Sain tänään kunnian esitellä pääministeri Alex Stubbille  Peruspalvelukeskus Oivan omaa lastensuojelulaitos Viisikkoa. Kohde valikoitui vierailupaikaksi, koska pääministerillä on henkilökohtaista kiinostusta lapsia, nuoria ja perheitä koskeviin asioihin. Hän toikin vierailulla esiin tärkeän roolinsa isänä, joka toimii perspektiivinä moniin asioihin.

Viisikko on paikka, josta voin olla lautakunnan puheenjohtajana sekä kuntalaisena ylpeä. Viisikko on perustettu vuonna 2011 ja se on viiden Oiva- kunnan (Hämeenkoski, Kärkölä, Padasjoki, Asikkala ja Hollola) yhteinen. Kuntasektorilla omat lastesuojelulaitokset ovat vielä harvinaisuuksia. 

Lastensuojelussa on edistytty niin alueellisesti sekä valtakunnallisestikin, vaikka tekemistä yhä riittää. Palveluiden matala kynnys sekä eri tahojen palveluiden saaminen "samalta luukulta" ovat tärkeässä asemassa perheiden tukemisessa. Viime aikaisen murheelliset uutisoinnit ovat nostaneet  lastensuojelutyön merkitystä pinnalle.

Päällimmäisinä murheina lastensuojelutyön kehittämisessä ovat kuntatalouden realiteetit sekä riittävän pätevän henkilöstön löytyminen. Tällä hetkellä on valtakunnallisesti huutava pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Tästä aiheesta keskustelimme myös pääministerin kanssa. Ongelmaan ei ole löytymässä kovin pikaista ratkaisua.

Viisikossa on kaksi lastensuojelun sijaishuollon osastoa, perhekuntoutusosasto, kaksi tukiasuntoa sekä työtilat kuudelle lastensuojelun perhetyöntekijälle. Lisäksi kaksi perhetyöntekijää työskentelee Asikkalan toimipisteessä ja kaksi lastensuojelun lähityöntekijää nuorten palvelupiste Mestassa Hollolassa. Osastoilla työskentelee perheohjaajia, ohjaajia ja lähikasvattajia. Lisäksi Viisikossa työskentelee johtaja, kaksi vastaavaa ohjaajaa, psykologi sekä ruokapalveluvastaava. Yhteensä Viisikossa on 36 työntekijää.

Osa perheistä ja nuorista oleilee Viisikossa lyhyitä, muutaman viikon jaksoja. Joillain taas hoitosuhde on pidempi, noin 1 - 2 vuotta. Kotiutumisprosentti on Viisikon johtajan mukaan jopa yli 60.

Viisikon ehdoton ylpeyden aihe on perhekuntoutus, jota toteutetaan niin laitos- kuin avokuntoutusjaksoinakin. Työtä tehdään jaksojen aikana perheiden kotona, ryhmissä sekä yhteisissä toiminnallisissa osuuksissa. Perheet ovat Viisikossa kokonaisuuksina noin seitsemän viikon ajan.  Toiminta on hyvin monimuotoista ja mukailee perheen tarpeita. Viisikossa kyetään tekemään paljon tärkeää nivelvaiheen työtä sekä yhdistämään eri sektoreita joustavasti (sosiaalityö, lapsiperheiden palvelut jne.). Jakso Viisikossa ei edellytä lastensuojelun asiakkuutta. 

Lastensuojelun sijoituksissa on siirrytty yhä enemmän perhesijoitusten tukemiseen. Nostimme Oivan lautakunnassa perhesijoitusten korvauksia varsin kilpailukykyisiksi, jotta ne olisivat kannattava vaihtoehto myös tukiperheen itsensä kannalta. Oivan alueella on lisäksi olemassa erityinen kriisiperhe, joka on valmiudessa ottamaan milloin tahansa luokseen lapsen tai nuoren. Tämä on ensiarvoisen tärkeä lisä lastensuojelun kokonaisuudessa. Lapsia ja nuoria on toki edelleen sijoitettuna myös yksityisiin laitoksiin. Onkin tärkeää, että moninaisiin tilanteisiin löydetään asiakkaiden kannalta oikeat ratkaisut.

