Kuntavaalien 2017 jännittävistä hetkistä on kulunut kohta kaksi kuukautta ja huomenna maanantaina vietetään istuvan valtuuston viimeistä kokousta. Uusi valtuusto aloittaa työnsä kesäkuun alusta, vaikka nimeämiset tapahtuvatkin virallisesti kesäkuun 12. päivä.

Vaalien jälkeisen elämän suurin kuhina eli paikkajaot alkavat Hollolassa olemaan sinettiä vaille valmiit.

Osa poliittisista ryhmistä on jo kertonut ehdokkaansa eri luottamustehtäviin mutta viime hetken viilauksia ilmeisemmin tarvitaan, sillä paljon on myös julkaisematta. Hollolan Kokoomus julkaisi ehdokkaansa kunnanhallituksen puheenjohtajaksi ja kunnahallituksen jäseniksi. Lisäksi julkaistiin ehdokas uuden sivistyksen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen yhdistävän valiokunnan, hyvinvointivaliokunnan puheenjohtajaksi.

Kohdallani valtuustoryhmän valinnat tarkoittivat, että minut nimettiin ehdolle Hollolan kunnanhallituksen puheenjohtajaksi. Tämä yksimielinen esitys saa sielun lepattamaan. Esitys tuntuu paitsi valtavan upealta myös samalla arvostuksen osoituksena sille työlle, jota olen menneellä kaudella tehnyt.

Päätökseni ilmaista halu kyseiseen tehtävään ei ollut helppo. Lähtökohtaisesti jo vaalien tulos oli täysi yllätys. Tosin ilmeisesti se oli sitä ilmeisesti eniten minulle itselleni. Muut olivat kuulemma nähneet tämän tulevan.

Tuloksen sulattelun lisäksi keskusteluun nousi hyvin pian mahdollinen ykköspuheenjohtajan tehtävä. Se käynnisti parin viikon syvällisen pohdinnan. Onko tehtävän hoitaminen käytännössä mahdollista ja jos on niin onko minulla resursseja tehtävän hoitamiseen? Siis intoa, oppimiskykyä ja muita tehtävään soveltuvia ominaisuuksia. Ja ennen kaikkea olenko tehtävään jo valmis? En nimittäin koe, että pelkkä vaaleissa saatu äänimäärä on avoin valtakirja mihin tahansa tehtävään vaikka toki kuntalaisten antama mandaattti onkin vahva osoitus luottamuksesta.

Pohdinnan aikana kävin useita puhelinkeskusteluja yli puoluerajojen. Niiden palaute oli sataprosenttisen kannustavaa. Tärkein keskustelu käytiin kuitenkin kotona. Kouluikäisten lasten äitinä lapset menevät kaiken edelle. Myös tässä tapauksessa.

Koen ettei tehtävään nipistettävä aika ei saa olla liiallisesti pois läksyissä auttamisesta, harrastuksiin kuskaamisesta, huolien kuuntelusta tai iltasatujen lukemisesta. Tai yksinkertaisesti tavallisen arjen elämisestä. Ykköspuheenjohtajan tehtävä ei ole "poliittinen harrastus". Se on "kokovartalohommaa" 24/7.

Päätös muodostui lopulta monen asian lopputulemana, joista tietenkin oman ryhmän tuki merkitsi myös paljon. Mahdollisuus saada mentoritukea on mitä mainioin nyt, kun omassa ryhmässäkin on vielä kaksi kunnanhallituksen puheenjohtajan tehtävää hoitanutta henkilöä, nykyinen mukaan lukien. Tiedostan todella hyvin tehtävän tuoman vastuun mutta en pelkää sitä. Jos sitä pelkäisi ei tehtävään voisi ryhtyä. Elämä on opettanut selviytymään monenlaisista tilanteista ja toisaalta tehtävästä ei tarvitsekaan yrittää selviytyä täysin yksin. Apua ja neuvoja on tarjolla, kun sitä pyytää.

Olen siis valmis vastuuseen, jos valtuusto niin päättää.

Pelimerkkien ollessa kesäkuussa selvät, alkaa yhteistyön ja yhteisen suunnan hakeminen ja valinta. Olen ilahtuneena lukenut Lahden tulevan ykköspuheenjohtajan kommentteja yhteistyöstä ja riitelyallergiasta. Välttämättömän seudullisen yhteistyön näkökulmasta tämä näyttää hyvin lupaavalta, koska itse koen samoin. Puhuin kuntavaalikampanjan aikana paljon yhteistyön merkityksestä moneen suuntaan. Turhanpäiväinen riitely ei kuulu nykypäivän toimintaympäristöön. Joskaan äskeistä lausetta ei pidä ymmärtää niin, että joku joutuisi luopumaan ideologiastaan väittelyn välttääkseen. Siitä ei ole kyse vaan keskustelukulttuurin kehittämisestä.

