Kristiina Hämäläinen
  • Etusivu
  • Minä
    • Tarina
    • Lehtijuttuja
    • Haastatteluja
    • Kuvia
  • CV
    • Ansioluettelo
    • Valtuustotyö
  • Blogi
  • Yhteys
  • Press Room
  • Etusivu
  • Minä
    • Tarina
    • Lehtijuttuja
    • Haastatteluja
    • Kuvia
  • CV
    • Ansioluettelo
    • Valtuustotyö
  • Blogi
  • Yhteys
  • Press Room
Search by typing & pressing enter

YOUR CART

2/7/2019 0 Comments

IKÄÄNTYVIEN HOITO ON KOKONAISUUS, NYT TEKOJA!

Viime päivien keskustelu ikääntyneiden hoidosta on ollut tyrmäävää. Menossa on vaalien värittämä sanansäilä siitä, miten asiat olisivat paremmin jos ne toiset puolueet tai ne toiset kuntapäättäjät eivät olisi tai olisivat tehneet sitä, tätä tai tuota. Kaikki puolueet ovat olleet vuorollaan hallitusvastuussa, tieto asioista on ollut jo vuosia. Tahtoa ratkoa asiaa ei. Esimerkkinä päättämättömyydestä on myös jo yli 20 vuotta työstetty sote-uudistus. Sitä on yritetty tehdä usealla eri hallituskokoonpanolla miljoonien eurojen mentyä valmisteluun. Perussyyt uudistuksen tekemiselle ovat kuitenkin olleet koko ajan samat. Nyt aika tiimalasissa on loppu.


Ikääntyneiden hoidossa on viime päivät puhuttu tehostetun palveluasumisen hoitajamitoituksesta ja yksityisistä toimijoista. Epäkohtiin pitää ehdottomasti puuttua sekä sanktioida ne tiukemmin. Mitoitusta määritellessä pitää kuitenkin huomioida asiakkaiden kunto, hoidon tarve, henkilökunnan osaaminen ja toimitilojen kunto. Patenttiratkaisua ei ole. Mitoituksen kohdilleen laittaminen ei silti riitä, tarkasteluun tulee ottaa koko vanhustenpalvelulaki. Totuus myös on, että korjattavaa on niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Ikääntyneiden hoito on kokonaisuus ja sen on oltava laadukasta, olkoot hoitava taho mikä tai kuka tahansa.


Ikäihmisiä ei hoideta vain tehostetuissa palvelutaloissa vaan myös esimerkiksi terveyskeskuksissa, vuodeosastoilla, poliklinikoilla ja ennen kaikkea kotihoidossa. Palveluasumisessa on korjattavia epäkohtia, mutta kaikkein vaikeimmassa tilanteessa ovat yksin kotona asuvat vanhukset, jotka kuuluisivat palveluasumiseen. Kun ikääntyvä tilaa ambulanssin useita kertoja kuukaudessa ja hänet kuljetetaan useita kertaa sairaalaan yöksi, hänen paikkansa ei ole kotona. Näin ollen sekä kotona ja että palveluasumisessa asuvien ikäihmisten perusterveydenhoitoon ja kuntoutukseen tarvitaan uusia käsipareja ja rahaa. Ja toimijoita. Nykyinen palveluverkko ei tutkitusti ole maakunnassakaan riittävä. Kokonaisvastuu rahan kaivamisesta on eduskunnalla, jonka pitää ohjata tarvittavat rahat kunnille.


Oleellista ovat myös hoitoon ja kuntoutukseen osallistuvien työolot: johtamista ja esimiestyötä on vahvistettava ja katse pitää saada henkilöstön työhyvinvointiin ja työsuojeluun: haitalliseen kuormitukseen, sisäilmaongelmiin ja työkykyasioihin. Hoitajamitoituksen nostaminen nykyiseen ehdotukseen vaatii 4000 hoitajaa lisää. Alalta kuitenkin eläköityy vuoteen 2030 mennessä yli 175 000 ammattilaista. Kysymys on, miten alan vetovoima taataan?


Kun verrataan bruttokansantuotteen perusteella maamme tilannetta Ruotsiin ja Norjaan, Suomen koko ikääntyneiden vanhuspalvelussa on ainakin miljardin euron vajaus. Päijät-Hämeen vaje seuraavan 10 vuoden aikana on 90 miljoonaa. Onko tässä syytä lopettaa kinastelu? Suomen maan talouden kuntoon laittaminen kestävämmälle pohjalle on merkittävin keino turvata palveluiden tulevaisuus kaikissa ikäryhmissä.