Rajapinnoilla (esimerkiksi eri vastuutahot) työskenteleminen  on lastensuojelussa tärkeää. Usein juuri niissä esiintyy käytännön ongelmia. Juuri rajapintoihin on sote-uudistuksella pyritty hakemaan vastauksia, mutta haaste taitaa osoittautua vaikeaksi. Sote-uudistuksessa on puhuttu paljon integraatiosta, joka tarkoittaa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon täydellistä yhdistämistä. Lastensuojelun rajapinnoista puhuttaessa puhutaan sekä lastensuojelun sisäisitä tahoista myös ulkoisista kokonaisuuksista ja niiden saumattomasta yhdistämisestä. Perheet, lapset ja nuoret ovat kokonaisuuksia kaikessa ihmisyydessään eivätkä ongelmat ole osoitettavissa vain kouterveydenhuoltoon, sosiaalitoimeen tai terveydenhuoltoon. Kaikkia tahoja pitää olla mahdollisuus käyttää tilanteen niin vaatiessa.

Perheiden haasteet ovat moninaisia. Taustalla voi olla yhtä lailla päihteet kuin uupumuskin. Myös inhimilliset tradegiat voivat koskettaa kenen tahansa arkea. Ymmärrys elämän nyasseille antaa ymmärrystä myös, millaisia palveluita meidän tulisi kyetä tarjoamaan. Koen erittäin tärkeänä, että perheet saavat apua varhaisessa vaiheessa riittävän laajojen tukiverkostojen kautta.

Laajoilla tukiverkostoilla tarkoitan yhteistyön kehittämistä esimerkiksi varhaiskasvatuksen, poliisin, kouluterveydenhuollon sekä lastensuojelun kanssa. Yhteistyö Oivassa toimii hyvin, mutta valtakunnallisesti meillä on paljon tehtävää. Muun muassa tiedonkulkua säätelevät lain toimivat toisinaan itseään vastaan. Tieto ei kulje riittävästi, kun se ei saa lain mukaan kulkea. Tähän ongelmaan törmätään erityisesti koulumaailmassa.

Kävimme Viisikossa monipolvista keskustelua arjen työstä perheiden, lasten ja nuorten parissa. Työ alkaa usein perusasioista, kuten päivärytmin kohdentamisesta sekä perheen vuorovaikutuksen parantamisesta. Peruspohjan luonti alkaa sillä, että päivässä on rytmin lisäksi riittävästi lepoa, ravintoa sekä sopivaa mielekästä tekemistä.

Ammattilaisten kuunteleminen sai minut jälleen vakuuttuneeksi siitä, että elämä on arkisia perusasioita. Kriiseissä elämänhallinta järkkyy ja tasapainon hakeminen aloitetaan pienin askelin. Se edellyttää pitkää pinnaa sekä ammattilaisten omaa ammatillista jaksamista. Takapakit kuuluvat työn luonteeseen siinä missä onnistumisen hetketkin.

Lastensuojelussa tehdään arvokasta työtä. Olen kantanut usein huolta työntekijöiden jaksamisesta. Erityisesti pätevän ja kokeneen henkilöstön saaminen sekä sitouttaminen on kaikille organisaatioille iso haaste. Jos yhdellä työntekijällä avohuollon puolella yhdellä on vastuullaan jopa 80 - 100 asiakasta, on kokonaisuuden hallinta täysin mahdotonta.

Kaikki uudet sekä vanhot keinot lastensuojelun kehittämiseksi tulevat totisesti tarpeen.

Kirjoitin Etelä-Suomen Sanomien yleisönosastolle 17.7.2014 julkisen sektorin paisumisesta. Samasta aiheesta löytyy aiempi kirjoitukseni täältä blogistani. Kannanottooni vastasi ensin psykiatri Jyrki Joensuu kirjoittamalla omakohtaisista kokemuksistaan lääkärikeskuksen toiminnan vaatiman byrokratian pyörityksestä. Se sai ansaitusti runsaasti huomiota myös sosiaalisessa mediassa. Tänään aiheeseen otti edelleen kantaa kollega Riitta Lalla.  On hienoa, että aihe herättää monenlaisia ajatuksia ja laajaa keskustelua.

