Maksuhäiriöisten suomalaisten määrä on ollut jatkuvassa kasvussa viimeisen kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2017 Suomen Asiakastieto Oy:n mukaan yli 375 000 suomalaisella oli maksuhäiriömerkintä. Joka kymmenennellä nuorella oli niin ikään maksuhäiriömerkintä.  Suomalaiset kotitaloudet nostivat myös alkuvuonna 2018 aiempaa enemmän vakuudettomia kulutusluottoja ja kotitalouksien velkaantuminen on viime aikoina kasvanut voimakkaasti. Kulutusluotoista etenkin vakuudettomien pienlainojen, niin sanottujen pikavippien, suosio on herättänyt lisääntyviä huolia ylivelkaantumisesta. 

Maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa saajansa elämää monella tavalla. Merkintä poistaa luottotiedot jopa 3 - 4 vuodeksi vaikeuttaen muun muassa asunnon, työn ja vakuutusten saamista. Maksuhäiriömerkinnällä saattaa olla myös merkittävä syrjäytymistä aiheuttava vaikutus ja sen vuoksi ylivelkaantumisen ja sitä kautta maksuhäiriömerkintöjen ehkäisy on tärkeää. 

Oikeusministeri Häkkänen on tarttunut ylivelkaantumiseen ja ns. pikavippien koroihin tiukalla otteella. On selvää, että koko yhteiskunta hyötyy valmisteilla olevasta, ylivelkaantuneiden velkajärjestelylaista ja muista velkojen järjestelykeinoista. Sen välittömänä hyötynä ovat sosiaalitoimen menojen pieneneminen, tarpeettoman ja tehottoman perinnän sekä harmaan talouden väheneminen.

Myös ylipaisuneiden korkojen suitsiminen on ehdottomasti otettava tiukkaan otteeseen. Vuonna 2017 kuluttaja-asiamies vertasi luotonantajarekisteriin merkittyjen pikaluottoyritysten vuosikorkoja. Todelliset vuosikorot noin 2 000 euron suuruisissa luotoissa olivat 30 prosentin ja 446 prosentin välillä. Otannassa oli 21 verkkosivustoa. Nykyisin alle 2000 euron luotoissa viitekorkoon sidottu korkokatto on 50 prosenttia.

Korkokatosta tehty sääntely puri ongelmaan osin mutta tilalle tulivat yhä suuremmat lainat, jotka jäävät korkokaton ulkopuolelle. Nyt valmisteilla oleva lainsäädäntö pyrkii vaikuttamaan juuri näihin. Lisäksi on havaittu, että ns. pikavippimarkkinoilla on yleistynyt nostopalkkioiden periminen. Tämä aiheuttaa sen, että kuluttajat maksavat tosiasiallisesti suurempaa vuosikorkoa, kuin on ilmoitettu.  Lainsäädäntö laahaa siis usein liian myöhässä nopeasti muuttuvassa bisneksessä.

Viime aikoina on väläytelty yhtenä keinona myös positiivisen luottotietorekisterin perustamista. Sellainen puuttuu EU-maista ainoastaan Suomesta, Tanskasta ja Ranskasta. Muualla on todettu, että positiivinen luottotietorekisteri ehkäisisi tehokkaasti ylivelkaantumista, sillä kun sen myötä lisäluoton saaminen vaikeutuu, jos entisiä luottoja on jäljellä merkittävissä määrin tuloihin ja omaisuuteen nähden.

Lainsäädännöllisten uudistuksien lisäksi vastuullisen taloudenhoidon opetus on tärkeää maksuongelmien ennaltaehkäisyssä. Nuorten kohdalla koulut ovat keskeisessä roolissa mutta nuorille pitäisi myös kotona kertoa vastuullisesta rahankäytöstä ja siitä, mitä maksuhäiriömerkintä käytännössä tarkoittaa. Vaikka alaikäiset ovat  vähemmistössä ulosottotilastoissa, heitä on nytkin toista tuhatta ulosoton asiakkaina. Itsenäisen elämän aloittaminen velkavaikeuksissa voi olla hankalaa, sillä useat arjen asiat vaativat kunnossa olevia luottotietoja. Ilmiselvä ongelma on, että nuoret eivät tiedä toimijoista, keiden puoleen he velkavaikeuksissaan voisivat kääntyä.

