Kunnallispoliittinen arki on jälleen käynnistymässä.

Kohdallani ensimmäinen kokous oli viime maanantaina, kun Hollola-Hämeenkosken yhdistysmishallitus kokoontui ottamaan kantaa alueelliseen soteen sekä jatkamaan yhdistymisvalmisteluita. Toki alueellisen sote-tuottajaorganisaation muodostaminen on työllistänyt minua pitkin kesää etenkin ajatuksentasolla.

Viime keväänä käynnistettiin vihdoin Päijät-Hämeessä (mukaan lukien kaikki nykyisen kuntayhtymän kunnat myös maakunnan ulkopuolelta) poliittinen keskustelu tulevaan sotelakiin valmistautumisesta. Ohjausryhmään kutsuttiin nykyisen kuntayhtymän kuntien poliittista johtoa. Ohjausryhmän päälle kasattiin työrukkaseksi työvaliokunta, johon valittiin kustakin kunnasta yksi edustaja. Minulla oli ilo saada edustaa työvaliokunnassa paitsi kotikuntaani Hollolaa myös perusterveydenhuollon näkökulmaa Oivan lautakunnan puheenjohtajana.

Arvioiden mukaan vuoteen 2040 maamme verotulojen kasvu on ainoastaan seitsemän prosenttia. Kuitenkin hoidon piiriin tulee kuulumaan ainakin kaksinkertainen määrä ihmisiä. Yhtälö on erittäin haasteellinen, muttei millään tavalla yllätyksellinen. Väestön ikääntyminen Suomessa, jopa Euroopan tasolla radikaalilla tavalla, on ollut tiedossa jo pitkään. Järjestelmämme kantokyvyn heikkous on ollut tunnistettuna niin ikään jo kauan. Sen sijaan talouden heikot näkymät ovat lisänneet paineita oleellisesti.

Työvaliokunta aloitti työnsä keväällä ja tällä viikolla esiteltiin kuntien johdolle perussopimusluonnos uuden kuntayhtymän perustamista varten. Työ Päijät-Hämeessä ei kuitenkaan ole loppu - se on itse asiassa vasta alussa.

Nyt tehdyllä pohjatyöllä ja esityksellä haettiin paitsi keskusteluyhteyttä myös yhteistä tahtotilaa sille, että haluamme pitää oman sote-tuotantoalueen täällä Päijät-Hämeessä myös jatkossa.

Asiantuntijoista koostuneen selvitystyöryhmän esityksen mukaan maassamme olisi jatkossa 9 - 12 sote-tuotantoaluetta, joka käytännössä tarkoittaa sairaaloiden pudotuspelin alkamista. Haluammeko me olla mukana tässä joukossa vai emme, se on täysin kiinni omasta tahtotilastamme. Itse näkisin erittäin tärkeänä, että näytämme haluavamme ja pystyvämme jopa laajentamaan omaa tuotantoaluettamme nykyisestä.

Monien variaateioiden jälkeen on Päijät-Hämeessä päädyttiin esittämään, että uusi organisaatio muodostuisi nykyisen Päijät-Hämeen kuntayhtymän perustuksille mutta organisaatio ja toimintatavat tultaisi uudistamaan. On enemmän kuin järkevää, että uuteen organisaatioon kootaan maakunnan parhaat johtajat, parhaat toimintamallit sekä monipuolisia tehtäviä tarjoava organisaatio. Täten myös vanhojen osaajien säilyttäminen ja uusien saaminen käytännön kentille on turvatumpaa. Kilpailu heistä ei varmasti tule tulevaisuudessa vähenemään.

Tavoite on yhdestä isosta tuottajaorganisaatiosta on haasteellinen. Tarkoituksena on yhdistää niin Lahden ja Heinolan kaupungin kuin Oivan ja Aavankin toiminnot yhteen ja samaan organisaatioon yhdistäen erikois-ja perusterveydenhuolto sekä sosiaali- ja perusterveydenhuolto. Tätä kokonaisuutta kutsutaan täydelliseksi integraatioksi, jollaista ei aiemmin tiettävämmin ole maailmassa tehty.
 
