Hallituksen budjettiriihestä kantautui huolestuttavia uutisia: työllisyyskokeilut olisivat loppumassa. Se olisi monella tavalla huono asia.

Maamme hallitus on tehnyt määrätietoisesti työtä työllisyysasteen parantamiseksi. Se on monella tavalla hyvinvointiyhteiskunnan jatkumisen peruspilareita. Kaikki ne keinot, jotka edistävät työtä, työn tekemistä ja sen teettämistä tulee ottaa käyttöön. Työllisyyskokeiluista on saatu ympäri maata hyviä kokemuksia ja niiden piirissä on ollut noin 40 000 asukasta. Kokeilujen ytimessä on ollut valtion te-hallinnon ja kuntien voimavarojen tehokas yhdistäminen. Kokeilujen aikana pitkäaikaistyöttömien määrä on pudonnut neljänneksellä ja alle 25- vuotiaiden työttömien määrä viidenneksellä. Erityisesti hyviä kokemuksia on Pirkanmaalla.  Alku on siis ollut hyvä, mutta vielä paljon enemmän tarvitaan.

Myös kokeilujen piirissä olleiden kokemukset ovat olleet hyviä, kokeilut ovat lisäksi saaneet kannatusta yli puoluerajojen. Estettä ei siis ole jatkaa hyvää polkua. Poliittisen päätöksenteon tehtävänä ei ole vaikeuttaa millään tavalla ihmisten arkea. Tarvitaan siis päätös kokeilujen jatkamisesta ja onkin erinomaista, että kansanedustaja Satovuori aikoo tehdä asiasta aloitteen.

Työllisyyskokeilut liittyvät oleellisesti myös maakuntauudistukseen. Sen aikomuksen a on siirtää työllisyyden hoito maakunnalle, joka sekin on monisyinen asia. Kehyskuntaverkosto, jonka puheenjohtajana toimin, otti asiaan kantaa viime keväänä. Kannanoton mukaisesti kuntien mahdollisuus työllisyyden hoitoon tulee jatkossakin turvata. Maakunnan tulee voida siirtää järjestämisvastuu yhdelle tai useammalle kunnalle/kaupungille, jolla on riittävät taloudelliset ja muut voimavarat näiden tehtävien hoitamiseksi. Maakunta voisi myös jakaa järjestämisvastuun kunnan tai kuntien kesken, mikäli se on tarkoituksenmukaista. Nämä valtiolta maakunnalle siirtyvät tehtävät tulee rahoittaa rahoitusperiaatteen mukaisesti kokonaan valtion varoista. Myös suuret kaupungit ovat lausuneet asiasta samansuuntaisesti. 

Huomion arvoista mahdollisessa työllisyyden siirrossa maakunnille on, että työmarkkinatuen kuntaosuus olisi kuitenkin edelleen maksettava vaikka konkreettiset mahdollisuudet vaikuttaa työllisyyden hoidon asioihin olisivat kunnissa heikot.

Työllisyyden ja kasvupalveluiden kokonaisuus on tärkeää myös Päijät-Hämeen osalta, sillä monilla kunnilla on jo nyt tehokasta omaa toimintaa. Tästä mainintana kotikuntani Hollola, jossa työttömyys on ollut pitkään maakunnan alhaisin. Hyvä työllisyys kasvattaa kunnille elintärkeitä verotuloja ja vähentää palveluiden tarvetta. Kasvupalvelukokonaisuudesta keskustelu on maakunnassa vielä olematonta, mutta se on otettava työjärjestykseen piakkoin. Myös mahdollisen, kaupunginjohtaja Myllyvirran aikanaan esittämän, allianssimallin selvitys olisi hyvä käynnistää. Allianssimallissa kunnat voisivat edelleen osallistua työllisyyden hoitoon yritysten kanssa maakunnan toimintakentässä.

Olen kirjoittanut poliittisten vuosien aikana yli sata blogia mutta en ole koskaan kirjoittanut niin henkilökohtaisesta aiheesta kuin tämä on. Rivien kirjoittaminen kesti pitkään ja ajatus sen julkaisemisesta vaati lopulta runsaasti rohkeutta. On monen muun asian ohella pelottanut myös, koetaanko blogi poliittisten irtopisteiden hankemisena. Monet asiat nimittäin koetaan - ne vilpittömätkin näin vaalien alla. Kirjoitan tämän silti. Ja julkaisen tämän silti.

