Hollolan ja Hämeenkosken Kokoomukset käsittelivät yhteisessä kevätkokouksessaan aloitteestani sitä, miten voisimme jatkossakin varmistaa ampuma-ase harrastuksen säilymisen Hollolassa. Yhdistykset ottivatkin virallisesti kantaa sen puolesta, että ampuma-aseharrastukselle jatkossakin olisi tärkeää löytää korvaava alue sopivalta kohdalta, jossa se ei häiritsisi asutusta. Tässä osana blogiani on myös yhdistyksien virallinen kanta ilmaistuna ja hieman avauttuna.

Kannan huolta siitä, että jatkossaki satapäinen ampuma-aseharrastajajoukko (johon kuuluu myös metsästäjiä) saisivat turvattua harjoitusolosuhteensa sekä myös mahdollisuuden järjestää esimerkiksi kansainvälisentason kisoja täällä Päijät-Hämeessä. Kuten kaikki tiedämme, on puolustusvoimat siirtymässä pois Hollolasta Hälvälän alueelta lähivuosina liittyen osaltaan todella harmilliseen Hennalan varuskunnan lakkauttamiseen (tätä muuten pidän poliittisen lobbauksen täydellisenä epäonnistumisena). 

Puolustusvoimien toimintojen siirtyminen pois Lahdesta aiheuttaa muutoksia myös Hollolassa sijaitsevalle Hälvälän ampumarata-alueelle. Nykyisessä tilanteessa puolustusvoimien toiminta Hälvälässä on tukenut merkittävästi Lahden ampumaseura ry:n toimintaa. Kun puolustusvoimien radat lakkautetaan, poistuu alueelta merkittävä osa nykyisten ratojen rakennuksista ja laitteistoista sekä alueen valvonta, jotka ovat palvelleet myös ampumaseuran tarpeita. Puolustusvoimien vuokrasopimus alueella päättyy vuonna 2024.

Hollolan kunnan intressinä on saada nykyinen ampumarata-alue ja sen lähiympäristö muuhun käyttöön, jolloin alueella ei voida harjoittaa ampumatoimintaa nykyisessä laajuudessa.  VIelä tosin on epäselvää millaiseeen käyttöön puolustusvoimilta vapautuva maa soveltuu ja kuinka paljon esimerkiksi maan puhdistaminen puolustusvoimien jäljiltä maksaa?  Sinänsä vapautuva maa tarjoaisi vastauksen TIilikankaan huutavaan tonttipulaan. Tiilikangas on hyvin suosittua asuinaluetta, jossa kuitenkin tonttien saatavuus on lähes käytännön mahdottomuus.

Hollolan ja Hämeenkosken Kokoomusyhdistykset esittävätkin, että  Hollolan kunta selvittää mahdollisuudet sijoittaa ampumaratatoiminnot tulevaisuudessa Nostavan logistiikka-alueelle.

Eri ampumalajien keskittäminen samalle alueelle on perusteltua, sillä

-          ampumamelun keskittäminen yhdelle alueelle on järkevää
-          ampumarata-alueen tiestö, rakennukset ja toiminnot (toimistot, kahvila, pukuhuoneet, wc-tilat) palvelevat koko                 aluetta
-          tarvittavat suojaustoimenpiteet (melu, maaperä, pohjavesi) voidaan toteuttaa keskitetysti

Hollolan ja Hämeenkosken Kokoomuksen yhdistykset tulevat seuraamaan maakuntakaavan valmistelua ja ottavat kantaa asiaan kaavan tulessa seuraavalle lausuntokierrokselle todennäköisesti ensi syksynä. Olen luvannut olla tässä toimessa aktiivisesti mukana. Mikäli Nostava osoittautuu hankalaksi tai epäsopivaksi alueeksi, voidaan pohtia myös muita vaihtoehtoja.  