Juuri nyt yhteiskunnallinen (ja kunnallinen) päätöksenteko tarvitsee asiansa osaavia, puoluerajat ylittävään yhteistyöhön kykeneviä päättäjiä. Ikääntyminen etenee ja ongelmat kasvavat. Meillä on vakava tilanne, joka ei etene jankuttamalla toisten virheistä ja omasta hyvyydestä.

Nyt tekoja!



0 Comments

2/1/2019 0 Comments

DESIMAALEJA VAI HOIVAA?

Viime päivinä on käyty keskustelua ikääntyvien hoidosta ja hoitajien työoloista – vihdoin. On erinomaista, että kaikki puolueet ovat tilanteesta huolissaan.

Vanhustenhuollonpalveluissa on vakava ongelma ja sen haltuunotossa ovat käsillä viimeiset hetket. Ikuisen riitelyn sijaan tarvitaan osaavia ja yhteistyökykyisiä päättäjiä.

Mediassa on puhuttu hoitajamitoituksesta ja siihen liittyvistä desimaaleista. Pitkän linjan ammattilaisena ja iäkkään omaisen hoitajana on pakko sanoa, ettei ikääntyneiden laadukasta hoitotyötä turvata yhdellä kiveen hakatulla desimaaliluvulla.

Yksittäisen desimaaliluvun laskentakaavan ongelma on, ettei se kuvaa esimerkiksi, sitä kuinka paljon ikääntyvät tarvitsevat juuri kyseisessä hoitolaitoksessa apua, mikä on muistisairaiden osuus, onko heillä kiireellisesti hoidettavia sairauksia, onko asiakkaita saattohoidossa. Siitä ei myöskään selviä, millainen osaaminen yksikön hoitotyöntekijöillä on, kuinka moni on sijainen tai onko yksikössä esimiestä, sairaanhoitajaa, tai kuntoutus- tai tukipalveluhenkilöstöä. Tämän vuoksi yksi kiveen hakattu luku ei riitä. Tällöin minimistä tulee helposti maksimi eikä vaihtelevia tilanteita oteta huomioon. Hoitajamitoituksen saaminen lakiin on tärkeää mutta sen tulee kuvata todellisuutta.

Median huomiossa ovat olleet viime aikoina yksityiset toimijat ja aivan syystä. Epäkohtiin on puututtava kovemmilla sanktioilla kuin tällä hetkellä laki antaa myöden. Ikääntyvät ansaitsevat tulla laadukkaasti hoidetuksi riippumatta hoidon toteuttajasta. Yksityiset eivät silti ole aina automaattisesti huonoja ja julkiset hyviä. Ongelmia on molemmissa.

Julkisen toimijan tulee olla vahva perusmuuri, jota yksityiset toimijat, järjestöt ja yhdistykset hallitusti täydentävät. Tähän uusi maakunta- ja soteuudistuksen lainsäädäntö tulee antamaan huomattavasti paremmat lähtökohdat, kuin tilanne nyt on. Tällä hetkellä julkinen sektori ei ole kaikin osin vahvalla pohjalla ja kuntakohtaisia eroja on esimerkiksi palveluiden saatavuudessa. Iso ongelma usein on myös palvelujen kilpailutus- ja hankintaosaaminen.

Nykyinen hallitus on tehnyt hankintalain, joka mahdollistaa ensimmäistä kertaa laadun käyttämisen kilpailutuksen kriteerinä. Silti monissa tapauksissa kilpailutuksen kriteeri on pelkkä hinta tai se on selkeästi laatua suuremmalla painotuksella. Tätä ei voida perustella millään muulla kuin ymmärtämättömyydellä. Kelan lasten vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen pieleen mennyt kilpailutus on tästä hyvä esimerkki.

Keskeinen asia on myös vahvempi valvonta. Tällä hetkellä yksityisten toimijoiden toiminta on luvanvaraista, toisin kuin julkiset. Viranomaisilla ei ole tietoa, kuinka monta julkista toimintayksikköä maassa tarkasti ottaen on. Tilanne muuttuisi, mikäli eduskunnassa hyväksyttäisi palveluntuottajalaki, joka tuo samat säännöt lupien, valvonnan ja toimintaedellytysten kohdalla niin yksityisille kuin julkisillekin. Tällä hetkellä myös esimerkiksi kuntayhtymä toimii niin palveluiden tuottajina kuin valvovana viranomaisina ulkoistetuille palveluille. Tilanne on absurdi.