Sillanrakentajan rooli ja valtuuston päättämien strategisten päämäärien ja linjauksien edistäminen sekä jatkuva edunvalvonta ovat mielestäni tärkeimpiä ykköspuheenjohtajan tehtäviä. Monen muun tehtävän lisäksi.

Tulevan kauden ehdoton parannus muuten on myös huomenna valtuustossa hyväksyttävä uusi halllintosääntö, johon eri puheenjohtajien roolit on ensimmäistä kertaa aukikirjoitettu. Tämä tuo eri tehtävät paitsi näkyväksi muille myös antavat ao. tehtävissä toimiville selkeät raamit. Ja tietysti myös muille mahdollisuuden arvioida kyseisen luottamushenkilön tai toimielinten toimintaa tehtävää hoitaessaan.

Mitkä asiat ovat kunnassamme tavoiteltavia asioita? Millainen on Hollola vuonna 2021 tai 2030 tai jopa 2040 ja millaisia kuntalaisia täällä asuu? Tulevaisuuden ennustaminen on nyt varmasti yhtä vaikeaa kuin 1980- luvulla mutta siitä huolimatta tulevaisuuteen ja muutokseen on pakko kiinnittyä.

Hollolan kunta on tällä kertaa panostanut vahvasti valtuutettujen koulutukseen, jotka ovat jo alkaneet. Tavoitteena on toiminnan nopea starttaaminen ilman turhaa tyhjäkäyntiä valtuustojen välissä, vaikka kesä jo ovelle kolkutteleekin. Myös kuntastategian luominen on poikkeuksellisesti käynnistynyt jo nyt kuntalaiskyselyllä. Nyt on siis oiva mahdollisuus ottaa kantaa oman kunnan tulevaisuuden suuntiin. Vastausaikaa on toukokuun loppuun asti. Strategiatyö on erityisen tärkeää, koska koko kunta hakee uutta rooliaan maakuntahallinnon tullessa. Viisaus ei asu vain valtuutetuissa ja virkamiehissä vaan mitä suurimmassa määrin kuntalaisissa ja arjessa. Kannattaa siis hyödyntää tämä uusi toimintatapa pikaisesti.

Uusi valtuustokausi innostaa henkilökohtaisesti valtavasti. Edessä on monia historiallisia muutoksia, joissa mukana oleminen tuntuu etuoikeutetulta. Olen päässyt jo koulutuksissa tutustumaan uusiin valtuutettuihimme ja tuntuu raikkaalta, kun he tuovat jälleen uutta osaamista ja kokemusta yhteiseen käyttöön. Uutta valtuustoa leimaa jo nyt vahvasti yhteistyön henki. Halutaan puhua, halutaan kuunnella. Näitä seikkoja monet ovat nostaneet jatkuvasti esiin puheissaan eri kohtaamistilanteissa.

Ehkä koko nykypolitiikan näyttäytyminen TV-tenteistä lähtien riitelynä, toisten aliarvioimisena ja oman eduntavoitteluna on otettu haasteena. Meillä suomalaisilla on usein valtava tarve saada jokainen keskustelu päättymään yksimieliseen ratkaisuun vaikka käytännössä tämä on mahdonta. Pirkko Saisio totesi aiheesta mainiosti sanoessaan:

" ..Ranskassa ja monessa muussakin kulttuurissa keskustelu voi päättyä niin, että vaikka olemme eri mieltä tästä asiasta, keskustelu oli hyvä".

Yllä oleva lause kertoo paljon. Kyllä, tarvitsemme politiikassa kompromisseja (jotka eivät ole sama kuin selkärangattomuus) mutta tarvitsemme myös hyväksyntää erilaisille mielipiteille.

Hollolassa oli tällä kerralla yli 30 kuntavaaliehdokasta vähemmän kuin vuoden 2012 vaaleissa. Meillä kaikilla on nyt mahdollisuus herättää kuntalaisten kiinnostus uudelleen. Toivottavasti siis tilanne vuoden 2021 vaaleissa on vähintäinkin sama kuin vuonna 2012.

Uskon, että täysin asiallisella linjalla voi pärjätä ja saada asioita hoidettua. Vaikka olisimmekin asioista eri mieltä se ei tarkoita sitä, ettemmekö voisi olla ystävällisiä toisillemme. Eikös niin?

