7/2/2014 0 Comments Suuri, suurempi..."Saat sen mistä luovut". Tätä Hellstenimäistä vertauskuvaa kansanedustaja Harri Jaskari käytti muutamia päiviä sitten kirjoittaessaan Suomen palvelurakenneuudistuksesta. Tosin hän totesi, ettei tämä viisaus päde käynnissä olevan uudistuksen suuntaviivoihin. Jaskari kritisoi ehdotelmaa palvelurakenneuudistuksesta sekä toteaa siihen liittyvän poliittisen päätöksenteon olevan jäykkää ja lyhytnäköistä. Suurin kritiikki Jaskarilla osuu kansalaisten valinnanvapauden toteututumattomuuteen ja laadukkaiden palveluiden tuottamisen mahdottomuuteen. Palvelurakenneuudistuksesta ja tehdystä sotesovusta on saatavilla vielä varsin vähän tietoa. STM:n sivuilta löytyvä tiedote on lähes ainoa, joka hieman avaa tulevia suuntalintoja. Esitys lähtee lausunnolle kuntiin syksyllä ja lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2017 alusta. Tiedotetta lukiessa (myös rivien välistä) huolenaiheeni kuitenkin ovat Jaskarin kanssa samoja. Lisäksi yksityisten palveluntuottajien asema kokonaisuudessa on vähintäänkin hämärä. Tiedotteessa todetaan tuottamisvastuusta seuraavasti: "Palvelujen tuottamisvastuu on kunnalla tai kuntayhtymällä. Tuottamisvastuun edellytykset määritellään uudessa laissa. Tuottamisvastuullisella tulee olla kyky vastata ehkäisevistä, korjaavista, hoitavista, kuntouttavista ja muista sote-palveluista yhtenäisenä kokonaisuutena. Nämä tehtävät edellyttävät omaa henkilöstöä ja muita voimavaroja. Sote-alue tekee päätöksen siitä, mitkä kunnat ja kuntayhtymät ovat tuottamisvastuussa. Ne voivat järjestämispäätöksen mukaisesti edelleen tuottaa palveluja itse tai hankkia palveluja myös muutoin, kuten järjestöiltä, yrityksiltä ja palveluseteliä käyttämällä. Myös sote-alueella voi olla omaa tuottamisvastuuta tukipalveluista, ja vain poikkeustapauksessa joistakin muista palveluista." Kysymys herääkin kenen valinnanvapaudesta lopulta on kyse ja miksi? Asiakkaan, viranhaltioiden vai päättäjien? Pahimmassa tapauksessa tämä tarkoittanee julkisen sektorin paisumista ennestään. Tai ainakin sitä, ettei kulukuria kyetä toteuttamaan vaan yksityissektori kantaa edelleen vastuuta myös julkisenpuolen menoista ja jää sivurooliin koko tarinassa. Helsingin kauppakamarin johtaja Marko Silen kritisoi niin ikään sote-ehdotelman vetoamalla tämän hallituskauden tärkeimpään ongelmaan, kestävyysvajeen kuromiseen. Merkittävässä roolissa kestävyysvajeen kuromisessa on julkisen sektorin paisumisen estäminen ja yksityisen palvelutuotannon nostaminen suurempaan rooliin ja tasa-arvoiseen asemaan. Aito kilpailu ja tätä tukeva valinnanvapaus lisää väkisin kustannustehokkuutta ja laatua erityisesti kun rahoitusjärjestelmä ja kustannusten jako on järkevästi tehty sekä aito valinnanvapaus totetutuu. Nykyisessä ehdotelmassa valinnanvapautta toki on, mutta siten kuin kuntayhtymä tai sotepiiri parhaaksi katsoo. Ruotsissa