Uskoni alueemme kykyyn tehdä rohkeita muutoksia horjuu edelleen. Meillä on aivan liian paljon  kyräilyä, rohkeuden puutetta ja keskinäistä kilpailua sen sijaan, että kantaisimme yhdessä aitoa huolta alueemme elinvoimasta. Valtakunnantasolla ongelma on tietysti suurempi. Erityisesti kun nykyinen palvelurakenneuudistuksen pohjaesitys ei lupaa valoisaa tulevaisuutta yksityisen sektorin toimijoille saati aidolle valinnanvapaudelle ja täten julkisen sektorin pienennykselle.

NHG teki yli vuosi sitten kattavan selvityksen alueemme sosiaali- ja terveyspalveluista ja antoi meille aikaa vuoden. Vuodessa olisi saatava aikaan ripeitä muutoksia tai kustannuskäppi repeäisi käsiin. Into alussa tuntui olevan kova, mutta ilmeisesti venähtänyt soteuudistus tai rohkeuden puute latisti tunnelman. Aiheen ympärille palkattiin projektipäällikkö ja ohjausryhmä, mutta ainakaan toistaiseksi siltä saralta ei merkittäviä avauksia ole nähty. 

Olen usein käyttänyt esimerkkinä Oivan rakennemuutosta. Siinä on lakkautettu niin johtokunta ja yksilöjaosto (yhdistetty lautakunnan työhön)  kuin sosiaali- ja terveysjohtajan sekä sosiaalijohtajan viratkin. Viidellä kunnalla on yhteinen lautakunta ja yhteiset johtajat. Tämä on minusta esimerkin arvioista, vaikka systeemi ei kustannustehokas vielä täysin olekkaan.

Yllä mainitussa NHG:n raportissa sivulla 14 todetaan seuraavaa:

....."Viimeisimmän kahden vuoden kehitys on ollut huolestuttava koko Päijät-Hämeessä (Kuva ...): kokonaiskustannukset ovat kasvaneet huomattavasti nopeammin kuin kuntien maksukyky verotulojen ja valtionosuuksien kasvulla mitattuna. Ero maksukyvyn ja kokonaiskustannusten välillä oli jo yli 36 miljoonaa euroa vuonna 2012. Mikäli vuonna 2013 pysytään talousarviossa, kapenee ero hieman. Tämän jälkeen kustannusten on ennustettu kasvavan pitkän aikavälin keskiarvon mukaisesti n. 5 % vuodessa ja vuonna 2015 ero olisi n. 47 miljoonaa euroa. Maksukyvyn arvio vuosille 2012-2015 perustuu Tilastokeskuksen tekemälle valtakunnan tason ennusteelle....."

Meillä on siis edelleen pienellä alueella aivan liian monta päällekkäistä himmeliä ja organisaatiota niin sotessa kuin muuallakin julkisella sektorilla. Lisäksi meitä rasittaa ainakin 230 miljoonan euron investointipommi. Paitsi, että väkeä on erinäisissä organisaatioportaissa, on sitä muuallakin.  Meitä päättäjiä on alueellamme enemmän kuin kansanedustajia eduskunnassa.  Ja yleensä juuri kansanedustajien määrää kritisoidaan. Hassua, eikö?

Aamulehti teki viime keväänä selvityksen Tampereen alueen julkisen sektorin koneistosta. Kuvaus selvityksestä näkyy alla (kuva lainattu Harri Jaskarin sivuilta). Portaita eri organisaatiotasoilla on ainakin 6, jossain tapauksissa jopa enemmän. Meillä päästään samaan porrasmäärään Päijät-Hämeessä hyvin helposti.  Olisikin mielenkiintoista nähdä vastaava selvitys myös meidän paikallismediassamme.

 Eräs edesmennyt valtuustokollega oli ehdottanut tietyn viiteryhmän lähettämistä autiolle saarelle viikoksi. Ne kenen puhelin ei soi viikon aikana irtisanottaisiin. Tapa sekin, mutta kuvattu tilanne tuskin toteutuu. Me olemme tehneet järjestelmämme sellaiseksi, että se on riippuvainen himmelistään ja luurit soivat kaikilla tasoilla. Koska eihän niistä voi karsia, eihän?

"Saat sen mistä luovut".  Tätä Hellstenimäistä  vertauskuvaa kansanedustaja Harri Jaskari käytti muutamia päiviä sitten kirjoittaessaan Suomen palvelurakenneuudistuksesta. Tosin hän totesi, ettei tämä viisaus päde käynnissä olevan uudistuksen suuntaviivoihin. 

