|
Tänään huipentuu pitkä projektini - eduskuntavaalikampanja. Eilen vietin viimeistä kampanjapäivää Hollolan torilla, melkoisen suhinan keskellä Lahden upealla, uudella torilla sekä lopulta makkarabaarissa ehdokas Franen kanssa. Kello yhdeksän illalla grillin sammuessa olo oli uskomattoman kiitollinen. Olen kokenut olevani etoikeutettu siitä lähtien kun minut viime kesäkuussa nimettiin Hämeen eduskuntavaaliehdokkaaksi. Matka on ollut pitkä mutta päivääkään en antaisi pois. Voimanjakoni osui nappiin ja edelleen olo on virkeä, levännyt ja levollinen. Uskon, että sairaanhoitajan ammatista on ollut kampanjassa erityistä hyötyä. Olen tottunut viimeisen liki 16 vuoden aikana (ja erityisesti leikkaussalityössä) työskentelemään kovankin stressin alla, jossa panoksena on ollut ihmishenki. Näissä kiireellisissä tilanteissa on tärkeää rauhoittaa mieli, priorisoida tekeminen, ennakoida tulevaa sekä pelata saumatonta yhteistyötä muiden ammattilaisten kanssa. Politiikassa nämä ominaisuudet ovat erityisen tärkeitä. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa äänestin tuiki tavallisena äänestäjänä. En olisi koskaan voinut kuvitella, että seuraavan kerran olen ehdolla itse. Politiikka kuitenkin vei minut mukanaan samana syksynä ensin kunnallisvaaliehdokkaaksi, lopulta kunnanvaltuutetuksi, jäseneksi kunnanhallitukseen sekä yhdistymishallitukseen, puheenjohtajaksi Oivan perusturvalautakuntaan ja lopulta Hämeen eduskuntavaaliehdokkaaksi. Elämän tarjotessa mahdollisuuksia on niihin myös tartuttava. Tämä nopea polku osoittakoot osaltaan kykyä ja halua oppia sekä omaksua uusia asioita. Ripaus rohkeutta, sitkeyttä ja jääräpäisyyttäkin on ollut apuna matkalla. Kampanjatyö on osoittanut, että olen oikealla tiellä. Olen tehnyt täysipäiväistä kampanjaa liki kuusi viikkoa. Tuona aikana olen tavannut kymmeniä ihmisiä, saanut uusia ystäviä, nähnyt uusia kuntia, toreja ja markettien pihoja. Kaikki kohtaamiset - myös ne kriittisiä mielipiteitä sisältäneet, ovat tuoneet jälleen enemmän ymmärrystä ihmisten erilaisista tarpeista ja ajatuksista. Kansanedustaehdokas ei voi tietää kaikesta kaikkea. Eikä pidäkään, mutta kuuntelemalla oppii. En olisi tässä tällä hetkellä ilman omaa tiimiäni ja ympärillä olevia ihmisiä. Kymmenet ihmiset ovat antaneet minulle ja perheelleni valtavasti tukea, sparria ja apua. Se on ollut osoitus välittämisen olemassa olosta. Kiitän siis meidän kaikkien puolesta teitä enemmän tai vähemmän mukana kulkeneita. Sekä heitä, jonka kanssa en ole kasvotusten nähnyt - mutta tiedän heidän olevan olemassa. Tapahtuipa tänään mitä tahansa, kohdallani ei jää jossiteltavaa. Kaikki se mitä resursseillamme on ollut tehtävissä, on myös tehty. Ja ehkä vielä enemmän. Äänestäjät ratkaisevat lopputuloksen. Kampanjani on edennyt syksyllä tehdyn aikataulutuksen mukaisesti niin tekemisessä, mainonnassa kuin budjetissakin. Hyvä suunnitelma on tuonut tekemiseen rauhallisuutta ja ennustettavuutta. Kuvia kampanjasta ja muusta poliittisesta urastani ennen vaaleja näet muuten tästä linkistä. Tänään aion levätä perheen parissa, mennä piipahtamaan metsän rauhassa ja lopulta viettää mukavia vaalivalvojaisia Lahden Möysän Essolla. Olet sinne tervetullut alkaen klo 19! 
