Ensimmäisen valtuustovuoden jäätyä taakse, on hyvä käydä tilinpäätöstä tehdyistä ja tekemättömistä töistä. Olen huomattavasti paljon parempi löytämään tekemättömiä hommia kuin aikaansaannoksiamme mutta yritän kovasti parantaa tapojani. Erillistä listausta tapahtumista ei tarvitse silti tehdä. Niin hyvän blogin kunnanjohtajamme kirjoitti myös kesäloman alkaessa.

Levänneenä ajatus luonnollisesti kulkee huomattavasti paremmin. On aikaa lukea rästiin jääneitä kirjoja ja julkaisuja. Omakohtaisesti huomaan levon avautuvana kirjoituskanavana. Kiireessä ja stressissä ei blogia synny.

Otsikossa lukevan toteamuksen bongasin tällä viikolla yhteiskuntatieteiden tohtori Karina Jutilan kirjoituksesta. Hän käyttää puheenvuoron politiikan kohtuudesta, kohtuuttomuudesta, ehdottomuuksista ja toisaalta myös suvaitsevaisuudesta, kohtaamisesta - ja julmistelusta. Julmistelut eivät maailmasta lopu, hän toteaa ja viittaa politikkojen yhteistyökykyyn. ”Voimia säästää kyky nähdä tilanteet, joissa kuiskaus kuuluu paremmin kuin huuto”. Tämä lause puhutteli minua erityisesti.

Politiikka aiheuttaa kuohuntoja ja verenpaineen nousuja. Someraivoja. Näppispalstan pitkiä rivejä. Toisaalta se on myös innostusta ja aitoa yhteistyötö.

On jokaisen oma päätös mihin tarmonsa käyttää: asioiden sotkemiseen vai ratkaisujen etsimiseen. Päättäjien toimintatavat joko lisäävät demokratian kiinnostavuutta tai vähentävät sitä. Se on päätöksenteon maine ja julkisuuskuva. Kenties luottamuksenkin rakennuspala. Tällä hetkellä monella lienee esimerkiksi eduskuntatyöstä melko sekava kuva. Minä kuulun heihin. Eikö siellä enää osata sopia ja hakea konsensusta?

On jotenkin kornia ajatella, että edessä siintävien vaalien vuoksi miljardien eurojen uudistukset seisovat tai kaatuvat. Ei kai se niin voi olla? Eihän?

On toki asioita, kuten Jutilaki toteaa, jotka vaativat ehdottomuutta. Niistä ei voi neuvotella, ne on tehtävä. Mutta on myös asioita, joissa tarvitaan diplomatiaa. Muuten heikoimmat kärsivät.

Presidentti Ahtisaari on rauhanneuvottelijana puhunut aiheesta usein. "Ne asiat, jotka ihminen on sotkenut, saa hän myös selvitettyä". Hän jatkaa: ”Rauha on tahdon asia, sodat ja kriisit eivät ole väistämättömiä. Ne ovat seurausta ihmisten toimista. Sodat edistävät aina jonkin osapuolen etuja. Siksi niillä joilla on valtaa, on myös mahdollisuuksia lopettaa sodat.

Mielikuva politiikasta riitelykenttänä ja jatkuvana toisten mollaamisena nokkelien kielikuvien avustuksella, on väärin niitä hiljaisia puurtajia kohtaan, joita eittämättä on jokaisessa valtuustossa, maakunnassa ja eduskunnassa. Se on myös väärin niitä tahoja kohtaan, joissa on oivallettu yli puoluerajat ylittyvän yhteistyön merkitys. Hollola on yksi niistä paikoista. Joskus asioista väännetään tiukastikin mutta kun demokratia on puhunut, siirrytään elämässä eteenpäin.

Kaunoissa eläminen on menneen elämän haamuja. Kostot eivät luonnollisesti kuulu tämän päivän sivistyneeseen päätöksentekokulttuuriin.

