Kolme pointtia

Ensimmäinen puoluekokoukseni ei olisi voinut todentua upeammissa tiloissa ja tunnelmissa. Lahden kokous vuonna 2014 osa poliittista historiaa. Jyrkin kymmenvuoden mittainen matka puoluejohdossa sai arvoisensa päätöksen ja oma väki tankkasi miehen viikonlopun aikana niin täyteen energiaa, että sitä varmasti riittää pitkäksi aikaa. Jyrki vastasi kiitoksiin nostamalla jäähyväispuheensa yhdeksi elementiksi oman väen merkityksen. Silloin kun aika on ollut vaikea, on vaimo kehottanut pääministeriä "menemään kentälle".  Tämä osoittaa paitsi Mervi Kataisen täydellistä ymmärrystä, tukea ja arvostusta miehensä työlle myös kenttä- ja järjestötyön merkitystä menestyvän politikon, yhdistyksen, piirin ja puolueen takana. 
 
Lahdessa valittiin maallemme uusi pääministeri. Minulle valinta oli mieluinen, vaikka toki kaikki vaihtoehdot olisivat toki sopineet. Ihan oikeasti. Etlari olikin poiminut kommenttini lauantain lehteen: "... olo on kuin shamppanjabaarissa. Lopputulos on joka tapauksessa laadukas". Näin se todella oli. Valinnan jälkeen tilanteen kruunasi Jan Vapaavuoren kehoitus riisua rintanapit ja laskea banderollit. Ei ole voittajia eikä häviäjiä, on vain ME.

Alexin valinta ei ollut itselleni yllätys. Aistin jo menneellä viikolla, että hän oli selvässä nosteessa ja se noste vahvistui perjantaina koko ajan. Lauantaina seisoessani Alexin ständillä menivät rintanapit ja liput kaupaksi kovaa kyytiä. Tiesin, että nyt ollaan tekemässä kolmen pointin miehestä ihan oikeasti maamme pääministeriä.




Alexin valinta maamme pääministeriksi luo itselleni uskoa poliittiseen tulevaisuuteen, koska pystyn samaistumaan hänen tekemäänsä pamflettiin täydellisesti. "Uusi nousu" oli raikas, selkeä ja tulevaisuuten katsova. Riveistä välittyi tahto tehdä politiikkaa.  Meillä on Alexin kanssa pitkälti samanlainen arvomaailma ja tapa nähdä millaista politiikkaa ja miten maassamme pitää  tehdä. Pidän siitä, että politiikka ja politikot otetaan vakavasti.  Ja Alex ottaa. Ei olla siirtymässä oikealle eikä vasemmalle, vaan eteenpäin. Puheessaan valittuna puheenjohtajana Alex myös viittasi toiseen itselleni tärkeään nostoon Kokoomuslaisessa ideologiassa, jonka olen maininnut yhtenä tärkeimmistä lauseistanii. Se on "tosiasioiden tunnistaminen on viisauden alku". Paasikiven viisas toteamus on nykyäänkin erittäin ajankohtainen.

Alexin ympärille valittiin Lahdessa hyvin sopiva tiimi. Hämeestä varapuheenjohtajaksi ponnisti kansanedustajaehdokaskollegani Sanni, joka on ehdottoman hyvä asia. Hämeen piirin yksimielisyys toi loistavan lopputuloksen. Tämä on hyvä esimerkki siitä, mitä yhteistyöllä voidaan saada aikaiseksi. Mitä vaan. 

Ennen kaikkea puolue näyttäytyy minulle nyt sellaisena kuin olen sen liittyessäni halunnutkin näyttävän. Arvopuolueena.  Katson puolueen uusien voimien tulevan siirtämään huomiota sellaiseen työntekoon,  jossa ei ratkaise kieroilu eikä vääryys, vaan rehti kilpailu ja yhteistyö. Ideologisista eroista voidaan puhua myös arvostavasti ja ratkaisukeskeisesti. En ole koskaan erityisesti arvostanut heitä, joiden päätavoite on murjaista se hauskin vitsi tai vertauskuva valtuuston tai eduskunnan puhujapöntössä. 


Sain viikonlopusta itselleni valtavasti energiaa tehdä omaa vaalityötäni vielä seuraavat kymmenkuukautta.  Tehtävään ei olisi nyt yhtään helpompaa sitoutua.

Nyt siis nautitaan juhannukseta ja hyvästä ruuasta, seurasta ja levosta! Maanantaina pääsen osallistumaan ensimmäistä kertaa puoluevaltuuston kokoukseen, jonne minut valittiin varajäseneksi viikonloppuna puhe- ja läsnäolo-oikeudella. Odotan sitä suurella innolla. Sannin sanoin, tulevaisuus on uteliaiden! Hyvää juhannusta!

Kuvat: Kokoomus ja Jenni Kuoppala.