Nautitaan upeasta ilmasta ja auringosta!

On kulunut viikko vaalipäivästä 9.4.2017. Tuo ilta tulee jäämään mieleeni ja sydämeeni pysyvänä muistona.

Tällä hetkellä oloani kuvaavat kiitollisuus, innostuneisuus ja nöyryys. Nyt kun ajatukset ovat päässeet mukaan tapahtuneeseen ja nukuttuja öitä on takana jo useampi, olen alkanut ymmärtämään kuinka upean luottamuksenosoituksen äänestäjät työlleni valtuustossa antoivat. Kuulin tällä viikolla Mantereen Heikiltä, että äänimääräni oli samalla kaikkien aikojen ennätys myös Hollolan Kokoomuksen ehdokkaiden äänimäärissä. Tämä on huimaa!

Kiitos vielä kerran Teille kaikille äänestäjille, tsemppareille, rohkaisijoille, sparraajille ja hiljaisille taustatukijoille. Myös Teille, jotka olette tukeneet niinä epätoivon hetkinä, joita väistämättä on kuluneeseen valtuustokauteen kuulunut. Teitä on monia - tiedän sen ja tietäkää myös se kuinka paljon Teitä arvostan. Kiitos myös lukuisista onnitteluista eri medioiden kautta.

Isoin kiitos tietysti kuuluu omalle perheelle - ja kokoomusjoukkueellemme. Kokoomus on edelleen kunnan suurin puolue, vaikka odotetusti demarit tulivatkin kantaan kiinni. He tekivät vahvaa kuntavaalityötä monipuolisella joukkueella. Se oli kaikin puolin ansaittu kakkostila. Kaikkiaan Hollolan puolueiden järjestys ja paikkamäärä oli oman veikkaukseni kaltainen.

Vaalipäivästä mieleeni jää tunne, joka tuli ennakkoäänien rävähtäessä eetteriin. Kesti useamman minuutin tajuta mistä oli oikein kyse. Ensimmäisen soiton sai kohta 88 -vuotias mummoni. 191 ennakkoääntä sai käteni tärisemään ja lopulta kyyneleet valumaan silmistä. Siinä taisivat lapsetkin vähän hätääntyä mikä äidille nyt tuli. Taisi siinä vanhin poikani todeta "nyt pyörryttää". En osannut mitenkään nähdä tämän tulevan.

Toivon, että vaalitulokseni kannustaisi Teitä vielä epäröiviä lähtemään mukaan politiikkaan. Oma tarinani alkoi tavanomaisena iltavuorona, lounastauolla anestesiakahvihuoneessa. Olin liittynyt puolueeseen vuotta aiemmin oikeastaan siksi, että lapsien myötä ympärillä oleva maailma alkoi tuntumaan mielenkiintoisemmalta uudella tavalla. Elimme silloin eduskuntavaaleja ja näin ministeri Sannin hienon nousun eduskuntaan. Se innosti itseänikin. Olisko nuorempien (naisten) aika poliitiikassa, muistan pohtineeni.

Lounastauolla luin sähköpostista Hollolan Kokoomuksen varapuheenjohtaja Keijo Rinteen lähettämän viestin, jossa haettiin kuntavaaliehdokkaita. Siitä se ajatus lähti. Joko se oli hetken mielijohde tai kohtalon johdatus mutta löysin itseni parin kuukauden päästä Hollolan Kokoomuksen hallituksesta ja seuraavana keväänä läpi menneenä kunnanvaltuustosta.

Vauhti on ollut nopeaa mutta on edellyttänyt roppakaupalla tahtoa, innostusta, yhteistyöhalua ja -kykyä, isojen kokonaisuuksien hahmotuskykyä ja toisaalta pelkäämättömyyttä. Lisäksi itselleni tärkein asia on ollut rehellisyys tekemisiensä kanssa. Peiliin pitää kyetä katsomaan olivat päätökset sitten hankalia tai eivät. Mokista pitää oppia. Sen sijaan politiikassa tapahtuva suhmurointi on saanut alusta asti karvani nousemaan pystyyn eikä tokaisu "sellaista politiikka on, siihen vaan pitää tottua" saa edelleenkään ymmärrystäni osakseen.

