Kierrellessäni kesän tapahtumia usein toistuva kysymys on ollut Nato- kantani. Armeijan käymättömälle kysymyksen haltuunotto on vaatinyt paljon taustatyötä.  Siksi julkinen kannanotto on kestänyt näinkin pitkään.

Suomen Nato- keskustelu on ollut vallalla jo 1990- luvulta lähtien.  Suomi on ollut jo vuosia Naton rauhanjäsen, muttei ole anonut täysjäsenyyttä. Uhkakuvat luonnollisesti liittyvät itäiseen naapuriimme.

Äkillinen, nopeasti alkava ja etenevä hyökkäys maalta, mereltä ja ilmasta lienee suurin pelko. Tässä pelossa oleellisin on tietysti Suomen kyky puolustaa itseään.

Tähän liittyen on kuluvan kesän aikana nostettu muun muassa Kokoomusnuorten kautta tapetille viimeksi viime toukokuussa Presidentti Halosen allekirjoittama Ottawan sopimus, jonka seurauksena Suomi joutui tuhoamaan jalkaväkimiinat.  Sopimus kieltää kyseisiltä mailta myös jalkaväkimiinojen myynnin, varastoinnin ja valmistamisen.

Ottawan sopimuksen valmistelu alkoi vuonna 2004 Matti Vanhasen toimiessa pääministerinä ja sama linjaus jatkoi myös Vanhasen II hallituksen aikana. Eduskunta päätti liittyä sopimukseen vuonna 2012. Sen seurauksena Suomessa tuhottiin noin miljoona jalkaväkimiinaa ja ne korvatiin noin 200 miljoonan euron arvoisilla korvaavilla välineillä, mutta monet ovat yhä sitä mieltä etteivät ne toimi samalla tavalla pelotteina kuin jalkaväkimiinat aikoinaan toimivat.  Kokoomuksen puoluekokous linjasi viimeksi toukokuussa 2014, että Ottawan sopimus tulisi purkaa.

Kokoomuksen kanta on jo vuosia ollut avoimen Nato- myönteinen.  Jo vuoden 2006 puoluekokouksessa todettiin Nato- jäsenyyden lisäävän maan turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa. Kysymys on tänä päivänä enemmän ajankohtainen kuin vuosiin.

Eräs toimittaja kysyi minulta hiljan, onko Ukrainan kriisillä ollut mitään tekemistä omaan kantaani. Olisi hurskastelua ollut sanoa, ettei olisi. Tottakai niin oli ja on. Viimeistään Ukrainan kriisi on herätellyt monia ajattelemaan omaa ja lastemme turvallisuutta. Minuakin.

Koen tällä hetkellä Naton olevan paras tapa suojata puolustusvoimien kehittäminen ja samalla maan turvaaminen. En siis näe kysymystä ensisijaisesti kustannustekijänä, jolla monet vastustajat asiaa perustelevat.



Puolustusvoimien määrärahoja on leikattu jatkuvasti ja olen joutunut myös seuraamaan läheltä surullista Hennalan varuskunnan lakkautusta.  Olen kuullut tarinoita puolustusvoimien karusta arjesta vanhalla kalustolla ja niukoilla reursseilla. Pidän tätä kaikkea surkuhupaisana.  Vaikka Suomi on tehnyt jo asehankintoja Naton kanssa yhteneväisellä linjalla takaa Nato-jäsenyys myös kalustehankintojen stategisen järkevyyden ja synergiahyödyn.



  Pääministeri Stubb on perustellut Nato- jäsenyyttä myös näin:

---"Nato-jäsenyys lisäisi Suomen turvallisuutta. Yhteenkään Naton jäsenmaahan ei ole liittokunnan olemassaolon aikana hyökätty sotilaallisesti. Nato on jokaisen jäsenmaan tuki ja turva, Alexander Stubb (kok.) kirjoittaa blogissaan.

– Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen vaikutusvaltaa. Vaikka olemme olleet mukana muun muassa Afganistanin operaatiossa, meillä ei ole nykyisellään pääsyä järjestön tiedustelun, suunnittelun ja päätöksenteon piiriin – turvatakeista, Naton kovasta ytimestä, puhumattakaan....."

Naton mukanaan tuoma turvatakuu onkin yksi tärkeimmistä eduista ja niitä pidetään toiminnan kovana ytimenä. Turvatakuilla tarkoitetaan sitä, että hyökkäys yhteen liittokunnan jäsenmaahan tarkoittaa hyökkäystä kaikkia kohtaan (Naton perustuskirja artikla 5).  Kuitenkaan esimerkiksi Amerikan Al-Qaida operaatio ei velvoittanut jäsenmaita osallistumaan sotaan, vaan jäsenmaat osallistuivat operaatioon antamalla sille poliittisen tuen sekä mahdollisuuden käyttää lentokenttiä, satamia ja ja ilmatilojaan. Nato ei voi määrätä jäsenmaitaan luovuttamaan väkeä operaatioihin, vaan toiminta käynnistetään aina kansallisella päätöksellä. Samoin tapahtuu myös irtautuminen operaatioista. Kuitenkin maiden oletetaan ottavan huomioon solidaarisuus muita jäsenmaita kohtaan.

Oleellista kaikessa on alussa viittaamani nopea reagointi kyky yllättävään tilanteeseen. Nykyisellä kalustolla emme ole kovinkaan uskottava oman puolutuskykymme kanssa. Se kuinka kauan Nato- joukkojen suojelu toisi meille on  tietysti arvattavissa asia, mutta varmasti pidempään kuin nykyisillä resursseillamme se on totuus.

On myös totta, ettei yhteenkään Nato- maahan ole hyökätty koko sen historian aikana.

Monet ovat pelotelleet Naton tuovan mukanaan Suomeen myös palkka-armeijan. Minulta on kysytty, haluanko minä poikani palvelevan tulevaisuudessa palkkasoturina?  Voin vastata, etten voi tehdä valintoja hänen puolestaan, mutta pidän palkka-armeijan mahdollisuutta verrattain pienenä. Samoin sitä, että miehemme joutuisivat jäsenyyden myötä palvelemaan esimerkiksi amerikkalaisten seurassa muille maille. Pääministeri Stubb on muistuttanut myös, että Nato on vain yksi osa Suomen puolustusajattelua. Mukaan tulee liittää myös uskottava itsenäinen puolustus sekä yhteistyö muiden pohjoismaisen sekä EU-maiden kanssa.

Nato- jäsenyydessä suurin pelko on tottakai idän reagointi. Jostain syystä en osaa ajatella sitä suurempana pelkona kuin kohdata itä ilman natoa. En jaksa uskoa jäsenyyden vaikuttavan kovinkaan pitkäkestoisesti. Samaan on päätynyt myös europarlamentaarikko Petri Sarvamaa omassa hyvässä jäsenyyttä pohdiskelevassa blogissaan.
 
Natojäsenyys on varmasti yksi ensi kevään vaalien teemoista. Keskusta,  ja perussuomalaiset vastustavat jäsenyyttä, samoin Vihreät vaikka europarlamentaarikko Heidi Hautala onkin jo lieventänyt kantaansa. Sosiaalidemokraatit ovat ilmaisseet ulkoministeri Tuomiojan mukaan huomioivansa asiassa Ruotsin kannan, mutta suhtautuvat Natoon varauksella. RKP pitää Natolle ovea raollaan.

Edessä on mielenkiintoisia debatteja.