asiakas valitsee itselleen sopivamman palvelun julkisen ja yksityisen sektorin tuottajalistasta itselleen ja kustannus hänelle on aina sama. Voin havainnollistaa tätä esimerkiksi näin. Poikani satutti kätensä päivähoidossa. Emme saaneet aikaa enää samana päivänä terveyskeskukseen, joten kunnan vakuutuksen turvin menimme yksityiselle. Toin laskun mukanani kuntaan ja kuulin, ettei kuluja välttämättä korvata, koska en ole käyttänyt julkista sektoria ja lasku on täten kalliimpi. Tietäen kuitenkin Oivan suoritehinnat totesin, ettei kuntalaskutuksessa kustannusten ero yksityiseen ole lopulta suuri. Vaikka asiakkaat maksavat terveyskeskukseen käynnistään esimerkiksi 13,50 euroa, laskuttaa palveluntuottaja (Oiva) käynnistä kuntaa lisäksi suoritehinnoituksella. Todellinen kustannus ei tietenkään ole tuo 13,50 euroa. Lasten hoito on ilmaista, mutta toki kunta siitä siivun maksaa julkisellakin sektorilla. Koska ero näiden kahden kustannukset välillä ei ole suuri, miksi nämä kaksi palveluntuottajaa eivät voisi toimia tasaveroisina vaihtoehtoina? Tällöin laatu ratkaisee, asiakas valitsee ja raha seuraa. Minun on aika vaikea ymmärtää sitä peikkoa, joka yksityisten palveluiden tuottajien mukaan saamisessa piilee. Janne Pohjala totesi sosiaalisessa mediassa aiemmin tällä viikolla, että Suomen kilpailykyvyn ongelma ei johdu työntekijöistä, ei heidän koulutuksestaan, ei liitoista eikä palkkatasoista. Suomen ongelma on 58 prosentin kokonaisveroaste. Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että kun jatkuvasti yhä pienempi osuus väestöstä on työikäisiä ja työkykyisiä sekä maksaa veroja eivät he kykyne vetämään perässään ylipaisunutta julkishallinnon maksuosuutta sekä huolehtimaan samalla maamme kilpailukyvystä globaaleilla markkinoilla. Tähän vahva ratkaisu on yksityisen sektorin vahvistaminen. Myös elinkeinoelämän keskusliitto on nähnyt tilanteen samoin kuin Janne: ....Tästä (sopeutuksesta) huolimatta julkinen talous on epävakaalla pohjalla. Jotta julkinen talous olisi pitkällä ajalla kestävällä pohjalla, julkisyhteisöjen rahoitusjäämän pitäisi olla noin 4 % BKT:sta ylijäämäinen. Tämän hetkisen arvion mukaan se on kuitenkin yli 3 % alijäämäinen. Harri Jaskari on lisäksi havainnollistanut toista julkisen sektorin ongelmaa nostamalla esiin sille ominaisen moniportaisen johtamisen. Jaskari tutki erään kaupungin hallintomallia sosiaali- ja terveyspalveluissa ja havaitsi, että lähihoitajan ja kaupungin johtajan välissä oli kuusi eri tason johtajaa. Jaskari totesi ottavansa enemmin viisi lähihoitajaa ja kolme johtajaa. Yksityisellä sektorilla tähän samankaltaiseen organisaatiomalliin ei yksinkertaisesti ole varaa. Se tarjoaako tuleva soteuudistus tai kuntauudistus näihin asioihin helpotusta jää nähtäväksi. Ennen kaikkea on mielenkiintoista nähdä mitä uudistus konkreettisesti tarkoittaa Maija Meikäläiselle?