Mutta mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Sitä emme vielä täysin tiedä. Tulevasta kaudesta ei tule helppo mutta mikäli haluamme onnistua yhdessä ovat kaikki mahdollisuudet olemassa. Onneksi yksin ei tarvitse pärjätä vieläkään. 43 valtuutettua, hyvät virkamiehet ja yli 24.000 kuntalaista takaavat tämän. Varmaa myös on, että omalla kohdallani lapset ovat jatkossakin tärkeysjärjestyksessä kärjessä, omasta jaksamisesta huolehtimisen lisäksi.

Näissä kuntavaaleissa Hollolassa oli 30 ehdokasta vähemmän kuin vuonna 2012. Meillä kaikilla nyt valituilla valtuutetuilla on mielestäni velvollisuus kääntää kehityksen suunta ja saada oman kuntamme ihmiset innostumaan uudelleen demokratiasta. Se on tärkeää jo siksikin, että politiikka on vahvin keino muuttaa maailmaa.

Kuntavaalien 2017 huipennus alkaa. Ennakkoäänestys alkaa 29.3. eli reilun viikon kuluttua. Olen huomannut jo aktiivisimpien selailevan vaalikoneita sekä surffailevan ehdokkaiden kotisivuilla. Tämä on mainiota! Äänestäminen on oikeus, jota ei kannata jättää käyttämättä. 

Tänä keväänä Hollolassa on 130 ehdokasta. Se on  30 ehdokasta vähemmän kuin edellisellä kerralla vuonna 2012. Valtakunnallinen trendi kuntavaaliehdokkaiden vähenevässä määrässä näkyy siis Hollolassakin. 

Tänä vuonna Hollolan kunta on panostanut paljon kuntalaisten aktivointiin.

Kunnassa järjestetään ensi viikolla kolme kaikille ehdokkaille ja kuntalaisille avointa kuntavaalipaneelia tiistaina salpakankaalla, keskiviikkona paimelassa ja torstaina Hämeenkoskella. Kysymyksiä esittävät paitsi nuorisovaltuusto ja vanhus- ja vammaisneuvosto myös yleisö.  Pääsen osallistumaan tiistain ja keskiviikon tilaisuuksiin mutta torstaina pienen prinsessan synttärit kutsuvat kummitätiä. Poikkean Hämeenkoskelle kuitenkin osana Hollolan Kokoomuksen kuntakiertuetta lauantaina 1.4.2017. Kannattaa tulla paikan päälle! Paneelit järjestetään ensimmäistä kertaa.

Lisäksi kunta teki kuntalehdenkin noteeraaman teemaesitteen kuntavaalien ajankohtaisista aiheista. Esite on erittäin laadukas ja samalla antaa uusille ehdokkaille ja kuntalaisille hyvän käsityksen tärkeimmistä aiheista kuntapolitiikassa tällä hetkellä Suosittelen teemaesitteen lukemista kaikille Hollolan asioista kiinostuneille. Sen tavoitteena oli keskustelun pysyminen paikallisissa aiheissa sekä kuntalaisten äänestysinnon lisääminen.

Kolmantena hienona asiana nostan esiin HollolaNYt- sovelluksen kautta kerätyt kysymykset, joita kuntalaiset haluaisivat esittää ehdokkaille. Kysymykset ovat osittain perinteisiä  mutta joukossa on myös tärkeitä uusia nostoja esimerkiksi vetovoimatekijöistä, palveluiden laadun takaamisesta sekä palveluiden saatavuudesta. Nämä kysymykset liittyvät oleellisesti uuden kunnan tehtäviin maakuntauudistuksen jälkeen.

Ensi viikolla siis vaalityö alkaa näkymään yhä enemmän tienvarsilla, lehtimainonnassa ja tapahtumissa. Kierrän ensi viikolla hyvin tiiviisti vaalipaneleissa myös omissa tapahtumissa. Lauantaina kierrämme Hollolan Kokoomuksen väen kanssa Hollolan torilla, Hollolan kirkon kylällä sekä Salpakankaan K-Supermarketilla. Sunnuntaina järjestämme muutamien ehdokkaiden kanssa koko perheen tapahtuman Hollolan Hirvessä. Siellä ohjelmassa on monkkäriajelua, savusaunaa, frisbeegolfia, kalliolaskeutumista ja tietysti makkaraa. Myös ravintola on avoinna. Hollolan Kokoomus jalkautuu ympäri kuntaa kolmena viimeisenä lauantaina ennen vaaleja eli 25.3., 1.4. sekä 8.4. Vaalipäivänä ei perinteisesti enää vaalityötä tehdä.

Jos haluat auttaa minua esimerkiksi flyereiden jaossa, ole ihmeessä yhteydessä. Olen päivittänyt tänne sivuilleni  kuntavaaliteemani ja sen lisäksi löydät täältä vaalikonevastaukseni. 

