|
Jatkuvat uutiset niin vanhojen kuin uusienkin rakennuksien sisäilmasto-ongelmista ovat surullista luettavaa. Huonolaatuinen sisäilma on Suomessa yksi merkittävimpiä terveysongelmien aiheuttajia ja on kansantaloudellisesti merkittävä asia. Kustannuksia aiheutuu paitsi valtavasta korjausvelasta, myös sairauspoissaoloista sekä heikentyneestä työkyvystä. Sisäilmaongelmat aiheuttavat myös lisääntynyttä syrjäytymisen vaaraa sekä inhimillistä kärsimystä. Tämän vuoksi Kokoomus haluaa lisäpanostuksia sisäilmasto-ongelmien ratkaisemiseen.
Eduskunnan jo vuonna 2012 julkaiseman mukaan Suomen kansanvarallisuudesta 6–10 prosentissa on merkittävä kosteus- ja homevaurio. Tämän rakennuskannan arvo on 13–28 miljardia euroa. Merkittäviä kosteus- ja homevaurioita arvioidaan olevan opetus- ja hoitoalan rakennuksissa 12–26 prosenttia kerrosalasta. Tämä herättää epäilyn, onko korjausrakentamiseen ja kunnossapitoon jo vuosia osoitettu liian vähän rahaa ja toisaalta tukeeko nykyinen lainsäädäntö riittävästi laadukasta rakentamista ja sen valvontaa. Sisäilmasto-ongelmat koskettavat niin koteja kuin julkisiakin rakennuksia. Ongelmien syy piilee usein rakenteissa. Sen vuoksi rakennuksen säännöllinen kunnossapito on parasta vaurioiden ja haittojen ennaltaehkäisyä. Se on myös osa hyvää kiinteistönhoitoa, joka pidentää rakennuksen elinikää. Kokoomus haluaakin kaikille julkisille rakennuksille huoltokirjan mistä ilmenee ylöskirjattuna kaikki se mitä rakennukselle on vuosittain tehty tai jätetty tekemättä. Sisäilmasto-ongelmien syy voi nimittäin olla rakennusaikaisen laiminlyönnin tai virheen lisäksi myös käytönaikaisissa esimerkiksi salaojien tai ilmastoinnin vuosihuoltojen ja tarkastusten laiminlyönneissä. Kokoomus esittää juuri julkistamassaan maankäyttö- ja asuntoraportissaan huoltokirjan lisäksi mm. sitä, että isoissa rakennushankkeissa tulee aina tehdä erikseen harkittu päätös rakentamisen sääsuojauksesta. Kokoomus haluaa myös tehtävän nyt perusteellinen selvitys niistä syistä mitkä toteutuessaan todennäköisesti aiheuttavat sisäilmasto-ongelmia. Esimerkiksi betonin kuivuminen tulee aina varmentaa ennen kuin se peitetään muovimatolla eivätkä rakennusaikataulut saa olla liian tiukkoja. Nyt on vihdoin ryhdyttävä toimeen. Yksikin huonon sisäilman takia julkisessa tilassa sairastunut on liikaa. Vuonna 2015 päättynyt Hometalkoot -ohjelma oli merkittävä askel oikeaan suuntaan ja sen jatko on kannatettavaa. Siksi hometalkoiden rinnalle tarvitaan nyt kansalliset sisäilmatalkoot. Timo Heinonen (Kok.) Kansanedustaja Valtiovarainvaliokunnan asunto- ja ympäristöjaoston puheenjohtaja Kristiina Hämäläinen (Kok.) sairaanhoitaja YAMK Hollolan kunnanvaltuutettu
0 Comments
Hämäläinen MEP Sirpa Pietikäinen piipahti Hollolan torilla eilen. Sirpan kanssa keskusteltiin muun muassa Kreikan tilanteesta sekä maailmamme luonnonvarojen fiksusta käyttämisestä. Sirpalla on valtavan hyviä ajatuksia ja pohdintoja. Yksi niistä liittyy viime kesäiseen Kokoomuksen puheenjohtajakisaan.