Tänään vietetään kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää. Päivän teema kulkee otsikon lauseella: "jokainen henkäys on muistutus toivosta". Se on tyhjentävästi ajateltu. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Kenenkään ei pitäisi jäädä yksin, keinoja on aina olemassa.

Olen pohtinut itsemurhaan johtavia syitä paljon. Uskon, että juuri tuolla hetkellä juuri toivo unohtuu. Se on minun teoriani, koska parempaa olen ole keksinyt.

Joskus, oikein valtavan väsyneenä lapsien valvottaessa vauva-aikoina, olen jopa ymmärtänyt miltä se tyhjä ja toivoton tila tuntuu - kun ei millään meinaa jaksaa. Nyt siitä jo uskaltaa puhua mutta neuvolassa sitä ei koskaan kehdannut sanoa ääneen. Pieni määrä unta, piristävä ystävän soitto ja uusi päivä teki pelkän ajatuksen mustasta aukosta pelottavaksi - miten saatoin niin ajatella?

Oman teoriani mukaan siis itsemurhaan johtaa musta hetki, jolloin tuntuu, ettei maailmassa ole mitään eikä ketään minulle. Ei ole toivoa, ei ole läpipääsyä. Mutta itsemurha ei silti aina tarkoita halua kuolla.

Olen kokenut jo kauan sitten oman lähiomaiseni itsemurhan. Se on omaiselle tyly, lopun elämää kestävä isku vasten kasvoja. Lapselle se on myös konkreettinen osoitus elämän peräseinän näkemisestä - olet sukupolven ketjussa seuraava.

Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia. Niin paljon syytöksiä mutta niin vähän vapautusta niistä. Tapahtuneen prosessointi on kestänyt vuosia ja sisältänyt polun häpestä yksinäisyyteen, täydelliseen kieltämiseen, vihaan, katkeruuteen ja lopulta useinkin läikähtävään ikävään omien lapsien kasvua seuratessa. Silloin aikanaan ei yhteiskunnan verkoilla ollut keinoja auttaa tilanteen purkamisessa eikä ehkä riittävästi ymmärrystäkään. Nyt olen ollut jo pitkään prosessini siinä pisteessä, että pystyn puhumaan tapahtuneesta, myötämään sen ja tukemaan muita. Vaikkei tarvetta sattunutta korostaa olekkaan.

Kun pohdin asiasta kirjoittamista, tulin lopulta tulokseen, että heidän - meidän pitää puhua. Meidän, joilla on kuuluva ääni, mahdollisuus, asema ja ihmisiä, jotka kuuntelevat. Se on erittäin tärkeää, jotta asian ympärillä oleva häpeän tai pelkojen verkko ei olisi niin peittävä. Asia jakautuu moneen: itsemurhien ehkäisy ja sen tehneiden omaisten tukeminen.

Monet toimijat tekevät tärkeää työtä omaisten tukemiseksi, järjestöillä on asiassa valtavan iso rooli. Tarvitaan edelleen eri tahojen koordinointia, matalan kynnyksen vertaisryhmiä ja oikea-aikaista kriisiapua. Ennen kaikkea resursseja.

Toisaalta meidän, jolla on mahdollisuus vaikuttaa teoilla mielenterveysongelmien ehkäisyyn tai itsemurhien vähentämiseen sekä omaisten tukemiseen, pitää niin myös tehdä. Siksi on tärkeää puhua ja tehdä.

Olenkin erittäin iloinen, että hallituksessa on ministeri Saarikon johdolla lähdetty valmistelemaan mielenterveysstrategiaa. Useat järjestöt, yhdistykset ja asiantuntijat ovat antaneet tieto-taitonsa työlle. Strategian tueksi hallitus laatii oman mieenterveysohjelmansa, jossa määritellään hallituskauden mielenterveyspoliittiset painopisteet, toimeenpanon keinot ja välineet sekä seuranta. Mielenterveyspoltiiikan asema tulisi ehdottomasti rinnastaa esimerkiksi tasa-arvotyön- ja politiikan tasolle. Niin laajasta ja poikkihallinnollisesta asiasta on kyse. Mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta on ehdottanut jo pitkään myös itsemurhien ehkäisyohjelmaa Suomeen.