Tule siis moikkaamaan! Tarkemmat ajat näet täältä.

Syksyllä 2010 olin työpaikallani kahvitauolla ja selasin puhelimestani sähköpostia. Siellä oli tuore jäsenkirje Hollolan Kokoomuksesta, johon olin liittynyt hetki sitten. Jäsenkirjeessä kosiskeltiin lähtemään ehdolle seuraavan syksyn kunnallisvaaleissa. Hetken mielijohteesta ilmoitin olevani kiinnostunut. Se oli ensiaskeleeni poliittisella tielläni.

Puolueeseen liittyminen vuoden 2010 keväällä oli hyvin intuitiivista enkä tavoitellut siinä vaiheessa mitään. Meillä ei ole koskaan suvussa harrastettu politiikkaa eikä liioin oltu kallellaan mihinkään puolueeseen. Tosin kovaa työntekoa, yrittäjyyden arvostamista ja heikoimpien puolustamista on arvostettu aina. Puolueen valitseminen oli kuitenkin itsestäänselvyys.

Syksyllä 2011 olivat edessä ensimmäiset vaalit kunnassa, josta en oikeastaan tuntenut ketään. Olenhan asunut Lahden ydinkeskustassa lähes koko ikäni. Muutimme mieheni kotiseudulle Hollolan Tiilikankaalle vuonna 2008.

Vaalit olivat mielenkiintoista aikaa ja niitä tehtiin isolla innolla. Kuntavaalien 2012 taustalla olivat Hollolan Kokoomustakin repineet kuntaliitosselvitykset, joista itse olin täysin ulkona - ehkä onnekseni. Vaalien lopputuloksena oli läpimeno 119 äänellä aivan ääntenlaskun loppumetreillä. Se tuntui uskomattomalta ja samalla jäätävän pelottavalta, koska minulla ei ollut oikeastaan hajuakaan mihin olin menossa.

Valtuustokauden ensimmäisiä toimenpiteitä oli luottamustehtävien jako. Tiesin, etten uutena valtuutettuna ollut rankinglistan kärjessä mutta yllättäen pesti Hollolan suurimman lautakunnan, Oivan perusturvalautakunnan puheenjohtajana jäi vapaaksi. Epäröin pitkään hypätä kylmään veteen mutta lopulta Jaana Lehtovirran ja Ilkka Talasrannan tsemppauksen ansiosta uskalsin. Silloin sote tuntui olevan kovinkin vastenmielistä kuntapolitikkojen keskuudessa. Nyt siitä puhuvat enemmän tai vähemmän sujuvasti jo lähes kaikki.

Ensimmäiset kokoukset olivat varmasti kaikille osallisille tuskaa lähinnä niiden keston vuoksi. Liki viisi tuntia tuplalistalle oli aivan likaa. Mutta siitä homma pikkuhiljaa lähti. Ylikunnallisena lautakuntana toimiessamme haasteet olivat alussa ja osin välilläkin melkoisia. Onnekseni olen saanut aina paljon apua ja tukea myös yli puoluerajojen niin lautakunnassa ja valtuustotyössäkin. Se on ollut korvaamatonta.

Valtuustotyö alkoi tammikuussa 2013 ja kuherrusaika poliittiseen työhön jäi lyhyeksi. Jo helmikuun valtuustoseminaarissa alkoi tajuntaan menemään ymmärrys valtavasta säästöpaineesta itsenäisen Hollolan pelastamiseksi. Muutama kuukausi valtuustokauden alun jälkeen lyötiin lukkoon Hollolan historian suurimmat säästöt: kyläkouluja, omien lasten päiväkoti kera muutaman muun, lukio, ennaltaehkäisevät ei-lakisääteiset sote-palvelut ja syöpäseulonnat.. ja paljon muuta. Valtuusto seisoi kesäkuussa 2013 historiallisen tiukassa yhteisrintamassa, kun yli 40 valtuutettua 43:sta seisoi leikkauksien takana enemmän tai vähemmän hampaitaan kiristellen. Tuollaista yksituumaisuutta tuskin tullaan koskaan näkemään Hollolassa sen paremmin kuin muuallakaan.