Yhteistyö on ollut ja tulee olemaan aina vaalimisen arvioista. On tärkeää, että kaikkien mielipiteitä kuunnellaan ilman, että mutkia laitetaan liian suoriksi. Sellainen antaisi vaikeista haasteistamme väärän kuvan. Jutila totesi, ettei demokratiaa voi kehittää, jos poissuljetaan ne, jotka eivät ymmärrä. Lisäisin listaan vielä ne, joiden kanssa olet eri mieltä. Aika paljon jäisi asioita kuulematta, jos näin tapahtuisi.

Ei kenenkään mielipidettä tarvitse väkisin kääntää. On enemmän kuin ok, että jokainen ajattelee asioista omalla tavallaan. Perusteista sen sijaan on tärkeää käydä debattia. Päätösten perusteleminen on yksi päättäjän tärkeimmistä taidoista.

Olen kuullut joidenkin toteavan politiikan olevan peliä. Se luo jollain tavalla tärkeiden asioiden hoitamiselle synkän varjon. Myönnän etten itse pidä tuosta lausahduksesta. Siinä kalskahtaa sävynä jokin vanhanaikaisuus.

Parhaimmillaan politiikka on Oivaltamista. Ratkaisujen löytymistä. Kohtaamisia. Se ei ole voittoja ja tappioita vaan ihmisten arjen helpottamista. Toisinaan jaksaminen vaatii, että oikein pysähtyy pohtimaan mitä on jo hyvin, mitä on jo saatu aikaiseksi. Tähän aihioon on ainakin meillä paljon ranskalaisia viivoja tarjolla, mutta jokainen täyttäkööt ne itse. Löydätkö sinä omasi?

Näillä kommenteilla toivottelen Sinulle lämmintä heinäkuun alkua.

Suomen Yrittäjät julkaisivat taannoin Elpo (elinvoimapoliittisen) kyselyn tulokset, jotka eivät olleet Päijät-Hämeen osalta mairittelevaa luettavaa. Päijät-Häme oli Suomen mittakaavassa perän pitäjänä.

On kuitenkin väärin sanoa, että tulos olisi millään tavalla yllättänyt. Kehyskuntaverkostossa, johon maakunnastamme kuuluu Hollolan lisäksi myös Orimattila, Asikkala ja Heinola, tehdyn analyysin mukaan Lahden alue oli selkeä alisuoriutuja kaikista suuren kaupunkien kehyskunnista.

Vaikka Hollolassa kyselyyn vastanneet edustavatkin 34:ää yrittäjäjärjestömme jäsentä (yhteensä 300 jäsentä, koko kunnassa yrittäjiä yli 1000) ovat silti selkeät heikot kohdat tunnistettavia. Suurimmasta osasta kyselyssä esiin nousseesta heikkoudesta on Hollolassa käyty tiivistä yhteistä keskustelua poliittisesti ja virkamiestasolla jo reilusti yli vuoden ajan. Ei ole sattumaa, että elinvoima-asiat ovat merkittävästi esillä uudessa kunnan strategiassa, elinkeinopäällikköä haetaan tai että elinvoiman palvelualuetta on uudelleen organisoitu määrätietoisesti. Myös konserniohjausta elinkeinoasioissa on tiivistetty vuoden kuluessa.

Olemme tunnistaneet omia heikkouksiamme ja puhuneet niistä ääneen. Mutta olemme lähteneet myös korjausliikkeeseen. Tärkeintä on, ettei synkkyyteen jää makaamaan, koska se tarkoittaisi myös kohtaloon alistumista.

Huomisin tätä kirjoittaessani, että elinvoima toistuu blogeissani eniten puheenjohtajakaudellani. Elinkeinoasiat ovat paitsi uuden kunnan perustehtävää myös kuntien palveluide tulevaisuuden rahoituksen kannalta merkittäviä. Uudet työpaikat ja verotulot luovat paitsi kuntien perustoimintojen rahoitukselle tärkeää pohjaa myös luovat muuta hyvinvointia ja vetovoimaa. Samassa haasteessa ovat toki kaikki kunnat.