0 Comments
4/16/2014 0 Comments Ei ne säästöt, vaan ne valinnatHollolan valtuusto kokoontuu 28.4.2014 seminaariin käsittelemään eri toimialojen laatimia palveluiden järjestämissuunitelmia vuodelle 2020. Toimialojen tehtävänanto liittyy kunnanhallituksen linjaukseen viime vuoden lopulta. Tehtävänannon mukaan jokaisen toimialan on muodostettava palveluiden järjestämissuunnitelma vuodelle 2020, johon liittyy myös henkilöstömäärän vähentäminen 5 prosentilla. Toivoisinkin enemmän keskustelua siitä mihin uskomme valtion kykenevän, koska keskustelut velasta ovat minulle vajavaisia ilman tätä. Itse olen sen verran romanttinen hupsu, että jaksan vieläkin - kaikesta huolimatta - uskoa siihen, että valtiolla voisi olla väliä, myös positiivisessa muodossa. Jos Suomi valtiona toisi pöytään aitoja visioita, suuria linjauksia siitä, miltä taloutemme näyttää tulevaisuudessa ja rohkeita satsauksia näihin, silloin velkaantuminen huolettaisi minua huomattavasti vähemmän. Mutta mitä me saamme? Säätöjä ja säästöjä, sumplimista ja sote-uudistuksen. Ei ideoita, ei edes ideologiaa, vaan kamreerin logiikalla vängerrettyä vuosiraportointia. Ei visioita huomisesta, vain olemassaolevan koneiston ylläpitoa - velkarahalla. Joten, niin omituiselta kuin se kuulostaa, ongelmamme voikin olla se, että valtion velka on samalla sekä liian iso että liian pieni. Se on liian iso siksi, että se muodostuu vanhojen järjestelmien laskuista ja annettujen lupausten lunastuksista, vahinkojen paikkauksesta ja ylläpitokustannuksista. Se on liian pieni, koska se ei muodostu rohkeista investoinneista eikä jännittävistä ideoista, ei yrittämisestä eikä suurista toiveista. Näin velka voi kasvaa, samalla kuin tulevaisuus pienenee. Professori Alf Rehnin tekstiin viitaten toistan, että palveluiden järjestämissuunnitelmien tekeminen säästöt päätähtäimenä tulee tappamaan kaiken sen rohkeuden, innovaation, luovuuden sekä tulevaisuuden visioinnin, joita meillä pitää olla. Säästönäkökulma ei saa olla johtoajatuksena suunnitelmia luodessa ja hyväksyessä. Tämä säästöpaineiden aiheuttama uskalluksen ja innovaatioiden puute näkyy jo nyt kun aloitteeni palveluhaasteesta ei ole ottanut tuulta siipiensä alle. Palveluiden järjestämissuunnitelma on signaali kuntalaisille siitä millaisena me näemme Hollolan tulevaisuuden ja ennen kaikkea keiden silmin. Tämä on oleellinen seikka selvitettäväksi ensi vuoden eduskuntavaalien mittelössä Hollolan ja koko Päijät-Hämeen aluetta tarkastellessamme.
5/5/2013 0 Comments Huoli huolstosuhteesta Tämän blogin innoittajana toimi kollegani omalla feissarisivustolleen aiemmin linkittämä artikkeli osa-aikatyön mahdollisuudesta myös heille, jotka eivät siihen varsinaisesti ole lain mukaan oikeutettuja. Se pysäytti pohtimaan tulevaisuuden huoltosuhteen kantokykyä jälleen uudelta näkökulmalta. Päijät-Häme on Suomen mittakaavassa tämän kehityksen keskiosassa, kun taas Suomi on koko Euroopan mittakaavassa rankimmin ikääntyvä yhteiskunta.