Ne päivät, jolloin vein lastani hoitoon (liki kaksi kuukautta) tietäen päiväkodin kohtalon eivät olleet mitenkään miellyttäviä. Erityisen kivoja eivät olleet myöskään ne päivät, kun asia tuli julkisuuteen. Vaikka asiaa ei tietenkään päiväkodilla puitu niin päätös nakersi mielessä - eihän ummikko voi mitenkään henkisesti valmistautua tämän tyyppisiin tilanteisiin lähtiessään politiikkaan. Poliittisen päätöksenteon arki siis konkretisoitui samantien äärimmäisen ikävällä tavalla. Myöhemmin on tullut huomattua,että päättäjän kyky pysyä kokonaisedun takana testataan erityisesti niissä kysymyksissä, jotka koskettavat tavalla tai toisella omaa perhettä tai lähipiiriä. Tämä konkretisoitui hyvin myös viime syksyn jo kertaalleen vuonna 2014 päätetyn kouluratkaisun uudelleen esiin noston yhteydessä.

Olen todennut uusille ehdokkaille, ettei politiikkaan saa eikä kannata lähteä ajamaan jonkin viiteryhmän etua. Se on tänä päivänä ja demokraattisessa päätöksenteossa usein vaikeaa ja se on myös hyvin nurkkakuntaista ajattelua. Sen sijaan mukanaan voi ja pitääkin tuoda jonkun viiteryhmän osaamista. Juuri heitä - arjen osaajia tarvitaan.

Monet sanovat, etteivät halua lähteä politiikkaan ihnisten riitaisuuden takia. Tämä ilmiö on valitettava osa politiikkaa mutta samalla äärimmäisen henkilökemiasidonnaista. Ja toki kyseinen ilmiö nostaa päätään erityisesti vaalien alla. Tarkkaavaiset ovat huomanneet vaalityön alkaneen jo viime keväänä. Vaakakupin toisessa päässä on ehdottoman tärkeä ylipuolueellinen yhteistyö yhteisten asioiden hoitamiseksi. Mitä nopeammin kykenee luomaan verkostoja oman puolueen ja kunnan yli, sen paremmin asiaansa pystyy myös edistämään. Tämä edellyttää joskus henkilökohtaisia kompromisseja.

Kuntapolitiikka opettaa neuvottelutaitoja ja pakottaa väkisin pohtimaan omien mielipiteiden perusteita. Päättäjä ei voi heitellä ilmaam omia ajatuksiaan ilman kestäviä perusteluita. Tämä nyanssi edellyttää (tai ainakin opettaa) paitsi asioiden taustaselvittelyä myös selkärankaa ja vastuullisuutta omista sanoista. "Mutu"- tuntumalla asioiden perusteleminen on hyvin löyhällä pohjalla. Toisaalta on ollut myös pakko hyväksyä, että usein omat sanomiset ja tekemiset ryhtyvät elämään maailmalla omaa elämäänsä eikä kaikkia virheellisiä asioita voi mitenkään korjata. Oleellisinta on kuitenkin kyetä perustelemaan omat valinnat ja päätökset, elämään niiden kanssa, säilyttää mielessä käsitys siitä missä mennään, mitä on tullut tehtyä ja sanottua - ja mitä ei.

Yksi raskaimpia tapahtumia koko neljän ja puolen vuoden aikana on ollut elokuussa 2013 tapahtunut ystäväni ja sivistyslautakunnan silloisen puheenjohtaja Ilkan äkillinen menehtyminen. Yhä edelleen Ilkka on usein mielessäni ja etenkin viime syksynä kaipasin valtavasti Ilkan ystävyyttä, ikuista optimismia ja kykyä kohottaa ihmisiä maahan lyömisen ja lannistamisen sijaan. Ilkka inhosi poliittista riitelyä yli kaiken ja korosti aina, etteivät puolueet tee asioita, vaan ihmiset tekevät. Yhdessä.

Vuonna 2014 muuttui kuntapoliittinen urani kun pääsin osaksi Hollola-Hämeenkoski yhdistymishallitusta ja sen jälkeen myös osaksi kunnanhallitusta. Nämä ovat olleet isoja luottamuksen osoituksia ja arvostan niitä kovasti.

Vuotta 2015 värittivät eduskuntavaalit, joissa oli mukana ensikertalaisena. Kokemus oli aivan huikea kaikessa rankkuudessaan. Kampanjan teko oli matka paitsi itseen myös muihin ihmisiin ja yhteiskunnan ilmiöihin. Teimme vaaleja huippuporukalla minimibudjetilla eikä lopputulos voinut olla parempi. Liki 2600 ääntä puskista tulleelle ehdokkaalle oli varsin tyydyttävä tulos. Seuraavat eduskuntavaalit jäävät kohdaltani varmasti väliin lasten tarpeiden noustessa prioriteeteissa korkeimmalle. Olen vuoden 2023 eduskuntavaaleissa "vasta" 44, joten vuosia politiikassa piisaa kyllä ja kuntatasollakin tekemistä on riittämiin.