1 Comment
Hämäläinen MEP Sirpa Pietikäinen piipahti Hollolan torilla eilen. Sirpan kanssa keskusteltiin muun muassa Kreikan tilanteesta sekä maailmamme luonnonvarojen fiksusta käyttämisestä. Sirpalla on valtavan hyviä ajatuksia ja pohdintoja. Yksi niistä liittyy viime kesäiseen Kokoomuksen puheenjohtajakisaan.
Viime toukokuussa Sirpa kommentoi, ettei politiikka ole ristinollaa, vaan yhteistyötaidot ratkaisevat. Näinhän asia on. Uudessa politiikassa pätevät uudet säännöt. Vanhanaikainen kabinettipolitiikka, selkäänpuukotus ja suhmurointi eivät ole niitä tapoja, jolla politiikkaa tehdään. Hyvä veli -verkostot ovat "so late season". Olen kiertänyt minuuttiaikataululla jo kolmisen viikkoa ja tavannut satoja ihmisiä. Käytyjä keskusteluja on yhtä paljon. Joukossa niin iloisia, positiivisia kuin myös negatiivisia, syyllistäviä ja provokatiivisiakin. Äänestäjien kuuluu haastaa ehdokasta. Se on oikeastaan äänestäjän velvollisuus MUTTA haastamista ei pidä tehdä niin, että mennään henkilökohtaisuuksiin. Sirpa muistutti Hollolan torilla, ettei Kokoomus suinkaan ole yksin hallituksessa viime kaudella ollut eikä syytteleminen lopulta johda yhtään mihinkään - paitsi siihen, että elämme jämähtäneessä tilanteessa kuten nyt. Tarvitsemme kipeästi ajatustavan muutoksen syyllistämisestä ratkaisujen hakemiseen. On reilua ja rehtiä myöntää, että metsään on monessa asiassa mennyt, mutta fiksua on samalla myös pohtia, mitä voisimme tehdä toisin. On reilua ja rehtiä myöntää, jos oma puolue on töpeksinyt, mutta samalla suunnata ajatukset eteenpäin. Haukkumisen ja riitelyn lopettaminen on ensimmäinen askel tässä kokonaisuudessa. Toimittaja Saska Saarikoski kirjoitti tämän päivän Hesarissa erittäin hyvä kolumnin. Saarikoski kuvailee, miten vaalitaistossa suurin energia keskittyy siihen, että ajatuksia ja ideoita ammutaan alas sen minkä ehditään. Mikä tekee vuoropuhelusta niin valtavan vaikeaa? Sama koskee äänestäjien ja ehdokkaiden kohtaamisia turuilla ja toreilla. Miksi tärkein fokus on vääntää toisen mielipide itselleen sopivaksi sen sijaan, että vaihdetaan ajatuksia suuntaan ja toiseen? Hyvänkään väittelyn tarkoitus ei ole pakottaa toista omalle puolelleen, vaan vaihtaa argumentteja puolesta tai vastaan. Saarikoski mainitsee kolumnissaan myös mustavalkoiset arvokysymykset, kuten homoliitot tai paperittomien ihmisten oikeus lääkäripalveluihin. Näitä asioita riittävästi pyörittämällä niistä muodostuu keinoja arvottaa toinen ihminen. Mikäli hän on eri mieltä, hän ei ole vain väärässä, vaan "paha ihminen". Minusta homoliittokeskustelu sai aivan liikaa jalansijaa viime keväänä. Se oli yksi valinta muiden joukossa. Kysymys on tullut eteeni vielä nytkin, vaikka eduskunta lain onkin jo hyväksynyt ja presidentti siunannut. Kysymykseen kannatanko tasa-arvoista avioliittolakia olen todennut: "KYLLÄ!". Miksikö? Kysymyksen asettelu tuntuu minusta hassulta siksi, etten ole koskaan joutunut koko aihetta edes pohtimaan. Sairaanhoitajana minulla on vahva etiikka siitä, että kaikki ovat tässä maailmassa tasa-arvoisia. Juopot, raittiit, köyhät, rikkaat, mustat, valkoiset, homot ja heterot. Kaikki heidät sairaanhoitaja kohtaa samalla