Samalla toivon, että tarkasteltaisi myös miten moottoriurheilun mahdollisuuksia voitaisiin ehdistää. Tällä hetkellä esimerkiksi Kukonkoivun motocross- rata elää varsin pätkittäisissä vaiheissa ympäristölupien ollessa yhä tiukemmassa pohjavesialueella. Katsonkin yhdessä Hollolan ja Hämeenkosken Kokoomusten kanssa, ettö Nostavalle olisi mahdollista rakentaa vaikka täysin uudenlainen tapahtumakeskus sekä ampuma-aseharrastamiselle että moottoriurheilulle, joka lisäisi Hollolan (ja koko maakunnan) vetovoimaa ja tunnettavuutta. En katso Nostavan tulevaisuutta logistiikka-alueena tai -keskuksena (jollaista roolia sille on vuosia kaavailtu) kovinkaan realistisena.

 Valtiovarainministeriö on puhunut. Hollola on mukana radanvarsikuntien (a.ka. Salpausselän) liitosselvityksessä lisättynä Hämeenkoskella ja Kärkölällä.

Moni on ehtinyt ihmettelemään miten se nyt tällä tavalla? Minä ihmettelen mitä he ihmettelevät.

Minusta kyseisessä lausuntopyynnössä asia oli jo kovin selvä. Täytimme kaikki kriteerit selvitykseen osallistumiselle ja siksi itsekin äänestin viime valtuustossa selvityksen puolesta eli kannatin puoluekollegani Markku Pulkkasen vastaehdotusta. Toisin äänestäneet perustelivat päätöstään mm. sotelain voimaantulon odottamisella ja maakunnan kokoisen selvitysalueen unelmalla. Totesin valtuuston jälkeisessä blogissa sen olevan utopiaa, kuten se olikin.

Syynä omalle kannalleni oli yksinkertaisesti se, että meidän ehdoton etumme olisi ollut olla menossa etukenossa kohti selvitystä, joka oli ilmeinen. Valtuustomme jälkeen muut jo selvityspäätöksen tehneet radanvarsikunnat tapasivat vielä joitain kertoja. Näissä konklaaveissa olisimme voineet ottaa kantaa vaikkapa selvittäjän valintaan. Nyt tähän(kään) päätökseen ei tarvinut osallistua.

Yhdistyksemme puheenjohtaja Janne Salminen totesi sosiaalisessa mediassa järkevästi; selvitykseen olisi pitänyt kiiruhtaa erityisesti kaikkien liitosta vastustavien juuri siksi, että siihen pöytään olisi ollut huomattavasti helpompaa tuoda omat vahtoehdot tasa-arvioisina esiin. Nyt meitä leimaa änkyrä-maine, jonka viittaa en suostu ottamaan.

On ollut kurjaa, että selvitysVELVOLLISUUS on sekoitettu (ehkä tahallaankin) kuntaliitokseen. Jota se ei ole. Selvityksen tarkoitus on hakea ne edut ja haitat, joita MAHDOLLISESSA liitoksessa tulevat. Päätös tehdään vasta selvityksen jälkeen, ellei taloutemme (ajatuminen kriisikunnaksi) tee sitä jo ennen määräaikaa. On huomattavasti järkevämpää selvittää nyt, kun meillä on jäljellä joitain lakisääteisyyden ylittäviä palveluita kuin sellaisten palveluiden ja organisaatioiden kanssa, jotka on "luille vedettyjä". Tosin sekin saattaa olla edessä.

Suhtaudun edelleen kriittisesti liitokseen tietyin osin. Samoin kunnioitan edelleen kansanäänestyksen tulosta (vaikka kyseisen äänestyksen äänestyprosentti tosin oli reilut 60) itsenäisyydestä. Mutta en ole valmis puolustamaan itsenäisyyttä sen uhalla, että meillä ei ole enää jäljellä mitään muuta kuin rauniot kaikista lakisääteisistä palveluista. Toivon, että edellä mainittu lause on vain utopista kuvitelmaani emmekä moiseen tilanteeseen ikinä ajaudu.

Yksi asia, josta olen todella harmistunut on, ettei joukkoon ole laitettu Asikkalaa ja Padasjokea. Olisin suonut kaikkien Oiva-kuntien läsnäolon selvityksessä, koska tällä hetkellä yhteinen perusterveydenhuoltomme toimii hyvin ja on etenkin Hollolassa todella edullista (per/asukas) vrt. esimerkiksi Aava.

