Salpauskuntien liitosselvitys odottaa loppuhuipennustaan. Syyskuun 29. kaikkien kuuden kunnan valtuustoissa tehdään päätös, jolla on kauaskantoiset vaikutukset. Nyt tehtävät päätökset näkyvät elämässämme  noin 10 - 15 vuoden aikajaksolla. Jopa pidempään.

Jyrki Katainen mainitsi jäähyväispuheessaan Sibeliustalolla, että pääministerikaudellaan eräs hänen suurimmista oivalluksistaan oli, ettei viheliäisiin ongelmiin ole olemassa yhtä täydellistä ratkaisua.

Yksi näistä viheliäisistä ongelmista lienee maakunnassamme nimeltään kuntaliitosselvitys.

Koska kellään meistä päättäjistä ei ole kristallipalloa perustuu päätös pitkälti olettamukseen painoipa sitten äänestystilanteessa mitä nappia tahansa. Kummassakaan tapauksessa on lopullista vaikutusta vaikea arvioida.

Kuntaliitoskeskustelussa kulminoituu monella tavalla useat Päijät-Hämeen ongelmista. Näitä ovat muun muassa  yhteisen tahtotilan ja keskinäisen luottamuksen puutteet, jotka näkyvät keskinäisenä naljailuna ja vähättelynä.

Ei ihme, että tilanne kuntalaisille näyttäytyy osin hyvin erikoisena. Asiat ovat isoja ja vaikeita hahmottaa myös päättäjien itsensä, joiden pitäisi äänestäjien valtakirjalla käyttää tulevaisuuden viisautta. Tätä päätöstä ei voi ulkoistaa kuntalaisille, vaikka kuinka tekisi mieli.  Tämä päätös vaatii epäitsekästä pohdintaa.

Minulla ei ole kokemusta edellisestä liitosselvityksestä, mutta olen joutunut sen aiheuttamissa laineissa uimaan koko valtuustoaikani. Aallokko vuosien 2010 ja 2014 välillä ei ole laantunut. Keskustelut yhteisestä kasvusta, tulevaisuuden suuntaviivoista ja maakunnan edusta ovat uponneet ristiriitojen ja keskinäisen piikittely alle. Yleiskuva on vähintäänkin melankolinen ja se heijastuu myös elinkeinoelämän puolelle.

On totta, ettei liitos yksin riitä helpottamaan kuntien kuristusotetta. Työ alkaa vasta liitoksen jälkeen ja puheissa on paljon lunastettavaa. On totta, että toinen merkittävä palikka tässä yhtälössä on myös kuntia säätelevän lainsäädännön reipas saneeraus, jossa nyt ei ole onnistuttu. On toisaalta myös totta, ettei itsenäisyys ole autuaaksi tekevä asia, kun keinot talouden tasapainottamiseen tulevat rankaisemaan palvelutasoa aivan varmasti.  

Meidän tuleekin kysyä mitä etua kuntalaiset saavat rajat poistamalla ja mitä etua kuntalaiset saavat rajat edelleen pystyssä pitämällä? En nyt puhu valtuutetuista, vaan nimenomaan kuntalaisista. Miksi ja keitä varten me käytämme valtamme? Ja millainen on kuvamme maakunnastamme vuonna 2020?

 
"Pelottaa tulla vanhaksi" totesi eräs tuttuni linkattuani facebookiin otsikon hoitajien lomautusten vaikutuksista potilashoitoon. Hetki aikaa tuon lauseen parissa pohtien järisyttää.

Milloin meidän hyvinvointiyhteiskunnastamme on tullut paikka, jossa pelottaa joutua hoidettavaksi tai vanheta?

Sairaaloiden lomautukset ovat olleet lähivuosien kummallinen ilmiö. Niitä tietysti tehdään säästöjen toivossa, ovathan henkilöstömenot se suurin kuluerä. Mutta.

Lopullisen viivan alle jäävät summat ovat olleet poikkeuksetta miljoonien sijasta satoja tuhansia. Nämä ns. näkyvät säästöt eivät myöskään ole koko totuus. Lomautukset tuovat kylkiäisinä myös paljon muuta.

