Salpauskuntien liitosselvitys odottaa loppuhuipennustaan. Syyskuun 29. kaikkien kuuden kunnan valtuustoissa tehdään päätös, jolla on kauaskantoiset vaikutukset. Nyt tehtävät päätökset näkyvät elämässämme  noin 10 - 15 vuoden aikajaksolla. Jopa pidempään.

Jyrki Katainen mainitsi jäähyväispuheessaan Sibeliustalolla, että pääministerikaudellaan eräs hänen suurimmista oivalluksistaan oli, ettei viheliäisiin ongelmiin ole olemassa yhtä täydellistä ratkaisua.

Yksi näistä viheliäisistä ongelmista lienee maakunnassamme nimeltään kuntaliitosselvitys.

Koska kellään meistä päättäjistä ei ole kristallipalloa perustuu päätös pitkälti olettamukseen painoipa sitten äänestystilanteessa mitä nappia tahansa. Kummassakaan tapauksessa on lopullista vaikutusta vaikea arvioida.

Kuntaliitoskeskustelussa kulminoituu monella tavalla useat Päijät-Hämeen ongelmista. Näitä ovat muun muassa  yhteisen tahtotilan ja keskinäisen luottamuksen puutteet, jotka näkyvät keskinäisenä naljailuna ja vähättelynä.

Ei ihme, että tilanne kuntalaisille näyttäytyy osin hyvin erikoisena. Asiat ovat isoja ja vaikeita hahmottaa myös päättäjien itsensä, joiden pitäisi äänestäjien valtakirjalla käyttää tulevaisuuden viisautta. Tätä päätöstä ei voi ulkoistaa kuntalaisille, vaikka kuinka tekisi mieli.  Tämä päätös vaatii epäitsekästä pohdintaa.

Minulla ei ole kokemusta edellisestä liitosselvityksestä, mutta olen joutunut sen aiheuttamissa laineissa uimaan koko valtuustoaikani. Aallokko vuosien 2010 ja 2014 välillä ei ole laantunut. Keskustelut yhteisestä kasvusta, tulevaisuuden suuntaviivoista ja maakunnan edusta ovat uponneet ristiriitojen ja keskinäisen piikittely alle. Yleiskuva on vähintäänkin melankolinen ja se heijastuu myös elinkeinoelämän puolelle.

On totta, ettei liitos yksin riitä helpottamaan kuntien kuristusotetta. Työ alkaa vasta liitoksen jälkeen ja puheissa on paljon lunastettavaa. On totta, että toinen merkittävä palikka tässä yhtälössä on myös kuntia säätelevän lainsäädännön reipas saneeraus, jossa nyt ei ole onnistuttu. On toisaalta myös totta, ettei itsenäisyys ole autuaaksi tekevä asia, kun keinot talouden tasapainottamiseen tulevat rankaisemaan palvelutasoa aivan varmasti.  

Meidän tuleekin kysyä mitä etua kuntalaiset saavat rajat poistamalla ja mitä etua kuntalaiset saavat rajat edelleen pystyssä pitämällä? En nyt puhu valtuutetuista, vaan nimenomaan kuntalaisista. Miksi ja keitä varten me käytämme valtamme? Ja millainen on kuvamme maakunnastamme vuonna 2020?

Hollolan valtuusto kokoontuu 28.4.2014 seminaariin käsittelemään eri toimialojen laatimia palveluiden järjestämissuunitelmia vuodelle 2020. Toimialojen tehtävänanto liittyy kunnanhallituksen linjaukseen viime vuoden lopulta. Tehtävänannon mukaan jokaisen toimialan on muodostettava palveluiden järjestämissuunnitelma vuodelle 2020, johon liittyy myös henkilöstömäärän vähentäminen 5 prosentilla.

Toimialat ovat tehtävänsä suorittaneet ja seuraavaksi suunnitelmat käsitellään kunkin puolueen valtuustoryhmissä ja myöhemmin valtuuston yhteisseminaarissa em. ajankohtana. Järjestämissuunnitelmat  lautakuntien pureskelun jäljiltä ovat jo nähtävillä Hollolan kunnan nettisivuilla valtuuston esityslistan liitteinä.  Suosittelen lämpimästi jokaisen kuntalaisen tutustuvan niiden sisältöön ja vielä kommentoimaankin niin halutessaan.