Lue lisää Natosta: http://www.finlandnato.org/public/default.aspx?nodeid=34909&contentlan=1&culture=fi-FI

Eriäviä mielipiteitä puolueen sisältä: http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/nato%20aaripaat-25710

Amiraali Kalskelan kannanotto: http://www.talouselama.fi/uutiset/amiraali+juhani+kaskeala+suomen+paikka+on+natossa/a2266669
 

Ensimmäinen puoluekokoukseni ei olisi voinut todentua upeammissa tiloissa ja tunnelmissa. Lahden kokous vuonna 2014 osa poliittista historiaa. Jyrkin kymmenvuoden mittainen matka puoluejohdossa sai arvoisensa päätöksen ja oma väki tankkasi miehen viikonlopun aikana niin täyteen energiaa, että sitä varmasti riittää pitkäksi aikaa. Jyrki vastasi kiitoksiin nostamalla jäähyväispuheensa yhdeksi elementiksi oman väen merkityksen. Silloin kun aika on ollut vaikea, on vaimo kehottanut pääministeriä "menemään kentälle".  Tämä osoittaa paitsi Mervi Kataisen täydellistä ymmärrystä, tukea ja arvostusta miehensä työlle myös kenttä- ja järjestötyön merkitystä menestyvän politikon, yhdistyksen, piirin ja puolueen takana. 
 
Lahdessa valittiin maallemme uusi pääministeri. Minulle valinta oli mieluinen, vaikka toki kaikki vaihtoehdot olisivat toki sopineet. Ihan oikeasti. Etlari olikin poiminut kommenttini lauantain lehteen: "... olo on kuin shamppanjabaarissa. Lopputulos on joka tapauksessa laadukas". Näin se todella oli. Valinnan jälkeen tilanteen kruunasi Jan Vapaavuoren kehoitus riisua rintanapit ja laskea banderollit. Ei ole voittajia eikä häviäjiä, on vain ME.

Alexin valinta ei ollut itselleni yllätys. Aistin jo menneellä viikolla, että hän oli selvässä nosteessa ja se noste vahvistui perjantaina koko ajan. Lauantaina seisoessani Alexin ständillä menivät rintanapit ja liput kaupaksi kovaa kyytiä. Tiesin, että nyt ollaan tekemässä kolmen pointin miehestä ihan oikeasti maamme pääministeriä.

Alexin valinta maamme pääministeriksi luo itselleni uskoa poliittiseen tulevaisuuteen, koska pystyn samaistumaan hänen tekemäänsä pamflettiin täydellisesti. "Uusi nousu" oli raikas, selkeä ja tulevaisuuten katsova. Riveistä välittyi tahto tehdä politiikkaa.  Meillä on Alexin kanssa pitkälti samanlainen arvomaailma ja tapa nähdä millaista politiikkaa ja miten maassamme pitää  tehdä. Pidän siitä, että politiikka ja politikot otetaan vakavasti.  Ja Alex ottaa. Ei olla siirtymässä oikealle eikä vasemmalle, vaan eteenpäin. Puheessaan valittuna puheenjohtajana Alex myös viittasi toiseen itselleni tärkeään nostoon Kokoomuslaisessa ideologiassa, jonka olen maininnut yhtenä tärkeimmistä lauseistanii. Se on "tosiasioiden tunnistaminen on viisauden alku". Paasikiven viisas toteamus on nykyäänkin erittäin ajankohtainen.

Alexin ympärille valittiin Lahdessa hyvin sopiva tiimi. Hämeestä varapuheenjohtajaksi ponnisti kansanedustajaehdokaskollegani Sanni, joka on ehdottoman hyvä asia. Hämeen piirin yksimielisyys toi loistavan lopputuloksen. Tämä on hyvä esimerkki siitä, mitä yhteistyöllä voidaan saada aikaiseksi. Mitä vaan. 

Ennen kaikkea puolue näyttäytyy minulle nyt sellaisena kuin olen sen liittyessäni halunnutkin näyttävän. Arvopuolueena.  Katson puolueen uusien voimien tulevan siirtämään huomiota sellaiseen työntekoon,  jossa ei ratkaise kieroilu eikä vääryys, vaan rehti kilpailu ja yhteistyö. Ideologisista eroista voidaan puhua myös arvostavasti ja ratkaisukeskeisesti. En ole koskaan erityisesti arvostanut heitä, joiden päätavoite on murjaista se hauskin vitsi tai vertauskuva valtuuston tai eduskunnan puhujapöntössä. 

