Huoli oppilashuollon pirstaloitumisesta

Kolme Kokoomuksen kansanedustajaa otti muutama päivä sitten kantaa, ettei koulukuraattoreja ja -psykologeja tule sote-uudistuksen yhteydessä siirtää maakuntahallintoon. Kannanotto on tärkeä. Samaa asiaa on pohdittu myös hyvinvointikuntayhtymän valmistelussa ja tietojeni mukaan ainakin Lahti on jättämässä heidät edelleen peruskuntaan.

Hallituksen lakiesityksen päälinja on, että kouluterveydenhuolto, psykologit ja kuraattorit siirtyisivät maakuntiin, mutta muu eli yhteisöllinen oppilashuolto jäisi kunnille ja koulutuksen järjestäjille. Tämä vaarantaisi monien mielestä, itseni mukaan lukien, oppilashuollon tärkeän suoran linkin sivistystoimeen.

Hallituksen linjauksissa oppilas- ja opiskelijahuolto on jätetty valinnanvapauden ulkopuolelle. Siitä huilimatta mahdollisen maakuntiin siirron myötä oppilashuollosta tulisi maakuntien ja kuntien välistä toimintaa, joka sovittaisi palvelusopimusten kautta. Tästä seuraisi hinnoittelu, joka taas tarkoittaa eri toimijoiden välisten intressien taistelua. Ei kuulosta hyvältä.

Hollolan kohdalla koen tilanteen olevan suhteellisen yksinkertainen. Reilun 20.000 asukkaan kunnassa oppilashuollon palveluiden turvaaminen onnistuu myös kunnan omana toimintana ja tällöin esimiestehtäviä hoitaisi luontevasti rehtori.

Toisin voi olla pienissä kunnissa ( toki oppilashuollon palveluiden ollessa vain osa uhatuiksi tulevista resursseista). Pienissä kunnissa tilanne on kinkkinen muun soten ja suurimman osan rahoista irtautuessa kunnan toiminnasta ja niiden kohdalla tullaan varmasti tarvitsemaan jatkossa monenlaista kuntayhteistyötä naapureiden kanssa. Oppilashuolto voisi olla yksi yhteistyön kentistä.

Hollolan viimeaikaisissa koululinjauskeskusteluissa ovat nouseet vahvasti esille erityisen tuen tarpeen oppilaat, joiden osuus kaikista oppilaista on viidennes. On tärkeää, että heihin satsataan. Toki oppilashuollon palveluita tarvitsevat myös muutkin. Perheiden ja lasten tilanteet ovat tänä päivänä hyvin yksilöllisiä ja tasapaino saattaa heilahtaa esimerkiksi äkillisen sairauden tai työttömyyden vuoksi.

On huolehdittava, että koulujen arjessa oppilashuolto toimii riittävän matalalla kynnyksellä ja helposti saatavilla. Onnistuuko tämä, jos palvelu viedään maakuntaan, irti peruskunnan toiminnasta? Entä voidaanko oppilashuolto erottaa kuntiin jäävästä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen välittömästä yhteistyöstä? Entä vaarantaako oppilashuollon siirto maakuntiin linkin nuoriso- ja liikuntatoimen yhteistyöhön?

Kokoomuksen kansanedustajien mielestä oppilashuollon vastuun siirtäminen maakuntatasolle voisi tehdä työstä enemmän potilastyötä ja luonteeltaan enemmän korjaavaa kuin ehkäisevää. Vuonna 2014 voimaan tullut oppilas- ja opiskelijahuoltolaki säädetiin nimenomaan oppilaiden hyvinvoinnin ja terveydenedistäminen koko koulun yhteiseksi asiaksi.

Lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttila totesi hiljan, että koulukuraattoreiden ja -psykologien työtehtäviin kuuluu tänä päivänä hyvin paljon oppimiseen, vuorovaikutussuhteisiin sekä koulun yleistä hyvinvointia edistäviä asioita. Kuitenkin tehtävät ovat muodostuneet erityyppisiksi kuin perinteinen sosiaali- ja terveyshuollon toiminta on. Näin ollen oppilashuoltoa ei voi tuoda kouluyhteisön ulkoa, vaan se rakentuu kouluyhteisön sisältä. On tärkeää, että tämä työ mahdollisestaan tiiviisti koulun arkeen aina esikoulusta lähtien. Myös useat toimijat, kuten Mannerheimin lastensuojeluliitto, ovat lausuneet, että oppilashuolto tulisi määritellä osaksi kuntien järjestämisvastuulla olevaa sivistystoimea.

Yhteiskunta on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki ja yksi hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä on ennaltaehkäisevä turvaverkosto, joka auttaa silloin kuin yksilö ei itsenäisesti selviä. Kouluikäisten lasten äitinä näen konkreettisesti arkea niin oman kuin muidenkin lasten kautta sekä kuinka hienoa työtä tällä hetkellä Hollolassa tehdään asian ympärillä.

Oppilashuollon paikka on minusta edelleen osana peruskuntaa ja sivistystoimea, vaikka rajapintatyön maakunnan soteen pitääkin olla toimiva. Jäämme odottamaan linjauksia.