Kuntien tarjoamalla talous- ja velkaneuvonnalla on keskeinen rooli velkakierteen estämisessä ja sen vuoksi kunnille pitäisi saada riittävästi resursseja nopeaan ja matalan kynnyksen neuvontaan. Ongelmana tällä hetkellä on, että avunsaajat ovat Suomessa hyvin eriarvoisessa asemassa. Kun joillain paikkakunnilla neuvontaan pääsee parissa vuorokaudessa, saattaa toisaalla jonotus kestää yli 150 päivää. Talous- ja velkaneuvontapisteet ovat lisäksi yleisesti hyvin haavoittuvaisia ja niissä saattaa olla vain yksi tai kaksi virkailijaa. Ministeri Häkkänen on luvannut, että vuonna 2019 ylivelkaantuneiden aseman parantamiseksi tuomioistuimille osoitetaan 2 miljoonan euron lisämääräraha velkomusasioiden joutuisaan käsittelyyn. Ulosottolaitokselle lisätään miljoona euroa velallisten neuvonnan tehostamiseen.

Ylivelkaantumisella on kauaskantoisia seurauksia. Ylivelkaantumiseen liittyvillä taloudellisilla huolilla on todettu olevan yhteys mielenterveyden häiriöihin ja myös fyysiseen sairastavuuteen, työkyvyttömyyteen sekä ongelmiin parisuhteessa ja sosiaalisessa elämässä. Ylivelkaantumisen ylisukupolvistavista vaikutuksista tiedetään vähän, mutta kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu perheen vaikean taloudellisen tilanteen vaikuttavan selkeästi lasten hyvinvointiin. Tämän vuoksi ylivelkaantumisen ehkäiseminen on tärkeää.

Lähisuhdeväkivalta on arkipäiväinen mutta usein piilotettu ongelma. Ei ole tavatonta, että perheen sisällä tapahtuvat väkivallan kokemukset eivät näy ulospäin ja siksi sitä usein kutsutaan piilorikollisuudeksi.  Erityisen hankalan tilanteista tekee se, että tekijä on usein uhrilleen luotettu ja läheinen. Joka kolmas suomalaisnainen on joutunut kumppaninsa pahoinpitelemäksi. Vuonna 2017 12 suomalaisnaista kuoli lähisuhdeväkivallan seurauksena.

Lähisuhdeväkivalta on kansanterveydellinen, inhimillinen, sosiaalinen ja taloudellinen ongelma, johon uhrien on edelleen vaikea saada apua. Suomessa lähisuhdeväkivaltaa kokeneille tarjottavat palvelut ja lainsäädäntö vahvistuvat onneksi koko ajan. Turvakodit tarjoavat lähisuhdeväkivallan uhreille välitöntä kriisiapua, ympärivuorokautista turvattua asumista sekä akuuttiin tilanteeseen liittyvää psykososiaalista tukea, neuvontaa ja ohjausta. Turvakodista eniten apua hakevat 25–40-vuotiaat äidit, joilla on leikki- tai alakouluikäisiä lapsia. Heitä uhkaa useimmiten entinen tai nykyinen kumppani.

Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta on tehty vuonna 2011 niin sanottu Istanbulin sopimus, joka on Euroopan neuvoston yleissopimus. Nykyinen hallitus on kiitettävästi lisännyt turvakotitoiminnan rahoitusta ja osaltaan edistänyt Istanbulin sopimuksen ratifiointia Suomessa mutta määrärahaa sopimuksen täytäntöönpanoon tarvitaan lisää. Tärkeä työ tulee jatkumaan myös seuraavalla hallituskaudella.

Vuoden 2018 aikana turvakotiverkoston perhepaikkojen määrä nousee yhteensä 143 paikasta 179 paikkaan. Tämä on tarpeen, sillä turvakotien asiakasmäärät ovat olleet jatkuvassa kasvussa. Euroopan neuvosto onkin arvioinut riittäväksi määräksi yli 500 turvakotipaikkaa. Turvakotiverkoston laajentaminen esimerkiksi Istanbulin sopimuksen vaatimalle tasolle maksaisi Suomelle 40 miljoonaa euroa. Summa on verrattain pieni, kun  pelkästään naisiin kohdistuva väkivalta aiheuttaa Suomessa yli kahden miljardin euron kulut.

