Maamme historian suurin uudistus on loppusuoralla. Maakuntiin siirtyy yhteensä noin 214 000 työntekijää, joista yli 90 prosenttia työskentelee sosiaali- ja terveydenhuollossa. Lisäksi maakunnissa työskentelee jatkossa esimerkiksi palo- ja pelastushenkilöstöä, maatalouslomituksen ja maaseutuhallinnon sekä ympäristöterveydenhuollon henkilöstöä.

Maakunta- ja soteuudistus koskettaa erityisesti naisvaltaisia aloja, joita on riepoteltu viime vuosina monissa muutoksissa. Paineet ovat lisänneet valtakunnallisesti työntekijöiden välistä kilpailua, stressiä, uupumista, kiusaamista, epävarmuutta ja epätietoisuutta. Yksi tärkeimpiä asioita uudistuksessa onkin työelämän laadun nostaminen valmistelun keskiöön.

Myös Päijät-Hämeessä hahmotellaan parhaillaan uutta maakuntaa, joka on paitsi tuhansien ihmisten työllistäjä myös maakunnan kuntalaisten näkökulmasta hyvin merkityksellinen palvelujen tilaaja-tuottajaorganisaatio. Maakunnan palvelutuotannon tulevaisuutta leimaa myös voimakas eläköityminen. Vuoteen 2020 mennessä yksin sosiaali- ja terveydenhuollosta jää eläkkeelle yli 100.000 ammattilaista. Haaste on suuri niin uusien kuin vanhojenkin osaajien sitouttamisessa ja työhyvinvoinnin edistämisessä. Maakunta kilpailee osaavasta työvoimasta etenkin metropolialueen kanssa mutta työmarkkinat ovat nykyään myös voimakkaasti globalisoituneet.  

Tutkimusten mukaan henkilöstöä sitouttavat mahdollisuus vaikuttaa ja tulla kuulluksi, työyhteisöjen toimivuus ja hyvä ilmapiiri, avoimuus, sopiva haasteellisuus, työelämän joustot sekä laadukas johtaminen. Näihin tulee kiinnittää huomiota.

On todettu, että laatuun panostavissa työpaikoissa on luottamukseen pohjautuva maine ja brändi. Juuri luottamus nousi keskeiseksi kehitettäväksi asiaksi uuden Päijät-Hämeen valmistelussa. Mitkä ovat ne konkreettiset keinot ja toimintatavat, joilla se lisääntyy? Tiedän, että meillä kaikilla on ideoita.

Muutos toteutuu arjessa. Henkilöstö ja sen hyvinvointi ovat ratkaisevassa asemassa onnistutaanko maakunnassa vai ei. Parhaimmillaan pystymme tarjoamaan yhä monipuolisempaa, luovempaa ja merkityksellisempää työtä, joka vastaa nykypäivän työelämän haasteeseen. Uutta työtä johdetaan kulttuuri ja ihmiset edellä. Lopputuotteena tästä syntyy laadukkaita palveluja.

Muutoksen julkisjohtaminen on parhaimmillaan kunnianhimoista ja raivaa tietä eteenpäin kohti itseohjautuvia työyksiköitä ja ammattilaisia. Maakunnallinen elinkeinoasioiden uudelleen organisointi on toivottu ja hyvä alku yhteiseen keskusteluun virittelyyn. On aika lyödä pöytään parhaat ratkaisut.
 

Kunnan elinvoiman lisääminen on yksi valtuuston keskeisimpiä tehtäviä ja sen merkitys korostuu entisestään sote- ja maakuntauudistuksessa. Kunnat ovat palaamassa takaisin paikallisyhteisön rooliin, kun osa lakisääteisistä tehtävistä siirtyy maakuntaan. Menestyvä kunta valitsee rohkeasti oman polkunsa.

