Koronaviruksen eteneminen on saavuttamassa seuraavien viikkojen aikana huippuaan. Vakavaksi huolen aiheeksi on jo nyt noussut ammattilaisten suojavarusteiden uhkaava loppuminen. Priorisointi on arkipäivää monessa työpisteessä. Toinen laaja huolen aihe on varusteiden valmistamisen keskittyminen pitkälti Kiinaan. Kokonaisuuteen liittyy monia vastenmielisiä nyansseja. Markkinoilla on tarjolla runsaasti sekundaa, logistiikkaketjut pettävät ja liikkeellä on epävarmoja sekä epäluotettavia tavarantoimittajia. Samalla Kiina on kiristänyt rajusti vaatimuksiaan tuotteiden maastaviennille. Kun kriteerit täyttäviä vientiyrityksiä oli aiemmin yli 120 kappaletta, on kyseinen määrä nyt reilut 20.

Kilpailu suojavarusteista on globaaleilla markkinoilla kovaa. Maamme sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelee yli 300 000 henkilöä, jotka kuluttaisivat erään arvion mukaan pelkkiä maskeja yli miljoona kappaletta päivässä. 4-6 kuukauden ajalle tarvitaan maskeja ainakin 120-180 miljoonaa kappaletta. Tämän päälle tulevat esimerkiksi visiirilasit, suojatakit ja käsineet. Virallista arvioita tarpeesta ei liene tehdyn. Yksin Ranska on tilannut Kiinalta kaksi miljardia kirurgista maskia.

On selkeää, että tarvitsemme Suomeen asiasta kansallisen ratkaisun. Asia ei ratkea yksittäisten sairaanhoitopiirien kautta ja siihen pitää saada pikaisesti selkeä valtion kanta. Tämä jos mikä on keskeinen osa myös tulevaisuuden huoltovarmuutta. On yllättävää, etteivät henkilösuojaimet virallisesti kuulu niihin varusteisiin, joita varmuusvarastossa tulisi varastoida. Tämä muuttunee nykyisen pandemian myötä.

Henkilökunnan suojaustarvikkeista tulee olemaan krooninen pula pitkään, joten Suomi tarvitsee ehdottomasti tuotannon omavaraisuuden. Helppoa se ei ole, sillä esimerkiksi laatuvaatimukset täyttävästä kankaasta on globaalia pulaa. Toivo onkin innovaatioissa, joita on jo käsidesin tuotannossa nähty. Muista maista mainittakoon, että Taiwan on jo organisoinut maskien omatuotannon erittäin nopealla aikataululla ja tarjoaa niitä noudettavaksi myös tavallisille kansalaisille.
​
Puutteellinen suojavarustus vaarantaa kriittisesti terveydenhuollon henkilökunnan työkyvyn ja on vastoin työturvallisuuslakeja. Norjassa on jo uutisoitu yli 200 tehohoitajan sairastuneen Koronaan viallisten suojavarusteiden vuoksi. Tähän Suomella ei ole varaa. On turhaa puhua hengityskoneiden lukumäärästä, jos meillä ei ole henkilökuntaa niitä käyttämään.

 
Maamme hallitus kertoi eilen tiistaina poikkeuksellisista kansallisista toimista Korona-virusepidemian ehkäisemiseksi. Ne olivat odotettuja mutta samalla äärimäisen kovia päätöksiä. Toivottavasti näillä poikkeuksellisilla keinoilla saamme riskiryhmät suojeltua tehokkaasti.

Vaikka tilanne ja linjaukset ovat ymmärrettäviä, herää samalla minulle myös huoli. Siinä missä viruksen tilannekuva muuttui, monet muut asiat ja tarpeet ovat yhä olemassa. Keskiviikkona siirtyy viimeistään arviolta 700.000 lasta ja nuorta etäopetukseen koteihin. Tilanne vaatii kaikilta osapuolilta uuden oppimista ja ehkä epämukavuudenkin sietokykyä. Käytännössä tilanne tarkoittaa myös, että valtava määrä lapsia ja nuoria jää ulkopuolelle tutuista yhteisöistä, sosiaalisesta tuesta ja ilmaisesta kouluruuasta. Nämä eivät todellakaan ole kaikille itsestään selvyyksiä ja huomaan omien juurieni muistuttavan olemassa olostaan tämän asian todetessani.

​On totta, että suuri osa saa huomenna tarvitsemansa tuen kotoa: etäopiskeluun mahdollistavat laitteet, kotiruuan ja tarpeellisen opastuksen sekä neuvonnan. Huoltajilla on velvollisuus huolehtia siitä, että lapsi suorittaa oppivelvollisuutta. Yhteiskunnan kriittisissä toiminnoissa työtä tekevien lapsilla on edelleen oikeus yhteiskunnan tarjoamaan opetukseen samoin kuin erityisen tuen lapsilla. Mutta onko meidän lapsilla ja nuorilla myös sosiaalisiin tarpeisiin liittyvä oikeus olla osa päiväkoti- ja kouluyhteisöä?

Jotta minua ei ymmärretä väärin, totean: en kritisoi linjauksia - olen ainoastaan huolissani. Enkä ainoastaan lapsista ja nuorista vaan myös yksinäisistä isistä, äideistä, sinkuista ja ikäihmisistä - sillä me kaikki olemme tavalla tai toisella riippuvaisia sosiaalisuudesta, joka nyt monien ryhmätoimintojen tauolle jäämisessä haastetaan.

Muuttuvassa ympäristössä hyvä mielen terveys ja sosiaalinen tuki on yksilöille yhä tärkeämpi voimavara. Ne tukevat tasapainoista elämää ja luovat edellytyksiä toimia erilaisten yhteisöjen osana. Uusi tilanne haastaa myös jo ennestään murroksessa olevaa palveluverkostoamme.  Maakunnassamme on kuitenkin jo ollut käynnissä monia puhelimitse ja verkossa toimivia palveluita, kuten asiantuntijoiden chat- palvelu "Onks tää normaalia?".  Toivottavasti matalan kynnyksen resurssit toimintaan turvataan myös poikkeuksellisessa tilanteessa ja vielä lisää uusia keksitään.

Yhdistysten, järjestöjen ja kolmannen sektorin apu on juuri nyt monella tavalla korvaamatonta. Toivottavasti he saavat käyttöönsä vielä jakamattomia, esimerkiksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen STM:n alaisia varoja aikaistetusti. Kriteereistä on varmasti helpohkoa päästä yksimielisyyteen.  Niin ikään yritysten toiminta on koko valtiontalouden selkäranka. Heidän tukemiseen eri lainsäädännön muutoksin on jo olemassa useita esimerkkejä muista maista.

Vaikka haasteita on, on meillä mahdollisuus samalla toteuttaa monien kaipaamaa yhteisöllisyyttä ja päätöksenteon ketteryyttä ja luovuutta.  We can do this. 

Kuva: Aleksey Kupririkov