Turvakotiverkoston vahvistamisen lisäksi tarvitaan matalan kynnyksen tukikeskuksia, joihin jokaisella lähisuhdeväkivalta kokeneella on vapaa pääsy. Eri tahojen yhteistyö ja ripeästi toimiva palveluketju lähisuhdeväkivaltaa kokeneille ovat ennaltaehkäisyn kannalta välttämättömiä. Viranomaistahojen lisäksi eri järjestöjen panos ennaltaehkäisevässä työssä on merkittävä. Istanbulin sopimuksen kansallisen toimeenpanon kannalta onkin keskeistä, että viranomaisten ja kolmannen sektorin toiminta, osaaminen ja resurssit muodostavat kokonaisuuden, jonka kehittämistä sekä suunnitellaan että toteutetaan yhdessä.

Lainsäädännöllisesti tulee myös varmistaa, että uhreille on varmasti saatavilla palveluja, jotka helpottavat heidän toipumistaan väkivallasta. Palveluiden tarve voi olla esimerkiksi oikeudellista ja psykologista neuvontaa, taloudellista apua, asumisjärjestelyapua, koulutusta tai avustamista työnsaannissa. Tulevassa maakuntauudistuksessa on tärkeää, että osana hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisuutta huomioidaan myös väkivallan ehkäisy ja toimeenpano.

Istanbulin sopimus toi esiin myös tarpeen muuttaa rikoslakia. Sopimus esimerkiksi vaatii, että väkivaltarikoksen tekeminen lähisuhteessa tulee olla rikoksesta mittavaa rangaistusta ankaroittava peruste. Edistystä väkivallan ehkäisyyn on sen sijaan tuonut uuden lainsäädännön mukaan ammattihenkilöllä on oikeus ilmoittaa poliisille välttämättömiä salassa pidettäviä tietoja henkeen ja terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja teon estämistä varten.

Väkivaltaa kokeneiden kohtaaminen edellyttää ammattilaisilta riittävää koulutusta ja ammattitaitoa. Nykyisen lainsäädännön tunteminen ammattilaisten työn arjessa on todella tärkeää. Uhrin ohella suojeltavaksi ja hoidettavaksi tulevat usein myös väkivaltaa nähneet lapset, elleivät ole itse olleet tilanteessa myös uhrin asemassa. Lapsuudessa koettu perheväkivalta on merkittäviä aikuisuuden väkivaltaisen käytöksen riskitekijä. On huolehdittava, että ammattilaiset saavat riittävät edellytykset ja riittävästi tukea toimia vaativassa työssä.

Lähisuhdeväkivallan ehkäisy ja turvakotien määrän lisääminen on kaikkien puolueiden yhteinen asia.

Ikääntyminen on merkki yhteiskunnan kehittymisestä ja onnistumisesta. Samalla se on lähes ainoa asia, jonka varmuudella tiedämme niin päätöksenteossa kuin henkilökohtaisessa elämässämme. Keskusteluissa korostuu silti liikaa ikärakenteen muutoksen negatiivinen vaikutus taloudelle. Vaikka useat meistä ymmärtävät yhtälön - huolen huoltosuhteesta ja hyvinvointipalveluiden rahoittamisesta niin ikääntymisen arvo yhteiskunnalle jää usein huomioitta. Tarvitsemme suhtautumisen muutosta koko ikääntymisprosessiin.

Ikääntyvät tarjoavat yhteiskunnalle taloudellista ja sosiaalista pääomaa. On tyypillistä, että matkailun edistämiseen kohdennettuja määrärahoja ja toimenpiteitä perustellaan tapahtumien tuomalla kassavirralla mutta onko kukaan laskenut eläkeläisten valintojen vaikutusta?  Mitkä olisivat esimerkiksi matkanjärjestäjien, torimyyjien, teattereiden tai konserttien tuotot ilman eläkeläisryhmiä? Millaisia työllisyysvaikutuksia väestön ikääntymisellä on vaikkapa sote-alan palveluita tuottavissa yrityksissä?

