raisa todennut. Totta joka sana.

Hyvälle itsetunnolle ei ole välttämätöntä se, kellä on muodikkaimmat bodyt päällä, kuka oppii ekana tekemään pissit pottaan, kuka oppii käyttämään Tepsuja ensin kahdella jalalla, kuka oppii ekana pyöräilemään ilman appareita tai lukemaan äidin vanhan aapisen kannesta kanteen.

Hyvän itsetunnon rakentamiselle ei ole välttämätöntä eikä mitenkään perusteltua myöskään olla osallisena lasten missikisoissa. Niitä eivät, puoluekollega Talasrantaa lainaten, kaipaisi vanhemmatkaan naiset. Missikisoja siis.

Nyt lapsuus on niin erilainen kuin omani. Se joskus hämmentää ja vetää mielen vakavaksi. Miten minä äitinä kykenen luotsaamaan lapseni läpi niin monen myrskyn ja karikonvaaran? Kaikkien niiden ulkonäkö -ja suorituspaineiden keskellä, johon en aina edes kykene reagoimaan?

Itse myhyilen ekaluokan kuvassa kaikki sormet täynnä pääsiäismunista saatuja timankisormuksia merkkinä prinsessaleikeistä, toisella on My little pony paita, toisella suloiset krepatut saparot. Kuinka monella ala-asteelaisella on nyt päällään Puuha-Pete paita? Kuinka moni kehtaa nykyään myöntää nukkuvansa silloin tällöin äidin ja isän välissä?

Päiväkoti-ikäiset tuskailevat leggareiden pitoa "liian paksuissa reisissä", ala-asteikäiset meikkaavat ja vähän vanhemmille laitetaan rakennekynsiä. Missä kulkee raja? Mitkä ovat koulun, päiväkodin tai kodin mahdollisuudet vahvistaa lasta tekemään viisaita valintoja? Entä,miten voimme yhdessä vanhempina tehdä viisaita valintoja, jotka koituvat kaikkien hyödyksi?

Raisa on todennut, että hyvän tekeminen ja kannustus levittää ympärilleen hyvää mieltä ja jaksamista. Iloinen yhdessäolo ja hulvaton hulluttelu ovat nekin arvoja sinänsä. Mutta niitä eivät ole lasten missikisat. Niissä ei ole mitään hauskaa, hilpeää eikä varsinkaan hulvatonta.

Vastustan jo pelkkää ajatusta niistä!

  Lueskelin tänään kirjoituksen päivän Hesarista http://www.hs.fi/digilehti/paakirjoitukset/Syksyn+paras+uutinen/a1345860923195?jako=a6aa401 c7d658dd98c 6d7ee0 eb136787

Periaatteessa asia on ihan totta ja periaatteessa keinotkin ovat ihan totta, mutta. Jotenkin minua aina harmittaa tälläisissä kirjoituksissa ensinnäkin nuorten syyllistäminen ja vanhempien pään pölkylle laittaminen. Nuoria haukutaan laiskoiksi, vanhempia välinpitämättömiksi.

On totta, että näitäkin löytyy, mutta löytyy myös vanhempia, jotka ovat joutuneet ilman omaa syytään taistelemaan 90-luvun laman läpi ja elämään keskellä jatkuvia karsintoja. Tässä tapauksessa poliittiset päättäjät voivat myös harrastaa itsetutkiskelua. Nämä nuoret kertovat myös paljon niistä huonoista päätöksistä, joita silloin on tehty. Vääristä paikoista on karsittu. On vanhempia, jotka tänäkin päivänä ovat ilman omaa syytään työttömiä tai varattomia. Ja juuri heihin kohdistetaan mitä erillisimpia toimia. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on tästä yksi esimerkki. "Työttömien lapset eivät saa käydä päivähoidossa" on suoraaan sanottuna yksi törkeimpiä kommentteja, joita olen kuullut. Kuka saa niin sanoa? Kuka on valmis kategorioimaan ihmiset sen mukaan, onko heillä töitä vai ei?

Minua myös samalla pohdituttaa, mikä on näissä asioissa villakoiran ydin? Mikä saa nuoren menettämään uskonsa elämään ja kadottamaan elämänhalunsa? Olemmeko me ysteiskuntana ja ihmisiä liian vaativia? Syyllistämmekö me liikaa?

Keskeinen kysymys on, miten syrjäytyminen katkaistaan? Miten estetään, ettei lapsesta tule jo elämänsä alussa syrjäytynyttä, joka maksaa yhteiskunnallemme miljoona euroa ja nuorelle hänen elämänsä?