Viime toukokuussa Sirpa kommentoi, ettei politiikka ole ristinollaa, vaan yhteistyötaidot ratkaisevat. Näinhän asia on. Uudessa politiikassa pätevät uudet säännöt. Vanhanaikainen kabinettipolitiikka, selkäänpuukotus ja suhmurointi eivät ole niitä tapoja, jolla politiikkaa tehdään. Hyvä veli -verkostot ovat "so late season". Olen kiertänyt minuuttiaikataululla jo kolmisen viikkoa ja tavannut satoja ihmisiä. Käytyjä keskusteluja on yhtä paljon. Joukossa niin iloisia, positiivisia kuin myös negatiivisia, syyllistäviä ja provokatiivisiakin. Äänestäjien kuuluu haastaa ehdokasta. Se on oikeastaan äänestäjän velvollisuus MUTTA haastamista ei pidä tehdä niin, että mennään henkilökohtaisuuksiin. Sirpa muistutti Hollolan torilla, ettei Kokoomus suinkaan ole yksin hallituksessa viime kaudella ollut eikä syytteleminen lopulta johda yhtään mihinkään - paitsi siihen, että elämme jämähtäneessä tilanteessa kuten nyt. Tarvitsemme kipeästi ajatustavan muutoksen syyllistämisestä ratkaisujen hakemiseen. On reilua ja rehtiä myöntää, että metsään on monessa asiassa mennyt, mutta fiksua on samalla myös pohtia, mitä voisimme tehdä toisin. On reilua ja rehtiä myöntää, jos oma puolue on töpeksinyt, mutta samalla suunnata ajatukset eteenpäin. Haukkumisen ja riitelyn lopettaminen on ensimmäinen askel tässä kokonaisuudessa. Toimittaja Saska Saarikoski kirjoitti tämän päivän Hesarissa erittäin hyvä kolumnin. Saarikoski kuvailee, miten vaalitaistossa suurin energia keskittyy siihen, että ajatuksia ja ideoita ammutaan alas sen minkä ehditään. Mikä tekee vuoropuhelusta niin valtavan vaikeaa? Sama koskee äänestäjien ja ehdokkaiden kohtaamisia turuilla ja toreilla. Miksi tärkein fokus on vääntää toisen mielipide itselleen sopivaksi sen sijaan, että vaihdetaan ajatuksia suuntaan ja toiseen? Hyvänkään väittelyn tarkoitus ei ole pakottaa toista omalle puolelleen, vaan vaihtaa argumentteja puolesta tai vastaan. Saarikoski mainitsee kolumnissaan myös mustavalkoiset arvokysymykset, kuten homoliitot tai paperittomien ihmisten oikeus lääkäripalveluihin. Näitä asioita riittävästi pyörittämällä niistä muodostuu keinoja arvottaa toinen ihminen. Mikäli hän on eri mieltä, hän ei ole vain väärässä, vaan "paha ihminen". Minusta homoliittokeskustelu sai aivan liikaa jalansijaa viime keväänä. Se oli yksi valinta muiden joukossa. Kysymys on tullut eteeni vielä nytkin, vaikka eduskunta lain onkin jo hyväksynyt ja presidentti siunannut. Kysymykseen kannatanko tasa-arvoista avioliittolakia olen todennut: "KYLLÄ!". Miksikö? Kysymyksen asettelu tuntuu minusta hassulta siksi, etten ole koskaan joutunut koko aihetta edes pohtimaan. Sairaanhoitajana minulla on vahva etiikka siitä, että kaikki ovat tässä maailmassa tasa-arvoisia. Juopot, raittiit, köyhät, rikkaat, mustat, valkoiset, homot ja heterot. Kaikki heidät sairaanhoitaja kohtaa samalla tavalla. Uskonnolliset yhteisöt saavat omalta osaltaan päättää, keitä he vihkivät, mutta minun tehtäväni ei ole kieltää ihmisten tasavertaisuutta. Sama pätee politiikan tekoon. En voi ymmärtää toisten mollaamista, haukkumista, riitelyä tai kampittamista. Siksi me olemme tässä jamassa kuin me olemme. Minusta on loistavaa, että meillä on perussuomalaiset, jotka potkivat meitä kokoomuslaisia yhä parempiin suorituksiin. Minusta on loistavaa, että meillä on Vasemmisto, Keskusta, Vihreät ja RKP. Miksikö? Siksi, että kaikille