Olen viime aikoina havainnut positiivista kehittämisen kapinaa ikäihmisten palveluissa. Asiakkaat ja omaiset vaativat palveluiden parempaa laatua, toimivampaa teknologiaa ja käytettävämpiä apuvälineitä. Ei ole oikein, että ikäihminen luulee olevansa tyhmä älyteknologian kanssa, sillä vika on enemminkin pieleen mennessä laitteen suunnittelussa.
Aktiivisuustason ylläpito edellyttää parempaa ymmärrystä. Ikääntyminen on ihmisen ainoa elämänvaihe, josta muilla ikäryhmillä ei ole aikaisempaa kokemusta. On näin ollen mahdotonta kuvitella, että nuorempi polvi osaisi automaattisesti tehdä oikeanlaisia ratkaisuja. Tarvitaan tiiviimpää keskusteluyhteyttä. Emme voi laittaa ikääntyvien toiveita omiin taskuihimme.

Ikääntyvien sosiaalisen pääoman arvottaminen on vielä vähäistä. Kulttuuriperinne, juuret ja kokemustieto ovat esimerkkejä sosiaalisesta pääomasta. Sitä on myös kyky luoda luottamusta ihmisten välille, yhteisöön ja yhteiskuntaan. Tietämys yhteiskunnan ylä- ja alamäestä vuosien aikana tuo mukanaan kokemusta, jota muilla ei ole. 

Maakunnat ja kunnat käyvät jo nyt kovaa kilpaa yrityksistä ja työikäisistä. Entä ikääntyvät? Mikseivät hekin olisi haluttuja asukkaita kunnissa. Kun näin toivottavasti on, on syytä panostaa kaavoitukseen, vapaa-aikatoimeen sekä palveluiden tarjontaan. Pitovoimaa ovat myös oman kunnan monimuotoiset asumismahdollisuudet. Ikääntyneiden näkeminen haluttuina kuntalaisina voi oleellisesti jarruttaa muuttoliikettä alueelta. Entä mikä onkaan isovanhempien asuinpaikkakunnan merkitys kiireisten ja hoitoapua tarvitsevien, työssäkäyvien perheiden valinnoissa?

Tulevissa eduskuntavaaleissa ikääntyvien ääni on merkityksellinen. Lisäksi on jo nyt nähtävissä, että harrastus-, kansalais- ja järjestötoiminta on vilkastunut. Myös vapaaehtoistoimijoiden määrä on kasvussa. Ikääntyvien näkeminen Suomen uutena Nokiana voi myös muuttaa poliittisen päätöksenteon päämäärää mahdollisuuksien näkemiseen uhkakuvien sijaan.

Kuntavaalien 2017 jännittävistä hetkistä on kulunut kohta kaksi kuukautta ja huomenna maanantaina vietetään istuvan valtuuston viimeistä kokousta. Uusi valtuusto aloittaa työnsä kesäkuun alusta, vaikka nimeämiset tapahtuvatkin virallisesti kesäkuun 12. päivä.

Vaalien jälkeisen elämän suurin kuhina eli paikkajaot alkavat Hollolassa olemaan sinettiä vaille valmiit.

Osa poliittisista ryhmistä on jo kertonut ehdokkaansa eri luottamustehtäviin mutta viime hetken viilauksia ilmeisemmin tarvitaan, sillä paljon on myös julkaisematta. Hollolan Kokoomus julkaisi ehdokkaansa kunnanhallituksen puheenjohtajaksi ja kunnahallituksen jäseniksi. Lisäksi julkaistiin ehdokas uuden sivistyksen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen yhdistävän valiokunnan, hyvinvointivaliokunnan puheenjohtajaksi.

Kohdallani valtuustoryhmän valinnat tarkoittivat, että minut nimettiin ehdolle Hollolan kunnanhallituksen puheenjohtajaksi. Tämä yksimielinen esitys saa sielun lepattamaan. Esitys tuntuu paitsi valtavan upealta myös samalla arvostuksen osoituksena sille työlle, jota olen menneellä kaudella tehnyt.

Päätökseni ilmaista halu kyseiseen tehtävään ei ollut helppo. Lähtökohtaisesti jo vaalien tulos oli täysi yllätys. Tosin ilmeisesti se oli sitä ilmeisesti eniten minulle itselleni. Muut olivat kuulemma nähneet tämän tulevan.