Sain viikonlopusta itselleni valtavasti energiaa tehdä omaa vaalityötäni vielä seuraavat kymmenkuukautta.  Tehtävään ei olisi nyt yhtään helpompaa sitoutua.Nyt siis nautitaan juhannuksesta ja hyvästä ruuasta, seurasta ja levosta! Maanantaina pääsen osallistumaan ensimmäistä kertaa puoluevaltuuston kokoukseen, jonne minut valittiin varajäseneksi viikonloppuna puhe- ja läsnäolo-oikeudella. Odotan sitä suurella innolla. Sannin sanoin, tulevaisuus on uteliaiden! Hyvää juhannusta!

Kuvat: Kokoomus ja Jenni Kuoppala.

Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen totesi taannoin politiikan menneen rikki. Siinä missä ennen kannattajat siirtyivät katsomoon, ne ovat nyt lähteneet stadionilta. Ei kiinosta eikä nappaa.

Politiikka potee selvästi lamaa. Se ei kiinnosta ketään eivätkä ne, jotka sen parissa höyryävät, tunnu ymmärtävän sitä.



Olen kuullut monen sanovat, etteivät he aio äänestää seuraavissa eduskuntavaaleissa. Tavallinen äänestäjä on hukassa. Kehen pitäisi uskoa? Mitä pitäisi toivoa? Kuka puhuu totta, kuka ajaa omaa etuaan? Kuka sumuttaa? Kuka ei oikeasti osaa tai välitä? Onko tässä mitään järkeä?

En ihmettele.  Nykypäivän menoon kyynistyy hyvin helposti. Olen jokaiselle jaloillaan äänestävälle sanonut, että hetkinen. HETKINEN. Kukaan ei voi sanoa noin, ettei äänestä. Se on kansallisVELVOLLISUUS! Mikä se sellainen yhteiskunta on, jossa luovutetaan ja mökötetään? Mikä se semmoinen yhteiskunta on, jossa ei ole jäljellä hyviä ritareita ja toivoa?

On totta, että päätöksenteko tulee yhä vaikeammaksi. On totta, että päätöksenteosta tulee rumempaa. Se on nähty nyt six-pack hallituksessa. Kokoomus ei ole kyennyt tekemään sellaista poltiikaa, kuin se ehkä olisi halunnut. Jokainen järkevä ymmärtääkin, että seuraava eduskunta joutuu tekemään päätöksiä, joiden hinta voi olla oma poliittinen ura. Tai sen alku. Silloin korotustuvat motiivit ja arvot.

Uskon, että tulevaisuudessa korostuu arvopohjainen politiikka. Äänestäjät vaativat perusteluita, pohdintoja ja aitoja mielipiteitä. Äänestäjät odottavat tekoja selittelyiden sijaan.  He ovat kyllästyneet turhaan puhumiseen ja turhiin toripuheisiin. Vitsinletkautukset eivät naurata ja kielikuvilla ei pötkitä kovin pitkälle. Tämä on kaltaisieni kuivien poliitikkojen onni :) - ehkä.  Edessä on aika, jolloin kovin paljon ei kannata luvata.

Kun mietin omalla kohdallani asettumista ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin, tein perusteellista pohdintaa siitä olenko poliittiseen linkoon valmis? Olenko valmis myös siihen turhautumiseen, jota nykypäivän politiikka toisinaan tarjoaa? Olenko valmis hyväksymään oman vajaavuuteni ja erehtyvyyteni? Pystynkö nojaamaan omaan arvomaailmaani myös vaikeissa paikoissa, jolloin kahdesta todella huonosta on pakko tehdä valinta. Pystynkö kantamaan vastuuni myös silloin kun stadion on tyhjä ja selkään taputtajat hävinneet?

