Sosiaalisen tuen tarve ei loppunut tiistaina

 
Maamme hallitus kertoi eilen tiistaina poikkeuksellisista kansallisista toimista Korona-virusepidemian ehkäisemiseksi. Ne olivat odotettuja mutta samalla äärimäisen kovia päätöksiä. Toivottavasti näillä poikkeuksellisilla keinoilla saamme riskiryhmät suojeltua tehokkaasti.

Vaikka tilanne ja linjaukset ovat ymmärrettäviä, herää samalla minulle myös huoli. Siinä missä viruksen tilannekuva muuttui, monet muut asiat ja tarpeet ovat yhä olemassa. Keskiviikkona siirtyy viimeistään arviolta 700.000 lasta ja nuorta etäopetukseen koteihin. Tilanne vaatii kaikilta osapuolilta uuden oppimista ja ehkä epämukavuudenkin sietokykyä. Käytännössä tilanne tarkoittaa myös, että valtava määrä lapsia ja nuoria jää ulkopuolelle tutuista yhteisöistä, sosiaalisesta tuesta ja ilmaisesta kouluruuasta. Nämä eivät todellakaan ole kaikille itsestään selvyyksiä ja huomaan omien juurieni muistuttavan olemassa olostaan tämän asian todetessani.

​On totta, että suuri osa saa huomenna tarvitsemansa tuen kotoa: etäopiskeluun mahdollistavat laitteet, kotiruuan ja tarpeellisen opastuksen sekä neuvonnan. Huoltajilla on velvollisuus huolehtia siitä, että lapsi suorittaa oppivelvollisuutta. Yhteiskunnan kriittisissä toiminnoissa työtä tekevien lapsilla on edelleen oikeus yhteiskunnan tarjoamaan opetukseen samoin kuin erityisen tuen lapsilla. Mutta onko meidän lapsilla ja nuorilla myös sosiaalisiin tarpeisiin liittyvä oikeus olla osa päiväkoti- ja kouluyhteisöä?

Jotta minua ei ymmärretä väärin, totean: en kritisoi linjauksia - olen ainoastaan huolissani. Enkä ainoastaan lapsista ja nuorista vaan myös yksinäisistä isistä, äideistä, sinkuista ja ikäihmisistä - sillä me kaikki olemme tavalla tai toisella riippuvaisia sosiaalisuudesta, joka nyt monien ryhmätoimintojen tauolle jäämisessä haastetaan.

Muuttuvassa ympäristössä hyvä mielen terveys ja sosiaalinen tuki on yksilöille yhä tärkeämpi voimavara. Ne tukevat tasapainoista elämää ja luovat edellytyksiä toimia erilaisten yhteisöjen osana. Uusi tilanne haastaa myös jo ennestään murroksessa olevaa palveluverkostoamme.  Maakunnassamme on kuitenkin jo ollut käynnissä monia puhelimitse ja verkossa toimivia palveluita, kuten asiantuntijoiden chat- palvelu "Onks tää normaalia?".  Toivottavasti matalan kynnyksen resurssit toimintaan turvataan myös poikkeuksellisessa tilanteessa ja vielä lisää uusia keksitään.

Yhdistysten, järjestöjen ja kolmannen sektorin apu on juuri nyt monella tavalla korvaamatonta. Toivottavasti he saavat käyttöönsä vielä jakamattomia, esimerkiksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen STM:n alaisia varoja aikaistetusti. Kriteereistä on varmasti helpohkoa päästä yksimielisyyteen.  Niin ikään yritysten toiminta on koko valtiontalouden selkäranka. Heidän tukemiseen eri lainsäädännön muutoksin on jo olemassa useita esimerkkejä muista maista.

Vaikka haasteita on, on meillä mahdollisuus samalla toteuttaa monien kaipaamaa yhteisöllisyyttä ja päätöksenteon ketteryyttä ja luovuutta.  We can do this. 

Kuva: Aleksey Kupririkov