tavalla. Uskonnolliset yhteisöt saavat omalta osaltaan päättää, keitä he vihkivät, mutta minun tehtäväni ei ole kieltää ihmisten tasavertaisuutta. Sama pätee politiikan tekoon. En voi ymmärtää toisten mollaamista, haukkumista, riitelyä tai kampittamista. Siksi me olemme tässä jamassa kuin me olemme. Minusta on loistavaa, että meillä on perussuomalaiset, jotka potkivat meitä kokoomuslaisia yhä parempiin suorituksiin. Minusta on loistavaa, että meillä on Vasemmisto, Keskusta, Vihreät ja RKP. Miksikö? Siksi, että kaikille löytyy varmasti omat kannattajansa ja vaalityötä tehneenä voin todeta, että parhaimmat kumppanit löytyvät toisista puolueista. En ole koskaan katsonut ihmistä hänen edustamansa puolueen kautta, älä sinäkään tee. Ennemmin kuuntele, mitä hänellä on sanottavanaan ja miksi hän niin sanoo. Jokaisella sanomisella on joku syy ja peruste. Hyvät äänestäjät, haastakaa ja kyselkää. Asettakaa kyseenalaiseksi ja tentatkaa. Hyvät ehdokaskollegat vastatkaa, perustelkaa, suositelkaa tarvittaessa toisia ehdokkaita. Mutta ei haasteta riitaa. Sillä riitelemällä tätä maata ei ole ennenkään rakennettu. Vaalikentillä minulta on yllättävänkin usein kyselty kantojani saattohoitoon ja eutanasiaan. Aihe ei ole helpoimpia, eikä ainakaan mediaseksikäs, mutta monelle äärettömän henkilökohtainen, tärkeä, joillekin ajankohtainenkin. Haluan siksi nostaa asian puheeksi ja valottaa omia kantojani asiaan.
Monille kuoleminen ja kuolema ovat yhä tabuja. Kuolemaa tai kuolevaa pelätään tai aihe koetaan ahdistavaksi. Usein ne tulevat tutuiksi vasta omakohtaisina kokemuksia lähipiirin tapahtumien tai työn kautta välttämättöminä osina elämän kokonaisuutta. Aihe ei ole helppo, mutta aiheellinen pohdinnan paikka, joka jokaiselle tulee vastaan elämässä - enemmin tai myöhemmin. Valtaosa meistä kuolee jossain hoitolaitoksessa vaikka monen tahtona olisi nimenomaan olla kotonaan viimeiset hetket. Tämä luo haasteita niin omaisille kuin ammattilaisillekin. Väestön ikääntyessä tämä mahdollisuus olisi suotava ja turvattava inhimillisyyden ja ihmisarvon nimissä. Kunnollinen kotisairaanhoito, omaisten tuki, nykyteknologia ja kivunhoitoon erikoistuneen lääkärin ohjaus mahdollistaisi tämän. Tässä olisi, erityisesti huoltosuhteen kuormittuessa, myös yksityisillä toimijoilla paljon annettavaa. Julkisen terveydenhuollon resurssit eivät tule jatkossakaan takaamaan laadukasta saattohoitoa kaikille. Arvokas ja kivuton kuolema on kuitenkin jokaisen perusoikeus. Olen nähnyt ja saattanut urani aikana useita ihmisiä viimeiselle matkalle. Se on joka kerta pysäyttävä hetki, oli kyseessä sitten nuori tai vanha ihminen. Kokemus tekee nöyräksi elämälle ja sen ainutkertaisuudelle. Oli sitten kyseessä läheinen tai vieras. Toisille kuolema on helpotus, toisille elämän pysäyttävä kriisi. Maamme lisääntyvä vanhusväestö tulee tarvitsemaan runsaasti saattohoitoon koulutettua henkilökuntaa. Samoin tarvitaan tiloja ja resursseja. Saattohoidon tarjoaminen laadukkaana ja ammattitaitoisena on erittäin tärkeää niin saattohoidettavalle itselleen kuin hänen läheisilleenkin, jotta he selviytyisivät omaisensa poismenosta. Kyseessä on ainutkertainen työ, jonka