Tämän mennessä julkisuudessa on kunnan palveluiden järjestämissuunnitelmia  käsitelty Hollolan säästöjen näkökulmasta muun muassa Etelä-Suomen Sanomien 15.4.2014 julkaisemassa artikkelissa.  Kyse on minusta kuitenkin paljon muustakin.
Kyse on nimittäin Hollolan tulevaisuuden näkymistä. Nyt tehdyt linjaukset vaikuttavat siihen millaisena tulevaisuutemme näyttäytyy ja tätä keskustelua olen Hollolassa jäänyt toisinaan kaipaamaan. 

Nyt käytävässä keskustelussa päätähtäimenä pitää olla se millä keinoin saamme Hollolaan (koko Päijät-Hämeeseen) lisää asukkaita, hyvinvointia, työllisyyttä, tuloja  ja vetovoimaa? Palvelut kun ovat olleet ja tulevat olemaan se tärkein kuntalaisen elämässä vaikuttavista asioista, joita kunta tarjoaa. Osana palveluiden järjestämissuunitelmaa meidän pitää pohtia muun muassa sitä kuka käyttää kunnan palveluita ja miten vuonna 2020?  Miten kunkin toimialan palvelutuotanto muuttuu vuoteen 2020? Riittääkö kunnan oma toiminta kattamaan kaiken ja vastaamaan tarpeeseen järkevällä hinnalla? Kuka hakeutuu asumaan Hollolaan ja miksi vuonna 2020 ja mitkä ovat ne keinot, joilla kunnan toiminta tätä kaikkea tukee? Kuka valitsee yrityksensä sijainniksi Hollolan ja miksi?  Millaisia palveluita Hollolassa pitää vuonna 2020 olla ja keille? Näihin kysymyksiin vastaamalla ratkaisemme tämän kappaleen ensimmäisen kysymyksen, koska  palveluiden järjestämissuunnitelmalla ratkaisemme paitsi palveluiden tulevaisuuden myös sen, millaista työtä Hollolaan tulevaisuudessa syntyy (yksityiset palveluntuottajat).

Perusturvalautakunnassa yhteistoiminnallisena ja ylikunnallisena elimenä palvelusuunnitelman tekeminen oli laajempaa kuin muilla, koska soviteltavina olivat viiden kunnan palveluiden tarpeet. Kuntakentän mahdollisesti muuttuessa kuntajakoselvityksen myötä sekä vallalla oleva soteuudistus tekivät palapelin kokoamisesta kohtuullisen arveluttavan. Kuitenkin lähtöajatuksena soten peruspalveluiden tuottamisessa oli vastata niihin haasteisiin, joita selvästi näköpiirissämme on.  Näistä esimerkkinä mainittakoot, että kotihoidon ja kuntoutuksen osuutta on pakko lisätä ja vuodeosastopaikkoja purkaa. Tämä tarkoittaa kotihoidon resurssien lisäämistä sekä kotisairaala mallin selvittämistä (lääkäripalvelut myös kotiin ja saattohoito mahdolliseksi). Palvelut tulevat myös siirtymään yhä enemmän virtuaaliseen suuntaan ja syrjäseutujen palveluita tullaan täydentämään  mobiiliratkaisuin. Palveluita tullaan myös keskittämään.  Olin erityisen iloinen siitä, että perusturvalautakunta suhtautuu avoimesti eri palvelunjärjestämismuotoihin eikä yksityisiäkään palveluntuottajia julkisen rinnalla tyrmätty. Tähän kysymykseen tosin varmasti tullaan Hollolassa törmäämään eikä ideologiselta keskustelulta vältytä. Jos näin tulee käymään, oletan, että yksityisten palveluiden tuottajien vastustajilla on esitettävinään faktoja siitä miten kaikki soten toiminta järjestetään ja rahoitetaan julkisella sektorilla vuonna 2020.

