Olen joutunut vastaamaan toreilla tähän mennessä moniin ajankohtaisiin ja osin arvopohjaisiinkin kysymyksiin muun muassa natosta, kuntaliitoksesta, tasavertaisesta avioliittolaista, aborttioikeudesta sekä kohtuvuokrauksesta.

Äänestäjillä on selvästi paljon tietoa, mutta myös tiedonhalua. Lisäksi he ovat selvästi tiedostaneet oitselleen tärkeät kysymykset, joihin ehdokkaan valinta seuraavissa eduskuntavaaleissa keskittyy. Ja hyvä niin.

Haluan tuoda tämän jäljellä olevan kampanjan aikana blogeissani esiin omia ajatuksiani, jolloin ne on löydettävissä aukikirjoitettuna. Suhteeni Ruotsin kielen pakollisuuteen on yksi näistä aiheista.  

Sana "pakkoruotsi" on tullut käsitteenä  yleiseen käyttöön, kun ruotsin kieli on määritelty Suomessa pakolliseksi oppiaineeksi. Virallisissa yhteyksissä ruotsin kielestä käytetään termiä "toinen kotimainen kieli". Virkamiesten kohdalla ruotsin kielessä on olemassa tietyt osaamistasovaatimukset.

Ruotsin kielen asemasta on aina aika ajoin käyty linjaavia keskusteluita niin yhteiskunnan politiikassa kuin myös Kokoomuksen sisälläkin. Aihe on säännöllisesti esillä puoluekokouksissa. Keskustelussa pakkoruotsin puolesta vilahtelee usein sanoja "sivistys", "kulttuuriperimä" ja "historia". Näitä perusteluita ei kukaan oikeastaan voi kumota, koska aiheena pakkoruotsi on pitkälti arvopohjainen. 

Maamme nykyinen pääministeri Stubb on kaksikielisestä perheestä, mutta on lausunnoissaan suhtautunut pakkoruotsiin rakentavalla kritiikillä ja tietyllä tavalla välimallin ratkaisuja tarjoten. Nekin ovat mietinnän arvoisia ajatuksia.

Oma kantani aiheeseen lähtee yksilön valinnanvapauden kunnioittamisesta tässäkin asiassa.

Jaan mielipiteeni pakkoruotsin poistamiselle muun muassa Eija-Riitta Korholan sekä tuoreen Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäen kanssa. He ovat myös perustelleet kantojaan hyvin samankaltaisesti miten itse asian miellän.  

Pakkoruotsin problematiikka on mielestäni ennen kaikkea sanan ensimmäisissä kirjaimissa "pakko".

On vaikea löytää syitä, miksi kansainvälistyvässä toimintaympäristössä meidän pitäisi kynsin hampain pitää kiinni pakollisesta ruotsista, josta loppujen lopuksi on maailmalla hyvin vähän hyötyä. Sen sijaan kannatan kielikylpyjä sekä erilaisia kielellisiä kehittämiskeinoja mitä lämpimämmin hyvinkin varhaisissa vaiheissa lapsuudessa.

Pakko- sana tappaa monilta paitsi opiskeluinnon, myös asettaa oppijansa liian usein vastahankaan jo yksinkertaisesti psykologisista syistä. Puhumattakaan kaikista niistä hukkaresursseista, joita vastarannan kiiskien perässä vetäminen aiheuttaa. Itse kuuluin aikanani näihin vastarannan kiiskeihin ja kiinnostukseni ruotsin kielenoppimista kohtaan on tullut vasta aikuisiällä. Vapaaehtoisuuden kautta.

Sen sijaan voisimme tarjota enemmän kielivaihtoehtoja, opetusresurssit tietysti huomoiden. Toki niin, että vieraan kielen opiskelu on pakollista. Vapaavalinta, vaikkakin muutamasta vaihtoehdosta,  muuttaa heti asennetta parempaan suuntaan. Samalla se tekee ruotsista aidosti kiinostuneiden mahdollisuudet kielenopiskeluun aivan erilaisiksi.  

En siis kiellä kielitaidon merkitystä sivityksellisenä asiana enkä myöskään vähättele missään tapauksessa ruotsin kielen taitoa tai sen merkitystä esimerkiksi suomenruotsalaisille tai  kulttuurihistoriallisesti. Sen oppiminen vain pitäisi olla vapaaehtoiseen motivaatioon perustuvaa.