Työvaliokunnan tämän viikkoisesta esityksestä ovat tällä hetkellä irtisanoutuneet Heinola ja Sysmä. Muut kunnat ovat jatkamassa valmistelutyötä. Työ jatkunee eteenpäin virkamiesten ja poliittisen johdon tiivillä yhteistyöllä. Tätä toivon henkilökohtaisesti, sillä vain siten on mahdollista lisätä alueella vallitsevaa, ontuvaa luottamusta. 

Tulevaisuudessa mikään kunta yksin ei tule käyttämään valtaa tehokkaasti, vaan sen tekevät vahvat maakunnat.  Mitä yhtenäisempänä sen esiintyy, sen varmemmin myös sen ääni tullaan kuulemaan. Onko meillä varaa olla käyttämättä tätä mahdollisuutta? Omasta näkökulmastani politiikka on tarjonnut viimeisen kahden vuoden aikana ja tulee tarjoamaan myös jatkossa yllin kyllin paikkoja käyttää rohkeutta ja uudistuskykyä - jos meillä on halua niitä käyttää?

Sosiaali- ja terveydenhuollon budjetti vie kunnan varoista liki 60 prosenttia. Uuden lain siirtäessä tämän vallan ja vastuun uusille itsehallintoalueille on päin selvää, että niissä päättävissä pöydissä on syytä olla mukana. Nyt on siis mielestäni aika irroittaa ote lillukan varsista. Valmista organisaatiota ei meillä tule olemaan vuosiin, mutta jostain pitää aloittaa. Uskon, että ministeri Rehula kuulee mielellään vahvaa signaalia kotimaakunnastaan.

  Imatralla havahduttiin jo 2000-luvun alussa kohonneisiin lastensuojelumenoihin sekä lasten ja nuorten erityispalveluiden kustannusten holtittomaan kasvamiseen. Huostaanottojen määrä oli valtakunnallisesti katsoen kipurajoilla. Imatran onneksi siellä saatiin hyvin nopeasti poliittiset päättäjät ymmärtämään ennaltaehkäisevän työn merkitys ja satsaukset ennaltaehkäiseviin toimiin aloitettiin. tämä työ sekä satsaukset ovat tuottaneet tulosta ja lastensuojelumenot ovat laskeneet neljässä vuodessa yli 700.000e. Ennaltaehkäisevän toiminnan kannalta kovin satsaus oli, että lautakunnan päätöksella palkattiin kuusi uutta perhetyöntekijää. Aloitettiin ns. Imatran mallin luominen ja toteutus.

Moni on saattanut kuulla tästä ns. Imatran mallista, joka tehtiin vuosille 2011-2014 tavoitteenaaan lasten ja nuorten hyvä arki. Malli käsitti toimenpideohjelman, jossa oli konkreettisia toimia (yhteensä 17 kpl), miten imatralalaisten lapsien, nuorten ja perheiden hyvinvointia edistetään. Toimenpideohjelman pohjana oli kaksi erillistä hyvinvointisuunnitelmaa sekä suunitelma lastensuojelun järjestämisestä (jollaiset löytyvät jokaisesta kunnasta).

Lasten ja nuorten hyvä arki- mallin hyvinvoinnin edistämisen stategiset linjaukset ja kehittämiskohteet olivat:

1) Oikeus olla lapsi,

2) Koti ja vanhemmuus,

3) Yhteisöllisyys,

4) Vapaa-aika,

5) Varhaiskasvatus ja koulu,

6) Palvelut ja yhteiskunta sekä

7) Lasten ja nuorten hyvinvoinnin seuranta.