Tuloksen sulattelun lisäksi keskusteluun nousi hyvin pian mahdollinen ykköspuheenjohtajan tehtävä. Se käynnisti parin viikon syvällisen pohdinnan. Onko tehtävän hoitaminen käytännössä mahdollista ja jos on niin onko minulla resursseja tehtävän hoitamiseen? Siis intoa, oppimiskykyä ja muita tehtävään soveltuvia ominaisuuksia. Ja ennen kaikkea olenko tehtävään jo valmis? En nimittäin koe, että pelkkä vaaleissa saatu äänimäärä on avoin valtakirja mihin tahansa tehtävään vaikka toki kuntalaisten antama mandaattti onkin vahva osoitus luottamuksesta.

Pohdinnan aikana kävin useita puhelinkeskusteluja yli puoluerajojen. Niiden palaute oli sataprosenttisen kannustavaa. Tärkein keskustelu käytiin kuitenkin kotona. Kouluikäisten lasten äitinä lapset menevät kaiken edelle. Myös tässä tapauksessa.

Koen ettei tehtävään nipistettävä aika ei saa olla liiallisesti pois läksyissä auttamisesta, harrastuksiin kuskaamisesta, huolien kuuntelusta tai iltasatujen lukemisesta. Tai yksinkertaisesti tavallisen arjen elämisestä. Ykköspuheenjohtajan tehtävä ei ole "poliittinen harrastus". Se on "kokovartalohommaa" 24/7.

Päätös muodostui lopulta monen asian lopputulemana, joista tietenkin oman ryhmän tuki merkitsi myös paljon. Mahdollisuus saada mentoritukea on mitä mainioin nyt, kun omassa ryhmässäkin on vielä kaksi kunnanhallituksen puheenjohtajan tehtävää hoitanutta henkilöä, nykyinen mukaan lukien. Tiedostan todella hyvin tehtävän tuoman vastuun mutta en pelkää sitä. Jos sitä pelkäisi ei tehtävään voisi ryhtyä. Elämä on opettanut selviytymään monenlaisista tilanteista ja toisaalta tehtävästä ei tarvitsekaan yrittää selviytyä täysin yksin. Apua ja neuvoja on tarjolla, kun sitä pyytää.

Olen siis valmis vastuuseen, jos valtuusto niin päättää.

Pelimerkkien ollessa kesäkuussa selvät, alkaa yhteistyön ja yhteisen suunnan hakeminen ja valinta. Olen ilahtuneena lukenut Lahden tulevan ykköspuheenjohtajan kommentteja yhteistyöstä ja riitelyallergiasta. Välttämättömän seudullisen yhteistyön näkökulmasta tämä näyttää hyvin lupaavalta, koska itse koen samoin. Puhuin kuntavaalikampanjan aikana paljon yhteistyön merkityksestä moneen suuntaan. Turhanpäiväinen riitely ei kuulu nykypäivän toimintaympäristöön. Joskaan äskeistä lausetta ei pidä ymmärtää niin, että joku joutuisi luopumaan ideologiastaan väittelyn välttääkseen. Siitä ei ole kyse vaan keskustelukulttuurin kehittämisestä.

Sillanrakentajan rooli ja valtuuston päättämien strategisten päämäärien ja linjauksien edistäminen sekä jatkuva edunvalvonta ovat mielestäni tärkeimpiä ykköspuheenjohtajan tehtäviä. Monen muun tehtävän lisäksi.

Tulevan kauden ehdoton parannus muuten on myös huomenna valtuustossa hyväksyttävä uusi halllintosääntö, johon eri puheenjohtajien roolit on ensimmäistä kertaa aukikirjoitettu. Tämä tuo eri tehtävät paitsi näkyväksi muille myös antavat ao. tehtävissä toimiville selkeät raamit. Ja tietysti myös muille mahdollisuuden arvioida kyseisen luottamushenkilön tai toimielinten toimintaa tehtävää hoitaessaan.

Mitkä asiat ovat kunnassamme tavoiteltavia asioita? Millainen on Hollola vuonna 2021 tai 2030 tai jopa 2040 ja millaisia kuntalaisia täällä asuu? Tulevaisuuden ennustaminen on nyt varmasti yhtä vaikeaa kuin 1980- luvulla mutta siitä huolimatta tulevaisuuteen ja muutokseen on pakko kiinnittyä.

