Yhteistyön siemen itää

Kuntavaalien 2017 jännittävistä hetkistä on kulunut kohta kaksi kuukautta ja huomenna maanantaina vietetään istuvan valtuuston viimeistä kokousta. Uusi valtuusto aloittaa työnsä kesäkuun alusta, vaikka nimeämiset tapahtuvatkin virallisesti kesäkuun 12. päivä.

Vaalien jälkeisen elämän suurin kuhina eli paikkajaot alkavat Hollolassa olemaan sinettiä vaille valmiit.

Osa poliittisista ryhmistä on jo kertonut ehdokkaansa eri luottamustehtäviin mutta viime hetken viilauksia ilmeisemmin tarvitaan, sillä paljon on myös julkaisematta. Hollolan Kokoomus julkaisi ehdokkaansa kunnanhallituksen puheenjohtajaksi ja kunnahallituksen jäseniksi. Lisäksi julkaistiin ehdokas uuden sivistyksen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen yhdistävän valiokunnan, hyvinvointivaliokunnan puheenjohtajaksi.

Kohdallani valtuustoryhmän valinnat tarkoittivat, että minut nimettiin ehdolle Hollolan kunnanhallituksen puheenjohtajaksi. Tämä yksimielinen esitys saa sielun lepattamaan. Esitys tuntuu paitsi valtavan upealta myös samalla arvostuksen osoituksena sille työlle, jota olen menneellä kaudella tehnyt.

Päätökseni ilmaista halu kyseiseen tehtävään ei ollut helppo. Lähtökohtaisesti jo vaalien tulos oli täysi yllätys. Tosin ilmeisesti se oli sitä ilmeisesti eniten minulle itselleni. Muut olivat kuulemma nähneet tämän tulevan.

Tuloksen sulattelun lisäksi keskusteluun nousi hyvin pian mahdollinen ykköspuheenjohtajan tehtävä. Se käynnisti parin viikon syvällisen pohdinnan. Onko tehtävän hoitaminen käytännössä mahdollista ja jos on niin onko minulla resursseja tehtävän hoitamiseen? Siis intoa, oppimiskykyä ja muita tehtävään soveltuvia ominaisuuksia. Ja ennen kaikkea olenko tehtävään jo valmis? En nimittäin koe, että pelkkä vaaleissa saatu äänimäärä on avoin valtakirja mihin tahansa tehtävään vaikka toki kuntalaisten antama mandaattti onkin vahva osoitus luottamuksesta.

Pohdinnan aikana kävin useita puhelinkeskusteluja yli puoluerajojen. Niiden palaute oli sataprosenttisen kannustavaa. Tärkein keskustelu käytiin kuitenkin kotona. Kouluikäisten lasten äitinä lapset menevät kaiken edelle. Myös tässä tapauksessa.

Koen ettei tehtävään nipistettävä aika ei saa olla liiallisesti pois läksyissä auttamisesta, harrastuksiin kuskaamisesta, huolien kuuntelusta tai iltasatujen lukemisesta. Tai yksinkertaisesti tavallisen arjen elämisestä. Ykköspuheenjohtajan tehtävä ei ole "poliittinen harrastus". Se on "kokovartalohommaa" 24/7.

Päätös muodostui lopulta monen asian lopputulemana, joista tietenkin oman ryhmän tuki merkitsi myös paljon. Mahdollisuus saada mentoritukea on mitä mainioin nyt, kun omassa ryhmässäkin on vielä kaksi kunnanhallituksen puheenjohtajan tehtävää hoitanutta henkilöä, nykyinen mukaan lukien. Tiedostan todella hyvin tehtävän tuoman vastuun mutta en pelkää sitä. Jos sitä pelkäisi ei tehtävään voisi ryhtyä. Elämä on opettanut selviytymään monenlaisista tilanteista ja toisaalta tehtävästä ei tarvitsekaan yrittää selviytyä täysin yksin. Apua ja neuvoja on tarjolla, kun sitä pyytää.

Olen siis valmis vastuuseen, jos valtuusto niin päättää.

Pelimerkkien ollessa kesäkuussa selvät, alkaa yhteistyön ja yhteisen suunnan hakeminen ja valinta. Olen ilahtuneena lukenut Lahden tulevan ykköspuheenjohtajan kommentteja yhteistyöstä ja riitelyallergiasta. Välttämättömän seudullisen yhteistyön näkökulmasta tämä näyttää hyvin lupaavalta, koska itse koen samoin. Puhuin kuntavaalikampanjan aikana paljon yhteistyön merkityksestä moneen suuntaan. Turhanpäiväinen riitely ei kuulu nykypäivän toimintaympäristöön. Joskaan äskeistä lausetta ei pidä ymmärtää niin, että joku joutuisi luopumaan ideologiastaan väittelyn välttääkseen. Siitä ei ole kyse vaan keskustelukulttuurin kehittämisestä.