Lisäksi toimintasuositukset strategisten linjausten toteuttamiselle olivat:

1) Vanhemmalle riittävä tuki vanhemmuuteen,

2) Yhteisöllisyyden ja yhteisen vastuun tukeminen,

3) Lasten ja nuorten osallistumisen ja osallisuuden

lisääminen,

4) Henkilöstön toimintaedellytysten varmistaminen sekä

5) Lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehittymisen seurantajärjestelmien kehittäminen.

Imatran mallissa on hyvää se, että jokainen hallinnon ala osallistuu ja sitoutuu lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiselle. Uusi terveydenhuoltolaki edellyttää jo samaa, samoin kuin uusi vanhuspalvelulaki, mutta käytännön tasolle toimia on harvoin viety ja hallinnon alojen (eri lautakunnat yhdessä) keskinäinen keskustelu Hollolassakin on lapsen kengissä. Hyvinvointisuunitelman toteuttaminen kun ei ole yksin sotesektorin tehtävä, vaan se kuuluu myös esimerkiksi tekniselle toimelle.

Erityisen hyvää Imatran mallissa on ollut vahva panostus ennaltaehkäisevään perhetyöhön. Tukitoimet on viety tehokkaasti kotiin asti lisäämällä resursseja. Tuloksena on paitsi lisääntynyt tehokkuus myös selkeä kustannushyöty.

Esimerkkeinä näistä toimenpiteistä (yht. 17kpl) ovat seuraavat:

Esimerkki 1.

Tavoite ja toimenpide: Peruskoulun jälrkeisen siirtymisen tukeminen. Haavi-toiminnan vakiinnuttaminen osaksi perustyötä. Vuoden 2011 alussa voimaan tulleen nuorisolain muutoksessa on lain 7§:n lisätty maininta, että kunnan nuorisotyöhönkuulu tarvittessa etsivä nuorisotyö. Imatralla on käynnistetty vuonna 2008 etsivät nuorisotyö Haavi-hankkeena. Etsivän nuorisotyön tehtävänä on nuorisolain 7§:n mukaan tavoittaa tuen tarpeessa oleva nuori ja auttaa hänet sellaisten palveluiden piiriin, joilla edistetään kasvua ja itsenäistymistä sekä pääsyä koulutukseen ja työmarkkinoille. Tavoitteena on vakinaistaa Haavi- toiminta.

Vaikuttavuus:Otetaan kontakti nuoreen, joka on jäänyt yhteisvalinnassa ilman koulutuspaikkaa,

keskeyttänyt opinnot tai on keskeyttämisvaarassa. Ohjataan nuori tarvittavien tukitoimien piiriin. Elämän siirtymävaiheissa tukeminen (esim. peruskoulusta jatko-opintoihin, ammattiopintojen keskeyttämisen ehkäisy)

Aikataulu: Vuonna 2011 haetaan hankerahoitusta OKM:stä ja selvitetään millä tavoin Haavi -toimintakannattaa tulevaisuudessa vakiinnuttaa osaksi perustyötä. Vuoden 2012 aikana Haavi-toiminta osaksi perustyötä

Vastuutaho:Nuorisopalvelut

Esimerkki 2.

Tavoite ja toimenpide: Yhteisöllisyyden ja ja yhteisen vastuun kasvaminen. Aikuisen tehtävänä on tukea yhteisöllisyyttä toteuttaa yhteistä vastuuta lasten ja nuorten arjessa. Lapsella ja nuorella on oikeus turvallisen aikuisen läsnäoloon kotona, päivähoidossa, koulussa ja vapaa-ajalla. Tehdään lasten liikuntamaa "koko kylä kasvattaa"- ajatuksella. Lasten liikuntamaa (sis. uintiopetus eskareille) on tarkoitettu 1-12- vuotiaille lapsille ja he osallistuvat toimintaan vanhemman kanssa. Liikuntapalvelu järjestävät toiminnan yhteistyössä liikuntajärjestöjen kanssa. Tavoitteena on siirrettävä liikuntamaa.