Hollolassa tehtiin viime vuonna rankkkoja päätöksiä, joiden suossa tarpoo nyt Lahti. Säästöjä rukkailtiin useissa kokouksissa loppujen lopuksi tiiviiseen tahtiin ja pöytään naputettiin kesäkuussa 2013 historiallinen paketti. Viime vuoden tiilnpäätökset osoittavat niiden olleen tarpellisia. Pystymme vielä hengittämään. Edelleen hankalat päätökset jatkuvat ja on tosiasia, ettei joka suuntaan voi pyllistää, kun rahaa ei ole. Näin karrikoiden todeten. Politiikan esileikki kohdallani loppui ennen kuin se oli alkanutkaan.

Silti haluan uskoa siihen, että päätöksien kanssa voi elää. Niiden kanssa pitää pystyä elämään. Sillä päätöksenteon arvot ja tavoitteet määrittelee aina poliittinen taho, mainitsi valtiontaloudentarkastusviraston pääjohtaja Pöysti.  Virkamiesten tehtäväksi jää hakea näiden raamien sisältä keinot niihin pääsemiseksi. Lopullinen päätös on kuitenkin aina poliittisella taholla. Sekä Pöysti että minä olen sitä mieltä, että tämä raja toisinaan hämärtyy.



Pyrin ottamaan kuntapolitiikassa hyvin tarkkaankin selvää mitä päätös käytännön tasolla tarkoittaa ja vaikuttaa. Jos vaihtoehtoja on kaksi, mietin kumpi on tulevaisuuden kannalta järkevämpi? Kuuntelen mielelläni myös päätöksenteon kohteena olevia ihmisiä. Tämä ei hämärrä mielestäni millään tavalla omaa päätöksentekoani. Se ei vaaranna tai ulkoista sitä. Kuntapäättäjän pitää ymmärtää, mitä päätös aiheuttaa. Päätösten kohteena kuitenkin ovat lähes aina ( joko suoraan tai välillisesti) ihmiset. Päätöksenteon tavoitteena pitääkin olla ihmisten arjen helpottaminen, ei sen vaikeuttaminen.

Eli kyllä, politiikka on tietyllä tavalla rikki ja kyllä, se ei kiinosta ihmisiä. Toivon silti, että se alkaisi taas kiinostamaan. Me emme voi luovuttaa nyt. Kaikkien ei pidä olla politiikasta kiinostuneita, mutta on tärkeää, että jotkut ovat. Hyvän puolesta, pahaa vastaan. Kuten edesmennyt valtuustokollegani ja Ystäväni Ilkka Talasranta totesi.  Un pour tous, tous pour un.

Kuluneella viikolla olen saanut osakseni todellisen rautaisannoksen soten tämän hetken kuuulumisia. Seuraavassa muutamia ajatuksia...

Kävin tapaamassa keskiviikkona ministeri Risikkoa eduskunnassa yhdessä noin kolmenkymmenen muun sotealan johtotehtävissä toimivan puoluekollegan kera. Tapaamisemme oli toinen laatuaan. Tarkoituksenamme on miettiä, miten terveyskeskusten ja perusterveydenhuollon toimivuutta voitaisiin yhdessä kehittää ja tällä kertaa kävimme läpi soteuudistuksen uusia tuulia.

Saimme tietoa asian ytimestä niin ministeriltä itseltään, kansliapäällikkö Sillanaukeelta kuin soteuudistuksen kätilöltä, THL:n osastonjohtaja Pekuriseltakin. Kattaus oli aivan loistava!