Maailman terveysjärjestö WHO:n tuore raportti nostaa esiin itsemurhien ehkäisyn tärkeyden. Se pitää saada kansalliseksi tavoitteeksi. Suomen itsemurhakuolleisuus on edelleen pohjoismaiden suurin. Runsaan inhimillisen kärsimyksen lisäksi itsemurhien vuosikustannukset ovat noin miljardi euroa. Itsemurhan tekee vuosittain tuhannet ihmiset ja sitä yrittää noin 20.000 ihmistä. Itsemurhan tehneiden tai sitä yrittäneiden omaisia ja läheisiä on siis kymmeniä tuhansia.

Tanskassa ja Norjassa on saatu hyviä tuloksia itsemurhien vähentämisessä, joten ne ovat hyviä osoituksia kansallisen ohjelman merkityksestä ja vaikutuksesta. Myös Skotlannissa on onnistuttu vähentämään itsemurhia lisäämällä esimerkiksi sairaanhoitajien ja poliisien koulutusta siitä, kuinka itsemurha-aikeita voidaan tunnistaa ja ottaa puheeksi.

Meistä jokainen voi osaltaan tukea myös lähipiirissä saman kokeneiden toipumista. Sanoja ei useinkaan tarvita, korvat riittävät. Toisaata on tärkeää, että kysymme välillä "mitä Sulle oikeasti kuuluu?". On tärkeää havahtua hiljentyneeseen kaveriin. Melkein jokainen meistä tietää jonkun, jota omaisen itsemurha on kohdannut. Tukeminen on tärkeää myös, koska oman vanhemman itsemurha kolminkertaistaa lapsen riskin omaan itsemurhaan.

Maaret Kallio kirjoitti kauniisti: " Toivo syntyy siitä, että joku uskaltaa astua toisen toivottomuuteen. Avun hakemisen tai omasta pahasta olosta kertomisen hetki on ratkaiseva. Silloin ihminen kurottuu vielä toivoon, siihen, että asiat olisivat paremmin".

Tällä viikolla koettiin historiallinen hetki kun Suomen kehyskuntaverkosto ja Kuntaliiton kaupunkipoliittinen ryhmä (ns. C21) kokoontuivat ensimmäistä kertaa yhdessä. Tapaamisessa toimme kehyskuntaverkoston puolesta esiin halumme toimia rakentavassa yhteistyössä keskuskaupunkien ja koko kaupunkiseudun kanssa. Ja niin metsä vastasi kuin sinne huudettiin, yhteisistä, säännöllisestä tapaamisista on nyt sovittu.

Kehyskuntaverkosto, joka puheenjohtajana toimin, koostuu yhteensä 28 kunnasta ja kaupungista, joita yhdistää suurten keskuskaupunkien naapuruus. Asukkaita verkoston piirissä on yli 400.000. Verkosto on toiminut nyt kolmisen vuotta ja on aktiivinen jäseniensä edunvalvoja.

Olemme korostaneet toiminnassamme nimenomaan yhteistyöhakuisuutta mutta myös toivoneet, että kehyskuntien arvo ja merkitys tunnistetaan niin eduskunnan päätöksenteossa kuin myös alueellisessa yhteisyössäkin. Liian usein kehyskunnat nähdään keskuskaupunkien "iilimatoina" mutta esimerkiksi Tampereen alueella yhteistyöstä on otettu tehot irti ja käytössä on yhteinen hallinnollinenkin yhteistyö. Kehyskunnilla on monilla mittareilla suuri merkitys myös suurten kaupunkien vetovoimalle ja hyvinvoinnille, koska me pystymme tarjoamaan monimuotoista asumista heille, jotka eivät halua asua aivan kaupunkien ytimessä.

Tilaisuudessa todettiin, että kehyskuntien ja C21 ryhmällä todella on runsaasti yhteisiä, edunvalvonnallisia näkemyksiä. Molempien intresseissä on muun muassa kuntien rahoitusaseman turvaaminen maakuntauudistuksessa, MAL- sopimusmenettelyn turvaaminen ja jopa laajentaminen, saavutettavuuteen ja liikenteeseen liittyvät kysymykset sekä elinvoimaan ja työllisyyteen liittyvät teemat.