Nuorten yhteiskuntatakuu, josta jo aiemmin olen puhunut on yksi vaihtoehto. Koulutusta ja työpajatoimintaa sekä tietysti varsinaista tarjoamalla kyetään ehkäisemään syrjäytymistä tehokkaasti. Toisella asteella lienevät suuret paineet madaltaa opiskelijoiden sisäänpääsynkriteereitä. Tarvitaan yrittäjiä, jotka osallistuvat talkoisiin tarjoamalla nuorille töitä tai työharjoittelu paikkoja. Tarvitaan mentoroijia, jotka tarjoavat apua velkakierteen katkaisuun (tästä aiemmin postaus Tukikummien yhteydessä) sekä rahallisena alkupääomana että tieto/taitona.

Olen puhunut paljon jo aiemmin yhteisöllisyyden merkityksestä, mutta nyt korostan, että jokaisen tulevan päättäjän on ymmärrettävä vastuunsa tässä asiassa. Nyt menokuri on tiukka ja niukkuutta jaetaan, mutta mistä karsitaan? Karsitaanko koulukuljetuksista, harrastusmahdollisuuksista (liikuntapaikkojen kunnossa pito) vai mistä? Tehdäänkö jälleen yhtä ajattelemattomia jatkaisuja kuin 20 -vuotta sitten ja kierre jatkuu? Olen kansanedustaja Sanni Grahn-Laasosen kanssa hyvin pitkälti samassa syy-seuraussuhteessa, kuin mitä hän blogissaan esittää http://www.verkkouutiset.fi/index.php/blogit/72-vieras-blogi-uusin-blogi/107243-mita-kaikkea-perimme-vanhemmiltamme

Panostuksia pitää olla nuoriin, mutta niitä PITÄÄ olla myös varhaisen vaiheen tukeen lapsiperheille. Olen puhunut kunnallisten kodinhoitajien palauttamisesta ja olen sitä mieltä edelleen. Vastustan subjektiivisen päivähoito-oikeudenkarsimista ja kannatan ehdottomasti ennaltaehkäisevän työn - ei niinkään lastensuojelutyön, vahvistamista. Monissa poliittisissa valinnoissa on loppujen lopuksi kyse tahtotilasta, silloin kun puhutaan marginaalisista säästöistä. Tahtotilasta ja inhimillisyydestä.

  Työteliäs ehdokkaan viikko on takana päin. Viikko huipentui tänään kahteen tapahtumaan, josta ensimmäiseen startattiin jo aamuvarhain. Torilla oli hyvä pöhinä ja kahvi, pulla sekä Tiilikan Liisan valkeat kuulaat tekivät kauppansa. Lähtipä monen kainalossa uusin Nykypäivä- lehtikin mukaan.

Uudet ehdokaskollegat olivat mukana touhussa ja saaatiinpa taas muutamia lisäyksiäkin entisen 31 joukkoon (nimet löytyvät myös tältä sivustolta uutiset- linkin alta). Viimeiset viikot alkavat olemaan edessä ehdokashankkinnassa, joten nyt kannattaa lähteä mukaan kuka tahansa sitä mieliikin. Ei tarvitse sitten jälkeenpäin harmitella. Neljä vuotta on seuraavaan mahdollisuuteen sitten aikaa...

Monen syynä on aika ja sen puute. Tänään juuri mietin, että on hassua,etten ole missään vaiheessa miettinyt tätä osaa asiasta. Tietysti vielä sitä ei kannata murhetiakaan, sillä läpimenosta ei kukaan voi tietää. Ajansuhteen on minulla vain yksi asia, josta en jousta ja se on perhe. Perheen tarpeiden mukaan elämää on soviteltava myös jatkossa ja tämän kunnallisvaaliprojektin aikana onkin sen vuoksi eniten kärsineet omat muut harrastukseni. Näin se on. Jostain jos pitää karsia, niin kyllähän ne äidin omat menot tai unet ovat. Luotan siihen, että tarvittaessa tulevaisuudessa työvuorosuunnittelu auttaa ja osittaisen hoitovapaan yhdistäminen kokonaisuuteen saa aikaan hyvän paketin, jossa kaikkien tarpeet on huomioitu. Yksinkertaista palapeli ei tietenkään silti ole.

Ehdokkaan arki on täynnä monenmoista, joista näkyvin lienee toritapahtahtumat. Torilla oleilu on mukavaa puuhaa ja puolueiden välillä Hollolassa vallitsee yllättävän mutkaton meininki. Nyt torilla oleilu sujuu jo hyvin ja uskallan paremmin ottaa ihmisiin kontakteja. Mutta tuoreessa muistissa olivan ne ensimmäiset toritapahtumat joululta, kun kokoomusliivi oli päällä. Se oli aika jännää ja toivoin, ettei kukaan tulisi tenttaamaan kuntaliitoksista, kuntakeskuksen kamalasta Prismasta tahi vaatisi tarkkoja talouslukuja. Tiedon lisääntyessä nämäkin ongelmat pienenevät kummasti. Tieto on valtaa -edelleen.