Kuluneisiin reiluun neljään vuoteen mahtuu siis valtavasti erilaisia asioita. Kariutuneita ja onnistuneita liitosneuvotteluita, kurjia säästöjä, vaikeita valintoja, tiukkoja neuvotteluita. Pieniä onnistumisia, uusia verkostoja ja ystävyyksiä ja isoja edistyksiä, kuten hyvinvointikuntayhtymän synnyttäminen.

Monet arkailevat ehdokkuutta ajankäytöllisistä syistä. On totta, että kuntapolitiikka vie aikaa. Hollolan tapauksessa olen mimiarvioksi sanonut 1-2 kokonaista iltaa kuukaudessa. Hollolassa valtuusto ei kokoonnu joka kuukausi ja valiokunnat tulevat kokoontumaan noin kerran kuukaudessa. Mutta mitä isompi kaupunki on, se enemmän aikaa politiikka myös vie.

Eniten aikaa menee yleensä kokouksissa istumisen sijaan taustatyöhön ja yhteydenpitoon eri sidosryhmien kanssa. Valtuutetun työtä tehdään siis monella tavalla ja sähköisessä maailmassa asioita hoidetaan paljon sähköpostilla ja puhelimitse. Usein iltalukemisena on kirjan sijaan kokouksen esityslista tai siihen liittyvän taustamateriaalin hakeminen internetistä.

Mielestäni ajankäyttöä ei pidä pelätä liikaa. Omat lapseni olivat politiikkaan lähtiessäni kaksi- ja neljävuotiaita. Nyt he ovat jo liki koululaisia molemmat ja edessä on toisenlaiset aikatauluhaasteet. Lapsiperheen arki on aina palapeliä oli siinä mukana äidin/isän kuntapoliittista harrastusta tai ei.

Mitä kuntapolitiikka sitten antaa?

Paitsi edellä mainittuja asioita niin sen antaa myös mahdollisuuden päästä vaikuttamaan siihen millainen Hollola on 10-20 vuoden päästä. Se tarjoaa myös aitiopaikan päästä seuraamaan yhteiskunnallista muutosta asioiden keskiössä ja tietysti mahdollisuuden myös olla mukana muutosta tekemässä. Uskon, että monella kuntapolitiikkaan ajautuvalla on sisällään pieni maailmanparantaja. Ja onneksi näin on. Marinalla asiat eivät edisty mutta tekemällä kylläkin.

Politiikka on välillä hermoja raastavaa, tunteita kuohuttavaa ja pitkäveteistä mutta samalla myös innostavaa, opettavaa ja haastavaa. Palkkioiden takia hommaan ei sen sijaan kannata hakeutua. Palkkioista menee yleensä paitsi sivutulovero myös 15-20 prosenttia omalle puolueelle.

Seuraavalla valtuustokaudella tulee olemaan iso rytinä maakuntahallinnon valmistelun alkaessa ja uuden kunnan hakiessa profiilia. Päätökset eivät varmasti tästä helpotu mutta juuri siksi valtuustot kaipaavat muutosjohtamiseen orientoituneita arjen asiantuntijoita. Kuntapolitiikka ei ole rakettitiedettä, kuten kollegani Markku Pulkkanen on todennut ja näin olen sen itsekin todennut olevan.

Eli jos olet yhtään politiikasta kiinnostunut niin ota yhteyttä! Kaikki puolueet kaipaavat innostuneita ehdokkaita. Voi olla, että ilman politiikkaa olisi takana muutama paremmin nukuttu yö ja pari harmaata hiusta vähemmän. Mutta samalla olisin montaa ystävää ja kokemusta sekä oppia köyhempi. Ehdolle lähteminen on kovien mimmien ja kundien juttu. Arvostan jokaikistä yhteiselle asialle aikaansa antavaa aivan valtavasti.

Kolme Kokoomuksen kansanedustajaa otti muutama päivä sitten kantaa, ettei koulukuraattoreja ja -psykologeja tule sote-uudistuksen yhteydessä siirtää maakuntahallintoon. Kannanotto on tärkeä. Samaa asiaa on pohdittu myös hyvinvointikuntayhtymän valmistelussa ja tietojeni mukaan ainakin Lahti on jättämässä heidät edelleen peruskuntaan.