Hollolan kunta on tällä kertaa panostanut vahvasti valtuutettujen koulutukseen, jotka ovat jo alkaneet. Tavoitteena on toiminnan nopea starttaaminen ilman turhaa tyhjäkäyntiä valtuustojen välissä, vaikka kesä jo ovelle kolkutteleekin. Myös kuntastategian luominen on poikkeuksellisesti käynnistynyt jo nyt kuntalaiskyselyllä. Nyt on siis oiva mahdollisuus ottaa kantaa oman kunnan tulevaisuuden suuntiin. Vastausaikaa on toukokuun loppuun asti. Strategiatyö on erityisen tärkeää, koska koko kunta hakee uutta rooliaan maakuntahallinnon tullessa. Viisaus ei asu vain valtuutetuissa ja virkamiehissä vaan mitä suurimmassa määrin kuntalaisissa ja arjessa. Kannattaa siis hyödyntää tämä uusi toimintatapa pikaisesti.

Uusi valtuustokausi innostaa henkilökohtaisesti valtavasti. Edessä on monia historiallisia muutoksia, joissa mukana oleminen tuntuu etuoikeutetulta. Olen päässyt jo koulutuksissa tutustumaan uusiin valtuutettuihimme ja tuntuu raikkaalta, kun he tuovat jälleen uutta osaamista ja kokemusta yhteiseen käyttöön. Uutta valtuustoa leimaa jo nyt vahvasti yhteistyön henki. Halutaan puhua, halutaan kuunnella. Näitä seikkoja monet ovat nostaneet jatkuvasti esiin puheissaan eri kohtaamistilanteissa.

Ehkä koko nykypolitiikan näyttäytyminen TV-tenteistä lähtien riitelynä, toisten aliarvioimisena ja oman eduntavoitteluna on otettu haasteena. Meillä suomalaisilla on usein valtava tarve saada jokainen keskustelu päättymään yksimieliseen ratkaisuun vaikka käytännössä tämä on mahdonta. Pirkko Saisio totesi aiheesta mainiosti sanoessaan:

" ..Ranskassa ja monessa muussakin kulttuurissa keskustelu voi päättyä niin, että vaikka olemme eri mieltä tästä asiasta, keskustelu oli hyvä".

Yllä oleva lause kertoo paljon. Kyllä, tarvitsemme politiikassa kompromisseja (jotka eivät ole sama kuin selkärangattomuus) mutta tarvitsemme myös hyväksyntää erilaisille mielipiteille.

Hollolassa oli tällä kerralla yli 30 kuntavaaliehdokasta vähemmän kuin vuoden 2012 vaaleissa. Meillä kaikilla on nyt mahdollisuus herättää kuntalaisten kiinnostus uudelleen. Toivottavasti siis tilanne vuoden 2021 vaaleissa on vähintäinkin sama kuin vuonna 2012.

Uskon, että täysin asiallisella linjalla voi pärjätä ja saada asioita hoidettua. Vaikka olisimmekin asioista eri mieltä se ei tarkoita sitä, ettemmekö voisi olla ystävällisiä toisillemme. Eikös niin?

Nautitaan upeasta ilmasta ja auringosta!

On kulunut viikko vaalipäivästä 9.4.2017. Tuo ilta tulee jäämään mieleeni ja sydämeeni pysyvänä muistona.

Tällä hetkellä oloani kuvaavat kiitollisuus, innostuneisuus ja nöyryys. Nyt kun ajatukset ovat päässeet mukaan tapahtuneeseen ja nukuttuja öitä on takana jo useampi, olen alkanut ymmärtämään kuinka upean luottamuksenosoituksen äänestäjät työlleni valtuustossa antoivat. Kuulin tällä viikolla Mantereen Heikiltä, että äänimääräni oli samalla kaikkien aikojen ennätys myös Hollolan Kokoomuksen ehdokkaiden äänimäärissä. Tämä on huimaa!