jäljen omaiset muistavat koko lopunikänsä. Saattohoito vaatii erityistä asiantuntemusta ja ihmiskatsomusta. Saattohoito on paitsi lääkkeellistä lievitystä, myös henkisen tuen antamista. Se on potilaan toiveiden kuuntelemista, surutyössä auttamista ja rinnalla kulkemista. Saattohoidon rinnalla on keskusteltu ihmisen oikeudesta eutanasiaan. Tämä kysymys on noussut esiin myös vaalikentillä. Eutanasian ETENE (valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta) määrittelee tarkoituksellisena, aktiivisena toimena ihmisen elämän lopettamiseksi, kun taas saattohoitona ymmärretään parantumattomasti sairaan potilaan ja hänen perheensä tukemista ja turvallisuutta. Ne ovat siis kaksi täysin eri asiaa. Eutanasiasta ei ole kyetty muodostamaan Suomessa valtakunnan tasolla mitään selvää linjanvetoa. Eutanasiakeskustelussa liikutaan vahvasti ihmisarvon, itsemääräämisoikeuden ja eettisyyden piirissä, ihmiselämän peruskysymysten äärellä. Eutanasia liittyy myös läheisesti lääkäreitä koskevan ammattivalan ja heidän oman eettisen ohjeistuksensa ympärille. Useat ihmisoikeusjulistukset painottavat, että jokaisella ihmisellä on oma ihmisarvonsa ja oikeutensa itseensä. Onko oikein kunnioittaa tätä myös elämän loppuvaiheella? Asia on paljon hankalampi, kun kyseessä on oma omainen. Irtipäästäminen, luovuttaminen ja toisen tahdon kunnioittaminen on tällöin usein paljon vaikeampaa. Erityisesti näin on silloin, kun tunteet sotkevat päätöksentekoa. Lääkärit painiskelevat tällaisten kysymysten kanssa lähes päivittäin. Milloin luovutaan turhista hoidoista tai lopetetaan elvyttäminen? Milloin on aika antaa mennä? Ja milloin taas yrittää uudelleen? Kristillisen maailmankatsomuksen mukaan Jumala päättää elämämme pituudesta. Eutanasia on siten myös uskonnollinen kysymys, samoin kuin kulttuurinenkin. ETENEN kannanotto jättää eutanasiassa jalan oven väliin raottamalla sen mahdollista osittaista hyväksymistä tulevaisuudessa. Keskustelulle on siis tulossa jatkoa. Vaikka yksimieliseen lopputulokseen ei ikinä päästäisi, on kaikenlainen keskustelu hyvästä. Se samalla nostaa keskusteluun, millaista on hyvä saattohoito. Saattohoito on hoitotyön osa-alue, johon vaikuttaminen on jo paljon helpompaa ja siitä varmasti kaikki ovat samaa mieltä. Sen tulee olla laadukasta ja ihmistä arvostavaa loppuun asti. ETENEN kannanoton mukaan hyvä saattohoito tulee turvata jokaiselle sitä tarvitsevalle. Tästä minun sairaanhoitajana on vaikea olla eriävää mieltä. On jokaisen oikeus saada laadukasta saattohoitoa silloin kun aika on. Mitä eutansiaan tulee, olen sen valmis hyväksymään. Blogi on uudistettu vanhasta blogikirjoituksestani. Se on julkaistu Kokoomusnaisten verkkosivuilla 5.4.2015 Käypä Hoito- suositukset toteavat, että liikunnan käyttöä sairauksien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa tulisi lisätä. Liikunnan aloittaminen tai lisääminen on kansanterveydellisesti yksi tärkeimmistä elämäntapamuutoksista, mikä jokaisen meistä tulisi tehdä. Liikunnan yhdistäminen muihin hoitokeinoihin ja lääkityksiin on tutkitusti tehokasta muun muassa 2-tyypin diabeteksen, tuki-ja liikuntaelintensairauksien sekä keuhkosairauksien hoidossa.