Hallituksen lakiesityksen päälinja on, että kouluterveydenhuolto, psykologit ja kuraattorit siirtyisivät maakuntiin, mutta muu eli yhteisöllinen oppilashuolto jäisi kunnille ja koulutuksen järjestäjille. Tämä vaarantaisi monien mielestä, itseni mukaan lukien, oppilashuollon tärkeän suoran linkin sivistystoimeen.

Hallituksen linjauksissa oppilas- ja opiskelijahuolto on jätetty valinnanvapauden ulkopuolelle. Siitä huilimatta mahdollisen maakuntiin siirron myötä oppilashuollosta tulisi maakuntien ja kuntien välistä toimintaa, joka sovittaisi palvelusopimusten kautta. Tästä seuraisi hinnoittelu, joka taas tarkoittaa eri toimijoiden välisten intressien taistelua. Ei kuulosta hyvältä.

Hollolan kohdalla koen tilanteen olevan suhteellisen yksinkertainen. Reilun 20.000 asukkaan kunnassa oppilashuollon palveluiden turvaaminen onnistuu myös kunnan omana toimintana ja tällöin esimiestehtäviä hoitaisi luontevasti rehtori.

Toisin voi olla pienissä kunnissa ( toki oppilashuollon palveluiden ollessa vain osa uhatuiksi tulevista resursseista). Pienissä kunnissa tilanne on kinkkinen muun soten ja suurimman osan rahoista irtautuessa kunnan toiminnasta ja niiden kohdalla tullaan varmasti tarvitsemaan jatkossa monenlaista kuntayhteistyötä naapureiden kanssa. Oppilashuolto voisi olla yksi yhteistyön kentistä.

Hollolan viimeaikaisissa koululinjauskeskusteluissa ovat nouseet vahvasti esille erityisen tuen tarpeen oppilaat, joiden osuus kaikista oppilaista on viidennes. On tärkeää, että heihin satsataan. Toki oppilashuollon palveluita tarvitsevat myös muutkin. Perheiden ja lasten tilanteet ovat tänä päivänä hyvin yksilöllisiä ja tasapaino saattaa heilahtaa esimerkiksi äkillisen sairauden tai työttömyyden vuoksi.

On huolehdittava, että koulujen arjessa oppilashuolto toimii riittävän matalalla kynnyksellä ja helposti saatavilla. Onnistuuko tämä, jos palvelu viedään maakuntaan, irti peruskunnan toiminnasta? Entä voidaanko oppilashuolto erottaa kuntiin jäävästä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen välittömästä yhteistyöstä? Entä vaarantaako oppilashuollon siirto maakuntiin linkin nuoriso- ja liikuntatoimen yhteistyöhön?

Kokoomuksen kansanedustajien mielestä oppilashuollon vastuun siirtäminen maakuntatasolle voisi tehdä työstä enemmän potilastyötä ja luonteeltaan enemmän korjaavaa kuin ehkäisevää. Vuonna 2014 voimaan tullut oppilas- ja opiskelijahuoltolaki säädetiin nimenomaan oppilaiden hyvinvoinnin ja terveydenedistäminen koko koulun yhteiseksi asiaksi.

Lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttila totesi hiljan, että koulukuraattoreiden ja -psykologien työtehtäviin kuuluu tänä päivänä hyvin paljon oppimiseen, vuorovaikutussuhteisiin sekä koulun yleistä hyvinvointia edistäviä asioita. Kuitenkin tehtävät ovat muodostuneet erityyppisiksi kuin perinteinen sosiaali- ja terveyshuollon toiminta on. Näin ollen oppilashuoltoa ei voi tuoda kouluyhteisön ulkoa, vaan se rakentuu kouluyhteisön sisältä. On tärkeää, että tämä työ mahdollisestaan tiiviisti koulun arkeen aina esikoulusta lähtien. Myös useat toimijat, kuten Mannerheimin lastensuojeluliitto, ovat lausuneet, että oppilashuolto tulisi määritellä osaksi kuntien järjestämisvastuulla olevaa sivistystoimea.

Yhteiskunta on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki ja yksi hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä on ennaltaehkäisevä turvaverkosto, joka auttaa silloin kuin yksilö ei itsenäisesti selviä. Kouluikäisten lasten äitinä näen konkreettisesti arkea niin oman kuin muidenkin lasten kautta sekä kuinka hienoa työtä tällä hetkellä Hollolassa tehdään asian ympärillä.

Oppilashuollon paikka on minusta edelleen osana peruskuntaa ja sivistystoimea, vaikka rajapintatyön maakunnan soteen pitääkin olla toimiva. Jäämme odottamaan linjauksia.