Eutanasiakeskustelua käydään aallottain keskustelupalstoilla, mediassa sekä päättäjien keskuudessa. Eduskuntavaalien lähestyessä on oletettavaa, että aihe jälleen aktivoituu.

Keväällä 2012 myös ETENE antoi oman kannanottonsa. ETENE on Sosiaali- ja terveysministeriön valtakunnallisen sosiaali-ja terveysalan eettisen neuvottelukunta.

Monille kuoleminen ja kuolema ovat yhä tabuja. Kuolemaa tai kuolevaa pelätään tai koetaan ahdistusta. Usein ne tulevat tutuiksi vasta omakohtaisina kokemuksia lähipiirin tapahtumien tai työn kautta välttämättöminä osina kokonaisuutta. Aihe ei ole helppo, mutta aiheellinen mietinnänpiste, joka jokaiselle tulee vastaan elämässä - enemmin tai myöhemmin.

Eutanasian ETENE määrittelee tarkoituksellisena, aktiivisena toimena ihmisen elämän lopettamiseksi, kun taas saattohoitona ymmärretään parantumattomasti sairaan potilaan ja hänen perheensä tukemista ja turvallisuutta. Ne ovat siis kaksi täydellisesti eri asiaa.

Eutanasiasta ei ole kyetty muodostamaan Suomessa valtakunnan tasolla mitään selvää linjanvetoa, mutta Suomen eduskunnan tulevaisuusvaliokunta esitti jo vuonna 2004, että suuntaus tulee kulkemaan eri maissa kohti eutanasian hyväksymistä. Samalla se arvioi, että Suomessa eutanasia tulisi mahdolliseksi seuraavan 10-15 vuoden aikana. Suomen nykyinen lainsäädäntö estää potilaan vaatimukset eutanasian toteuttamikseksi. Ruotsissa puolestaan on vuonna 2008 astuttu lähemmäksi eutanasian hyväksymistä, katsomalla se tietyissä tilanteissa sallituksi. Norjassa taas eutanasia on ehdottomasti kielletty.

Eutanasiakeskustelussa liikutaan vahvasti ihmisarvon, itsemääräämisoikeuden ja eettisyyden piirissä. Ihmisen elämän peruskysymysten äärellä. Eutanasia liittyy myös läheisesti lääkäreitä koskevan ammattivalan ja heidän oman eettisen ohjeistuksensa ympärille. Useat ihmisoikeusjulistukset painottavat, että jokaisella ihmisellä on oma ihmisarvonsa ja oikeutensa itseensä. Eikö siis olisi oikein kunnioittaa tätä myös elämän loppuvaiheella?

"Kuolema on hyvä, kun kuoleva saa lähtörauhan" todetaan ETENEN kannanotossa. Asia ei ole niin yksinkertainen. Voidaanko eutanasia hyväksymällä sälyttää lääkäreille vastuu toisen ihmisen elämän lopettamisesta?

Eutanasia jakaa myös puoluekantoja. Ministeri Räsänen on eutanasiaa vastaan, samoin kansanedustaja Soini. Räsänen tosin blogissaan hyväksyy sedatoinnin (kuolemaa lähestyvän potilaan uneen vaivuttamista, jos kärsimyksiin ei ole muuta lievennystä). Soini puolestaan on kommentoinut eutanasiaan, että "se ensin saliittakoot eläkeläisille, sitten muille". Vihreät ovat antaneet eutanasialle myönteisen kantansa. Kokoomus ei ole ottanut virallista kantaa eutanasiaan eikä entinen pääministeri ja puolueemme entinen puheenjohtaja Jyrki Katainen pitänyt aihetta puoluepoliittisena kysymyksenä, vaan syvällisesti eettisenä. Jota se tietenkin on. Pääministeri Stubbin lausuntoa ole vielä nähnyt. Presidentti Niinistö taasen paljasti presidentinvaalien aikaan olevansa valmis hyväksymään eutanasian tiukoin ehdoin.

Ajattelen asiaa oman itseni kautta. Jos olisin parantumattomasti sairas, elämäni loppusuoralla ja kovissa tuskissani, miten toivoisin itseäni hoidettavan?

Toisaalta asia on paljon hankalampi, kun kyseessä on oma omainen. Irtipäästäminen, luovuttaminen ja toisen tahdon kunnioittaminen on jo usein paljon vaikeampaa. Erityisesti silloin, kun tunteet sotkeavat päätöksentekoa. Lääkärit painiskelevat tälläisten asioiden kanssa lähes päivittäin. Milloin luovutaan turhista hoidoista tai lopetetaan elvyttäminen? Milloin on aika antaa mennä? Ja milloin taas yrittää uudelleen?