Sillanrakentajan rooli ja valtuuston päättämien strategisten päämäärien ja linjauksien edistäminen sekä jatkuva edunvalvonta ovat mielestäni tärkeimpiä ykköspuheenjohtajan tehtäviä. Monen muun tehtävän lisäksi.

Tulevan kauden ehdoton parannus muuten on myös huomenna valtuustossa hyväksyttävä uusi halllintosääntö, johon eri puheenjohtajien roolit on ensimmäistä kertaa aukikirjoitettu. Tämä tuo eri tehtävät paitsi näkyväksi muille myös antavat ao. tehtävissä toimiville selkeät raamit. Ja tietysti myös muille mahdollisuuden arvioida kyseisen luottamushenkilön tai toimielinten toimintaa tehtävää hoitaessaan.

Mitkä asiat ovat kunnassamme tavoiteltavia asioita? Millainen on Hollola vuonna 2021 tai 2030 tai jopa 2040 ja millaisia kuntalaisia täällä asuu? Tulevaisuuden ennustaminen on nyt varmasti yhtä vaikeaa kuin 1980- luvulla mutta siitä huolimatta tulevaisuuteen ja muutokseen on pakko kiinnittyä.

Hollolan kunta on tällä kertaa panostanut vahvasti valtuutettujen koulutukseen, jotka ovat jo alkaneet. Tavoitteena on toiminnan nopea starttaaminen ilman turhaa tyhjäkäyntiä valtuustojen välissä, vaikka kesä jo ovelle kolkutteleekin. Myös kuntastategian luominen on poikkeuksellisesti käynnistynyt jo nyt kuntalaiskyselyllä. Nyt on siis oiva mahdollisuus ottaa kantaa oman kunnan tulevaisuuden suuntiin. Vastausaikaa on toukokuun loppuun asti. Strategiatyö on erityisen tärkeää, koska koko kunta hakee uutta rooliaan maakuntahallinnon tullessa. Viisaus ei asu vain valtuutetuissa ja virkamiehissä vaan mitä suurimmassa määrin kuntalaisissa ja arjessa. Kannattaa siis hyödyntää tämä uusi toimintatapa pikaisesti.

Uusi valtuustokausi innostaa henkilökohtaisesti valtavasti. Edessä on monia historiallisia muutoksia, joissa mukana oleminen tuntuu etuoikeutetulta. Olen päässyt jo koulutuksissa tutustumaan uusiin valtuutettuihimme ja tuntuu raikkaalta, kun he tuovat jälleen uutta osaamista ja kokemusta yhteiseen käyttöön. Uutta valtuustoa leimaa jo nyt vahvasti yhteistyön henki. Halutaan puhua, halutaan kuunnella. Näitä seikkoja monet ovat nostaneet jatkuvasti esiin puheissaan eri kohtaamistilanteissa.

Ehkä koko nykypolitiikan näyttäytyminen TV-tenteistä lähtien riitelynä, toisten aliarvioimisena ja oman eduntavoitteluna on otettu haasteena. Meillä suomalaisilla on usein valtava tarve saada jokainen keskustelu päättymään yksimieliseen ratkaisuun vaikka käytännössä tämä on mahdonta. Pirkko Saisio totesi aiheesta mainiosti sanoessaan:

" ..Ranskassa ja monessa muussakin kulttuurissa keskustelu voi päättyä niin, että vaikka olemme eri mieltä tästä asiasta, keskustelu oli hyvä".

Yllä oleva lause kertoo paljon. Kyllä, tarvitsemme politiikassa kompromisseja (jotka eivät ole sama kuin selkärangattomuus) mutta tarvitsemme myös hyväksyntää erilaisille mielipiteille.

Hollolassa oli tällä kerralla yli 30 kuntavaaliehdokasta vähemmän kuin vuoden 2012 vaaleissa. Meillä kaikilla on nyt mahdollisuus herättää kuntalaisten kiinnostus uudelleen. Toivottavasti siis tilanne vuoden 2021 vaaleissa on vähintäinkin sama kuin vuonna 2012.

Uskon, että täysin asiallisella linjalla voi pärjätä ja saada asioita hoidettua. Vaikka olisimmekin asioista eri mieltä se ei tarkoita sitä, ettemmekö voisi olla ystävällisiä toisillemme. Eikös niin?

Nautitaan upeasta ilmasta ja auringosta!