Olemme Hollolassa lisänneet keskustelua yrittäjäjärjestön kanssa ja olemme pyytäneet heiltä lausuntoja merkittäviin hankkeisiin jo valmisteluvaiheessa. Heitä kuultiin myös elinkeinoasioiden uudelleen järjestelyn kuntakierroksella. Em. kyselyssä kunnan ja yrittäjien väliseen yhteistyöhön oli tyytyväisiä yli puolet vastaajista. Paljon on kuitenkin vielä yhdessä tehtävää ja hiottavaa. Yhteys on kuitenkin auki molempiin suuntiin.

Kunnan tehtävä on toimia yrittäjille alustana ja pyrkiä poistamaan omalla toiminnallaan tai päätöksenteollaan kaikki ne hidasteet, joihin yrittäjä kunnassa törmää. Olemme saaneet kiitosta nopeista lupaprosesseissa mutta kirittävää on edelleen. Pian valmistuu uudenlainen Hollola Opas, joka on tehty yhteistyössä kuntamme yrittäjien kanssa. Idea siihen varastettiin Sysmästä :) Se saadaan parahiksi jakoon massatapahtuma Jukolaan.

Hollolan kokonaisarvosana em. kyselyssä siis oli 6,4 ( sama kuin koko maakunnan). Aiempina tarkasteluvuosina eli 2014 ja 2016 oli Hollola pärjännyt keskimäärin paremmin kuin maakunnassa yleisesti mutta arvosanat ovat olleet silti heikot. Huutia tällä kertaa saivat eniten kunnan Ladecin alaiset toiminnot sekä hankintaosaaminen ja yleisosaaminen. Sen sijaan maakunnan keskiarvoa paremmin oli arvioitu kuntapalvelut ja infrastruktuuri, joka oli myös ainoa Hollolan kohdalla parantunut arvio. Lisäksi tulokset heikkenivät kunnan omissa resursseissa elinkeinoasioihin.

On huomionarvioista, että em. kyselyssä maakunnan parhaimmat tulokset saivat ne kunnat, jotka eivät ole Ladecissa, vaan järjestävät elinkeinotoimintansa itse. Vaikka asiaa testaava kysymys voikin olla tulkinnallinen, olen pyytänyt, että Ladecin hallitus käy osaltaan tulokset läpi ja pohtii ratkaisuja. Mielestäni tulosta ei voi viitata kintaalla tältäkään osin. Suomen tasolla kyselyn kärjessä vuodesta toiseen keikkuva Muurame järjestää niin ikään elinkeinopalvelut yksin. Tämä huomio asettaa myös toisenlaisen totuuden eteen.

Kirjoitin maakuntalehteen keväällä huomioitani elinkeinoselvityksen oleellisesta näkökulmasta: elinkeinoasioiden hoitaminen on kaksinapaista: on asioita, joita on perusteltua ja järkevää tehdä yhdessä seudullisesti mutta on myös asioita, joiden tulee olla selkeästi kunnan omissa näpeissä. Nämä kaksi eivät poissulje toisinaan vaan päinvastoin tukevat.

Olisi absurdia ajatella, että esimerkiksi Ladec hoitaisi kunnan kaikkea elinkeinotoimintaa. Kunnan oman elinkeinotoiminnan prosessit ovat erittäin kiinteässä kanssakäymisessä paitsi teknisen/elinvoimapuolen perustyössä ja prosesseissa kuin myös päätöksenteossa ettei niitä voi irrottaa kokonaisuuden vahingoittumatta pois. En nöe tälle mitään syytä.

Maakuntalehdessä kirjoituksestani eräs totesi, että toteamukseni kaksinapaisuudesta oli kermankuorintaa. En näe lainkaan asiaa noin eivätkä myöskään useat muut kuntien edustajat. Keskustelin kuntajohtajien tapaamisessa esimerkiksi pohjoisen kuntien edustajien kanssa, joille on päivänselvää jokaisen kunnan oma profiloituminen ja panostus omaan toimintaan mutta myös yhteinen koko alueen markkinointi - erilaisuus ja mahdollisuudet edellä.

On ehdottoman järkevää, seudullisesti hoidettavia asioita ovat esimerkiksi uusi yrityskeskus -palvelut, Invest-In -toiminta sekä maakunnan laajuisten strategisten kärkien edistäminen. Etenkin kun kärjet on valittu yhdessä kuntien kanssa ja tukevat näin kuntien tärkeitä strategisia elinkeinokohteita.