Jaskari kritisoi ehdotelmaa  palvelurakenneuudistuksesta sekä toteaa siihen liittyvän poliittisen päätöksenteon olevan jäykkää ja lyhytnäköistä. Suurin kritiikki Jaskarilla osuu kansalaisten valinnanvapauden toteututumattomuuteen ja laadukkaiden palveluiden tuottamisen mahdottomuuteen.

Palvelurakenneuudistuksesta ja tehdystä sotesovusta on saatavilla vielä varsin vähän tietoa. STM:n sivuilta löytyvä tiedote on lähes ainoa, joka hieman avaa tulevia suuntalintoja. Esitys lähtee lausunnolle kuntiin syksyllä ja lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2017 alusta. Tiedotetta lukiessa (myös rivien välistä) huolenaiheeni kuitenkin ovat Jaskarin kanssa samoja. Lisäksi yksityisten palveluntuottajien asema kokonaisuudessa on vähintäänkin hämärä. Tiedotteessa todetaan tuottamisvastuusta seuraavasti:

"Palvelujen tuottamisvastuu on kunnalla tai kuntayhtymällä. Tuottamisvastuun edellytykset määritellään uudessa laissa. Tuottamisvastuullisella tulee olla kyky vastata ehkäisevistä, korjaavista, hoitavista, kuntouttavista ja muista sote-palveluista yhtenäisenä kokonaisuutena. Nämä tehtävät edellyttävät omaa henkilöstöä ja muita voimavaroja.  Sote-alue tekee päätöksen siitä, mitkä kunnat ja kuntayhtymät ovat tuottamisvastuussa. Ne voivat järjestämispäätöksen mukaisesti edelleen tuottaa palveluja itse tai hankkia palveluja myös muutoin, kuten järjestöiltä, yrityksiltä ja palveluseteliä käyttämällä. Myös sote-alueella voi olla omaa tuottamisvastuuta tukipalveluista, ja vain poikkeustapauksessa joistakin muista palveluista."

Kysymys herääkin kenen valinnanvapaudesta lopulta on kyse ja miksi? Asiakkaan, viranhaltioiden vai päättäjien? Pahimmassa tapauksessa tämä tarkoittanee julkisen sektorin paisumista ennestään. Tai ainakin sitä, ettei kulukuria kyetä toteuttamaan vaan yksityissektori kantaa edelleen vastuuta myös julkisenpuolen menoista ja jää sivurooliin koko tarinassa.

Helsingin kauppakamarin johtaja Marko Silen kritisoi niin ikään sote-ehdotelman vetoamalla tämän hallituskauden tärkeimpään ongelmaan, kestävyysvajeen kuromiseen. Merkittävässä roolissa kestävyysvajeen kuromisessa on  julkisen sektorin paisumisen estäminen ja yksityisen palvelutuotannon nostaminen suurempaan rooliin ja tasa-arvoiseen asemaan.  Aito kilpailu ja tätä tukeva valinnanvapaus  lisää väkisin kustannustehokkuutta ja laatua erityisesti kun rahoitusjärjestelmä ja kustannusten jako on järkevästi tehty sekä aito valinnanvapaus totetutuu. Nykyisessä ehdotelmassa valinnanvapautta toki on, mutta siten kuin kuntayhtymä tai sotepiiri parhaaksi katsoo. 

Ruotsissa asiakas valitsee itselleen sopivamman palvelun julkisen ja yksityisen sektorin tuottajalistasta itselleen  ja kustannus hänelle on aina sama. Voin havainnollistaa tätä esimerkiksi näin. Poikani satutti kätensä päivähoidossa. Emme saaneet aikaa enää samana päivänä terveyskeskukseen, joten kunnan vakuutuksen turvin menimme yksityiselle. Toin laskun mukanani kuntaan ja kuulin, ettei kuluja välttämättä korvata, koska en ole käyttänyt julkista sektoria ja lasku on täten kalliimpi. Tietäen kuitenkin Oivan suoritehinnat totesin, ettei kuntalaskutuksessa kustannusten ero yksityiseen ole lopulta suuri. Vaikka asiakkaat maksavat terveyskeskukseen käynnistään esimerkiksi 13,50 euroa, laskuttaa palveluntuottaja (Oiva)  käynnistä kuntaa lisäksi suoritehinnoituksella. Todellinen kustannus ei tietenkään ole tuo 13,50 euroa. Lasten hoito on ilmaista, mutta toki kunta siitä siivun maksaa julkisellakin sektorilla.  Koska ero näiden kahden kustannukset välillä ei ole suuri, miksi nämä kaksi palveluntuottajaa eivät voisi toimia tasaveroisina vaihtoehtoina? Tällöin laatu ratkaisee, asiakas valitsee ja raha seuraa.  Minun on aika vaikea ymmärtää sitä peikkoa, joka yksityisten palveluiden tuottajien mukaan saamisessa piilee.