Kristillisen maailmankatsomuksen mukaan Jumala päättää elämämme pituudesta. Eutanasia on siten myös uskonnollinen kysymys kuin myös kulttuurinenkin. ETENEN kannanotto jättää eutanasiassa jalan oven väliin raottamalla sen mahdollista osittaista hyväksymistä tulevaisuudessa. Keskustelulle on siis tulossa jatkoa. Vaikka yhtämieliseen lopputulokseen ei ikinä päästäisi on kaikenlainen keskustelu hyväksi.Se samalla nostaa puheen alle, millaista on hyvä saattohoito. Saattohoito on hoitotyön osa-alue, johon vaikuttaminen on jo paljon helpompaa ja siitä varmasti kaikki ovat samaa mieltä. Sen tulee olla laadukasta ja ihmista arvostavaa loppuun asti. ETENEN kannanoton mukaan hyvä saattohoito tulee turvata jokaiselle sitä tarvitsevalle.

Luin hiljattain Helsingin Sanomissa olleen jutun kuntien säästöjen vaikutuksista saattohoitoon. Uutisessa kerrotaan, että eismerkiksi saattohoitoon erikoistunut, yksityinen Terho- koti joutuu lomauttamaan väkeä sillä kunnat eivät anna maksusitoutumuksia entiseen tahtiin. Elämme siis hyvin eriarvoistavassa tilanteessa myös kuoleman hetkellä. Helsingissä on kaavailtu, että vastuu saattohdoin järjestämisestä siirrettäisi kunnilta HUS-piiriin. Tämä mahdollistaisi tasapuolisuuden myös elämän loppuvaiheilla. Arvokas ja kivuton kuolema on jokaisen perusoikeus.

Valtaosa ihmisistä kuolee jossain hoitolaitoksessa, vaikka monen tahtona on olla kotonaan viimeiset hetket. Tämä luo haastetta niin omaisille kuin ammattilaisillekin. Väestön ikääntyessä tämä mahdollisuus olisi suotava ja turvattava inhimillisyyden ja ihmisarvon nimissä.  Kunnollinen kotisairaanhoito, omaisten tuki, nykyteknologia sekä kivunhoitoon erikoistuneen lääkärin ohjaus mahdollistaisi tämän.   Tässä olisi mielestäni, erityisesti huoltosuhteen kuormittuessa, myös yksityisillä toimijoilla paljon annettavaa. Julkisen terveydenhuollon resurssit eivät tule takaamaan laadukasta saattohoitoa kaikille.

Olen nähnyt ja saattanut urani aikana useita ihmisiä viimeiselle matkalle. Se on joka kerta pysäyttävä hetki, oli kysessä nuori tai vanha ihminen. Kokemus tekee nöyräksi elämälle ja sen ainutkertaisuudelle. Oli sitten kysessä läheinen tai vieras. Toisille se on helpotus, toisille elämän pysäyttävä kriisi.

Hollolan vanhainkodissa Pyhäniemessä on erityinen saattohoitohuone. Se vaikutti minusta erittäin hienolta asialta. Vaikka sairaaloissa pyritään aina järjestämään saattohoidettavalle oma huone, on sen kliininen ympäristö ahdistava. Myös omaisten kannalta. Siksi harkittu ja varta vasten tehty tila on erinomaisen tärkeä sijoitus. Kraavein kohdalleni osunut tilanne on ollut kun lähdönhetki on tullut vierustoverin seuratessa verhon takana mäkihyppyä. Niin ei kuuluisi kenenkään elämän päättyä.

Maamme lisääntyvä vanhusväestö tulee tarvitsemaan runsaasti saattohoitoon koulutettua henkilökuntaa. Samoin tiloja ja resursseja. Saattohoidon tarjoaminen laadukkaana ja ammattitaitoisena on erittäin tärkeää niin saattohoidettavalle itselleen kuin hänen läheisilleenkin, jotta he selviytyisivät omaisensa poismenosta. Kysessä on ainutkertainen työ, jonka jäljen omaiset muistavat koko lopunikänsä. Saattohoito vaatii erityistä asiantuntemusta ja ihmiskatsomusta. Saattohoito on paitsi lääkkeellistä lievitystä, myös henkisen tuen antamista. Potilaan toiveiden kuuntelemista, surutyössä auttamista ja rinnalla kulkemista.

Lahden kapunginsairaalassa toimii jo saattohoitoon erikoistunut osasto, jossa on käytössä edistykselliset kivunlievitys menelmät ja erikoistunut henkilökunta töissä. Heitä tarvitaan jatkossa lisää. Resursseja ja hoitajia. Lisäksi oma paikkansa on myös vapaaehtoistyöntekijöillä.