löytyy varmasti omat kannattajansa ja vaalityötä tehneenä voin todeta, että parhaimmat kumppanit löytyvät toisista puolueista. En ole koskaan katsonut ihmistä hänen edustamansa puolueen kautta, älä sinäkään tee. Ennemmin kuuntele, mitä hänellä on sanottavanaan ja miksi hän niin sanoo. Jokaisella sanomisella on joku syy ja peruste. Hyvät äänestäjät, haastakaa ja kyselkää. Asettakaa kyseenalaiseksi ja tentatkaa. Hyvät ehdokaskollegat vastatkaa, perustelkaa, suositelkaa tarvittaessa toisia ehdokkaita. Mutta ei haasteta riitaa. Sillä riitelemällä tätä maata ei ole ennenkään rakennettu. Yli kymmenen vuoden ajan suurin osa uusista työpaikoista Suomessa on syntynyt pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Niiden osuus on tällä hetkellä lähes 94 prosenttia kaikista yrityksistä. Näiden yritysten pärjääminen on Suomessa turvattava.
Verovelvoitteet ovat luku sinänsä, mutta eniten PK-yritysten arkea hankaloittavat valtava sääntely ja byrokratia. Lisäksi lainsäädäntö asettaa yksityiset toimijat usein julkista toimijaa huonompaan asemaan, esimerkiksi tilavaatimusten suhteen. Mikäli aiomme turvata kotimaisten PK-yritysten toiminnan myös jatkossa, on seuraavan hallituksen purettava PK-sektoriin kohdistuvaa sääntelyä. Tokihan haluamme, että Suomessa on edelleen yrittäjyyttä ja sitä kautta ihmisillä työtä, eikö vain? Pelkoni on, että ellei sääntelyä pureta, pienet yritykset joutuvat hiljalleen lopettamaan toimintansa, tai isot, monikansalliset yritykset ostavat ne. Eduskuntaa on moitittu viime aikoina siitä, että pienet ja keskisuuret yrittäjät on unohdettu. Päätöksenteossa on keskitytty liikaa suurten yritysten tarpeisiin. Samalla on kritisoitu, että monikansalliset, suuret yritykset valtaavat Suomessa markkinoita yhä enemmän. Tämä on huomattavissa erityisesti sosiaali- ja terveysalan toimijoiden keskuudessa. Kritiikki on oikeutettua. Monikansallisten yritysten poistaminen Suomen markkinoilta ei ole mahdollista eikä aina järkevääkään, mutta kotimaisen pienyrittäjyyden tukeminen on mahdollista sääntelyä purkamalla. Tämä koskee niin työntekijän palkkaamista kuin muita yritystoiminnan arkea hankaloittavia tekijöitä. SOTE-sektorin osalta palveluiden tuottamisen mahdollisuus on annettava myös PK-yrittäjille. Pelkästään palvelusetelin käytön laajentaminen antaa jo mahdollisuuden yrittäjyyden syntymiselle ja täten työllistämisen lisäämiselle. Myös asiakkaiden aidon valinnanvapauden laajentaminen lisää kilpailua ja täten myös laatua. Siitä hyötyy ensisijaisesti asiakas ja toissijaisesti myös kuntien kustannuskehitys ja maamme elinvoima. Vaalien alla yrittäjillä on paljon ystäviä. Mitä useampi siirtää lupauksensa teoiksi, sitä enemmän maamme kilpailukyky hyötyy. Suomi elää lähivuosina muutoksissa, joista suurimpia ovat digitalisaatio ja talouden sakkaaminen. Tilanteen haltuunotto edellyttää rohkeutta ja yksituumaisuutta valtakunnallisessa päätöksenteossa. Muutos on aina mahdollisuus, mutta erityisesti silloin on maamme kilpailukyvystä ja yrittäjyyden edellytyksistä pidettävä oikeasti huolta konkreettisilla toimilla. Vaalikentillä minulta on yllättävänkin usein kyselty kantojani saattohoitoon ja eutanasiaan. Aihe ei ole helpoimpia, eikä ainakaan mediaseksikäs, mutta monelle äärettömän henkilökohtainen, tärkeä, joillekin ajankohtainenkin. Haluan siksi nostaa asian puheeksi ja valottaa omia kantojani asiaan.