Palaten kirjoitukseni alkuosaan viittasin Etelä-Suomen Sanomissa olleeseen artikkeliin, jossa kerrottiin Hollolan hamuavan ikäihmisille kohdennettuja vuokra-asuntoja kuntakeskukseen osana palveluiden järjestämissuunitelmaa.  Onko se yksin oikea keino, jolla saadaan väkimäärää kasvatettua kuntakeskuksen liepeillä 2000: lla?  Miten puolestaan ratkaisemme ongelman, ettei Hollolassa ole kohtuuhintaisia perhe-asuntoja lainkaan? Tämä vaikuttaa osaltaan perheiden hakeutumiseen Hollolaan, vaikka palvelut ovatkin tällä hetkellä hyvin vertailukelpoiset.

Professori Alf Rehn kirjoitti blogissaan valtion velanotosta otsikolla "ei ne velat, vaan ne valinnat". Rehnin blogissa on jotain samaa kuin mitä tässä haen takaa. Kyse ei ole yksinomaan säästöistä, vaan valinnoista joita me nyt teemme ja näkökulmasta, jonka otamme. Rehn toteaa blogissaan näin:

Professori Alf Rehnin tekstiin viitaten toistan, että palveluiden järjestämissuunnitelmien tekeminen säästöt päätähtäimenä tulee tappamaan kaiken sen rohkeuden, innovaation, luovuuden sekä tulevaisuuden visioinnin, joita meillä pitää olla. Säästönäkökulma ei saa olla johtoajatuksena suunnitelmia luodessa ja hyväksyessä.  Tämä  säästöpaineiden aiheuttama uskalluksen ja innovaatioiden puute näkyy jo nyt kun aloitteeni palveluhaasteesta ei ole ottanut tuulta siipiensä alle.  Palveluiden järjestämissuunnitelma on signaali kuntalaisille siitä millaisena me näemme Hollolan tulevaisuuden ja ennen kaikkea keiden silmin. Tämä on oleellinen seikka selvitettäväksi ensi vuoden eduskuntavaalien mittelössä  Hollolan ja koko Päijät-Hämeen aluetta tarkastellessamme.

  Hollolan ja Hämeenkosken Kokoomukset käsittelivät yhteisessä kevätkokouksessaan aloitteestani sitä, miten voisimme jatkossakin varmistaa ampuma-ase harrastuksen säilymisen Hollolassa. Yhdistykset ottivatkin virallisesti kantaa sen puolesta, että ampuma-aseharrastukselle jatkossakin olisi tärkeää löytää korvaava alue sopivalta kohdalta, jossa se ei häiritsisi asutusta. Tässä osana blogiani on myös yhdistyksien virallinen kanta ilmaistuna ja hieman avauttuna.

Kannan huolta siitä, että jatkossaki satapäinen ampuma-aseharrastajajoukko (johon kuuluu myös metsästäjiä) saisivat turvattua harjoitusolosuhteensa sekä myös mahdollisuuden järjestää esimerkiksi kansainvälisentason kisoja täällä Päijät-Hämeessä. Kuten kaikki tiedämme, on puolustusvoimat siirtymässä pois Hollolasta Hälvälän alueelta lähivuosina liittyen osaltaan todella harmilliseen Hennalan varuskunnan lakkauttamiseen (tätä muuten pidän poliittisen lobbauksen täydellisenä epäonnistumisena). 

Puolustusvoimien toimintojen siirtyminen pois Lahdesta aiheuttaa muutoksia myös Hollolassa sijaitsevalle Hälvälän ampumarata-alueelle. Nykyisessä tilanteessa puolustusvoimien toiminta Hälvälässä on tukenut merkittävästi Lahden ampumaseura ry:n toimintaa. Kun puolustusvoimien radat lakkautetaan, poistuu alueelta merkittävä osa nykyisten ratojen rakennuksista ja laitteistoista sekä alueen valvonta, jotka ovat palvelleet myös ampumaseuran tarpeita. Puolustusvoimien vuokrasopimus alueella päättyy vuonna 2024.

Hollolan kunnan intressinä on saada nykyinen ampumarata-alue ja sen lähiympäristö muuhun käyttöön, jolloin alueella ei voida harjoittaa ampumatoimintaa nykyisessä laajuudessa.  VIelä tosin on epäselvää millaiseeen käyttöön puolustusvoimilta vapautuva maa soveltuu ja kuinka paljon esimerkiksi maan puhdistaminen puolustusvoimien jäljiltä maksaa?  Sinänsä vapautuva maa tarjoaisi vastauksen TIilikankaan huutavaan tonttipulaan. Tiilikangas on hyvin suosittua asuinaluetta, jossa kuitenkin tonttien saatavuus on lähes käytännön mahdottomuus.