Huoltosuhteen pohdiskelu on paitsi kunnallispolitiikassa, myös valtakunnan politiikassa erittäin oleellinen haaste, johon vastauksien hakeminen on jo aloitettu. Mitä muutoksia ja tekoja meidän pitää tehdä nyt, että selviämme seuraavat 20-25 vuotta? Toki samoihin kysymyksiin on löydettävä vastauksia myös taloudellista kantokykyä miettiessä. Kuten nyt on jo Hollolassakin jouduttu tekemään. Olen saanut nauttia niin halutessani osittaisesta hoitovapaasta lasteni ollessa vielä sen ikäisiä. Keskustelin taannoin tästä aiheesta ystäväni kanssa. Hän toi esiin, kuinka vähän mahdollisuuksia on keventää omaa työtä silloin, kun siihen ei lain suomaa mahdollisuutta ole (lapset ovat jo vähintään 3:lla luokalla). Tarkoittaen juuri osittaisen työajan tekemistä. Työnantajat suhtautuvat siihen varmasti hyvin vaihdellen, mutta ainakin soten kunta-alalla linja on ollut tiukahko työvoimapulan vuoksi. Onneksi joustojakin on näköpiirissä havaittavissa. Pitäisikö olla niin, että vain lasten myötä on työntekijällä oikeus keventää työaikaansa? Ei minun mielestäni. Työssä jaksaminen on ollut framilla jo pitkään, eikä syyttä. Nykypäivän työpaineet väsyttävät etenkin hoitoalalla yhtä nuorempia työntekijöitä. Taloudelliset raamit tuskin tilannetta tulevat helpottamaan. Tarvitaan siis vahvaa keskittymistä työhyvinvointia lisääviin tekijöihin ja siinä mahdollisuus työajan keventämiselle on varmasti yksi varteenotettava keino. Alussa mainitsemani artikkeli lähestyi tätä samaa aihetta hieman eri näkökulmasta. Otsikossa kysytään, "...auttaisin sairasta äitäni, pääsenkö osa-aikatyöhön"?. Kysymys on erittäin mielenkiintoinen jo senkin vuoksi, että yhteiskunnan on pakollista miettiä yhä erilaisempia vaihtoehtoja tukea ikääntyvien tai muuten apua tarvitsevien kotona selviämistä mahdollisimman pitkään. Se paitsi on ehdottomasti edullisinta, myös autettavalle itselleen inhimillistä. Koti on usein paras paikka olla, niin kauan kuin se on turvallista tai muuten mahdollista. Miksi emme siis voisi täten tulla asiassa vastaan? Omaishoitajuuden tukeminen on hyvin tärkeää, sen tiedämme varmasti kaikki. Koska kuitenkaan läheskään kaikki läheistensä asioita hoitavat eivät voi jäädä ansiotyöstä pois, tarvitaan myös muita vaihtoehtoja tukea tätä tärkeää työtä. Omaishoidontuissa on suuria vaihteluita kunnittain niin myöntämisperusteissa kuin korvauksissakin, niiden ollessa lisäksi verotettavaa tuloa. Tällä hetkellä omaishoidon tuen hoitopalkkion vähimmäismäärä on 374,51 euroa bruttona kuukaudessa. Hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen aikana maksettava hoitopalkkio on vähintään 749,01 euroa bruttona kuukaudessa. Omaishoidon tuen yhdenmukaistamisessa eri kuntien välillä on sarkaa, johon onneksi on sosiaali- ja terveysministeriössä kiinitetty nyt huomiota ja kansallinen kehittämisohjelma aiheeseen liittyen pitäisi valmistua vuoden loppuun mennessä. Jään mielenkiinnolla odottamaan tuloksia. Valtion taholta hyvä käden ojennus oli, että omaishoitoon