Monille kuoleminen ja kuolema ovat yhä tabuja. Kuolemaa tai kuolevaa pelätään tai aihe koetaan ahdistavaksi. Usein ne tulevat tutuiksi vasta omakohtaisina kokemuksia lähipiirin tapahtumien tai työn kautta välttämättöminä osina elämän kokonaisuutta. Aihe ei ole helppo, mutta aiheellinen pohdinnan paikka, joka jokaiselle tulee vastaan elämässä - enemmin tai myöhemmin. Valtaosa meistä kuolee jossain hoitolaitoksessa vaikka monen tahtona olisi nimenomaan olla kotonaan viimeiset hetket. Tämä luo haasteita niin omaisille kuin ammattilaisillekin. Väestön ikääntyessä tämä mahdollisuus olisi suotava ja turvattava inhimillisyyden ja ihmisarvon nimissä. Kunnollinen kotisairaanhoito, omaisten tuki, nykyteknologia ja kivunhoitoon erikoistuneen lääkärin ohjaus mahdollistaisi tämän. Tässä olisi, erityisesti huoltosuhteen kuormittuessa, myös yksityisillä toimijoilla paljon annettavaa. Julkisen terveydenhuollon resurssit eivät tule jatkossakaan takaamaan laadukasta saattohoitoa kaikille. Arvokas ja kivuton kuolema on kuitenkin jokaisen perusoikeus. Olen nähnyt ja saattanut urani aikana useita ihmisiä viimeiselle matkalle. Se on joka kerta pysäyttävä hetki, oli kyseessä sitten nuori tai vanha ihminen. Kokemus tekee nöyräksi elämälle ja sen ainutkertaisuudelle. Oli sitten kyseessä läheinen tai vieras. Toisille kuolema on helpotus, toisille elämän pysäyttävä kriisi. Maamme lisääntyvä vanhusväestö tulee tarvitsemaan runsaasti saattohoitoon koulutettua henkilökuntaa. Samoin tarvitaan tiloja ja resursseja. Saattohoidon tarjoaminen laadukkaana ja ammattitaitoisena on erittäin tärkeää niin saattohoidettavalle itselleen kuin hänen läheisilleenkin, jotta he selviytyisivät omaisensa poismenosta. Kyseessä on ainutkertainen työ, jonka jäljen omaiset muistavat koko lopunikänsä. Saattohoito vaatii erityistä asiantuntemusta ja ihmiskatsomusta. Saattohoito on paitsi lääkkeellistä lievitystä, myös henkisen tuen antamista. Se on potilaan toiveiden kuuntelemista, surutyössä auttamista ja rinnalla kulkemista. Saattohoidon rinnalla on keskusteltu ihmisen oikeudesta eutanasiaan. Tämä kysymys on noussut esiin myös vaalikentillä. Eutanasian ETENE (valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta) määrittelee tarkoituksellisena, aktiivisena toimena ihmisen elämän lopettamiseksi, kun taas saattohoitona ymmärretään parantumattomasti sairaan potilaan ja hänen perheensä tukemista ja turvallisuutta. Ne ovat siis kaksi täysin eri asiaa. Eutanasiasta ei ole kyetty muodostamaan Suomessa valtakunnan tasolla mitään selvää linjanvetoa. Eutanasiakeskustelussa liikutaan vahvasti ihmisarvon, itsemääräämisoikeuden ja eettisyyden piirissä, ihmiselämän peruskysymysten äärellä. Eutanasia liittyy myös läheisesti lääkäreitä koskevan ammattivalan ja heidän oman eettisen ohjeistuksensa ympärille. Useat ihmisoikeusjulistukset painottavat, että jokaisella ihmisellä on oma ihmisarvonsa ja oikeutensa itseensä. Onko oikein kunnioittaa tätä myös elämän loppuvaiheella? Asia on paljon hankalampi, kun kyseessä on oma