Hollolan ja Hämeenkosken Kokoomusyhdistykset esittävätkin, että  Hollolan kunta selvittää mahdollisuudet sijoittaa ampumaratatoiminnot tulevaisuudessa Nostavan logistiikka-alueelle.

Eri ampumalajien keskittäminen samalle alueelle on perusteltua, sillä

-          ampumamelun keskittäminen yhdelle alueelle on järkevää
-          ampumarata-alueen tiestö, rakennukset ja toiminnot (toimistot, kahvila, pukuhuoneet, wc-tilat) palvelevat koko                 aluetta
-          tarvittavat suojaustoimenpiteet (melu, maaperä, pohjavesi) voidaan toteuttaa keskitetysti

Hollolan ja Hämeenkosken Kokoomuksen yhdistykset tulevat seuraamaan maakuntakaavan valmistelua ja ottavat kantaa asiaan kaavan tulessa seuraavalle lausuntokierrokselle todennäköisesti ensi syksynä. Olen luvannut olla tässä toimessa aktiivisesti mukana. Mikäli Nostava osoittautuu hankalaksi tai epäsopivaksi alueeksi, voidaan pohtia myös muita vaihtoehtoja.  

Samalla toivon, että tarkasteltaisi myös miten moottoriurheilun mahdollisuuksia voitaisiin ehdistää. Tällä hetkellä esimerkiksi Kukonkoivun motocross- rata elää varsin pätkittäisissä vaiheissa ympäristölupien ollessa yhä tiukemmassa pohjavesialueella. Katsonkin yhdessä Hollolan ja Hämeenkosken Kokoomusten kanssa, ettö Nostavalle olisi mahdollista rakentaa vaikka täysin uudenlainen tapahtumakeskus sekä ampuma-aseharrastamiselle että moottoriurheilulle, joka lisäisi Hollolan (ja koko maakunnan) vetovoimaa ja tunnettavuutta. En katso Nostavan tulevaisuutta logistiikka-alueena tai -keskuksena (jollaista roolia sille on vuosia kaavailtu) kovinkaan realistisena.

Salpausselän kuntajakoselvitykseen osallistuvien kuntien valtuustot tapasivat ensi kerran 20.2.2014. Minut oli kutsuttu tilaisuuden lopussa pidettyyn paneelikeskusteluun. Keskustelu jäi aikapulan vuoksi hyvin pintapuoliseksi ja paneeli kuittaantui yhdellä puheenvuorolla. Se tuntui harmittavan paitsi yleisöä myös meitä paneelikeskusteluun valmistautuneita osanottajiakin. Toivottavasti seuraavalla kerralla aikataulusta pidetään paremppaa huolta ja keskustelua voidaan käydä syvällisemmin esimerkiksi yhden työryhmän sisällöstä kerrallaan.

Hollola on mukana selvitystyössä, joka minusta on erittäin tarpeellista etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden näkökulmasta. Selvityksen lopputuloksesta ja Hollolan valtuuston ensi syksyn päätöksestä huolimatta edessämme on Päijät-Hämeessä sosiaali- ja terveyspalveluissa (sote) suuri muutos. Palveluverkkotyöryhmällä onkin sarkaa juuri sotepalveluiden tulevaisuuden ratkaisemisessa. Muissa aloissa olemassa olevalla seudullisella yhteistyöllä on jo päästy pitkälle. Työryhmän loppuraportti  ei saa olla nykytilan kuvaus, vaan vastaus muun muassa ympäristön ja ikäjakauman muutoksiin.

Selvityksen yksi keskeisiä kysymyksiä lienee millainen on elinvoimainen kunta? Kuntaliitto määrittelee, että elinvoimainen kunta kykenee talouskasvuun sekä kuntalaisten työllistämiseen ja sitä kautta verotulojen kasaamiseen, jolla julkisia palveluita voidaan osin tuottaa. Tällainen kunta pystyy vastaamaan palveluiden järjestämisestä kuntalaisten ja yritysten tarpeita vastaavalla tavalla. Vetovoimainen kunta puolestaan kykenee sitouttamaan kuntalaisia ja houkuttelemaan myös ulkopuolista rahavirtaa, joka puolestaan turvaa osaltaan alueen työllistymistä sekä tuloja.