Elinvoiman perusteet luodaan toimivissa palveluissa, varhaiskasvatuksessa ja sivistystyössä, kaavoituksessa, katujen hoidossa sekä kuntalaisten mahdollisuuksien luomisessa. Myös kuntalaisten saamaan asiakaspalveluun pitää panostaa enemmän. Tähän listaan voidaan mainiosti lukea mukaan myös päättäjien tavoitettavuus ja arjen läheisyys. Päätöksenteko ei ole enää hautautumista kokoushuoneisiin vaan yhä enemmän sosiaalista kanssakäymistä sidosryhmissä, verkostoissa ja siellä missä kuntalaisetkin ovat.

Hollola on muodostamassa kovaa vauhtia uutta kuntastrategiaansa, joka vahvistetaan ensi vuoden alussa. Siinä elinvoiman vahvistamisella on merkittävä rooli. Kunnan elinvoimaisuus ja yleisesti vetovoima luo tärkeän pohjan taloudelle ja sitä kautta mahdollistaa kunnan perustoiminnot.

Merkittävimmät odotukset elinvoimatyössä kohdistuvat yritysalueiden myyntiin. Niiden sijainti uuden ohitien risteymässä sisältää isoja mahdollisuuksia. Alueet ovat olleet kunnalta mittava, miljoonien eurojen sijoitus tulevaisuuteen. Työpaikkojen ja yrittäjyyden lisääntyminen mahdollistaa myös uusien kuntalaisten saamisen. Tämän vuoksi perusinfran ja palvelujen kunnossa pitäminen on tärkeää. Hollolassa uskotaan, että erinomaisesti toimivat sote-palvelut sekä uudet koulut, rakentuvat kerrostalot ja kaavoitettavat tonttimaat houkuttelevat lisää asukkaita. Oma merkityksensä on myös sillä, että kunnan yrityksissä työskentelevät asettuvat asumaan kuntaan. Yritysten maksamaa yhteisöveroa tuloutetaan valtiolta takaisin mikäli ao. yrityksen työntekijät myös asuvat kunnassa.

Myös tulevaisuuden haave seniorikorttelin rakentumisesta kuntakeskukseen liittyy niin ikään vetovoimaan. Seniorikorttelia ei ole toteutettu missään muualla maakunnassa. Toki tämän tyyppiselle ratkaisulle on tarvetta myös muusta syystä. Kunnan ikäihmisten osuus nimittäin kasvaa + 60 % kymmenessä vuodessa, joten uusia rakenteita tarvitaan.

Kunnan elinvoima rakentuu monesta eri palasta. Olemme tunnistaneet , että tarvitsemme lisää ketteryyttä, joustavuutta, osallisuutta, yhteistyötä ja uusia rohkeita avauksia sekä kokeilukulttuuria. Nämä ovat olleet myös kuntalaisten ja toimijoiden toiveina. Emme mitenkään voi jättäytyä turvalliselle, vanhalle alustalle toimintaympäristön ollessa voimakkaassa turbulenssissa. "Juna" etenee koko ajan ja siihen on pakko hypätä vaikka se onkin täynnä epävarmuutta, ahdistusta, epätietoisuutta ja monenlaisia riskejä. Rohkeat kunnat eivät kuitenkaan jää viimeiseksi ja odottaminenkin on itsessään riski. Hollola on valinnut etenemisen.

Kunta- ja uudistusministeri Vehviläinen on kannustanut kuntia olemaan rohkeita ja löytämään keinot, joilla ne erottuvat muista kunnista. Tämä on myös Päijät-Hämeessä erityisen tärkeää. On sallittavaa ja jopa toivottavaa, että jokainen kunta hakee rohkeasti oman erilaisuutensa sillä mitä monimuotoisempia elinympäristöjä ja työpaikkoja meillä on, sen varmemmin työntekijät, matkailijat ja asukkaat valitsevat juuri meidän maakunnan muiden joukosta. Tässä keskustelussa olen jo nyt havainnut lievää mielipiteiden poteroitumista, jossa kunnan oman polun pohdinta nähdään olevan ristiriidassa suhteessa seudulliseen kehitykseen ja yhteistyöhön. Mielestäni minkään kunnan erilaistuminen ei poissulje yhteistyötä ja yhdessä tekemistä. Meidän pitääkin käydä enemmän vuoropuhelua, jotta opimme ymmärtämään toistemme ajatuksia ja tarpeita ja sitä kautta kykenemme muodostamaan uudenlaisia tapoja tehdä asioita. Vahva poteroituminen kun yleensä sammuttaa puheyhteyden.