Päijät-Hämeen näkökulmasta on ensiarvoisen tärkeää olla niissä pöydissä, joissa vaikuttamista ja edunvalvontaa tehdään. Siksi myös jo yksin kehyskuntaverkoston puheenjohtajuus mutta nyt uusi yhteistyön avaus on merkityksellinen vaikuttamisen väylä. Kun kehyskuntaverkoston väestöpohja yhdistetään C21:n saadaan yhteensä 3,4 miljoonan asukkaan joukkio vastaten 2/3 maamme väestöstä. Lienee täysin selvää, että äänen pitää kuulua. Kuntaliitto on luvannut toimia alustana verkostojen yhteiselle tekemiselle.

Yhteisessä kokouksessa edunvalvonnallisten näkökulmien lisäksi kuultiin ministeri Bernerin esitys hallituksen käynnissä olevasta kaupunkipoliittisen ohjelman päivittämisestä sekä erittäin mielenkiintoinen katsaus niin ikään meneillään olevaan maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) uudistamiseen. MRL:n uudistamisen vaiheissa hereillä oleminen on ensiarvoisen tärkeää. Kaavoitus on yksi kunnan itsehallinnon keskeinen väline etenkin maakunta- ja soteuudistuksen jälkeen. Maapolitiikalla, kaavoituksella ja toteutusjärjestyksellä on suuri merkitys kuntatalouden ja yhdyskunnan toimivuuden kannalta. Tästä aiheesta tulen kirjoittamaan myöhemmin enemmän.

Sinänsä kehyskuntaverkostossa mukana oleminen on myös katsaus verokkeihin. Kuten saimme kuulla taannoin elinkeinopoliittisessa kyselyssä Päijät-Hämeen olevan alisuoriutuja, näkyy se sama melkein kaikilla mittareilla myös kehyskuntaverkostossa. Lahti yksittäisenä kaupunkina näyttää kasvavan mutta Lahden keskuskunnat ovat koko verkostosta ainoa seutu, jonka kehitys on ollut vuosina 2008 - 2017 negatiivinen. Verkostossa ovat mukana Joensuun, Kuopion, Oulun, Tampereen ja Turun kehyskunnat.

Kuntaliiton tekemässä vertailussa vuosina 2010-2017 Lahden kaupunkiseudun väestön muutos on ollut yhteensä -161,2 prosenttia vastaten reilua 1800 asukasta. Vastaavasti Turku, Tampere ja Joensuu porskuttavat + 20-35 kasvuprosentissa. Kun tarkastellaan Lahden kaupunkiseudun väestöä (190.000 henkilöä) osuu kehyskunnissa 36 prosenttia väestöstä. Tämä asettaa haasteita kehyskuntien vetovoiman ylläpidolle mutta myös tiivistyvälle yhteistyölle ja edunvalvonnalle.

Niin ikään kuntaliiton vertailussa väestöllisestä huoltosuhteesta käy ilmi, että Päijät-Hämeessä Heinola ja Asikkala johtavat korkean keski-iän kuntina suhteessa muihin kehyskuntiin.  Myös muut Päijät-Hämeen kaupunkiseudun kunnat seuraavat perässä. Vaikka koko Suomi harmaantuukin Euroopan nopeinta tahtia on maakunnallamme monenlaisia haasteita. Ikääntyminen haastaa myös sote-kuluissa ja palveluiden tarjonnassa. Mutta ennen kaikkea kokonaistaloudellisissa näkymissä.

Kehyskuntaverkostossa on paljon puhuttu kaupungistumisesta ja kansainvälisyydestä.  Kaupungistuminen on selkeä trendi ja vaatii kekseliäitä ratkaisuja. Hartola aikoo ottaa käyttöön vauvarahan ja takuuvuokran maksamisen. Mitä muuta tullaan näkemään jatkossa? Panostukset vapaa-aikapalveluihin on ainakin luonnon ja matkailun maakunnalle mahdollisia. Toisaalta kiristyvä kuntatalous haastaa kuntien edellytyksiä rakentaa kestäviä ja elinvoimaisia yhdyskuntia ja hyvää elinympäristöä.