Mikäli Salpauskuntien yhdistyminen toteutuisi, olisimme osana noin 150 000 ihmisen vastuukuntaa, joka saa järjestää ja ohjata omia palveluitaan. Sen sijaan nykyisen soteuudistuksen järjestämislain linjauksien mukaan Hollolalla ei ole oikeutta omien palveluidensa järjestämiseen. Hollola ei toki tee sitä nytkään, vaan olemme osa Oivaa. Asiantuntijoiden mukaan nykyisen järjestämislain ehdotuksessa vastuu annettaisiin aivan liian pienille hartioille. Päijät-ämeessä sote palvelut hoidetaan nyt ainakin neljässä erillisessä järjestelmässä erillisillä organisaatioilla ja kuntalaisten saamat palvelut ovat hyvin epätasa-arvoisessa asemassa. Asiantuntijoiden mukaan 150 000 - 200 000 asukkaan pohja on riittävän vahva kantamaan vastuuta kuntalaisten sotepalveluista ja saavuttamaan riittävät taloudelliset hyödyt. Tästä on helppoa olla samaa mieltä. Näin ollen tuli sitten soteuudistusta tai kuntaliitoksia tai ei, on Oivan ja samalla koko Päijät-Hämeen sotepalveluiden tulevaisuus ratkaistava. Mikäli Kärkölä on osa suurta kuntaa ja Hollola ei, mistä Kärkölä hakee palvelunsa jatkossa? Sama kysymys koskee Hämeenkoskea. Mikä puolestaan on Asikkalan ja Padasjoen ratkaisu?  Kyse on siis palveluiden turvaamisesta.

Jo nyt monet kunnat ovat säästökurimuksessaan joutuneet karsimaan ei-lakisääteisiä sotepalveluja, jotka ovat usein tärkeää ennaltaehkäisevää toimintaa. Kun ne on karsittu, on edessä palvelutason laskeminen. Me olemme saaneet nauttia hyvistä palveluista ja vakaasta turvallisuudesta, haluammeko antaa perintönä nuorille ja jälkipolville tämän saman etuisuuden vai jotain muuta? Vai kykenemmekö muuntautumaan niin, että jatkossa myös haja-asutusalueiden palvelut ovat turvattuja ja palvelut ovat kauttaaltaan sellaiset kuin kuntalaiset tarpeetkin ovat. Tämä tarkoittaa myös turhien toimien karsimista, joita teemme tottumuksen vuoksi mutta jotka eivät palvele ketään.  Soten nykytekniikka ja palveluiden uudet muodot (esim. LINKKU) antavat täydet mahdollisuudet tehdä palveluverkosta kattava ja kustannustehokas.

Oivan mahdollinen purkautuminen olisi suuri harmi. Organisaatio on tämän vuoden alusta saatu hyvin kevyeksi kahden johtajan tehtävien hajautuksella sekä johtokunnan lakkauttamisella. Viidellä osakaskunnalla on yhteinen lautakunta ja yhteiset johtajat, joka tuo päätöksentekoon sujuvuutta ja ketteryyttä. Palvelut toimivat hyvin ja ovat kustannuksiltaan hyvin vertailukelpoiset esimerkiksi Aavaan nähden. Kuitenkin se moniosaaminen, jota meillä Päijät-Hämeessä on, antaa meille runsaasti erilaisia vaihtoehtoja. Moniosaaminen tukee tulevaisuuden riskinottoa ja täten tuo myös vakautta. Helpotuksen palveluverkkotyöryhmälle toisi NHG:n tekemän selvityksen käyttö. Siinä on valmis pohja, jolle on helppo rakentaa ja tähän sisältyisi myös Oivan jatko tuottajana, osana suurta aluetta. Tämä täyttäisi myös järjestämislain kriteerit. Parhaimmillaan onnistunut loppuratkaisu lisäisi Päijät-Hämeen alueella kuntalaisten tasavertaista asemaa palveluiden saajina sekä turvaisi palvelutason pysymisen.