Päivän toinen tapahtuma järjestettiin Malskiareenalla ja kutsuttuina oli 12 kunnallisvaaliehdokasta. Hollolan tiimin muodostivat minun lisäkseni puoluekollega Markku Pulkkanen perussuomalaisten ehdokas Jari Salminen

Tehtävänämmme oli kahden tunnin ajan tehdä savesta erilaisia ryhmätöitä ohjatusti, mutta intuition ohjaamina. Punaisena (vai pitäisikö sanoa sinisenä) lankana oli saada kuvattua ajatuksia ja mielleyhtymiä Lahdesta. Upeita ja luovia töitä syntyi jokaiselta ja työn saa myöhemmin omakseen poltamisen jälkeen. Muistona kohtaamisesta. Yleisöä oli jonkin verran ja oli hauska huomata, miten iloiseksi kävijät tulivat nähdessään innokkaat ehdokkaat hieman erilaisen toiminnan parissa. Lopussa kaikki erilliset yksilö -ja ryhmätyöt koottiiin yhdeksi suureksi teokseksi, jonka nimeksi valittiin "samassa venessä, samoilla aalloilla".

Niin, olen julkaissut jo yhden vaaliteemani, joka on TURVALLINEN Hollola. Toinen vaaliteemani kolmesta on YRITYSYSTÄVÄLLINEN Hollola. Katson siihen liittyväksi seuraavat selkeät asiat:

- kuntakeskuksen kaavan eteenpäin saamainen ja kuntakeskuksen vetovoiman kehittäminen. Ei ole mitään järkeä ylläpitää puolityhjää kauppakeskusta ja lapsiperheiden viedä eurojaan Launeelle. Me tarvitsemme uudenaikaista kauppakeskusta ja lisää tiloja uusille yrittäjille (tiloja on uudessa kaavassa runsaasti).

- ohitienprojektin edistäminen ja sitä myötä myös yritystonttien vapautuminen

- pohjaveden ja yrittäjyyden yhteensovittaminen yhdessä ELY-keskuksen kanssa. Kumpikaan ei saa kärsiä, vaan ne on voitava sovittaa yhteen ilman, että Hollolasta häviää yksityisyrittäyyttä tai yrityksen joutuvat kohtuuttomien vaatimuksien eteen. Kunnan on voitava tukea yrityksiä toiminnan jatkamiseksi ja pohjavesien suojelemiseksi.

- kunnan päätöksenteossa paikallisten yksityisyrittäjien huomiointi esimerkiksi SOTE- alueella.

Näissä tietysti eivät ole kaikki, mutta ne tärkeimmät. Yksi teema on vielä tuloillaan. Nyt vedetään henkeä ensi viikko vaaliasioissa. Tänään meillä oli yhteinen perhelounas ja sen jälkeen karkkipäivän viettoa ja leffan katselua. Tuli tarpeeseen niin äidille kuin lapsillekin. Tavallinen "tylsä" arki on parasta!

SOKKA IRTI

  Takana on ikimuistoisia kohtaamisia sisältänyt päivä!

Saimme vieraaksemme Hollolaan tukun valovoimaisia politiikkoja, joiden vaikutus omalle työllemme on eittämättä suuri. Ministerit Häkämies ja Stubb sekä kansanedustajat Jokinen, Grahn-Laasonen ja Heinonen viettivät aikaa jutellen ihmisten kanssa ja valloittivat helpolla lähestyttävyydellään.

Heidän vierailu oli meille suuri juttu. Tämän päivän kaltainen pilkahdus politiikan huippua antaa virtaa omaan työhön valtavasti. Uskon, että sen saman virran kokivat kaikki paikalla olleet. Ainakin iloisia kasvoja oli jokaisessa ilman suunnassa. NYT SIIS SOKKA IRTI JA TÄYSILLÄ MAALIIN!

Mieleen jäännyt kohtaaminen oli myös Lahden torilla. Kansanedustaja Männistön tapasin vasta nyt ensimmäistä kertaa livenä ja se oli hyvin mieluinen. Lasse antoi hyviä vinkkejä kampanjaan, mutta myös muistutti säästelemään voimiaan samalla, "ettei kannata vielä vetää kaikkia urkuja auki". Näinhän se on. Ei ole häpeä olla innostunut, mutta joskus sitä ei edes huomaa, kuinka innostuksissaan väsyy.