Ruotsin kielen asema virallisena kielenä tulevaisuudessa on niin ikään mielenkiintoinen aihe.

Ymmärrän erittäin hyvin Korholan pohdiskelut siitä, että virkamiesten pakollinen ruotsin kielen taito syrjii lähtökohtaisesti maahanmuuttanutta työntekijää. On kieltämättä hassua, jos käsisämme on koulutettu, kansainvälinen maahanmuuttaja, joka osaa loistavaa englantia, venäjää tai saksaa, mutta ei kuitenkaan ruotsia - ja on tästä syystä kykenemätön hakemaan valtion virkaa.

Eikö tässä olla siinä tapauksessa outon ongelman edessä etenkin nyt kun työllisyyttä pitäisi kaikin keinoin tehostaa ja toisaalta työvoimapulaa myös paikata?

Jättääkö virkamiesruotsi vaatimus hauista ulos myös taitavaia kantasuomalaisia?

Kansanedustaja Elina Lepomäki on perustellut asiaa näin:

Aihe on monisävytteinen ja mutta ratkaisu mahdollisuuksiakin on monia. En naulaa omaa ratkaisuvaihtoehtoani vielä  mutta toivon, että aiheesta voidaan tulevaisuudessa keskustella.

Keskustelu pakkoruotsista voisi johtaa myös keskusteluun koko peruskoulun uudistamisen tarpeesta. Vastaako perusopetuksemme sisältö ja tavat nykyisyyttä tai niitä vaatimuksia, joissa meidän nykyiset ekaluokkalaiset 15 vuoden kuluttua ovat? Millaista tukea, resurssia ja koulutusta opettajat tarvitsevat nykyoppilaiden kanssa?

Ihan muutamia ajatuksia ilmaan heittäen.


ps. Alhaalla pääministerin ajatuksia kaksikielisyydestä

Eilen vietettin Eurooppa- päivää ja tänään on monilla paikkakunnilla pyörinyt eri puolueiden eurovaalikiertueita. Pääsin tänään osalliseksi eurovaalihuumaan ollessani Vantaalla. Osin huumaan sekottui myös puoleemme puheenjohtajavaali, sillä kaikki ehdokaat olivat saapuneet paikalle puoluevaltuuston tentattavaksi.

On pakko sanoa, että Kokoomuksen joukkue on tänä keväänä harvinaisen kova. Ehdokkaat ovat paitsi erittäin päteviä myös taustaltaan laajakirjoisia. Kaikkea tätä leimaa vankkumaton yhteistyö, jossa toisten "repimisen" sijaan tehdään töitä rinnakkain.  Nämä ovat vahvan puolueen ja hyvien ehdokkaiden tuntomerkkejä.

Eurovaalien kynnyksellä monet pohtivat varmasti sitä, mitä eurooppa minulle merkitsee? Miksi on tärkeää, että meillä on EU:ssa ammattitaitoiset, koulutetut ja verkostoitumiskykyiset mepit?  Nämä ovat henkilökohtaisia kysymyksiä, mutta voin kertoa hieman omista ajatuksistani.

Minulle EU-jäsenyyden merkitys korostuu erityisesti rauhan, maamme kilpailukyvyn sekä hyvinvointimme kautta. Rauhan merkitys on noussut monen mieleen Ukrainan tilanteen vuoksi, eikä syyttä.  EU on tehnyt tähän mennessä menestyksellistä työtä, joka on huomioitu myös Nobelin rauhan palkinnolla, mutta tätä samaa työtä on yhä jatkettava. Rauhan tae on samalla lupa uskoa turvalliseen tulevaisuuteen. Nämä ovat erityisesti mielessäni näin äitienpäivän kynnyksellä, jolloin ajatukset kääntyvät väkisin omiin lapsiini ja heidän tulevaisuuteensa. Rauhan ylläpidon tukeminen on mielestäni yhä yksi sen ydintehtävistä.