Yksin 2-tyypin diabetes aiheuttaa noin 15 prosenttia kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon menoista. Tällä hetkellä sairastuneita on noin 500.000 ja määrän on ennustettu jopa tuplaantuvan seuraavan 10-15 vuoden aikana. Kansanedustajat Leena Harkimo ja Outi Mäkelä nostivat viime vuonna keskusteluun huolensa varusmiesten kunnosta. Huoli juonsi juurensa UKK- instituutin tutkimukseen, jonka mukaan 70 prosenttia varusmiehistä joutui käymään terveysasemalla tuki- ja liikuntaelinten sairauksien takia. THL:n mukaan yli puolet aikuisista on ylipainoisia. Lasten ylipaino ja nuorten ylipainon lisääntyminen on myös koettu huolestuttavana. Elintason nousu ja elinympäristön muuttuminen ovat vaikuttaneet suuresti myös kansalaisten terveydentilaan. Istuva elämäntapa, välimatkojen taittaminen autolla ja epäterveellinen ruokavalio ovat tärkeimpiä syitä väestön huonontuneeseen yleiskuntoon. Reilut puolet työikäisistä liikkuu suositusten mukaisesti mutta lihaskunnon treenaaminen suositusten mukaisesti on erittäin vähäistä. Kolmasosa kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista liikkuu liian vähän. Liikkumattomuuden on arvioitu aiheuttavan teollisuusmaissa 1,5-3,8 prosenttia kaikista terveydenhuollon kustannuksista. Suomessa voidaan siis liikkumattomuuden aiheuttamiksi menoiksi arvioida vuositasolla ainakin 250 miljoonan euron suorat kulut (1,5 prosenttia kokonaismenoista). Kulut ovat näin ollen samalla tasolla kuin tupakoinnin vuosittain aiheuttamat kustannukset. Erityisen tehokkaiksi investoinneiksi on tutkimuksissa todettu kävelyn, pyöräilyn sekä muiden säännöllisten liikuntamuotojen harrastamisen tukeminen. Yhtenä hyvänä invesointina on mainittu esimerkiksi kevyenliikenteen väylien ylläpito. Lisäksi liikuntakasvatuksen ja terveysvalituksen on todistettu vaikuttavan myönteisesti ihmisen omaan motivaatioon kuntonsa ylläpitämiseen. Uudet terveydenhuolto- ja liikuntalait edellyttävät, että kunnissa edistetään eri-ikäisten asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia ylläpitämällä esimerkiksi hiihtolatuja, ulkoilureittejä, uimahalleja ja liikuntakenttiä. Ne ovat jokaisen saavutettavissa, mutta vaativat kuntalaisilta omaa aktivisuutta ja liikunnan kipinää. Kansanterveydellisesti suurena haasteena on, miten saamme ihmiset liikkumaan ja huolehtimaan omasta terveydestään. Meillä on käytössämme lukuisia erilaisia EU-säädöksillä varustettuja stategioita, kansallisia ja kunnallisia ohjelmia. Käypä Hoito- suositukset ohjeistavat samansuuntaisesti koko valtakunnassa. Uusia keinoja tarvitaan kuitenkin jatkuvasti. Voisiko yksi uusi tapa olla liikuntapalveluiden ulottaminen kotitalousvähennyksen piiriin? Kotitalousvähennys vähennetään ensisijaisesti ansio- ja pääomatulojen verosta. Vähennyksen piiriin voitaisi ulottaa esimerkiksi personal trainer- palvelut, yksityiset liikunta- ja ravitsemusneuvojat sekä laihdutusryhmät. Mikäli Kela-korvauksista kyettäisiin sorvaamaan järkevä ratkaisu, mieltäisin myös ostopaattien ja kiropraktikoiden palvelut vähennyksen piiriin kuuluviksi. Heidän palveluillaan kyetään tukemaan tuki- ja liikuntaelinsairauksien ennaltaehkäisemistä ja hoitoa. Näen yhtenä tärkeänä osa-alueena myös kuntoutuksen. Kotitalousvähennys saattaa vilkastuttaa omaisten halukkuutta ostaa iäkkäille kuntoutuspalveluita kotiin - tai iäkkäät voivat ostaa niitä myös itse. Kotona asuvien ikäihmisten kuntoutus on monissa kunnissa vielä lapsenkengissä, kotihoidon resurssien ollessa muutenkin aivan liian tiukalla. Kotitalousvähennyksen laajentamisella liikuntapalveluihin voidaan sekä tukea yrittäjyyttä ja työllistymistä että lisätä palvelutarjontaa, samalla vaikuttaen kansanterveydellisiin sairauksiin. Vaikutukset ovat lopulta kiinni siitä, miten kansalaiset