Kunnan elinkeinotyö on pitkäjänteistä ja vaatii, että kaikilla toimijoilla on yhteinen visio. Vaikka polku välillä mutkittelee ja toisinaan otetaan myös askelia taaksepäinkin niin selkeä päämäärä auttaa pitämään myrskyssäkin kurssin oikeassa suunnassa. Tuleva syksy on monin tavoin vilkas ja kiireinen mutta sisältää myös monia uusia kokeiluja. Tähän liittyen tullaan loppusyksystä kokeilemaan "kuntalaisten kyselytuntia", jossa voi valittuun aiheeseen liittyen esittää kysymyksiä johtavilta viranhaltijoilta ja luottamushenkilöiltä. Asiasta tiedotetaan lisää myöhemmin.

Kelit ulkona ovat jo kovin syksyiset mutta raikas metsä tarjoaa paljon energiaa ja tyätettä pakastimiin. Ja mikäs meillä puhtaasta luonnosta nauttiessa, Hollolassa sitä piisaa.

Luottamustehtäväni kunnanhallituksen puheenjohtajana on päässyt alkuun.

Olen valtavan etuoikeutettu saadessani hoitaa tätä tehtävää tänä yhteiskunnallisen tilanteen aikana, jossa on monia haasteita mutta myös vielä enemmän mahdollisuuksia. Puhun mielelläni luottamustehtäväksi siksi, että harrastukseksi tämän tason politiikka ei mielestäni voi mitenkään kutsua. Tehtävä vaatii sitoutumista ja paneutumista "ihan aikuisten oikeasti".

Startti tehtävään on ollut tehokas. Ensimmäisenä työlistalla monien muiden asioiden lisäksi on ollut kuntastrategian luominen. Työ aloitettiin jo ennen uuden valtuuston starttia kuntalaiskyselyllä. Siihen tuli yli 500 vastausta. Kyselyn hyvä vastausprosentti ja monipuoleiset avovastaukset osoittavat, että kuntalaiset ovat kiinnostuneita vaikuttamaan kunnan tulevaisuuteen.

Nyt kuntastrategian työstöön valittiin kunnanhallituksessa virkamiehistä ja luottamushenkilöistä ohjausryhmä mutta tarkoitus on osallistaa koko valtuusto työhön. Syksyllä on lisäksi tulossa avoimia keskustelutilaisuuksia kuntalaisille ja sidosryhmille.

Olen erittäin innostunut luomaan lisää mahdollisuuksia vuoropuheluille ja yhteiselle ideoinnille. Mitä enemmän tähän liittyviä uusia ideoita ja sovelluskeinoja tulee, sen parempi. Kokonaisuuteen liittyy myös kunnan historian ensimmäisen (!!) viestintästrategian luominen. Se vastannee ainakin osin palautteeseen siitä, että Hollola on nykyään varsin näkymätön.

Näen päättäjän työn yhä enemmän osana erilaisia verkostoja kuin istumassa virastotalon kokoustilassa. Omat ideamme ovat jo meille tuttuja, siksi tarvitsemme niitä lisää myös muualta. Kontaktipinta arjen haasteisiin ja toisaalta mahdollisuuksiin on tärkeä pitää mukana matkassa jatkuvasti. Kaiken kiireen keskellä se jää aivan liian helposti ohuelle.