Ne aiheuttavat katkeruutta, epäluottamusta työnantajaa kohtaan, henkilökunnan keskinäistä kahnausta, väsymystä, pelkoja ja pettymystä. Ne aiheuttavat työyhteisöjen pahoinvointia, lähiesimiesten uupumista ja potilaiden huonoa hoidonlaatua.

Toiset toipuvat lomautusprosessista nopeammin, toisilla se voi viedä yllättävänkin pitkään.

Se säästö mikä saadaan aikaan lomauttamalla Sari Sairaanhoitaja, menetetään monin verroin myöhemmin. Työyhteisöjen hyvinvointia, väsyneitä työntekijöitä ja henkilökunnan kiristyneitä välejä paikkaillaan pahimmassa tapauksissa vuosia. Luottamuksen takaisin saaminen voi  olla vaikea tehtävä. Puhumattakaan lomautusten aiheuttamasta imagotappiosta työnantajalle.

Hoitoalan (ja lääketieteen) osaajista käydään jo nyt kovaa kilpailua. Kunhan vuoteen 2025 kaikki kymmenet tuhannet hoitajat ovat jääneet eläkkeelle olemme syvissä ongelmissa. Olen tuonut tätä esille jo aiemmissa blogeissani. Nämä seikat yhdistettynä Euroopan rankimpaan huoltosuhteeseen (ikääntyvään väestöön) saavat aikaan niskavillojen nousua.

Hyvät työnantajat ja toimiva johtaminen vetävät puoleensa huippuosaajia.  He taas tuovat   mukanaan muita huippuosaajia. Hoitajien kohdalla kun palkkaporkkana on ainakin vielä kohtuullisen absurdi ajatus, lähtee sitouttaminen muista asioista.

Hyvä organisaatio houkuttelee puoleensa myös potilaita, joilla on mahdollisuus hoitopaikkansa valita. Vapaan liikkuvuuden mahdollistamana suosiota saa paikka,  jossa hoito on laadukasta, tehokasta ja osaavaa. Luonnollisesti nämä kaksi elementtiä kulkevat symbioosissa (osaajat - huippuorganisaatio - potilaiden valinta).
 
Lomautuksien järjestäminen ilman arjen työn kärsimistä on mahdotonta ja yleinen ajatus onkin, mitä voidaan jättää tekemättä. Ei nosteta vanhuksia niin usein istumaan? Ei suihkuteta potilaita niin usein? EI vaihdeta vaippoja liian tiheään?

Vastaus lienee, ettei juuri mitään voi jättää tekemättä. 

Vanhus tarvitsee edelleen vaippoja, lääkkeitä, kuntoutusta ja peseytymistä. Potilas tarvitsee yhä leikkauksensa, ruokansa, juomansa ja kannustusta parantumiseensa.

Tuntuu jotenkin edelleen epäuskottavalta, ettei mitään muuta vaihtoehtoa ole. Onko kaikki turhat työryhmät lakkautettu tai yhdistetty? Onko organisaatiorakennetta kevennetty ja turhaa karsittu? Onko henkilökunnan omia säästövinkkejä kuunneltu ja otettu riittävän vakavasti? ...Ja niin edelleen.

Rakennemuutoksia vaaditaan nyt jokaisessa puoluevärissä, kun palvelurakenneuudistusta pihtisynnytetään.  Jos niitä ei kyetä tekemään paikallistasolla, niin miten pitäisi uskoa että niitä kyetään tekemään valtakunnankaan politiikassa?


ps. Virkistävänä poikkeuksena tässä tarinassa on Vaasan keskussairaala, jonka johto valitsi pysyvän ja pitkäjänteisen tavan toteuttaa säästöjä. Pysyvät rakennemuutokset. Vaasassa on selvästi ymmärretty, että potilaiden vapaus valita hoitopaikkansa ja resurssien juustohöyläys eivät saa aikaan kovinkaan houkuttelevaa kokonaisuutta.

Kirjoitin Etelä-Suomen Sanomien yleisönosastolle 17.7.2014 julkisen sektorin paisumisesta. Samasta aiheesta löytyy aiempi kirjoitukseni täältä blogistani. Kannanottooni vastasi ensin psykiatri Jyrki Joensuu kirjoittamalla omakohtaisista kokemuksistaan lääkärikeskuksen toiminnan vaatiman byrokratian pyörityksestä. Se sai ansaitusti runsaasti huomiota myös sosiaalisessa mediassa. Tänään aiheeseen otti edelleen kantaa kollega Riitta Lalla.  On hienoa, että aihe herättää monenlaisia ajatuksia ja laajaa keskustelua.