Kiitos vielä kerran Teille kaikille äänestäjille, tsemppareille, rohkaisijoille, sparraajille ja hiljaisille taustatukijoille. Myös Teille, jotka olette tukeneet niinä epätoivon hetkinä, joita väistämättä on kuluneeseen valtuustokauteen kuulunut. Teitä on monia - tiedän sen ja tietäkää myös se kuinka paljon Teitä arvostan. Kiitos myös lukuisista onnitteluista eri medioiden kautta.

Isoin kiitos tietysti kuuluu omalle perheelle - ja kokoomusjoukkueellemme. Kokoomus on edelleen kunnan suurin puolue, vaikka odotetusti demarit tulivatkin kantaan kiinni. He tekivät vahvaa kuntavaalityötä monipuolisella joukkueella. Se oli kaikin puolin ansaittu kakkostila. Kaikkiaan Hollolan puolueiden järjestys ja paikkamäärä oli oman veikkaukseni kaltainen.

Vaalipäivästä mieleeni jää tunne, joka tuli ennakkoäänien rävähtäessä eetteriin. Kesti useamman minuutin tajuta mistä oli oikein kyse. Ensimmäisen soiton sai kohta 88 -vuotias mummoni. 191 ennakkoääntä sai käteni tärisemään ja lopulta kyyneleet valumaan silmistä. Siinä taisivat lapsetkin vähän hätääntyä mikä äidille nyt tuli. Taisi siinä vanhin poikani todeta "nyt pyörryttää". En osannut mitenkään nähdä tämän tulevan.

Toivon, että vaalitulokseni kannustaisi Teitä vielä epäröiviä lähtemään mukaan politiikkaan. Oma tarinani alkoi tavanomaisena iltavuorona, lounastauolla anestesiakahvihuoneessa. Olin liittynyt puolueeseen vuotta aiemmin oikeastaan siksi, että lapsien myötä ympärillä oleva maailma alkoi tuntumaan mielenkiintoisemmalta uudella tavalla. Elimme silloin eduskuntavaaleja ja näin ministeri Sannin hienon nousun eduskuntaan. Se innosti itseänikin. Olisko nuorempien (naisten) aika poliitiikassa, muistan pohtineeni.

Lounastauolla luin sähköpostista Hollolan Kokoomuksen varapuheenjohtaja Keijo Rinteen lähettämän viestin, jossa haettiin kuntavaaliehdokkaita. Siitä se ajatus lähti. Joko se oli hetken mielijohde tai kohtalon johdatus mutta löysin itseni parin kuukauden päästä Hollolan Kokoomuksen hallituksesta ja seuraavana keväänä läpi menneenä kunnanvaltuustosta.

Vauhti on ollut nopeaa mutta on edellyttänyt roppakaupalla tahtoa, innostusta, yhteistyöhalua ja -kykyä, isojen kokonaisuuksien hahmotuskykyä ja toisaalta pelkäämättömyyttä. Lisäksi itselleni tärkein asia on ollut rehellisyys tekemisiensä kanssa. Peiliin pitää kyetä katsomaan olivat päätökset sitten hankalia tai eivät. Mokista pitää oppia. Sen sijaan politiikassa tapahtuva suhmurointi on saanut alusta asti karvani nousemaan pystyyn eikä tokaisu "sellaista politiikka on, siihen vaan pitää tottua" saa edelleenkään ymmärrystäni osakseen.

Mutta mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Sitä emme vielä täysin tiedä. Tulevasta kaudesta ei tule helppo mutta mikäli haluamme onnistua yhdessä ovat kaikki mahdollisuudet olemassa. Onneksi yksin ei tarvitse pärjätä vieläkään. 43 valtuutettua, hyvät virkamiehet ja yli 24.000 kuntalaista takaavat tämän. Varmaa myös on, että omalla kohdallani lapset ovat jatkossakin tärkeysjärjestyksessä kärjessä, omasta jaksamisesta huolehtimisen lisäksi.

Näissä kuntavaaleissa Hollolassa oli 30 ehdokasta vähemmän kuin vuonna 2012. Meillä kaikilla nyt valituilla valtuutetuilla on mielestäni velvollisuus kääntää kehityksen suunta ja saada oman kuntamme ihmiset innostumaan uudelleen demokratiasta. Se on tärkeää jo siksikin, että politiikka on vahvin keino muuttaa maailmaa.