Kuntastrategia on laaja ja tärkeä työväline virkamiehille myös tietysti meille luottamushenkilöille. Koen sen olevan myös omaa puheenjohtajan työtäni ohjaava asiakirja: mihin työni pitää keskittyä ja millaisia asioita ja päämääriä virallisen toimenkuvaan kuuluvien tehtävien lisäksi pitää edistää.

Ketteryyttä toivottiin monessa vastauksessa. Tämä lienee tarkoittavan ainakin sitä, että lapsiperheen halutessa rakentaa kuntaamme, on lupakäytännöt oltava sujuvat. Yrityksen halutessa laajentaa toimintaansa, on kaavoitus oltava joustavaa. Järjestön halutessa järjestää hyväntekeväisyystapahtuma on siihen saatava riittävästi tukea. Ketteryys on siis toimintaympäristön muutoksessa pysymistä ja siihen reagoimista.

Avoimissa vastauksissa toivottiin myös rohkeutta ja erilaisia uusia kokeiluja. Nämä nostot olivat täysin samoja elementtejä, joita painotin vaalityössäni. Ja juuri näitä molempia tulemme tarvitsemaan mikäli kuntana (ja maakuntana) haluamme erottua. Perinteisillä toiminnantavoilla ja -muodoilla ei maakuntauudistuksen jälkeisessä ajassa ole mitenkään mahdollista pärjätä.

Päättäjän työssä ei voi olla tabuja. Kaikesta pitää kyetä keskustelemaan ja yhä enemmän pystyä haastamaan omia pölyttyneitä toimintatapoja ja -ajatuksia. Tähän Hollolan politiikassa on olemassa vahvat pohjat. Toisinaan "veneen keikuttaminen" tuo mukanaan uutta.

Ellun Kanojen Kirsi Piha kirjoitti taannoin hyvän blogin. Hän painotti, että pahinta on erehtyä ajattelemaan, että "meillä pitää tehdä näin, koska on aina tehty".

Mukavuusalueelle jumittuminen ei ole vaihtoehto tämän hetken turbulenssissa, jossa elämme niin talouden kuin elämän kehityksenkin kanssa. Piha totesi, että tutkimusten mukaan yrityksissä tehtiin usein huonoja päätöksiä siksi, koska haluttiin ryhmän toimivan sujuvasti. Konflikti kuitenkin työntää mukanaan epämukavuusalueelle, josta syntyy uutta. Konflikti tässä yhteydessä tarkoittaa erimielisyyttä asioiden edistämistavoissa.

Konflikti pitää tietenkin erottaa politiikassa välttämättömästä kompromissin ja konsensuksen tarpeesta mutta on hyvä kysyä: kuinka helppoa tai vaikeaa on jossain viiteryhmässä haastaa? Konsensus ei siis saa aiheuttaa turhaa laiskistumista.

Olen toimintatavoissani suora. Pidän suorasta puheesta, rakentavasta palautteesta ja toisiamme kunnioittavasta kanssakäymisestä. Politiikassa meidän ei pidä olla mistään samaa mieltä voidaksemme silti olla ystävällisiä toisillemme. Olin ilahtunut huomatessani valtuuston puheenjohtajan puhuvan samaa viestiä, aivan kuten monet muutkin maakunnassa toimivat puheenjohtajakollegani. Tämä luo pohjan uudelle tavalle toimia. Kriittinen keskustelu edellyttää luottamusta ja sen rakentaminen tietysti kaikille yhteistä tahtoa. Tätä tahtoa on myös selvästi ilmassa.

