Valtiovarainministeriö on puhunut. Hollola on mukana radanvarsikuntien (a.ka. Salpausselän) liitosselvityksessä lisättynä Hämeenkoskella ja Kärkölällä.

Moni on ehtinyt ihmettelemään miten se nyt tällä tavalla? Minä ihmettelen mitä he ihmettelevät.

Minusta kyseisessä lausuntopyynnössä asia oli jo kovin selvä. Täytimme kaikki kriteerit selvitykseen osallistumiselle ja siksi itsekin äänestin viime valtuustossa selvityksen puolesta eli kannatin puoluekollegani Markku Pulkkasen vastaehdotusta. Toisin äänestäneet perustelivat päätöstään mm. sotelain voimaantulon odottamisella ja maakunnan kokoisen selvitysalueen unelmalla. Totesin valtuuston jälkeisessä blogissa sen olevan utopiaa, kuten se olikin.

Syynä omalle kannalleni oli yksinkertaisesti se, että meidän ehdoton etumme olisi ollut olla menossa etukenossa kohti selvitystä, joka oli ilmeinen. Valtuustomme jälkeen muut jo selvityspäätöksen tehneet radanvarsikunnat tapasivat vielä joitain kertoja. Näissä konklaaveissa olisimme voineet ottaa kantaa vaikkapa selvittäjän valintaan. Nyt tähän(kään) päätökseen ei tarvinut osallistua.

Yhdistyksemme puheenjohtaja Janne Salminen totesi sosiaalisessa mediassa järkevästi; selvitykseen olisi pitänyt kiiruhtaa erityisesti kaikkien liitosta vastustavien juuri siksi, että siihen pöytään olisi ollut huomattavasti helpompaa tuoda omat vahtoehdot tasa-arvioisina esiin. Nyt meitä leimaa änkyrä-maine, jonka viittaa en suostu ottamaan.

On ollut kurjaa, että selvitysVELVOLLISUUS on sekoitettu (ehkä tahallaankin) kuntaliitokseen. Jota se ei ole. Selvityksen tarkoitus on hakea ne edut ja haitat, joita MAHDOLLISESSA liitoksessa tulevat. Päätös tehdään vasta selvityksen jälkeen, ellei taloutemme (ajatuminen kriisikunnaksi) tee sitä jo ennen määräaikaa. On huomattavasti järkevämpää selvittää nyt, kun meillä on jäljellä joitain lakisääteisyyden ylittäviä palveluita kuin sellaisten palveluiden ja organisaatioiden kanssa, jotka on "luille vedettyjä". Tosin sekin saattaa olla edessä.

Suhtaudun edelleen kriittisesti liitokseen tietyin osin. Samoin kunnioitan edelleen kansanäänestyksen tulosta (vaikka kyseisen äänestyksen äänestyprosentti tosin oli reilut 60) itsenäisyydestä. Mutta en ole valmis puolustamaan itsenäisyyttä sen uhalla, että meillä ei ole enää jäljellä mitään muuta kuin rauniot kaikista lakisääteisistä palveluista. Toivon, että edellä mainittu lause on vain utopista kuvitelmaani emmekä moiseen tilanteeseen ikinä ajaudu.

Yksi asia, josta olen todella harmistunut on, ettei joukkoon ole laitettu Asikkalaa ja Padasjokea. Olisin suonut kaikkien Oiva-kuntien läsnäolon selvityksessä, koska tällä hetkellä yhteinen perusterveydenhuoltomme toimii hyvin ja on etenkin Hollolassa todella edullista (per/asukas) vrt. esimerkiksi Aava.

Näin loppumainintana todettakoon, että perästä kuuluu. Jään seuraamaan, miten asiat etenevät. Aikaahan tähän kaikkeen on vuosi.