löytäisivät uuden mahdollisuuden oman terveytensä hoitamisessa. Liikkumattomuus on neljänneksi yleisin kuolinsyy maailmassa erityisesti naisten keskuudessa. Tutkimusten mukaan jo 20 minuutin reipas kävely päivässä edistää terveyttä ja vähentää kuolleisuutta maailman laajuisesti jopa puolella miljoonalla. On siis perustelua lisätä kannusteita liikunnan harrastamiseen sekä terveyden ylläpitämiseen. Kokoomuslainen viikkolehti Nykypäivä mainitsi tuoreessa lehdessään minut aktiivisena kampanjantekijänä sekä mielenkiintoisena haastajana Päijät-Hämeen alueella. Olen tästä nostosta todella otettu! Luulen, että monet ovat pitäneet minua lähinnä "pikkukylän" täytelistalaisena, jolla ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta mennä läpi. Sitkeä työmme on kuitenkin tuottamassa tulosta. Oma fiilis ja vahva etiäinen, että Hämeessä on yhden Hämäläisen mentävä aukko, alkaa näyttämään yhä enemmän saavutettavalta tavoitteelta. Haastajan asema on aina helpompi ja myös minulle mieluinen. Olen aina parhaimmillani paineen alla ja pienen stressin vallassa. Ehkä vuodet sairaalassa akuutissa hoitotyössä ovat opettaneet paitsi paineensietokykyä myös taitoja toimia nopeasti muuttuvassa kentässä. Haastaja voi olla rohkeampi, tehdä asioita vapaammin sekä laittaa itsensä likoon ilman mitään menetettävää. Olemme tehneet tiimini kanssa töitä jo lokakuusta 2013. Eli tähän päivään mennessä vuoden ja kolme kuukautta. Vaalipäivään mennessä töitä on ehditty painaa puolitoista vuotta. Se osoittakoot, että tiimini ja minä otamme tämän ihan tosissamme. Koska vaalityö vaatii valtavasti panoksia ja on lopulta raakaa työtä, pitää kansanedustajaksi haluta ihan aidosti. Oikea työhän alkaa kuitenkin vasta sitten kun vaalipäivänä 19.4.2015 omat kasvot löytyvät valittujen listalta. Vaalityö on poliittiseen peliin ja sen vaativuuteen hyvää harjoitusta, mutta tuskin vastaa todellisuutta. Asioiden eteenpäin vieminen edellyttää sitkeyttä ja pitkää pinnaa myös jatkossa. Vuoden 2011 vaaleissa nykyinen ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen teki mahdottomasta mahdollisen. Hän onnistui nousemaan lähes tuntemattomana nimenä yleiseen tietoisuuteen ja meni komeasti läpi ensimmäisellä kerralla. Se osoittaa, että kaikki on mahdollista, kun uskoo riittävästi. Minua Sannin läpimeno ei yllättänyt. Seurasin häntä jo pitkään vaalikampailun aikana ja paikka oli ehdottomasti ansaittu. Uskon vakaasti, että tämä sama "temppu" on mahdollista tehdä myös Päijät-Hämeessä. Innostus vaalikentällä näkyy ja kuuluu. Se leviää ihmisten välillä paljon tehokkaammin kuin negatiivisuus. Vahva halu luoda poliittinen ura on jotain sellaista, jota ei voi feidata. Vaaleihin on aikaa enää 91 päivää ja ennakkoäänestyksenkin alkamiseen 80 päivää. Monet heräävät vaaleihin vasta viimeisellä viikolla tai viimeisenä päivänä, mutta ehdokkaiden työ on jo käynnissä kovaa vauhtia. Tulossa on mielenkiintoinen kevät, jota Kokoomus osaltaan eilen raotti. Meille on tulossa loistava paketti vaaleihin. Täyttä asiaa, varmaa otetta sekä rohkeutta. Julkaisen myös omat linjaukseni lähiaikoina nettisivuillani sekä sosiaalisessa mediassa. Tiimini jatkaa omaa vahvaa polkuaan sekä omaa tapaansa tehdä kampanjaa. Ensi viikon Möysän Esson eli Mössön tapahtuma on esimerkki erilaisesta ajattelusta ja tavasta tehdä kampanjaa. Tule mukaan kurkkaamaan Hollolan likan menoa! ps. Ja hei, jos innostuit, kukapa estää lähtemästä meidän matkaan? Ei ihmeitä ihmettelemällä tehdä! Käy ilmottautumassa tiimiini sivun ylälaidasta. Sieltä löydät myös kampanjapäällikkö Asko Raidan yhteystiedot. pss. Alexin eilinen puhe on luettavissa täältä: http://www.kokoomus.fi/uutiset/stubb-mielikuvapolitiikan-aika-on-ohi/  |
Aiheet
All
Ajankohdat
January 2019
|
RSS Feed