Janne Pohjala totesi sosiaalisessa mediassa aiemmin tällä viikolla, että Suomen kilpailykyvyn ongelma ei johdu työntekijöistä, ei heidän koulutuksestaan, ei liitoista eikä palkkatasoista. Suomen ongelma on 58 prosentin kokonaisveroaste. Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että kun jatkuvasti yhä pienempi osuus väestöstä on työikäisiä ja työkykyisiä sekä maksaa veroja eivät he kykyne vetämään perässään ylipaisunutta julkishallinnon maksuosuutta sekä huolehtimaan samalla maamme kilpailukyvystä globaaleilla markkinoilla. Tähän vahva ratkaisu on yksityisen sektorin vahvistaminen. 

Myös elinkeinoelämän keskusliitto on nähnyt tilanteen samoin kuin Janne:

Harri Jaskari on lisäksi havainnollistanut toista julkisen sektorin ongelmaa nostamalla esiin sille ominaisen moniportaisen johtamisen. Jaskari tutki  erään kaupungin hallintomallia sosiaali- ja terveyspalveluissa ja havaitsi, että lähihoitajan ja kaupungin johtajan välissä oli  kuusi eri tason johtajaa.  Jaskari totesi ottavansa enemmin viisi lähihoitajaa ja kolme johtajaa. Yksityisellä sektorilla tähän samankaltaiseen organisaatiomalliin ei yksinkertaisesti ole varaa.

Se tarjoaako tuleva soteuudistus tai kuntauudistus näihin asioihin helpotusta jää nähtäväksi. Ennen kaikkea on mielenkiintoista nähdä mitä uudistus konkreettisesti tarkoittaa Maija Meikäläiselle?

Sen sijaan esimerkiksi eturauhassyövän ilmaantuvuudessa olemme olleen aina keskitasoa huomattavasti korkeammalla (kuviot alla). Samoilta sivuilta löytyy myös tutkimustulosten merkityksen pohdinta. Tulosten seliteosasta ilmi, että eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä  ja sen ennustetaan 3-4 kertaistuvan vuoteen 2020 verrattuna keuhkosyöpiin tai suolistosyöpiin.  Eturauhassyöpään on olemassa helppo veritesti (PSA), jonka ottamista rutiinitarkastuksessa näin ollen voisi hyvin puoltaa.

Esimerkkinä PYLL- indeksistä Päijät-Hämeen kohdalla voisi ottaa menetetyistä elinvuosista alkoholista johtuvien kuolemien kohdalla. Siinä Päijät-HÄmeen alueella etenkin miehiä kuolee enemmän kuin valtakunnantasolla keskimäärin, mutta myös naisten osuus on suurempi. PYLL- indeksi korostaa ikää, eli mitä nuorempi kuollut on ollut, sen enemmän se nostaa indeksin kokonaisarvoa. Hyvinvointikompassi.fi -sivutolla todetaan, että vuonna 2006 alkoholista johtuvat kuolemat olivat valtakunnallisesti työikäisten yleisin kuolinsyy.

Oivan tilinpäätös vuodelta 2013 oli perusturvalautakunnan käsiteltävänä tiistain lautakunnassa. Tilinpäätöksen lopputulos on viime vuotta paljon maltillisempi. Siinä missä Hollolan sotemenot olivat vuonna 2012 +10,4 prosenttia, jäi nousu viime vuonna reiluun kolmeen prosenttiin (sis. erikoissh). Kuluja on saatu hieman hillityä esimerkiksi vammaispalveluissa sekä lastensuojelussa. Vaikka kuntakohtaiset erot peruspalveluiden hinnassa/kuntalainen ovat osin isojakin ja kuntien kehitys on vaihteleva, voidaan todeta, että Oivassa maksetaan peruspalveluista edelleen maltillisesti verrattuna maamme keskiarvoon mutta myös koko muuhun Päijät-Hämeeseen. Hollolan perusterveydenhuollon kulut olivat reilut 1600e/as kun maakunnassa se on noin 3500e/as.

