Kuka hoitaa ja ketä?

 Vanhuspalvelulain sisällön vääntö saatiin tällä viikolla päätökseen. Moni piti sitä Kokoomuksen ja Demareiden välisenä kädenvääntönä, jota se ei minusta ollut. Jostain syystä siitä toinen puolue halusi nostaa sisällöllisesti yhden pikku seikan esille kokonaisuuden sijaan. Tavallaan väkisin haastaen. "Teemaansa" sopien.

Vanhuspalvelulaki on alun perin Kokoomuksen viime vaalikaudella aloittama hanke, ei suinkaan demareiden idea, kuten viimeaikaisesta mainostamisesta on joku saattanut luulla. Hallitusneuvotteluissa Kokoomus puolusti vanhuspalvelulakia saaden sen osaksi hallituksen ohjelmaa. Tämä siis historiallisena pohjana.

Erityinen mielenkiinto näin kohdistettiin valtakunnantasolla hoitajamitoituksiin sen ollessa tosin vain yksi osa lakia. Mutta ei tietenkään vähäpätöisin, erityisesti rahallisten seurauksien vuoksi (Hollolan kohdalla noin 3,5 miljoonaa euroa). Nykyinen mitoitus on siis nyt asetettu 0,5:n. Siihen tulee jokaisen kunnan pyrkiä vuoteen 2015 mennessä. Hallituksen päätöksen mukaisesti kyseisenä vuotena annetaan asetus, jonka tarkka sisältö on vielä avoinna. Kyseinen mitoitus tulee kuulumaan asetukseen vain, jos kunnassa ei ole siihen mennessä nykyisen suosituksen mukaisia mitoituksia. Vanhuspalvelulain toteuttamiseen päätettiin budjettiriihessä myöntää 10 miljoonan euron lisäosa alkuperäiseen kokonaissummaan sen ollessa nyt 83 miljoonaa euroa. Toivottavasti täten näin ollen saadaan aikaan kokonaisvaltaista hyvää niin laitos – kuin kotihoitoonkin. Lain vaikutuksista tehdään arviointia ja sitä seurataan tiiviisti. Myös laatumittaristoja on tarkoitus saada muodostettua.

Itseäni erityisesti lämmittää sataus omaishoitoon, joka oli myös Kokoomuksen erityinen toive. Se on myös minun yksi tärkeimmistä kunnallispoliittisista tavoitteista mahdollisena valtuutettuna. Omaishoidon tukipalvelut saavat lisää rahaa 10 miljoonaa euroa, joista hyötyvät kaikki omaishoitajat. Esitykset astuvat voimaan heinäkuussa 2013.

Vaikka kokonaisuus vaikuttaa hyvältä, minua edelleen huolestuttaa yhden näkökulman puuttuminen keskustelusta. Seurasin YLEltä tiukkaa sananvaihtoa vanhuspalvelulaista. Keskusteluun osallistuivat muun muassa ministeri MRG, Keskustan kansanedustaja Annika Saarikko, Superin edustaja sekä omaishoitaja tuomassa omaisen näkökulmaa. Annika Saarikko oli porukan ainoa, joka toi keskusteluun huolen hoitajien jaksamisesta.

Hoitajia tulee niin ikään huoltosuhteen mukaisesti eläköitymään suuret määrät lähivuosina. Myös ulkomaille muuttavien hoitajien sekä ammatinvaihtajien määrä on nousussa. Tällä hetkellä noin 10.000 sairaanhoitajaa ja 30.000 lähihoitajaa ei työskentele alan töissä (Tehy 2012). Syitä on monia. Resurssipula on niistä vain yksi. Laadukkaiden palveluiden turvaaminen ilman ammattitaitoista henkilökuntaa on mahdoton yhtälö.

MRG nosti keskustelussa esiin, miten Tanskassa mitoitukset ovat 1,25 ja meillä viitsitään taistella näin pienistä luvuista. Se oli minusta ministeritasolta aika ala-arvoinen kommentti. Jo siksi, että palkat Tanskassa ovat aivan eri luokkaa, samoin työvoiman saatavuus. Pohjoismaista Suomella palkat ovat alhaisinta tasoa. Minua ihmetyttää se, että vaikka minimit olisivat vaikka mitkä, niin mitä ne hyödyttävät, jos töissä ei ole jaksavaa ammattilaista saati heidän olemassa oloakaan (työvoimana).

Vaikkakin hoitajaminimit nyt saattavat antaa lisää käsiä, pelkään itse, että se käy lopulta pieniä kuntia vastaan. Mitä käy niille kunnille, jotka kärsivät muuttotappiosta eivätkä onnistu houkuttelemaan riittävästi osaajia tiukkenevilta työmarkkinoilta ja joutuvat asetuksen ja/tai lain pakottamana selkä seinää vasten? Hoitajilla ei ole - kuten on nähty - samankaltaisia neuvottelumahdollisuuksia palkkansa suhteen kuin lääkäreillä on.

Mieluusti ottaisin siis valtakunnalliseen keskusteluun huomioon hoitajien jaksamisen sekä hoitoalan osaamispääoman turvaamisen. Miten se toteutetaan? Kuka meitä hoitaa vuonna 2025? Itse olen asiasta TODELLA huolissani, sillä arjen työssä näen konkreettisesti, miten pahasti perälauta hoitajissa vuotaa. Feissarissa kiesi hauska kuva, jossa eräs pappa aprikoi "tuleeko huoneeseen ensin pää vai perse" (ja ylhäällä viittaus hoitajaminimiin). Ruma sanasisältö mutta täysin totta. Kertonee hyvin paljon siitä, miten hoitajien uupumus kuvastuu hoidettaviin.

Palkka on tietysti yksi (josta olen postannut aiemmin), mutta muita ovat terve ja turvallinen työympäristö, oikea työn kohtuullisuus, osaava johtaminen sekä psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi (Tehy 2012). Hoitoallalla on paljon töitä työhyvinvoinnin saralla. Samat haasteet koskevat myös kunnallisten sote- henkilöstön hyvinvointia ja sitouttamista. Katseiden siirtäminen perustyön arvostamiseen ja satsaukseen on hyvin oleellinen tulevaisuuden fokus.

Hoitajapula ja huoltosuhde ovat erittäin hankala pari. Siitä kannan suurta huolta.

Kannattaa myös kuunnella pääministeri Kataisen loistava haastattelu Yle Areenalta liittyen vanhuspalvelulakiin. Suosittelen lämpimästi, vaikket ”Jyrki-Boyn” fani olisikaan. ERITTÄIN asiallista, selkeää keskustelua tärkeistä asioista.