Maakuntauudistus antaa mahdollisuuden jokaiselle kunnalle muodostaa oma tulevaisuuden profiilinsa. Mitään rajoja tai muotteja ei ole. Tämä mahdollisuus on innostava: Miten vahvat perinteet ja kylien kulttuuri sidotaan vahvasti tulevaisuuteen? Miten hyödynnetään ideaalinen yritysten sijoittuminen ja paljon kiitosta saanut puhdas luonto, asumisviihtyvyys sekä palvelujen hyvä taso? Millaisia laadukkaita palveluja meillä järjestetään ja miten? Kuntalaiskyselyssä kuntalaiset kertoivat olevansa halukkaita osallistumaan vapaaehtoistoimintaan ja suosimaan paikallista elinkeinoelämää. Samoin todettiin, että yhdistyksen ja järjestöt haluaisivat enemmän tuottaa palveluja kunnan kanssa. Näistä eväistä on hyvä lähteä rakentamaan kuntaa nimeltä Hollola 2.0.

Nyt edessä on lyhyt kesärentoutumisen aika. Heinäkuu on tunnetusti kuntapolitiikan saralla rauhallinen. Nyt onkin syytä tankata varastot täyteen energiaa, sillä syksyllä on edessä monia tärkeitä päätöksiä tulevaisuuden varalle.

Joten, hyvää kesää Teille kaikille. Pidetään yhteyttä!

Kunnat ovat tulevaisuudessa keskenään hyvin erilaisia. On meistä kaikista kiinni, millainen paikka juuri meidän kuntamme on.

Näen kuntapäättäjien roolin mahdollisuuksien luojana ja kuntalaisten osallisuuden toteutumisen tukijoina. Kuntapäätöksenteon ytimenä pitää olla ihmisen arjen helpottaminen. Vaikka monet lainsäädännölliset asiat ohjaavatkin kuntapäätöksentekoa ja palveluiden järjestämistä, jää jäljelle silti yhä suurempi vapaus luoda kunnan roolista aivan uudenlainen.

Kun perhe haluaa rakentaa, on heidän saatavat luvat ripeästi. Kun yrittäjä haluaa laajentaa toimintaansa ja investoida, tulee kaavamuutokset tehdä joustavasti. Kun kuntalaiset haluavat järjestää hyväntekeväisyyskonsertin, heitä neuvotaan asioiden nopeassa hoitamisessa. Kun kolmas sektori, järjestöt ja yhdistykset haluavat tulla avuksi kuntalaisten osallistamiseen ja hyvinvointityön tukemiseen, pitää keinoja ja mahdollisuuksia olla käytettävissä.

Vain terveellä pohjalla oleva kuntatalous mahdollistaa riittävät kuntapalvelut. Tuleva maakuntauudistus ei suoraan vaikuta kuntien taloudellisiin toimintaedellytyksiin mutta tekee taloudesta ennakoitavampaa. Tolkkua tarvitaan edelleen ja menokuri on välttämätöntä. Menokuri on myös ensisijaista veronkorotuksiin nähden ja edellyttää isoja kokonaisuuksia hahmottavaa päätöksentekoa. Oman viiteryhmän etujen ajamisesta on pakko siirtyä katsomaan asioita koko kunnan – jopa koko maakunnan näkökulmasta seudullisen yhteistyön kautta.

Palveluiden järjestämisen ei pidä jatkossakaan olla ongelmalähtöistä eivätkä ne saa eristää kuntalaisia. Viimeaikainen poliittinen avaus lasten maksuttomista salivuoroista, nuorisotoimessa suunnitteilla olevat iltapäivätoiminnot sekä kuntaan liitostuella palkattu yrityskoordinaattori ovat tärkeitä välineitä mahdollisuuksien luomisessa tavallisen kuntalaisen arkeen. Nuorten ohella myös senioreiden huomioiminen vaikkapa kaavoituksessa ja esteettömyydessä on mahdollistavan kotikunnan tunnusmerkki.

Kuntapäättäjän työ on lähitulevaisuudessa yhä enemmän mahdollisuuksien luomista. Päättäjän tehtävä on palvelutyö, jossa modernit sekä yhteistyökykyiset tavat toimia ja vuorovaikuttaa tulevat korostumaan.

Siksi ei ole merkityksetöntä, kuka asioista päättää.