IKÄÄNTYVIEN HOITO ON KOKONAISUUS, NYT TEKOJA!

Viime päivien keskustelu ikääntyneiden hoidosta on ollut tyrmäävää. Menossa on vaalien värittämä sanansäilä siitä, miten asiat olisivat paremmin jos ne toiset puolueet tai ne toiset kuntapäättäjät eivät olisi tai olisivat tehneet sitä, tätä tai tuota. Kaikki puolueet ovat olleet vuorollaan hallitusvastuussa, tieto asioista on ollut jo vuosia. Tahtoa ratkoa asiaa ei. Esimerkkinä päättämättömyydestä on myös jo yli 20 vuotta työstetty sote-uudistus. Sitä on yritetty tehdä usealla eri hallituskokoonpanolla miljoonien eurojen mentyä valmisteluun. Perussyyt uudistuksen tekemiselle ovat kuitenkin olleet koko ajan samat. Nyt aika tiimalasissa on loppu.


Ikääntyneiden hoidossa on viime päivät puhuttu tehostetun palveluasumisen hoitajamitoituksesta ja yksityisistä toimijoista. Epäkohtiin pitää ehdottomasti puuttua sekä sanktioida ne tiukemmin. Mitoitusta määritellessä pitää kuitenkin huomioida asiakkaiden kunto, hoidon tarve, henkilökunnan osaaminen ja toimitilojen kunto. Patenttiratkaisua ei ole. Mitoituksen kohdilleen laittaminen ei silti riitä, tarkasteluun tulee ottaa koko vanhustenpalvelulaki. Totuus myös on, että korjattavaa on niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Ikääntyneiden hoito on kokonaisuus ja sen on oltava laadukasta, olkoot hoitava taho mikä tai kuka tahansa.


Ikäihmisiä ei hoideta vain tehostetuissa palvelutaloissa vaan myös esimerkiksi terveyskeskuksissa, vuodeosastoilla, poliklinikoilla ja ennen kaikkea kotihoidossa. Palveluasumisessa on korjattavia epäkohtia, mutta kaikkein vaikeimmassa tilanteessa ovat yksin kotona asuvat vanhukset, jotka kuuluisivat palveluasumiseen. Kun ikääntyvä tilaa ambulanssin useita kertoja kuukaudessa ja hänet kuljetetaan useita kertaa sairaalaan yöksi, hänen paikkansa ei ole kotona. Näin ollen sekä kotona ja että palveluasumisessa asuvien ikäihmisten perusterveydenhoitoon ja kuntoutukseen tarvitaan uusia käsipareja ja rahaa. Ja toimijoita. Nykyinen palveluverkko ei tutkitusti ole maakunnassakaan riittävä. Kokonaisvastuu rahan kaivamisesta on eduskunnalla, jonka pitää ohjata tarvittavat rahat kunnille.


Oleellista ovat myös hoitoon ja kuntoutukseen osallistuvien työolot: johtamista ja esimiestyötä on vahvistettava ja katse pitää saada henkilöstön työhyvinvointiin ja työsuojeluun: haitalliseen kuormitukseen, sisäilmaongelmiin ja työkykyasioihin. Hoitajamitoituksen nostaminen nykyiseen ehdotukseen vaatii 4000 hoitajaa lisää. Alalta kuitenkin eläköityy vuoteen 2030 mennessä yli 175 000 ammattilaista. Kysymys on, miten alan vetovoima taataan?


Kun verrataan bruttokansantuotteen perusteella maamme tilannetta Ruotsiin ja Norjaan, Suomen koko ikääntyneiden vanhuspalvelussa on ainakin miljardin euron vajaus. Päijät-Hämeen vaje seuraavan 10 vuoden aikana on 90 miljoonaa. Onko tässä syytä lopettaa kinastelu? Suomen maan talouden kuntoon laittaminen kestävämmälle pohjalle on merkittävin keino turvata palveluiden tulevaisuus kaikissa ikäryhmissä.

Juuri nyt yhteiskunnallinen (ja kunnallinen) päätöksenteko tarvitsee asiansa osaavia, puoluerajat ylittävään yhteistyöhön kykeneviä päättäjiä. Ikääntyminen etenee ja ongelmat kasvavat. Meillä on vakava tilanne, joka ei etene jankuttamalla toisten virheistä ja omasta hyvyydestä.

Nyt tekoja!