Koska haasteet ovat monenlaisia on verkostoituminen päivän sana. Mitä pienempi kunta, sen tärkeämpää nokkeluus, ketteryys ja verkostot ovat. Uskon, että osaltaan kehyskuntaverkosto onnistui saamaan tällä oven avaamisella jalkaa edunvalvonnan oven väliin. Vaikka kehyskuntaverkostossa ääneen pääsevät rajalliset kunnat, hyötyy maakuntamme jokaisen kunnan hyvinvoinnista. Edunvalvontatyö on jokaisen poliittisen päättäjän ja kunnan johtavan virkamiehen ydintyötä.


Kehyskuntaverkostot, C21 ja kuntaliiton tj Jari Koskinen.

Hollolan syksy on startannut  vauhdikkaasti isojen asioiden ympärillä. 

Uusi hyvinvointiasema on etenemässä kovaa vauhtia kohti hankesuunnitelman hyväksymistä tämän kuun lopussa.  Hankkeelle perustetut ohjaus- ja projektiryhmät ovat työstäneet jo viime keväästä yhdessä arkkitehtitoimiston kanssa pohjapiirustuksia ja toimintojen sijoittelua. Aiemmin keväällä oli toiveissa, että samaan yhteyteen olisi saatu sijoitettua myös uusi kunnanvirasto mutta lopulta hyvinvointiaseman koko muodostui niin suureksi, ettei tontille enää mahtunut muita toimintoja. Kunnanviraston ja kokoustilojen osalta siis ratkaisujen hakeminen jatkuu ja myös erilaiset yksityiset vaihtoehdot ovat kartoituksen alla. 

Koska hyvinvointiaseman kustannusarvio on tällä hetkellä noin 17 miljoonaa euroa, tullaan sille tarvitsemaan ministeriön poikkeuslupa. Olemmekin lähdössä kunnan delegaatiolla ensi kuussa tapaamaan ministeri Saarikkoa. Sinänsä luvan saaminen ei ole itsestäänselvyys, sillä ministeriö tyrmäsi hiljan Tampereen hyvinvointikeskuksen anomuksen. Keskeinen peruste oli, ettei sen rakentaminen ole välttämätöntä ennen maakuntauudistuksen tulemista. Hollolassa tilanne on toinen esimerkiksi rakennuksen huonon kunnon vuoksi, joten luvan saaminen on erityisen tärkeää.

Mikäli hyvinvointiaseman hanke etenee aikataulun mukaisesti, päästään maan muokkaustöihin jo ensi syksynä. Nykyinen ns. Ristolan rakennus on tarkoitus purkaa lähikoina. Valmista pitäisi olla syksyllä 2021, jolloin toiminnot vanhalta terveysasemalta siirtyvät uuteen. Toimintaa jatkaa hyvinvointikuntayhtymä. Entiselle terveysaseman tontille rakentuu Attendon toimesta nykyaikainen seniorikeskusalue, joka tarjoaa muun  ikäihmisille muun muassa vuokra-,omistus- ja palveluasumista sekä tiloja yrityksille, jotka tarjoavat heille erilaisia palveluita.  Tämä on ennen kaikkea vastaus ikääntyvän väestön tarpeisiin. On arvioitu, että Hollolassa on yli 75- vuotiaita jopa 60 prosenttia enemmän vuonna 2030 kuin nyt. Kun vielä joukon jatkona olevat, Heinsuon yhtenäiskoulun vieressä olevat,  kerrostalotontit saadaan pian myyntiin tulee kuntakeskuksen takaosa muuttumaan kymmenen vuoden sisällä oleellisella tavalla niin ulkonäöllisesti kuin palvelullisestikin.

Toisena isona asiana syksyyn liittyy perinteisesti talousarvion laadinta, joka on ensi vuonna poikkeuksellisen haastava.  Lähtökohtaisesti erilaiset investointipaineet, verotuloennusteet, valtionosuuksien väheneminen sekä kuntaliitosavustusten loppuminen aiheuttavat paineita. Sopeuttamistarvetta on tällä hetkellä  noin 1-3 miljoonaa euroa. Tilannetta päästään ratkomaan lokakuisessa valtuustoseminaarissa, jossa on tarkoitus myös pohtia etuajassa valmistuvan kehätien käyttöönoton mahdollisuuksia. Aivan pieniä investointeja sekään ei edellytä, sillä alustavien kartoitusten mukaan infran rakentamisessa puhutaan kymmenistä miljoonista euroista.