osoitettiin 10 miljoonan lisämääräraha. Se on talousvaikeuksissa kamppaileville kunnille enemmän kuin toivottua. Kuitenkin kuntien maksuharteille jää laskennalliseen tavoitteeseen päästäkseen vielä noin 20 miljoonaa euroa. Tästä kaikesta pohdintana omalla kohdallani on ollut ajatus siitä, että omaishoidon tuki olisi enemmän kuin perusteltua saada esimerkiksi Kelan alaiseksi. Se vähentäisi kuntien taakkaa huomattavasti, etenkin kun heinäkuussa voimaan tuleva vanhustenpalvelulaki vahvistaa kuntien velvoitetta osaltaan järjestämään iäkkäiden kotihoito omaishoidon turvin. Lisäksi se yhdenmukaistaisi paitsi korvauksia myös määräytymisperiaatteita. Kaikkia tulisi kohdella yhdenvertaisesti. Tarvitaan siis runsaasti innovaatioita, jotta voimme huolehtia heistä, jotka tukea tarvitsevat. Se voisi olla kuka tahansa meistä, koska tahansa. ------------------------------------------------------------------------------- Näillä ajatuksilla uuteen viikkoon. Jälleen mielenkiintoinen joskin myös haastava viikko edessä. Lautakunta työskentely on pyörähtänyt hyvin käyntiin ja olemme pääseet jo käsittelemään suuriakin asiakokonaisuuksia. Huomenna viimeinen Oivaan kuuluva kunnanvaltuusto käsittelee Oivan muuttamisen liikelaitoksesta taseyksiköksi ensi vuoden alusta. Mikäli näin käy, pääsee valmistelu siltä osin myös käyntiin. Luvassa on siis askarta riittämiin. ps. Hollolan Kokoomus on mukana 9.5. Helamarkkinoilla klo 9 eteenpäin. Tervetuloa tervehtimään meitä ja juttelemaan mieltä askarruttavista asioista. Mukavaa viikkoa toivotellen! |
Aiheet
All Aava Alexander Stubb Alex Stubb Aluekehitysraha Aluekehitysrahat Älybussi Ampuma Aseharrastus Ampumaaseharrastusa3e7025dd3 Antti Häkkänen Attendo Avohakkuu C21 COVID19 Desimaaliluku Digitalisaatio Edunvalvonta Eduskunta Eduskuntavaalit 2015 Eduskuntavaalit2019 Eduskuntavaalit 2019 Eksote Elinekinoelämä Elinvoima Energiajuomat Energiaomavaraisuus Ensihoito Ensihoito Asetus Erkki Vauramo ETENE EU Eurooppa Eurovaalit Eutanasia Hallintosääntö Hälvälä Häme Hämeenkoski Hämeenkoski Hämeen Vaalipiiri Hankintalaki Harvia Hoitajamitoitus Hoitajapula Hoitoalan Lomautukset Holhous Hollola Hollolan Kokoomus Hollolan Kunnanhallitus Hollolan Kuntakeskus Hollolan Perusterveydenhuolto Hometalkoot Huoltosuhde IceBucket Challenge Iiro Viinanen Ikääntyminen Ikääntyneiden Hoito Ikääntyvät Ikäihmiset Imatran Hyvinvointisuunnitelma Imatran Malli Isaumlnpaumlivauml Istanbulin Sopimus Itärata Itsemääräämislaki Itsemurhan Ehkäisy Jäävesihaaste Jan Vapaavuori Jari Koskinen Juha Rehula Jukolan Kisat Jussi Lähde Jyrki Katainen Kampanja Kampanjatyö Kärkölä Kasvupalvelut Käypä Hoito Kehyskuntaverkosto Kestävyysvaje Kierrätyspuisto Kilpailukyky Kiusaaja Kokooms Kokoomuksen Puoluekokous Kokoomuksen-puoluekokous Kokoomus Kokoomusnaiset Korona Koronavirus Kotihoidontuen Jakaminen Kotitalousvähennys Koulukiusaaminen Koulukuraattori Koulupsykologi Koulutusvienti Kristiina Hämäläinen Kristiina Hämäläinen Kukonkoivu Kunnallinen