Ohessa on Oiva- kuntien maksujen kehitys, jossa erityisesti Padasjoen kulujen kehitys on ollut reipasta. Hollolan nousu on ollut maltillisempaa ja Hämeenkoskella jopa alkanut taittumaan. Pienissä kunnissa tosin yksi tai kaksikin isompaa tapahtumaa tekevät isojakin muutoksen kuluihin.
Ylimpänä Padasjoki (lila), sitten Asikkala (t.sin.), Hämeenkoski (kelt.), Kärkölä (v.sin.) ja alinpana Hollola (pinkki).

Ohessa näykyy sosiaali- ja terveystoimen nettomenot per kuntalainen Päijät-Hämeessä (punainen viiva) ja koko maassa (musta viiva).

Sivustolla on runsaasti myös muunlaista tietoa. Sieltä käy ilmi, että Päijät-Hämeessä tehostetussa palveluasumisessa on vähemmän potilaita kuin koko maassa yleensä. Sama koskee myös yli 75- vuotiaita säännöllisessä kodinhoidon piirissä olevia asiakkaita. Sen sijaan yli 75- vuotiaita pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevia asiakkaita Päijät-Hämeessä on maamme keski-arvon verran eli 3,8 prosenttia. Se on tavoitearvoa enemmän, sillä tavoite kansallisella tasolla on tällä hetkellä 2-3 prosentin luokkaa. Oivassa luku on hieman alle 3 prosenttia. Terveydenedistämisaktiivisuus (TEA) on Päijät-Hämeessä keskiarvoa matalampi, joten parannettavaa tässä löytyy.

Päijät-Hämetta tarkastellessa löytyy myös monia jo tunnistettuja ongelmia, joista selkeästi nousevat esiin seuraavat ongelmat, kun verrataan koko maahan:

- ilman koulutusta jääneet 17-24- vuotiaat
- läheisten ystävien totaalinen puute 8.- ja 9. luokkalaisella
- todella humalahakuinen juominen 8.- ja 9.luokkalaisella
- menettyt elinvuodet PYLL- indeksillä ikävuosien 0-80v. välillä
- keskivaikea tai vaikea masennus 8.- ja 9.luokkalaisella
- THL:n sairastavuusindeksi.

Tilastoja selatessa on selvästi nähtävissä, että vaikka meillä Päijät-Hämeessä ikääntyminen on toistaiseksi melko hyvin hallinnassa on meillä käsissämme toinen suuri ongelma, nuorten ikäluokkien pärjääminen elämässä. Miten olemme tähän reagoineet kunnissa ja kunnanvaltuustoissa?  Lisääntyvä työttömyys, laskevat verotulot ja lisääntyvä sairastavuus ovat huono yhdistelmä.

Kyseinen sivusto sisältää siis paljon sellaista tietoa, josta on apua paitsi kuntien hyvinvointisuunnitelmaa tehtäessä kuin poliittisia linjauksiakin miettiessä.  Toisinaan ihminen uskoo, kun näkee. Nämä tilastot ainakin herättävät, jos mikään muu ei ole tehnyt sitä aiemmin. Tilastojen käyttyä puoltaa ehdottomasti faktaperusteinen päätöksenteko, joka korostuu erityisesti sosiaali- ja terveysalalla.

 Oivakuntien yhteinen perusturvalautakunta teki kesän korvilla päätöksen osallistua yhdessä Aavan, PHSOTEY:n (Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä), Koulutuskeskus Salpauksen, Fellmannian sekä Lahden ammattikorkeakoulun kanssa älybussi-hankkeeseen.