Uskoni alueemme kykyyn tehdä rohkeita muutoksia horjuu edelleen. Meillä on aivan liian paljon  kyräilyä, rohkeuden puutetta ja keskinäistä kilpailua sen sijaan, että kantaisimme yhdessä aitoa huolta alueemme elinvoimasta. Valtakunnantasolla ongelma on tietysti suurempi. Erityisesti kun nykyinen palvelurakenneuudistuksen pohjaesitys ei lupaa valoisaa tulevaisuutta yksityisen sektorin toimijoille saati aidolle valinnanvapaudelle ja täten julkisen sektorin pienennykselle.

NHG teki yli vuosi sitten kattavan selvityksen alueemme sosiaali- ja terveyspalveluista ja antoi meille aikaa vuoden. Vuodessa olisi saatava aikaan ripeitä muutoksia tai kustannuskäppi repeäisi käsiin. Into alussa tuntui olevan kova, mutta ilmeisesti venähtänyt soteuudistus tai rohkeuden puute latisti tunnelman. Aiheen ympärille palkattiin projektipäällikkö ja ohjausryhmä, mutta ainakaan toistaiseksi siltä saralta ei merkittäviä avauksia ole nähty. 

Olen usein käyttänyt esimerkkinä Oivan rakennemuutosta. Siinä on lakkautettu niin johtokunta ja yksilöjaosto (yhdistetty lautakunnan työhön)  kuin sosiaali- ja terveysjohtajan sekä sosiaalijohtajan viratkin. Viidellä kunnalla on yhteinen lautakunta ja yhteiset johtajat. Tämä on minusta esimerkin arvioista, vaikka systeemi ei kustannustehokas vielä täysin olekkaan.

Yllä mainitussa NHG:n raportissa sivulla 14 todetaan seuraavaa:

....."Viimeisimmän kahden vuoden kehitys on ollut huolestuttava koko Päijät-Hämeessä (Kuva ...): kokonaiskustannukset ovat kasvaneet huomattavasti nopeammin kuin kuntien maksukyky verotulojen ja valtionosuuksien kasvulla mitattuna. Ero maksukyvyn ja kokonaiskustannusten välillä oli jo yli 36 miljoonaa euroa vuonna 2012. Mikäli vuonna 2013 pysytään talousarviossa, kapenee ero hieman. Tämän jälkeen kustannusten on ennustettu kasvavan pitkän aikavälin keskiarvon mukaisesti n. 5 % vuodessa ja vuonna 2015 ero olisi n. 47 miljoonaa euroa. Maksukyvyn arvio vuosille 2012-2015 perustuu Tilastokeskuksen tekemälle valtakunnan tason ennusteelle....."

Meillä on siis edelleen pienellä alueella aivan liian monta päällekkäistä himmeliä ja organisaatiota niin sotessa kuin muuallakin julkisella sektorilla. Lisäksi meitä rasittaa ainakin 230 miljoonan euron investointipommi. Paitsi, että väkeä on erinäisissä organisaatioportaissa, on sitä muuallakin.  Meitä päättäjiä on alueellamme enemmän kuin kansanedustajia eduskunnassa.  Ja yleensä juuri kansanedustajien määrää kritisoidaan. Hassua, eikö?

Aamulehti teki viime keväänä selvityksen Tampereen alueen julkisen sektorin koneistosta. Kuvaus selvityksestä näkyy alla (kuva lainattu Harri Jaskarin sivuilta). Portaita eri organisaatiotasoilla on ainakin 6, jossain tapauksissa jopa enemmän. Meillä päästään samaan porrasmäärään Päijät-Hämeessä hyvin helposti.  Olisikin mielenkiintoista nähdä vastaava selvitys myös meidän paikallismediassamme.

 Eräs edesmennyt valtuustokollega oli ehdottanut tietyn viiteryhmän lähettämistä autiolle saarelle viikoksi. Ne kenen puhelin ei soi viikon aikana irtisanottaisiin. Tapa sekin, mutta kuvattu tilanne tuskin toteutuu. Me olemme tehneet järjestelmämme sellaiseksi, että se on riippuvainen himmelistään ja luurit soivat kaikilla tasoilla. Koska eihän niistä voi karsia, eihän?