Sen sijaan kunnan omissa näpeissä on ehdottomasti oltava luvat, kaavoitus, yrittäjien alustana luominen, nopea kevyentason neuvonta, kuntamarkkinointi sekä esimerkiksi yritystontti- ja kiinteistömyynti. Tätä tosin voidaan tehdä rinnalla myös seudullisesti, jos palvelu on riittävän ripeää.

Tärkeää on myös Salpaus/Lamk/Lut integraatio, jonne voidaan siirtää myös hankevastuuta niin, että yritykset ja kunnat pääsevät tiiviisti kiinni koulutuksen järjestäjiin ja koko työllisyyspolku on edustettuna.

Olen kevään mittaan ja oikeastaan jo viime kesästä lähtien kuullut toistettavan, etteivät yrittäjät tunne rajoja. Olen täysin samaa mieltä ja juuri sen vuoksi on tärkeää, että he saavat jokaisesta maakunnan kunnasta riittävän nopeasti palvelua. Tässä on isoja alueellisia eroja. Olen kuullut, että esimerkiksi Mäntsälässä toiminta-aika yrittäjän yhteydenotosta kuntaan yritystonttikyselyssä on kaksi päivää.

Olen kuullut myös kritiikkiä siitä, miksi Ladecin asukaskohtaista kuntarahaa piti tiputtaa vaikka Elpo -tulokset olivat kehnot. Tähän liittyy juuri yllä oleva logiikka, joka taas nivoutuu kuntatalouden realismiin. On myös huomioitavaa, että Ladecista pois siirretty raha ei ole yrittäjiltä pois, vaan se siirtyy kunnan elinkeinotoiminnan vahvistamiseen ja edelleen yrittäjille. Näin käynee myös Lahdessa - Ladecista vapautuva raha siirtynee heidän oman elinkeinotyön vahvistamiseen.

Talousnäkökulma lienee myös yksi syy miksi osa kunnista ei lähtenyt mukaan seudulliseen yhteistyöhön. He kokevat saavansa sijoittamallaan rahalla parempaa vastinetta omassa kunnassaan. Toisaalta monet idän kunnista ovat suuntautuneita myös Keski-Suomeen, joka sekin koituu onnistuessaan maakunnan hyväksi. Kuntien erilaiset ratkaisut on hyväksyttävä.

Raha ei automaattisesti tarkoita parempia tuloksia tai palveluita. Aikanaan muun muassa Hollolan perustason sote-palveluita järjestänyt Oiva liikelaitos säästi käytännössä jatkuvasti - silti tuloksena oli (pakon kautta?) monia innovatiivisia toimintatapoja, joita edelleen hyödynnetään hyvinvointikuntayhtymässä. Oiva muuten oli edelleen merkityksellinen siksi, että suoritehinnoittelu jokaisen toimenpiteen kohdalla oli tehty. Temppu, johon tälläkään hetkellä eivät monet sote-organisaatiot kykene.

Kaikkinensa keskustelu elinkeinoasioiden ympärillä on ollut ajankohtaista ja tarpeellista. Tämä oli alkuperäinen ajatus, kun Hollola irtisanoi Regionin sopimuksen viime kesänä. Halusimme ravistella maakuntaa heräämään tulevassa olevaan maakuntauudistukseen, joka muuttaa oleellisesti kuntien roolia ja perustehtäviä - teemmekö asioita nyt maakunnassa riittävän tehokkaasti ja nykyaikaisesti? Mikä on kunnan tehtävä kokonaisuudessa ja mikä seudullisen yhteistyön? Vaikka muutos on kipeä olen katsonut, että jokaista asiaa on kyettävä kriittisesti tarkistelemaan, joka verovaroin tuotetaan. Sanonta ”jos kukaan ei suutu, mikään ei muutu" pitänee edelleen paikkaansa.