Näin loppumainintana todettakoon, että perästä kuuluu. Jään seuraamaan, miten asiat etenevät. Aikaahan tähän kaikkeen on vuosi.

Huomenna suuntaamme kohti pääkaupunkiseutua koko Suomen Kokoomusvaltuutettujen kanssa. Siitä lisää myöhemmin. Luvassa on ainakin norminpurkutalkoiden jatkamista. Marraskuussa hallitus tulee esittämään omat ehdotuksensa lainsäädännön keventämiselle. Petteri Orvon esiin nostama seikka suunnittella olevien lakien kriittisestä tarkastelusta ja mahdollisesta jäädyttämisestä on kerrassaan kannatettava.

 Syyskuun valtuustossa päätimme, ettei Hollola osallistu radanvarsikuntien selvitykseen. Hämeenkoski ja Padasjoki päättivät samana päivänä toisin. Jäimme odottamaan ”sotelain” voimaantuloa ja samalla haaveilemaan maakunnan kokoisesta selvitysalueesta. Pistimme siis päämme puskaan.

Olen seurannut kuntaliitoskeskustelua monilla palstoilla ja ihmisten välisissä puheissa. Surullisinta näissä kaikissa on ajatustenvaihdon läpi paistava keskinäinen piikittely ja totaalinen luottamuksen puute. Välillä keskustelu on ajautunut viime kesän hääohjelmasta tutun pariskunnan säpä-säpä-säpä-päpääpä – laulun veroiseksi kilpalaulannaksi. Joka ei lopulta johda yhtään mihinkään, paitsi koko Päijät-Hämeen alueen yhä syvempään kuiluun ajautumiseen. Hollolan valtuustosalissa syyskuussa kuullut puheet kuulostivatkin pohjustavan enemmän tulevia eduskuntavaaleja kuin kunnan asioiden rehellistä hoitamista tai aktiivista ratkaisujen etsimistä. Jos ja kun meillä Hollolassa kaikki on hyvin, niin emmekö me silloin olisi voineet lähteä selvitykseen turvallisin mielin ja todeta sen jälkeen, että me pärjäämme yksin paremmin? Valtuustosalissa kuultiin moneen kertaan, että pakottaminen on vastenmielistä. Mutta nythän me itse ajoimme itsemme tilanteeseen, jossa olemme pakon edessä.

Teimme kesäkuussa raskaita päätöksiä, jotta kuntalain velvoittamana kykenisimme pitämään kuntamme talouden tasapainossa ja välttämään kriisikunnaksi ajautumisen. Jouduimme myös uusina valtuutettuina korjaamaan niitä edellisen kauden päätöksiä, jotka jäivät ilmeisesti rohkeuden puutteesta tekemättä. Kesäkuun valtuusto oli kuitenkin tahdon näyte, että Hollolassa kyetään tekemään yhtenäisiä ratkaisuja. Samaa odotan nyt näkeväni Lahdessa ja muualla ympäristökunnissa. Ei ole minkään Päijät-Hämeen kunnan etu, jos yksi tai kaksi tai useampi joukosta voi todella huonosti eikä kukaan tee asioille mitään. Tilanne ei ole missään tapauksessa oikea irvailulle, naureskelulle, ylimielisyydelle tai oman edun ajamiselle. Mikä tekee meistä kenestäkään paremman kuin toisesta?

Teimme kesäkuussa päätökset myös säilyttääksemme kuntamme itsenäisyyden. Syvä huoleni kuitenkin on, kuinka pitkälle meidän pitää vielä mennä, ennen kuin olemme valmiita edes istumaan samassa pöydässä keskustelemassa mahdollisesta tulevaisuudestamme muiden kanssa? Nyt päätettiin vasta selvityksestä, emme liitoksesta. Nyt olisimme voineet mennä tasavertaisena kumppanina kuuntelemaan mitä meille on tarjolla ja tehdä sen jälkeen päätös tulevaisuudestamme. Ensi kerralla ehdot tuskin ovat enää samat.

Pääministeri Kataisen sanoin ”sitoutumaton valittaja ei vaikuta, mutta sitoutunut ongelmien ratkaisija vaikuttaa”. Tämä pätee moneen asiaan, yhteisöön, organisaatioon ja myös päätöksentekoon.