Eilen vietettin Eurooppa- päivää ja tänään on monilla paikkakunnilla pyörinyt eri puolueiden eurovaalikiertueita. Pääsin tänään osalliseksi eurovaalihuumaan ollessani Vantaalla. Osin huumaan sekottui myös puoleemme puheenjohtajavaali, sillä kaikki ehdokaat olivat saapuneet paikalle puoluevaltuuston tentattavaksi.

On pakko sanoa, että Kokoomuksen joukkue on tänä keväänä harvinaisen kova. Ehdokkaat ovat paitsi erittäin päteviä myös taustaltaan laajakirjoisia. Kaikkea tätä leimaa vankkumaton yhteistyö, jossa toisten "repimisen" sijaan tehdään töitä rinnakkain.  Nämä ovat vahvan puolueen ja hyvien ehdokkaiden tuntomerkkejä.

Eurovaalien kynnyksellä monet pohtivat varmasti sitä, mitä eurooppa minulle merkitsee? Miksi on tärkeää, että meillä on EU:ssa ammattitaitoiset, koulutetut ja verkostoitumiskykyiset mepit?  Nämä ovat henkilökohtaisia kysymyksiä, mutta voin kertoa hieman omista ajatuksistani.

Minulle EU-jäsenyyden merkitys korostuu erityisesti rauhan, maamme kilpailukyvyn sekä hyvinvointimme kautta. Rauhan merkitys on noussut monen mieleen Ukrainan tilanteen vuoksi, eikä syyttä.  EU on tehnyt tähän mennessä menestyksellistä työtä, joka on huomioitu myös Nobelin rauhan palkinnolla, mutta tätä samaa työtä on yhä jatkettava. Rauhan tae on samalla lupa uskoa turvalliseen tulevaisuuteen. Nämä ovat erityisesti mielessäni näin äitienpäivän kynnyksellä, jolloin ajatukset kääntyvät väkisin omiin lapsiini ja heidän tulevaisuuteensa. Rauhan ylläpidon tukeminen on mielestäni yhä yksi sen ydintehtävistä.

Maamme kilpailukyky on hyvin paljon liitoksissa EU- tason päätöksiin. Presidentti Paasikivi totesi aikoinaan: "....katso poika karttaa".  Tätä lausahdusta soveltaen voidaan todeta kaikessa yksinkertaisuudessaan, että Suomi on saari ja tämä fakta vaikuttaa vientiimme hyvin merkittävällä  tavalla.  Maamme asema viennin globaaleilla markkkinoilla tulee muuttumaan antarktiksen sekä Koilisen väylän myötä, mutta maantieteellistä sijaintia emme silti kykene muuttamaan.

Maamme työllisyys ja merkittävä osa verotuloista on täysin riippuvainen viennistä. Teemme jo tällä hetkellä tuoteemme kalliimmalla kuin myymme niitä ulos ja työ karkaa Suomesta kokoajan yhä kauemmaksi. Maantieteellinen sijaintimme lisäksi aiheuttaa sen, että tuotteiden vimeinen ulkomaille tulee yhä kalliimmaksi. Tähän lääkkeenä tarvitsemme yhä enemmän vapaakauppaa mutta myös tehokkaita EU:n sisämarkkinoita sekä toisaalta järkevää EU- lainsäädäntöä. Tästä viimeksi mainitusta nostettakoot esille rikkidirektiivi, jollaista toista ei maamme enää kestä. 

Kilpailykyvyn yksi suuri osa viennin lisäksi on fiksu energiapolitiikka.  Puhdas teknologia sekä digitaalimarkkinat ovat meille suomalaisille tärkeitä väyliä pysyä mukana kehityksen sekä kilpailukyvyn kärjessä. Euroopan tulisi olla tulevaisuudessa yhä enemmän omavaraisempi energiantuotannossa, jotta sen hinta pysyy kansalaisille järkevänä. Energiaomavaraisuus tuo mukanaan  turvaa sen saatavuudelle kuin järkevälle hinnoittelullekin. Tässä myös Suomella on monia mahdollisuuksia vaihtoehtoisten energiamuotojen kautta (esimerkiksi tuulivoima, vesi ja turve). Panostus energiapoliitiikkaan voi olla merkittävää myös oman kestävyysvajeemme korjaamiseksi. Arvioiden mukaan nimittäin energiantuontiimme käytettiin viime vuonna peräti 8,5 miljardia euroa.