Maamme kilpailukyky on hyvin paljon liitoksissa EU- tason päätöksiin. Presidentti Paasikivi totesi aikoinaan: "....katso poika karttaa".  Tätä lausahdusta soveltaen voidaan todeta kaikessa yksinkertaisuudessaan, että Suomi on saari ja tämä fakta vaikuttaa vientiimme hyvin merkittävällä  tavalla.  Maamme asema viennin globaaleilla markkkinoilla tulee muuttumaan antarktiksen sekä Koilisen väylän myötä, mutta maantieteellistä sijaintia emme silti kykene muuttamaan.

Maamme työllisyys ja merkittävä osa verotuloista on täysin riippuvainen viennistä. Teemme jo tällä hetkellä tuoteemme kalliimmalla kuin myymme niitä ulos ja työ karkaa Suomesta kokoajan yhä kauemmaksi. Maantieteellinen sijaintimme lisäksi aiheuttaa sen, että tuotteiden vimeinen ulkomaille tulee yhä kalliimmaksi. Tähän lääkkeenä tarvitsemme yhä enemmän vapaakauppaa mutta myös tehokkaita EU:n sisämarkkinoita sekä toisaalta järkevää EU- lainsäädäntöä. Tästä viimeksi mainitusta nostettakoot esille rikkidirektiivi, jollaista toista ei maamme enää kestä. 

Kilpailykyvyn yksi suuri osa viennin lisäksi on fiksu energiapolitiikka.  Puhdas teknologia sekä digitaalimarkkinat ovat meille suomalaisille tärkeitä väyliä pysyä mukana kehityksen sekä kilpailukyvyn kärjessä. Euroopan tulisi olla tulevaisuudessa yhä enemmän omavaraisempi energiantuotannossa, jotta sen hinta pysyy kansalaisille järkevänä. Energiaomavaraisuus tuo mukanaan  turvaa sen saatavuudelle kuin järkevälle hinnoittelullekin. Tässä myös Suomella on monia mahdollisuuksia vaihtoehtoisten energiamuotojen kautta (esimerkiksi tuulivoima, vesi ja turve). Panostus energiapoliitiikkaan voi olla merkittävää myös oman kestävyysvajeemme korjaamiseksi. Arvioiden mukaan nimittäin energiantuontiimme käytettiin viime vuonna peräti 8,5 miljardia euroa.

Kolmantena kohtana mainitsin hyvinvoinnin. Hyvinvointi koostuu paitsi yllämainituista asioista myös kokonaisuudesta Euroopan kansalaisena. Hyvinvointi pohjautuu siille, että meillä on korkeaa työllisyyttä, turvaa sekä kestävää talouskasvua. Hyvinvointi koostuu siitä, että meillä on Suomessa sekä Euroopassa hyvä elää toiveikasta ja tulevaisuuteen uskovaa elämää. Moni kokee EU- vaalit hyvin etäiseksi sen vuoksi, ettei ymmärrä mitä kaikkea EU:ssa päätetään.  Perusmepillä on enemmän valtaa kuin maamme ministerillä. Siksi on tärkeää, että tätä valtaa käyttävät ihmiset, jotka paitsi ymmärtävät kokonaisuuksia myös omaavat tulevaisuuden visioita maamme edusta ja sen valvonnasta. Vastaus kiperiin tulevaisuuden kysymyksiin ei löydy menneisyydestä, vaan tulevaisuudesta. Tähän samaan lauseen viittasi Pääministeri Katainen tänään Vantaalla. Hyvinvoinnin edellytys on se, että kansalaiset ottavat omaa vastuuta terveydestään ja hyvinvoinnistaan ja meidän politikkojen on arvotettava tätä oikeutta.  Kokoomus uskoo yksilövapauteen mutta toisaalta myös vastuuseen. Lisääntyvä kontrolli, byrogratia sekä yksilövapauden rajoittaminen tulppaavat tulevaisuuden rakentamisen eivätkä näin ole järkeviä rakennuspalikoita tulevaisuuden taloon.