Väitän, että molemmissa (lähes) seudullisessa yhtiössä ollaan nyt pääsemässä terävämpään tulevaisuuteen. Ehkä nämä näkyy seuraavassa Elpossa - tai vielä tärkeämmässä mittaristossa: uusissa alueen työpaikoissa ja yrityksissä. Edistymistä seurataan jatkossa omistajien taholta tiiviimmin - tätä tervehdin ilolla.

Elinkeinoasioiden hoitaminen on ehdottomasti yhteistyötä. Tärkeintä on saada aikaiseksi keskinäinen luottamus maakunnassa sekä sallia kuntien vapaat kädet itsensä markkinoinnissa ja toiminnan tuunaamisessa. Parhaassa tapauksessa maakunnassa on kymmenen erilaista kuntaa täynnä mahdollisuuksia. Kutsun tähän yhteistyöhön erityisesti yrittäjäjärjestön, koska he ovat oleellinen promoottori kuntien toiminnassa. Tästä on hyviä esimerkkejä niin Asikkalassa kuin Sysmässäkin.

Oleellista on myös se tapa, jolla puhumme kunnastamme ja alueestamme? Kehummeko niitä, luommeko positiivista kuvaa tosiasiat tunnistaen? Joskus on myös hyvä listata ne hyvät asiat ja onnistumiset, jotka usein arjessa meinaavat väkisin unohtua.

Hollolassa ollaan avoimia uusille ideoille ja ajatuksille. Haluamme olla strategian mukaisesti tulevaisuudessa paras kumppani yrityksille. Se ei tapahdu pään laittamisella pensaaseen ja väitän, ettemme niin halua tehdäkään.

Maamme historian suurin uudistus on loppusuoralla. Maakuntiin siirtyy yhteensä noin 214 000 työntekijää, joista yli 90 prosenttia työskentelee sosiaali- ja terveydenhuollossa. Lisäksi maakunnissa työskentelee jatkossa esimerkiksi palo- ja pelastushenkilöstöä, maatalouslomituksen ja maaseutuhallinnon sekä ympäristöterveydenhuollon henkilöstöä.

Maakunta- ja soteuudistus koskettaa erityisesti naisvaltaisia aloja, joita on riepoteltu viime vuosina monissa muutoksissa. Paineet ovat lisänneet valtakunnallisesti työntekijöiden välistä kilpailua, stressiä, uupumista, kiusaamista, epävarmuutta ja epätietoisuutta. Yksi tärkeimpiä asioita uudistuksessa onkin työelämän laadun nostaminen valmistelun keskiöön.

Myös Päijät-Hämeessä hahmotellaan parhaillaan uutta maakuntaa, joka on paitsi tuhansien ihmisten työllistäjä myös maakunnan kuntalaisten näkökulmasta hyvin merkityksellinen palvelujen tilaaja-tuottajaorganisaatio. Maakunnan palvelutuotannon tulevaisuutta leimaa myös voimakas eläköityminen. Vuoteen 2020 mennessä yksin sosiaali- ja terveydenhuollosta jää eläkkeelle yli 100.000 ammattilaista. Haaste on suuri niin uusien kuin vanhojenkin osaajien sitouttamisessa ja työhyvinvoinnin edistämisessä. Maakunta kilpailee osaavasta työvoimasta etenkin metropolialueen kanssa mutta työmarkkinat ovat nykyään myös voimakkaasti globalisoituneet.  

Tutkimusten mukaan henkilöstöä sitouttavat mahdollisuus vaikuttaa ja tulla kuulluksi, työyhteisöjen toimivuus ja hyvä ilmapiiri, avoimuus, sopiva haasteellisuus, työelämän joustot sekä laadukas johtaminen. Näihin tulee kiinnittää huomiota.

On todettu, että laatuun panostavissa työpaikoissa on luottamukseen pohjautuva maine ja brändi. Juuri luottamus nousi keskeiseksi kehitettäväksi asiaksi uuden Päijät-Hämeen valmistelussa. Mitkä ovat ne konkreettiset keinot ja toimintatavat, joilla se lisääntyy? Tiedän, että meillä kaikilla on ideoita.