Kodinhoitaja Kunnallisvaalit 2012 Kunnanhallituksen Puheenjohtaja Kuntaliitos Kuntaliitto Kuntapäättäjät Kuntastrategia Kuntatalous Kuntatrategia Kuntavaali 2017 Kuntavaalit 2017 Kuntavaalit 2021 Laaja Taso Ladec Lahden Ampumaseura Lähihoitajakoulutus Lähisuhdeväkivalta Lahti Lahti Region LApsiperheiden Palvelut Lapsuus Lastensuojelu Lastentarhanopettajienliitto Lentorata Liikkumattomuus LINKKU Lomautukset Luonto Luottamuspaikkavalinnat Luottoluokituksen Lasku Maahanmuutto Maakunnallinen Sote Maakunnan Maakuntakaava Maakuntaliitto Maakuntauudistus Maakunta Uudistus Matti Ruotsalainen Matti Vanhanen Metsänhoito Mielenterveys Mielenterveystrategia Mielenterveystyö Mikroyrittäjyys Ministeri MLL Mobiilipalvelut Mokaaminen Moottoriurheilu Motocross Möysän Esso Nato Nettikiusaaminen Normit Nostava Nuoriso Nuorisotakuu Nuorisovaltuusto Nuorten Syrjäytyminen Oiva Omaishoidontuki Omaishoitaja Omaishoito Opintotuki Oppilashuolto Osatyokykyiset Päärata Paasikivi Pääsykoetestaukset Päätöksenteko Paavo-arhinmaki Padasjoki Päihdeäidit Päihdeäitien Pakkohoito Päihdehoitotyö Päihdepolitiikka Päijät-Häme Päijät-Häme Päivi Rahkonen Pakkoruotsi Pakolaiset Pakolaisuus Palvelukortteli Palvelurakenneuudistus Palveluseteli Paula Risikko Pelastustoimi Perhetyö Perhevapaauudistus Perheyritysten Liitto Perintövero Perusturvalautakunta Petteri-orpo Pikavippi PK Yrittäjyys PK-yrittäjyys Pohjavesi Politiikka Puolustusvoimat Putus Pyll Raha Seuraa Potilasta Rakennerahasto Rakenneuudistukset Rauha Rautatieverkosto Rikoslaki Ristiina Hämäläinen Rohkeus Ruotsin Malli Saattohoito Sairaanhoitaja Sairaanhoitopiiri Salpakankaan-koulu Salpausselan-kuntajakoselvitysb612a9ac1f Salpausselan-kuntaliitosselvitys87157eaab0 Sanni-grahnlaasonen Sari Rautio Saumlaumlntely Sibeliustalo Sirpa-pietikainen Sisäilma Sisäilmaongelmat Sisäinen Turvallisuus Sisaumlilmaongelmat Sitoutuminen-organisaatioon Sivistys Sixpack-hallitus Somemaailma Soramakidd54efb157 Sosiaali Ja Terveyspalvelut Sosiaali-ja-terveyspalvelut Sosiaalinen Tuki Sosiaalityö Sote Sote-keskus Sote-kiinteistöt Soteuudistus Sote Uudistus Sote-uudistus Subjektiivinen Päivähoito-oikeus Subjektiivinen Päivähoito-oikeus Sukupolvenvaihdos Suojausvarusteet Suomen Talous Superfood Suvaitsevaisuus Talouskriisi Taru Tujunen Tehy Terveydenhuolto Terveydenhuoltolaki Tiilikangas Timo Heinonen Turvakoti Tuulivoima Twiittailu Tyällisyydenhoito Työelämä Työhyvinvointi Työpaikkakiusaaminen Työssä Jaksaminen Työttömyys Työturvallisuuslaki Työvaliokunta Urääiti Uusi Sukupolvi Vaalikone Vaalipiiri Vaalirahoitus Vaalityö Vaalityö Vähä-Tiilijärvi Valinnanvapaus Valtuusto Valtuustotyö Vammaisten Oikeudet Vanhemmuus Vanhuspalvelulaki Vanhustenhuolto Vapaaehtoistyö Verotus Viisikko Vuorovaikutus Yhteisövero Yhteistyökyky Yksilön Vapaus Yksityisautoilu Yksityiset Palveluntuottajat Yksityisyrittäjä Ylivelkaantuminen Yrittäjäperhe Yrittäjyys Yrittäjyys Yrittäjyys Yrittäminen Yrityskoordinaattori Yrityskylä Ajankohdat
April 2021
|