Kolmantena kohtana mainitsin hyvinvoinnin. Hyvinvointi koostuu paitsi yllämainituista asioista myös kokonaisuudesta Euroopan kansalaisena. Hyvinvointi pohjautuu siille, että meillä on korkeaa työllisyyttä, turvaa sekä kestävää talouskasvua. Hyvinvointi koostuu siitä, että meillä on Suomessa sekä Euroopassa hyvä elää toiveikasta ja tulevaisuuteen uskovaa elämää. Moni kokee EU- vaalit hyvin etäiseksi sen vuoksi, ettei ymmärrä mitä kaikkea EU:ssa päätetään.  Perusmepillä on enemmän valtaa kuin maamme ministerillä. Siksi on tärkeää, että tätä valtaa käyttävät ihmiset, jotka paitsi ymmärtävät kokonaisuuksia myös omaavat tulevaisuuden visioita maamme edusta ja sen valvonnasta. Vastaus kiperiin tulevaisuuden kysymyksiin ei löydy menneisyydestä, vaan tulevaisuudesta. Tähän samaan lauseen viittasi Pääministeri Katainen tänään Vantaalla. Hyvinvoinnin edellytys on se, että kansalaiset ottavat omaa vastuuta terveydestään ja hyvinvoinnistaan ja meidän politikkojen on arvotettava tätä oikeutta.  Kokoomus uskoo yksilövapauteen mutta toisaalta myös vastuuseen. Lisääntyvä kontrolli, byrogratia sekä yksilövapauden rajoittaminen tulppaavat tulevaisuuden rakentamisen eivätkä näin ole järkeviä rakennuspalikoita tulevaisuuden taloon.

Hyvinvointi Euroopassa suomalaisena on ennen kaikkea tulosta yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta. Siitä, että äänemme kuuluu ja ääntä käytetään. Meidän on oltavia ketteriä ja hyödynnettävä niitä uusia mahdollisuuksia, joita oven raossa on näkyvillä. Peruuttamalla ei pääse eteenpäin. Näin on Kokoomus linjannut jo edellisissa eduskuntavaaleissa. Kyky ja mahdollisuus luottaa kumppaneihin, uusiutua sekä reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin takaavat meille sen hyvinvoinnin, jonka haluamme säilyttää.  Kokoomus toteaakin, että sivistynyt yhteiskunta huolehtii heikoimmasta heitä kuitenkaan holhoamatta. Sama pätee myös EU- tason päätöksentekoon. Hyvinvoiva Suomi onkin täten vetovoimainen ja vahva.

Kuka on sellainen ehdokas, joka kykenee ajamaan näitä ja monia muita tärkeitä asioista euroopan parlamentissa? Sen jokainen päättää itse, mutta kehoitan lämpimästi tutustumaan Kokoomuksen ehdokkaisiin.  Monet heistä vierailevat seudulla  vielä lähiaikoina - omaa suosikkiani en silti paljasta :) Ihan pienestä päätöksestä kuitenkaan ei ole kyse. Pääministeri Katainen muistutti puheessaan 10.5, ettei Eurooppaan tarvita stand-up koomikkoja. Lisäksi kehoitan tutustumaan myös siihen meppiryhmään, johon kyseinen ehdokas ilmoittaa kuuluvansa ja siihen mitä asioita kyseinen meppiryhmä ajaa EU:ssa. Kokoomus kuuluu EEP:n meppiryhmään. EEP on ylivoimaisesti suurin ja vaikutusvaltaisin meppiryhmä, johon kuulumisella on suuri vaikutus myös käytännön päätöksenteossa.

Lopuksi toivotan kaikille äideille, mummeille ja isomummeille ihanaa äitienpäivää. Oma äitini ja anoppini ovat jo edesmenneitä, mutta luulen saavani eutoikeutetusti nauttia mukavasta huomisaamusta pienten poikien kera.