omainen. Irtipäästäminen, luovuttaminen ja toisen tahdon kunnioittaminen on tällöin usein paljon vaikeampaa. Erityisesti näin on silloin, kun tunteet sotkevat päätöksentekoa. Lääkärit painiskelevat tällaisten kysymysten kanssa lähes päivittäin. Milloin luovutaan turhista hoidoista tai lopetetaan elvyttäminen? Milloin on aika antaa mennä? Ja milloin taas yrittää uudelleen? Kristillisen maailmankatsomuksen mukaan Jumala päättää elämämme pituudesta. Eutanasia on siten myös uskonnollinen kysymys, samoin kuin kulttuurinenkin. ETENEN kannanotto jättää eutanasiassa jalan oven väliin raottamalla sen mahdollista osittaista hyväksymistä tulevaisuudessa. Keskustelulle on siis tulossa jatkoa. Vaikka yksimieliseen lopputulokseen ei ikinä päästäisi, on kaikenlainen keskustelu hyvästä. Se samalla nostaa keskusteluun, millaista on hyvä saattohoito. Saattohoito on hoitotyön osa-alue, johon vaikuttaminen on jo paljon helpompaa ja siitä varmasti kaikki ovat samaa mieltä. Sen tulee olla laadukasta ja ihmistä arvostavaa loppuun asti. ETENEN kannanoton mukaan hyvä saattohoito tulee turvata jokaiselle sitä tarvitsevalle. Tästä minun sairaanhoitajana on vaikea olla eriävää mieltä. On jokaisen oikeus saada laadukasta saattohoitoa silloin kun aika on. Mitä eutansiaan tulee, olen sen valmis hyväksymään. Blogi on uudistettu vanhasta blogikirjoituksestani. Se on julkaistu Kokoomusnaisten verkkosivuilla 5.4.2015 Käypä Hoito- suositukset toteavat, että liikunnan käyttöä sairauksien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa tulisi lisätä. Liikunnan aloittaminen tai lisääminen on kansanterveydellisesti yksi tärkeimmistä elämäntapamuutoksista, mikä jokaisen meistä tulisi tehdä. Liikunnan yhdistäminen muihin hoitokeinoihin ja lääkityksiin on tutkitusti tehokasta muun muassa 2-tyypin diabeteksen, tuki-ja liikuntaelintensairauksien sekä keuhkosairauksien hoidossa.
Yksin 2-tyypin diabetes aiheuttaa noin 15 prosenttia kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon menoista. Tällä hetkellä sairastuneita on noin 500.000 ja määrän on ennustettu jopa tuplaantuvan seuraavan 10-15 vuoden aikana. Kansanedustajat Leena Harkimo ja Outi Mäkelä nostivat viime vuonna keskusteluun huolensa varusmiesten kunnosta. Huoli juonsi juurensa UKK- instituutin tutkimukseen, jonka mukaan 70 prosenttia varusmiehistä joutui käymään terveysasemalla tuki- ja liikuntaelinten sairauksien takia. THL:n mukaan yli puolet aikuisista on ylipainoisia. Lasten ylipaino ja nuorten ylipainon lisääntyminen on myös koettu huolestuttavana. Elintason nousu ja elinympäristön muuttuminen ovat vaikuttaneet suuresti myös kansalaisten terveydentilaan. Istuva elämäntapa, välimatkojen taittaminen autolla ja epäterveellinen ruokavalio ovat tärkeimpiä syitä väestön huonontuneeseen yleiskuntoon. Reilut puolet työikäisistä liikkuu suositusten mukaisesti mutta lihaskunnon treenaaminen suositusten mukaisesti on erittäin vähäistä. Kolmasosa kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista liikkuu liian vähän. Liikkumattomuuden on arvioitu