Muutos toteutuu arjessa. Henkilöstö ja sen hyvinvointi ovat ratkaisevassa asemassa onnistutaanko maakunnassa vai ei. Parhaimmillaan pystymme tarjoamaan yhä monipuolisempaa, luovempaa ja merkityksellisempää työtä, joka vastaa nykypäivän työelämän haasteeseen. Uutta työtä johdetaan kulttuuri ja ihmiset edellä. Lopputuotteena tästä syntyy laadukkaita palveluja.

Muutoksen julkisjohtaminen on parhaimmillaan kunnianhimoista ja raivaa tietä eteenpäin kohti itseohjautuvia työyksiköitä ja ammattilaisia. Maakunnallinen elinkeinoasioiden uudelleen organisointi on toivottu ja hyvä alku yhteiseen keskusteluun virittelyyn. On aika lyödä pöytään parhaat ratkaisut.
 

Tein tänään aamulla päätöksen kutsua kokoon ylimääräisen kunnanhallituksen kokouksen ensi viikolle. Teko on poikkeuksellinen mutta perusteltu ja liittyy jo pitkään valmisteilla olleiden Hämeenkosken sote-kiinteistöjen myyntiprosessin pysäyttämiseen ja kuntalaiskuulemisen järjestämiseen. Taustalla on viime päivinä lisääntynyt Hämeenkosken pitäjän asukkaiden huoli palveluista sekä epätietoisuus siitä, mitä tulevaisuus on tuomassa tullessaan.

Hämeenkosken sote-kiinteistöpakettia on valmisteltu jo keväästä 2017 avoimella prosessilla. Kunnanhallituksen valmistelutyö valtuustolle  on pohjautunut kahden valtuustoseminaarin linjauksiin kiinteistöjen tulevaisuudesta. Asiasta on käyty keskustelua medioissa useaan otteeseen ja aihetta käsiteltiin myös syksyllä järjestetyssä kuntalaistilaisuudessa pääkirjastolla.

Toisaalta asiassa on käyty hyvää ja  tiivistä keskustelua hyvinvointikuntayhtymän kanssa, jolle vastuu sote-palvelujen järjestämisestä on siirtynyt viime vuoden alusta. Hyvinvointikuntayhtymällä on päätösvalta niin palveluverkosta kuin palvelujen tuotantotavoistakin.  Olen jo aiemmin nostanut tästä blogeissani esimerkkinä esiin viime vuotisen  hyvinvointikuntayhtymän nopean päätöksen lakkauttaa Hollolan Pyhäniemen vanhainkoti. Tämä toimi aiheutti kunnan viime vuoden taloudelle taseen alaskirjauskuluina 1,2 miljoonan euron miinussiivun. Tämä summa on kuntataloudessa katettava säästöinä muualta eli se on suoraan tulosvaikutteista. Sama logiikka pätee muihinkin kiinteistöihin.

Hämeenkosken kokonaisuutta on valmisteltu aina viime päivien lisääntyneeseen kuntalaispalautteeseen asti positiivisessa vireessä. Kuntalaispalaute on ollut joko täysin neutraalia tai positiivista. Kaupat on nähty keinona turvata tai jopa kehittää pitäjän alueen lähipalveluja. Kuitenkin viime päivien huoli oli siinä määrin vakavasti otettavaa, että on aiheellista esittää aikalisää. Käytännössä tämä tarkoittaa, että maanantain kunnanhallitukselle esitetään asian vetämistä pois valtuuston päätöksenteosta 19.2.2018 ja kuntalaistilaisuuden järjestämistä 15.3.2018 Seuralassa, Hämeenkoskella. Tilaisuuteen on tulossa niin Hykyn kuin Attendonkin edustus. Tilaisuuden jälkeen kunnanhallitus palaa asian pariin.  

Näen takaisinvedon tässä tilanteessa  tärkeänä mahdollisuutena antaa kuntalaisille mahdollisuus tulla kuulluksi kuntalain 22. pykälän henkeä noudattaen vaikka kuulemisen järjestäminen ei varsinaisesti kunnalle kuuluisikaan. Joustavuus päätöksenteossa ei ole sama asia kuin selkärangattomuus.