Hankkeen taustalta löytyy Oivan kehittämisen pohjana olevassa runkosuunitelmassa yhtenä kehityskohteena mainitut liikkuvat palvelut. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi bussin tai rekan avulla kuntalaisten lähelle vietäviä palveluita. Palvelut siis liikkuvat pyörillä. Päijät-Hämeen maakuntahalitus myönsi hankkeelle Koulutuskonsernin ja Lahden ammattikorkeakoulun hakemuksesta varoja Euroopan aluekehitysrahastosta sekä valtionrahoituksesta puolentoista vuoden ajalle. Myös omaa rahaa tarvittiin jokaiselta osakkaalta.

Älybussi on saanut paikallisesti nimen LINKKU ja sen suunnittelussa on ollut alusta asti monia toimijoita. Paikallinen ratkaisu on 15 metrinen linja-auto, jonka varustelu tehdään helposti muunneltavaksi. LINKUSSA on kaikki teknologiset yhteydet ja nykyaikainen tekninen varustus. Kuljettajia LINKUSSA on kolme ja henkilöstö koostuu Oivan ja Aavan henkilöstöstä. Lisäksi se toimii uudenlaisena oppipmisympäristönä myös opiskelijoille.

LINKUN palvelutarjonta on sotekeskeistä ja sen koekierrokset päästään aloittamaan maalis-huhtikuussa 2014. Tavoitteena on löytää LINKULLE optimaaliset pysähdyspaikat, joissa ihmisiä kokoontuu muutenkin. LINKKU kulkee niin Oivan kuin Aavankin alueilla. Tämän hetken suunitelmissa on, että LINKUSSA voitaisiin toisessa päässä tehdä normaalia terveyskioski-tyyppistä toimintaa (rokotteet, verenpainemittaukset, terveysneuvonta..) ja toisessa ajanvaraustoimintaa. Painopisteenä ovat ainakin suunhoidolliset toimenpiteet. Logistiikan hoitaa PHSOTEY.

Muunlaisesta toiminnasta LINKUSSA ovat esillä olleet ainakin erilaiset kulttuuritarjonnat (kirjastopalvelut ym.), mutta tilaa voisi olla myös erilaisille yksityisille toimijoille. Mahdollisuuksia on siis monenlaisia.

LINKKU on siirtymässä näinä päivinä tehtaalta Lohjalta Tampereelle varusteluun, josta se saapuu Lahteen maaliskuussa. Käyttöönotto on arvioiden mukaan huhtikuussa 2014. Olen pyytänyt lautakunnalle audienssia uuteen LINKKUUN heti keväällä.

Tämän tyyppisistä liikkuvista palveluista on runsaasti hyviä kokemuksia muun maussa Oulussa, Lappeenrannassa ja Helsingissä. Epävarmuustekijät ovat yleensä nopeasti korvautuneet tiedolla jopa niin hyvin, ettei uutta palvelumuotoa haluttaisi enää antaa pois. Esimerkkinä mainittakoon LIISU-rekka, joka toimii Helsingissä. LIISU on liikkuvan suuhygienian yksikkö, joka kiertää Helsingin kouluja tarjoten oppilaille hammaslääkäritasoisia palveluita (rekka on röntgen-suojattu). Kuulostaa varsin hyvältä, eikö?

Itse toivoisin LINKUN tuovan ratkaisuja paitsi Hollolan maantieteelliseen haasteellisuuteen palveluiden parissa myös koko Oivan alueella. Hollolassa LINKUN pysähdyspaikan ei kannata joka kerta olla kuntakeskuksessa terveyskeskuksen kupeessa, vaan ennemmin jossain hieman syrjemmällä, jossa asutusta kuitenkin on.

Tavallista terveyskeskusta LINKKU ei ikinä täysin korvaa, eikä sen pidäkään niin tehdä, mutta mahdolliuuksia on monia. Jos esimerkiksi bussikäynnillä hoituisivat monet terveyskeskukseen, ehkä matkanpäähän menoa vaativat pienet asiat (Marevan-kontrolli, verenpainekontrolli, rokotteet..), on LINKULLA jo oma paikkansa. Liikkuvat palvelut ovat ehdottomasti yksi tulevaisuuden tapa tarjota palveluita heillekin, jotka haluavat asua syrjemmässä.

Olen tästä hankkeesta itse hyvin innoissani ja odotan mielenkiinnolla millainen lopputulos on. Luotan täysin asiantuntija-ammattilaisten tiimin toimintaan ja odotan jo vierailua LINKUSSA. Seurataan siis uutisointia aiheen tiimoilta!