Ensimmäisen puolen vuoden osavuosikatsauksessa harmaita hiuksia tällä hetkellä teettävät valtakunnallisestikin heikot verotuloennusteet. Näin ollen valtion nousukausi ei ainakaan tuloverotuksessa näy. Tosin kunnallisen alan palkkaratkaisu ja siihen liittyvät isot veronpalautukset näkyvät kunnan taloudessa käänteisesti maksuina ja ennakoitua isompina takaisinmaksuina marraskuussa. Esimerkiksi työtulovähennykset sekä lomapalkan leikkaukset ovat aiheuttaneet liian suuria veronkantoja ja siksi niistä on tulossa myös kansalaisille suuria palautuksia.

Kesän aikana puhututtivat niin tuulivoima, kierrätyspuisto, Vähä-Tiilijärven levätilanne kuin koulukyyditkin. Tuulivoiman osayleiskaavan aloitus etenee kohti syyskuun lopun valtuustoa. Kierrätyspuistossa taas on meneillään ympäristön vaikutusten arviointi (ns. YVA), jonka kesto on 1-2 vuotta. Tämän tulosten perusteella päästään lopullisesti päättämään tuleeko kierrätyspuisto Hollolaan vai ei ja mitkä rajaukset ovat. Kunnanhallitus on jo aiemmin pienentänyt selvitettävää aluetta 300 hehtaarista 200:n. Lisäksi valtuusto linjasi ennen kesää, ettei sinne tulla sijoittamaan haisevaa, orgaanista kotitalousjätettä.

Vähä-Tiilijärven levätilanne on huolestuttanut, syystäkin, monia kuntalaisia. Tällä hetkellä järven tilannetta seurataan tarkasti ja samalla mahdollisia syitä selvitetään. Tarkempaa tietoa järven kuntoon saattamisesta saadaan varmasti syksyn aikana. Järvellä on keskeinen merkitys kunnan virkistysalueena, joten kaikki intresseissä on taatusti saada järvi pian terveeksi.

Koulukyytien osalta koettiin kertakaikkisen valitettava tilanne, kun kyytien organisointi ei onnistunut tänä vuonna oikeastaan lainkaan. Tilanne on hiljalleen stabiloitumassa ja hyvinvoinnin palvelualue perkaa syitä ja vikoja huolellisesti syksyn aikana. On selvää, ettei sattunutta voi millään tavalla puolustella ja olen siitä erittäin pahoillani. Toivottavasti vastaavaa ei enää tule tapahtumaan.

Positiivistakin Hollolaan kuuluu. Lisälainaa ei ole tarvinnut ottaa ja lainakanta per asukas on laskenut ja on nyt noin 2 067 euroa asukasta kohden. Työttömyysprosentti on edelleen maakunnan alhaisin ja Lahden ohella Hollola on toinen maakunnan kunnista, joka on ollut tänä vuonna muuttovoittoinen. Myös monia kehitysprojekteja on meneillään ja useat kevään aikana aloitetut, strategiset kehittämiskohteet ovat edenneet myötätuulessa.

Kesällä Hollolassa saatiin nauttia monista hienoista tapahtumista, jotka toivat paljon positiivista kuntakuvaa ja pöhinää. Viime aikoina on paljon kiitelty erityisesti niin Kiikunlähteelle rakennettua näköalatasannetta kuin myös Tiirismaan paranneltua kyltistöä ja uusia laavuja. Tänä syksynä on tarkoitus valmistua vielä kuntakeskuksen suppa -hanke, jossa saadaan käyttöön juoksuportaat sekä esteetön kulku ja polku supan pohjalle. tulevana lauantaina vietetään kuntakeskuksessa ensimmäistä Hollola -iltaa, jossa pitkän pöydän ääressä voimme nauttia yhdessä joko omia eväitä tai paikalle saapuvien street foodin myyjien antimia. Tapahtumassa on erilaista ohjelmaa, kuten kylä kehu -kilpailu sekä historian ensimmäinen Hollolan Holosuun palkitseminen. Tervetuloa siis viettämään yhteisöllistä iltaa!