Soteuudistusta on moitittu monilla nimillä ja onhan tässä itsenikin pakko myöntää, ettei se ole mitenkään selvältä vaikuttanut. Lisäksi soteuudistus on jäänyt ikävästi takkuavan kuntauudistuksen jalkoihin. Tämän hetken tilanteesta osastonjohtaja Pekurinen antoi myönteistä palautetta. Uudistus on vihdoin saanut ryhtiä ja etenee aikataulussaan. Esitys järjestämislaista saadaan elokuisten linjauksien ansiosta vielä tämän vuoden puolella hallitukselle ensimmäisen kerran. Rahoitus- ja tuotantoratkaisut seuraavat perässä. Soteuudistuksen väliraportti kuntien lausunnoilla vahvistettuna julkaistiin eilen. Itse en ole siihen vielä ehtinyt syventyä, mutta nopealla vilkaisulla se osoittaa kuntien mielipiteiden jakautuvan "suloisesti" kahtia :)

Keskiviikon tilaisuudesta jäi päällimmäisenä mieleen ymmärrys, kuinka suuresta muutoksesta on soteuudistuksessa kyse. Samoin havahduin viimeistään nyt, miten järjettömästi resursseja tuhlaava nykyjärjestelmä meillä täällä Suomessa on. Erittäin selväksi tuli myös se, että me emme millään kykene maksamaan kustannuksia, joita nykyjärjestelmä meille aiheuttaa. Tämä asiat ovat olleen ennenkin tuttuja faktoja, mutta nyt ne tuntuvat kristallinkirkkailta, kun ajatukset niiden takana on ymmärtänyt. Erityisesti rahoituksen kanavoitumisen monimutkaisuus on aivan käsittämätön. Pääkysymyksiä uudistuksen lähtökohtana ovat muun muassa seuraavat ongelmat:

- valinnanvapaus ei toteudu

. pitkaikaissairauksia hoidetaan epätasa-arvioisesti

- eniten tarvitsevat saavat liian vähän palveluita

-odotusajat lääkäriin ovat liian pitkät (erityisesti puhuttassa ei-työterveydenpiiriin kuuluvista)

- terveyskeskusten palvelukyky on laskenut

Ministeri Risikko painotti uudistuksessa tärkeää olevan se, että jatkossa ns. "kerman kuorinta päältä" estetään. Puhuttaessa yksityisistä palveluntuottajista, joita me ehdottomasti tarvitsemme mukaan jakamaan vastuuta sekä tarjoamaan asiakkaille aitoja valinnanvapauden mahdollisuuksia, on tärkeintä saada nykytilanne haltuun. Tällä hetkellä nimittäin yksityisten toimijoiden kenttä kasvaa hallitsemattomasti samalla kun valvonta ja yhtenäiset säännöt uupuvat. Se ei ole kenenkään etu, eikä varsinkaan palveluidenkäyttäjien. Soteuudistus vastaa toivottavasti niin järjestämisen problematiikkaan kuin tuotanto- ja rahoitusratkaisuihinkin.

Pahin ongelma saattaa olla vielä ratkaisematta. Se on soten piirissä jälleen niin tuttu massiivisten kulujen aiheuttaja: tietotekniikka. Kun ensin luomme järjestelmän, jossa toimimme monituottajamallilla ja asiakas saa valinnanvapauden, miten hänen tiedonsiirtonsa varmistetaan järjestelmästä toiseen? Erityisesti yksityisten ja kunnallisten palveluiden tuottajien välillä? Rahalla siitä toki selviää, mutta mikä on hinta? Tietotekninen näkökulma on siitä mielenkiintoinen, että se on jo nyt ongelma Päijät-Hämeen alueella, jossa tieto ei liiku eri organisaatioiden välillä riittävän hyvin ja potilasjärjestelmiä on monenlaisia. Koko valtakunnasta ei varmasti kannata edes puhua.