Tällä viikolla on edessä vielä toritapahtuma lauantaina klo 8 - 13. Sitten vedetäänkin happea hetkinen. Omalla kohdallani se tarkoittaa syventymistä opinnäytetyön viimeistelyyn. Opettajien työn imua vahvistavan ja organisaatioon sitoutumista lisäävän toimintamallin loppusilaukset tuottavat yllättävän paljon päänvaivaa.

Sillä välin kannattaa käydä kurkkaamassa vaikka ensimmäinen julkaistu vaaliteemani sekä kampanjatuotteeni. uusin niistä on ihanan Sarin itse tekemät kännykkäpussit, joiden hinta ei päätä huimaa! Tämä päivä päättyy vielä kampanjapäällikkön viennillä K-raudan naisteniltaan. Siihen on hyvä päättää mahtava päivä ja aloittaa viikonlopun vietto poikien kanssa.

Let´s do it!

 Kirjoittelin viikonloppuna Etlarin lukijansanaan, mutta koska seula on tiukka (or what ever) niin tässä muutamia ajatuksia hoitajapulaan ja miten se liittyy kunnallispolitiikkaan.

Tehy on tenyt varsin hyviä kannanottoja hoitajapulan puolesta. Vedonnut päättäjiin ymmärtämään oma vastuunsa kokonaisuudessa. Toivottavasti ne äänet kuullaan, eikä vain ohiteta feissarin uutisvirrassa ja lehtien palstoilla.

Kunnallispolitiikassa on varsinainen haasteiden ähky. Yhtenä lusikkana soppaan on lisättävä kunnallisten työntekijöiden kiihtyvä eläköityminen. Hoitajapula sinänsä johtuu paitsi samasta syystä, myös monesta muusta. Tällä hetkellä ovat voimissaan työntekijän markkinat. Hyville ja taitaville osaajille löytyy ottajia lähes mistä vaan. Uudet hoitajat valmistuvat unelmatilanteeseen. Heillä on vara kilpailuttaa työnantajia.

Kunnallisessa työssä leipä ei ole runsas, mutta päättymätön se näyttäisi oleva. Ainakin hoitoalalla. Toinen suuri ongelma tulee kohtamaan opetusalaa. Sieltä eläkkeelle on siirtymässä niin ikään vuoteen 2025 menessä lähes 25% koko alan työvoimasta. Erityisesti pula koskettaa ammatillisia oppilaitoksia. Siinä tullaan aikanaan kohtamaan omia ongelmia, kun nuorisotakuu tulee aiheuttamaan painetta sisäänottojen lisäämiseen.

Erityisesti vuosien 2013-2017 välillä eläköityminen on kiihtyvää, toteaa Tehy. Tämä tulee väkisin koskettamaan kuntapäättäjiä, joiden vastuulla osa työhyvinvoinnin kehittämisestä ja organisaatioon sitouttamisesta tulee väkisinkin olemaan. Ainakin, jos he ovat kiinostuneita siitä, miten perustoiminnot turvataan. Osaamispääoma on ainoa keino kunnalle pärjätä kilpailussa ja palveluiden laadukkaassa tuottamisessa.

Miten hoitajapulaan voidaan vaikuttaa? Viimeisten omaa opinnäytetyötäni liittyen opettajien organisaatioon sitouttamisen vahvistamiseen Koulutuskeskus Salpauksessa. Projekti on ollut monella tavalla mielenkiintoinen ja sen lopputuloksena on syntynyt hyvin yksinkertainen mutta tehokas toimintamalli. Edistyksellistä toimintaa Salpaukselta. Ymmärtää, että määrätietoinen sitouttamiseen pyrkiminen on elinehto.

Tehy toteaa, että vahvat peruskunnat ovat samalla myös vetovoimaisia. Niillä on hyvä maine, joka osaltaan edistää rekrytoitumista. Hyvin organistoitu työ, oikeudenmukainen ja osaava johtaminen sekä arvostava ja rehellinen työyhteisö ovat ne pelimerkit, joilla ihmiset saadaan pysymään työpaikoissaan. Hoitoalalla erityisesti harva loppujen lopuksi pelkän palkan perässä kulkee. Olosuhteet ja kohtelu ratkaisevat. Uskallan näin väittää paitsi omasta kokemuksestani myös oman tutkimukseni lisäksi useista tieteellisistä tutkimuksista, joita sitouttamisen osa-alueella on tehty.

Enää tarvitaan, että mahdollisimman moni ymmärtäisi viestin. Tai ainakin ne päättäjät, jotka ovat tekemisissä kunnan työntekijöiden hyvinvointiin vaikuttamissa toimielimissä.