Huomenna suuntaamme kohti pääkaupunkiseutua koko Suomen Kokoomusvaltuutettujen kanssa. Siitä lisää myöhemmin. Luvassa on ainakin norminpurkutalkoiden jatkamista. Marraskuussa hallitus tulee esittämään omat ehdotuksensa lainsäädännön keventämiselle. Petteri Orvon esiin nostama seikka suunnittella olevien lakien kriittisestä tarkastelusta ja mahdollisesta jäädyttämisestä on kerrassaan kannatettava.

 Syyskuun valtuustossa päätimme, ettei Hollola osallistu radanvarsikuntien selvitykseen. Hämeenkoski ja Padasjoki päättivät samana päivänä toisin. Jäimme odottamaan ”sotelain” voimaantuloa ja samalla haaveilemaan maakunnan kokoisesta selvitysalueesta. Pistimme siis päämme puskaan.

Olen seurannut kuntaliitoskeskustelua monilla palstoilla ja ihmisten välisissä puheissa. Surullisinta näissä kaikissa on ajatustenvaihdon läpi paistava keskinäinen piikittely ja totaalinen luottamuksen puute. Välillä keskustelu on ajautunut viime kesän hääohjelmasta tutun pariskunnan säpä-säpä-säpä-päpääpä – laulun veroiseksi kilpalaulannaksi. Joka ei lopulta johda yhtään mihinkään, paitsi koko Päijät-Hämeen alueen yhä syvempään kuiluun ajautumiseen. Hollolan valtuustosalissa syyskuussa kuullut puheet kuulostivatkin pohjustavan enemmän tulevia eduskuntavaaleja kuin kunnan asioiden rehellistä hoitamista tai aktiivista ratkaisujen etsimistä. Jos ja kun meillä Hollolassa kaikki on hyvin, niin emmekö me silloin olisi voineet lähteä selvitykseen turvallisin mielin ja todeta sen jälkeen, että me pärjäämme yksin paremmin? Valtuustosalissa kuultiin moneen kertaan, että pakottaminen on vastenmielistä. Mutta nythän me itse ajoimme itsemme tilanteeseen, jossa olemme pakon edessä.

Teimme kesäkuussa raskaita päätöksiä, jotta kuntalain velvoittamana kykenisimme pitämään kuntamme talouden tasapainossa ja välttämään kriisikunnaksi ajautumisen. Jouduimme myös uusina valtuutettuina korjaamaan niitä edellisen kauden päätöksiä, jotka jäivät ilmeisesti rohkeuden puutteesta tekemättä. Kesäkuun valtuusto oli kuitenkin tahdon näyte, että Hollolassa kyetään tekemään yhtenäisiä ratkaisuja. Samaa odotan nyt näkeväni Lahdessa ja muualla ympäristökunnissa. Ei ole minkään Päijät-Hämeen kunnan etu, jos yksi tai kaksi tai useampi joukosta voi todella huonosti eikä kukaan tee asioille mitään. Tilanne ei ole missään tapauksessa oikea irvailulle, naureskelulle, ylimielisyydelle tai oman edun ajamiselle. Mikä tekee meistä kenestäkään paremman kuin toisesta?

Teimme kesäkuussa päätökset myös säilyttääksemme kuntamme itsenäisyyden. Syvä huoleni kuitenkin on, kuinka pitkälle meidän pitää vielä mennä, ennen kuin olemme valmiita edes istumaan samassa pöydässä keskustelemassa mahdollisesta tulevaisuudestamme muiden kanssa? Nyt päätettiin vasta selvityksestä, emme liitoksesta. Nyt olisimme voineet mennä tasavertaisena kumppanina kuuntelemaan mitä meille on tarjolla ja tehdä sen jälkeen päätös tulevaisuudestamme. Ensi kerralla ehdot tuskin ovat enää samat.

Pääministeri Kataisen sanoin ”sitoutumaton valittaja ei vaikuta, mutta sitoutunut ongelmien ratkaisija vaikuttaa”. Tämä pätee moneen asiaan, yhteisöön, organisaatioon ja myös päätöksentekoon.