Vaikuttavuus: Perheiden yhteisen vapaa-ajan tukeminen, lasten motoristen taitojen kehittyminen, mieleisen harrastuksen löytyminen, sosiaalisten suhteiden karttuminen turvallisessa ympäristössä, veteen tutustuminen leikin avulla, uinnin alkeiden opetteleminen,turvallisten aikuiskontaktien luominen.

Vastuutaho: Liikuntatoimi

Näillä pitkillä esimerkeillä pyrin nostamaan esille paitsi ennaltaehkäisevän työn merkitystä myös yli hallintorajojen menevää, rohkeaa yhteistyötä. Lisäksi mallissa on monia innovaatioita, joista erityisesti hyvinvointineuvola on noteerattu valtakunnallisestikin. Hyvinvointineuvolan yksi johtoajatus on antaa tarvitseville perheille apu suoraan ja nopeasti kotiin. Minusta ajatus on ehdottomasti kannattava. Kaukana nimittäin eivät ole omien lasten vauva-ajat, jolloin toisen, hyvinkin allergisen lapsen kanssa, olisi apua tarvittu kipeästi. Olenkin joskus blogeissani haikaillut vanhan kunnon kodinhoitajien perään. Lisäksi työntekijät Imatralla jalkautuvat kouluihin, päiväkoteihin ja perheiden omiin koteihin myös viikonloppuisin ja iltaisin tarpeen mukaan. Lisäresurssointi juuri tähän toimintatapaan on siis ollut kannattavaa.

Myös Oivan alueen yhteisessä perusturvalautakunnassa on käsitelty hyvinvointisuunnitelmaa, lastensuojelusuunnitelmaa sekä ehkäisevän perhetyön suunnitelmaa, jonka osana edellä mainitut kotikäynnit ovat. Yhteenvetoa näistä kuitenkaan ei ole tehty, kuten Imatran mallin pohjana oli.

Oivan alueella perhetyötä tehdään tällä hetkellä hyvin niukoin resurssein, eivätkä ne riitä antamaan palveluita jokaiseen tarpeeseen. Tätä olisi meillä Hollolassa syytä pohtia uudemman kerran. Ennaltaehkäisy kun on se kaikista halvin tapa vastata tarpeisiin kuin esimerkiksi lapsen sijoittaminen yksityiseen laitokseen, jonka vuosikustannukset pyörivät 150.000e/v molemmin puolin.

Tulen itse pitämään asiaa edelleen angendalla ja aikomukseni on puhua esimerkiksi näistä ajatuksista, kun menen tapaamaan Oivan laajennettua johtoryhmää ensi kuun puolella. Näinä säästökurimuksen aikoina on hyvin surullista, että ennaltaehkäisevät työt (jotka usein ovat ei-lakisääteisiä) ovat ensimmäisenä leikkurissa, kun sotemenoja ollaan karsimassa. Pelkään pahasti sen kostautuvan viimeistään seuraavalla vaalikaudella puhumattakaan niiden vaikutuksista perheiden arkeen Hollolassa ja koko Oivan alueella.

Ohessa lähteinä käytettyjä hyviä linkkejä (kopioi selaimeesi):

Lue myös muut toimenpiteet ja mallista yleensä: http://www.imatra.fi/djulkaisu/kokous/20101513-3-6469.PDF

Hyvinvointineuvolasta lisää: http://www.ekky.fi/sote/documents/loppuraportti_9.pdf

http://www.imatra.fi/djulkaisu/kokous/20101513-3-6469.PDF

Pelastakaa lapset Ry:n kannanotto: http://www.pelastakaalapset.fi/ajankohtaista/uutiset/?x22896=1393576

http://www.imatralainen.fi/artikkeli/255608-imatran-neuvolamalli-kiinnostaa-kaikki-halukkaat-eivat-mahtuneet-edes-seminaariin