Soteuudistuksen kohdalla on tällä viikolla puhuttu paljon perustuslaillisista ongelmista. Ongelmat ovat kansliapäällikön mukaan tiedostettuja ja niihin on jo osin otettu kantaakin. Lisätarkennuksia tarvitsevat muun muassa tietyt pykälätekstit liittyen ervaan ja metropolialueeseen (tehtävät, vastuu..), kuntien demokratian varmistaminen (äänileikkureiden poistaminen?), sekä vastuukuntamallin toimivuus hallintomallina. Äänileikkureiden poistamista olivat tuoneet kuntien lausunnoissa esiin erityisesti pienet kunnat. Ongelmakohdista on siis käyty keskustelua asiantuntijoiden kanssa ja seuraavaksi on vuorossa vuorovaikutus perustuslakivaliokunnan kanssa.

Kaikesta yhteenvetona jäin itse keskiviikon jälkeen vahvasti siihen tunteeseen, että uudistus etenee. Keskusteluja myös opposition kanssa jatketaan ja ymmärtääkseni Keskustan ehdotelma on ollut hyvinkin lähellä nykylinjausia. Soteuudistuksen tiimoilta seuraavan kerran tapahtuu 19.12, jolloin muistio luovutetaan eteenpäin ja sen jälkeen ensi keväänä on vuorossa hallituksen esitys. Pihtisynnytys on siis tuottamassa tulosta. Kaikkiaan uudistuksessa huomioidaan seuraavat seitsemän kohtaa:

1. Yksityinen ja kolmassektori mukaan palveluiden tuottajiksi

2. Asiakkaalle oikeus valinta

3, Työnjakoa kehitetään

4. Työterveyshuoltoa kehitetään

5. Vahvat järjestäjät, korkeintaan 30

6. Kansallinen ohjausjärjestelmä

7. Rahoitus yksikanavaiseksi

Viikon toinen sotepläjäys koski enemmän alueellisia toimintoja. Olin mukana Lahdessa sote 2015 sidosryhmien kokoontumisessa, jossa puhuivat kaupunginjohtaja Myllyvirta, STM:n neuvotteleva virkamies Kari Haavisto, NHG:n Olli Tolkki sekä yksityisen palvelutuottajan puheenvuoron piti Attendon Pertti Karjalainen. Tilaisuuden anti ei enää antanut niin paljon kuin eduskunnassa käyty keskustelu, mutta se selkiytti paljon Lahden suunnitelmia oman sotesektorinsa kehittämisessä sekä toi esiin millaisista asioista naapurissa ollaan kiinostuttu. Sinällään mitään uutta ja mullistavaa ei toimintatavoissa Oivan puolelle ole tuotavaa, ellei palveluseteleiden käytön laajuutta halua erikseen mainita. Sähköinen palvelusetelikin kun on tulossa käyttöön myös Oivassa ensi vuonna. En kuitenkaan välttynyt ajatukselta, kuinka paljon viisaampaa tämä kaikki olisi, kun meillä olisi yhtenäinen, maakunnankokoinen sotealue? :)

Valtakunnallisesti vielä tarkisteltuna vuoden 2014 sosiaali- ja terveysministeriö on ehdottanut omalle hallinnonalalleen 12,8 miljardin euron määrärahaa. Tämä on reilut 200 miljoonaa euroa enemmän kuin kuluvana vuonna. Keihään kärjiksi kuntatasolle on ministeriöstä asetettu muun muassa ikäihmisten palveluiden vahvistaminen ja uudistaminen sekä mielenterveys- ja päihdepalveluihin panostaminen. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen on kohdennettu 130 miljoonan euron lisäys vuoteen 2015. Tästä 54 miljoonaa kohdistetaan vanhuspalvelulain toimeenpanooon ja omaishoidon tukipalveluiden parantamiseen 10 miljoonaa euroa. Oppilas- ja opiskelijahuollon kehittämiseen taas on korvamerkitty 8,45 miljoonaa euroa. Satsaukset siis ovat suuria ja vaikuttaisivat olevan valittuja tuöevaisuuden haasteet silmällä pitäen. Soten ennustavuus tällä hetkellä vaikuttaisi olevan kohtuullisen helppoa.