aiheuttavan teollisuusmaissa 1,5-3,8 prosenttia kaikista terveydenhuollon kustannuksista. Suomessa voidaan siis liikkumattomuuden aiheuttamiksi menoiksi arvioida vuositasolla ainakin 250 miljoonan euron suorat kulut (1,5 prosenttia kokonaismenoista). Kulut ovat näin ollen samalla tasolla kuin tupakoinnin vuosittain aiheuttamat kustannukset. Erityisen tehokkaiksi investoinneiksi on tutkimuksissa todettu kävelyn, pyöräilyn sekä muiden säännöllisten liikuntamuotojen harrastamisen tukeminen. Yhtenä hyvänä invesointina on mainittu esimerkiksi kevyenliikenteen väylien ylläpito. Lisäksi liikuntakasvatuksen ja terveysvalituksen on todistettu vaikuttavan myönteisesti ihmisen omaan motivaatioon kuntonsa ylläpitämiseen. Uudet terveydenhuolto- ja liikuntalait edellyttävät, että kunnissa edistetään eri-ikäisten asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia ylläpitämällä esimerkiksi hiihtolatuja, ulkoilureittejä, uimahalleja ja liikuntakenttiä. Ne ovat jokaisen saavutettavissa, mutta vaativat kuntalaisilta omaa aktivisuutta ja liikunnan kipinää. Kansanterveydellisesti suurena haasteena on, miten saamme ihmiset liikkumaan ja huolehtimaan omasta terveydestään. Meillä on käytössämme lukuisia erilaisia EU-säädöksillä varustettuja stategioita, kansallisia ja kunnallisia ohjelmia. Käypä Hoito- suositukset ohjeistavat samansuuntaisesti koko valtakunnassa. Uusia keinoja tarvitaan kuitenkin jatkuvasti. Voisiko yksi uusi tapa olla liikuntapalveluiden ulottaminen kotitalousvähennyksen piiriin? Kotitalousvähennys vähennetään ensisijaisesti ansio- ja pääomatulojen verosta. Vähennyksen piiriin voitaisi ulottaa esimerkiksi personal trainer- palvelut, yksityiset liikunta- ja ravitsemusneuvojat sekä laihdutusryhmät. Mikäli Kela-korvauksista kyettäisiin sorvaamaan järkevä ratkaisu, mieltäisin myös ostopaattien ja kiropraktikoiden palvelut vähennyksen piiriin kuuluviksi. Heidän palveluillaan kyetään tukemaan tuki- ja liikuntaelinsairauksien ennaltaehkäisemistä ja hoitoa. Näen yhtenä tärkeänä osa-alueena myös kuntoutuksen. Kotitalousvähennys saattaa vilkastuttaa omaisten halukkuutta ostaa iäkkäille kuntoutuspalveluita kotiin - tai iäkkäät voivat ostaa niitä myös itse. Kotona asuvien ikäihmisten kuntoutus on monissa kunnissa vielä lapsenkengissä, kotihoidon resurssien ollessa muutenkin aivan liian tiukalla. Kotitalousvähennyksen laajentamisella liikuntapalveluihin voidaan sekä tukea yrittäjyyttä ja työllistymistä että lisätä palvelutarjontaa, samalla vaikuttaen kansanterveydellisiin sairauksiin. Vaikutukset ovat lopulta kiinni siitä, miten kansalaiset löytäisivät uuden mahdollisuuden oman terveytensä hoitamisessa. Liikkumattomuus on neljänneksi yleisin kuolinsyy maailmassa erityisesti naisten keskuudessa. Tutkimusten mukaan jo 20 minuutin reipas kävely päivässä edistää terveyttä ja vähentää kuolleisuutta maailman laajuisesti jopa puolella miljoonalla. On siis perustelua lisätä kannusteita liikunnan harrastamiseen sekä terveyden ylläpitämiseen. |
Aiheet
All
Ajankohdat
January 2019
|
RSS Feed