Hyvinvointi Euroopassa suomalaisena on ennen kaikkea tulosta yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta. Siitä, että äänemme kuuluu ja ääntä käytetään. Meidän on oltavia ketteriä ja hyödynnettävä niitä uusia mahdollisuuksia, joita oven raossa on näkyvillä. Peruuttamalla ei pääse eteenpäin. Näin on Kokoomus linjannut jo edellisissa eduskuntavaaleissa. Kyky ja mahdollisuus luottaa kumppaneihin, uusiutua sekä reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin takaavat meille sen hyvinvoinnin, jonka haluamme säilyttää.  Kokoomus toteaakin, että sivistynyt yhteiskunta huolehtii heikoimmasta heitä kuitenkaan holhoamatta. Sama pätee myös EU- tason päätöksentekoon. Hyvinvoiva Suomi onkin täten vetovoimainen ja vahva.

Kuka on sellainen ehdokas, joka kykenee ajamaan näitä ja monia muita tärkeitä asioista euroopan parlamentissa? Sen jokainen päättää itse, mutta kehoitan lämpimästi tutustumaan Kokoomuksen ehdokkaisiin.  Monet heistä vierailevat seudulla  vielä lähiaikoina - omaa suosikkiani en silti paljasta :) Ihan pienestä päätöksestä kuitenkaan ei ole kyse. Pääministeri Katainen muistutti puheessaan 10.5, ettei Eurooppaan tarvita stand-up koomikkoja. Lisäksi kehoitan tutustumaan myös siihen meppiryhmään, johon kyseinen ehdokas ilmoittaa kuuluvansa ja siihen mitä asioita kyseinen meppiryhmä ajaa EU:ssa. Kokoomus kuuluu EEP:n meppiryhmään. EEP on ylivoimaisesti suurin ja vaikutusvaltaisin meppiryhmä, johon kuulumisella on suuri vaikutus myös käytännön päätöksenteossa.

Lopuksi toivotan kaikille äideille, mummeille ja isomummeille ihanaa äitienpäivää. Oma äitini ja anoppini ovat jo edesmenneitä, mutta luulen saavani eutoikeutetusti nauttia mukavasta huomisaamusta pienten poikien kera.

SOKKA IRTI

  Takana on ikimuistoisia kohtaamisia sisältänyt päivä!

Saimme vieraaksemme Hollolaan tukun valovoimaisia politiikkoja, joiden vaikutus omalle työllemme on eittämättä suuri. Ministerit Häkämies ja Stubb sekä kansanedustajat Jokinen, Grahn-Laasonen ja Heinonen viettivät aikaa jutellen ihmisten kanssa ja valloittivat helpolla lähestyttävyydellään.

Heidän vierailu oli meille suuri juttu. Tämän päivän kaltainen pilkahdus politiikan huippua antaa virtaa omaan työhön valtavasti. Uskon, että sen saman virran kokivat kaikki paikalla olleet. Ainakin iloisia kasvoja oli jokaisessa ilman suunnassa. NYT SIIS SOKKA IRTI JA TÄYSILLÄ MAALIIN!

Mieleen jäännyt kohtaaminen oli myös Lahden torilla. Kansanedustaja Männistön tapasin vasta nyt ensimmäistä kertaa livenä ja se oli hyvin mieluinen. Lasse antoi hyviä vinkkejä kampanjaan, mutta myös muistutti säästelemään voimiaan samalla, "ettei kannata vielä vetää kaikkia urkuja auki". Näinhän se on. Ei ole häpeä olla innostunut, mutta joskus sitä ei edes huomaa, kuinka innostuksissaan väsyy.

Tällä viikolla on edessä vielä toritapahtuma lauantaina klo 8 - 13. Sitten vedetäänkin happea hetkinen. Omalla kohdallani se tarkoittaa syventymistä opinnäytetyön viimeistelyyn. Opettajien työn imua vahvistavan ja organisaatioon sitoutumista lisäävän toimintamallin loppusilaukset tuottavat yllättävän paljon päänvaivaa.

Sillä välin kannattaa käydä kurkkaamassa vaikka ensimmäinen julkaistu vaaliteemani sekä kampanjatuotteeni. uusin niistä on ihanan Sarin itse tekemät kännykkäpussit, joiden hinta ei päätä huimaa! Tämä päivä päättyy vielä kampanjapäällikkön viennillä K-raudan naisteniltaan. Siihen on hyvä päättää mahtava päivä ja aloittaa viikonlopun vietto poikien kanssa.

Let´s do it!