Ensi maanantaina on vuorossa Hollolan kauden viimeinen valtuusto, jossa käsitellään myös kunnan talousarviota. Kyseessä on jälleen tärkeä kokous tulevaisuuden suuntalinjoineen. Soten kohdalla menojen kehitys näyttää paljon maltillisemmalta kuin aiempina vuosina ja Hollolassa lastensuojelumenot vaikuttavat pysyneen hyvin kurissa. Selvillä vesillä me emme kuitenkaan kuntana ole, vaikka kesäkuun suurien päätösten vaikutus on osoittautunut kunnallemme elintärkeäksi.

Sotessa paikallistasolla suurin muutos tapahtuu hallinnollisesti, kun Oiva- liikelaitos puretaan ja tilalle muodostuu taseyksikkö. Perusturvalautakunnan rooli muuttuu tässä rytäkässä oleellisesti yhä haastavampaan ja vastuullisempaan suuntaan. Samalla myös lautakunnan alainen budjetti kasvaa 137 miljoonaan euroon (yhteensä kaikki Oiva-kunnat mukaan lukien erikoissairaanhoito). Hollolan osuus tästä on noin 70 miljoonaa euroa. Suurimpana haasteena ensi vuodelle sotessa ovat valtuuston määräämien lisäsäästöjen hakeminen. Säästöjä pitäisi löytää vielä reilulla miljoonalla eurolla, joka tuottaa vaikeuksia ennen kaikkea sotea säätelevien runsaiden lakien, velvotteiden ja subjektiivisten oikeuksien vuoksi. Sotessa on myös erittäin tärkeää miettiä mitä seurauksia milläkin leikkauskohteella on?

Ehdottomasti positiivisin tapahtuma on varmasti upean Onnenkodon avautuminen. Onnenkoto on paitsi omistussuhteiltaan, myös energiamuodoiltaan poikkeava rakennus. Oiva on rakennuksessa vuokralaisena. Onnenkodosta tulee vanhusten tehostettua asumispalvelua tuottava yksikkö, jonka 60 asunnosta 45 varataan dementia-asumiseen ja 15 tehostettuun palveluasumiseen. Rakennus liitetään kaukolämpöverkkoon, mutta maalis-syyskuussa käyttövesi lämpiää rakennuksen katolle sijoitettavilla aurinkokeräimillä. Lisäksi rakennukseen tulee tehokas lämmön talteenotto sekä tilojen viilennys, joka toteutetaan Salpa-Mattilan vedenottamolta saatavalla pohjavedellä. Palvelutalohanke on herättänyt kiinnostusta eri puolilla Suomea, sillä kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kunnallisena yhteistyönä toteutettava palvelutalo koko Suomessa. Onnenkodon myötä Oiva luopuu lähes kaikista yksityisistä vanhusten sijoituspaikoistaan ja kykenee siirtämään heidät joko tuettuna kotihoitoon tai asukeiksi Onnenkotoon.

Mennyt viikko oli siis varsin pirteä. Ensi viikolla on luvassa viimeinen valtuusto ennen joulutaukoa. Työ ei toki, eivätkä kokoukset vielä siihen lopu :) Vielä pitää joulukuun puolelle jaksaa ponnistella ennen kuin voidaan hetkinen huokaista ja summata ensimmäisen valtuustokauden tuottamia oppeja, kokemuksia ja ajatuksia.

Rennon letkeää viikonloppua itse kullekin!

ps. Olemme yhdistyksenä mukana Hollolan joulumarkkinoilla 30.11..Seuraile kotisivuamme tai Facebook- sivujamme. Luvassa nimittäin on upea tempaus, jollaista ei Hollolassa ole aiemmin tehty! Kojullamme vieraillee myös kansanedustaja Kalle Jokinen klo 11-12. Tule moikkaamaan!

pss. Jutussa on käytetty lähteinä muun maussa Tesso-lehteä sekä Lahden Talot Oy:n tiedotetta.