Soteuudistuksessa tärkeintä on nostaa monin eri tavoin asiakas keskiöön. Tällä hetkellä esimerkiksi hoitopaikan valitsee usein joku muu kuin asiakas itse. Uudessa lainsäädännössä valta on asiakkaalla. Tähän liittyy luonnollisesti tarvittaessa asiakasohjauksen tuki. Kun asiakkaalla (tai hänen omaisillaan) on mahdollisuus äänestää palveluissa jaloillaan, alkaa muutosta toiminnassa tapahtua. Sama koskee hoitajia. Jos hoitajien työoloihin ei vihdoin kiinnitetä huomiota, niin päättäjien kuin työnantajienkin tahoilta, he lähtevät.

Soteuudistusta on yritetty tehdä maahamme yli 10 vuotta kuuden eri hallituskokoonpanon turvin. Meidän pitää päästä vihdoin eteenpäin.


0 Comments

11/8/2018 0 Comments

Sisar uupunut valkoinen

Terveydenhuolto on ollut jatkuvassa muutoksessa jo pitkään eikä tulevaisuuden rakennemuutos tule jättämään ammattilaisia rauhaan tulevaisuudessakaan. Selvää väsymistä on havaittavissa monella työpaikalla. "Tulisi nyt jo jokin päätös" on yleinen kommentti monessa kahvihuoneissa. "Sotesoppa" on surullinen pilkkanimi maamme laajimmalle uudistukselle. Se kuvaa myös uskon ja luottamuksen puutetta päättäjiin.

Uudistusta vuosia veivatessa on unohdettu, että sotessa puhutaan myös ihmisten työpaikoista ja työnantajista. Ammattilaiset elävät ryöpytyksen keskellä, arjessa, joka päivä.Väestön voimakas ikääntyminen ja samanaikaisesti alaa vaivaava kova osaajapula ovat tulevaisuuden suuri huoli ja vaikea yhtälö.  Tätä huolta on jaettu ammattilaisten keskuudessa jo pitkään.  Henkilöstön suuri vaihtuvuus ja tilapäisten työntekijöiden määrä ovat jo arkea ja pula kulkee usein johdon tasolle asti. Tässä kierteessä vastuun ottaminen kasautuu usein yksien ja henkilöiden harteille eikä ole ihme, että he väsyvät ja lähtevät.
Monet jopa toisille aloille.  Hiljan mediassa mainittiin, että maassamme on yli 70.000 koulututetun sote-ammattilaisen reservi, jotka eivät enää ole työssään.  Syitä lienee monia mutta suuntaus on huolestuttava.

Jatkuvan sijaisrumban keskelle tulevat usein vielä opiskelijaohjaukset. Opiskelijoiden ohjauksessa  opetusvastuuta on siirretty yhä enemmän käytännön kentän vastuulle. Se ei ole kenekään etu. Ei oppilasta ohjaavan, ennestään väsyneen työntekijän etu kuin alalle kouluttautuva opiskelijan et, jka saa ehkä ensimmäisiä kokemuksiaan työelämästä. Lähiopetustuntien karsiminen on johtanut ikävään kierteeseen.

Sote-ammattilaisen työ sisältää paljon kädentaitoja ja syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä, jota ei opita etäopiskelulla. Osaamisvalje on tunnistettu kuormitustekijä, joten aivan kylmiltään kentälle joutuvalle opiskelijalle tilanne voi olla hyvinkin haastava ja motivaatiota laskeva.

Ei siis ihme, että kamelinselkä on monella mennyt katki.

Sairaanhoitajaliitto teki hiljan kyselytutkimuksen, jossa kävi ilmi, että 44 prosenttia sairaanhoitajista, 36 prosenttia lähiesimiehistä ja 32 prosenttia ylimmästä johdosta oli viimeisen vuoden aikana käynyt tai ainakin harkinnut käyvänsä työterveyshuollossa puhumassa työssäjaksamisestaan. Kuormittuneimpia olivat nuoret sekä lähiesimiehet.  Lähes puolet sairaanhoitajista ilmoitti, ettei heidän työpaikoillaan ole lupa hankkia sijaisia, vaan poissaoloja paikataan jatkamalla tuplavuoroissa tai omalla henkilökunnalla - tai vajaalla yksinkertaisesti työvoimalla. Monet ovat kertoneet työn tuomasta eettisestä kuormasta, jossa tunne siitä, ettei kykene tekemään työtään yhtyä hyvin kuin haluaisi, kuluttaa henkisesti loppuun.  Se murentaa työn miellekyyttä, aiheuttaa työyhteisöristiriitoja ja aiheuttaa työuupumusta - joka masennusta. 

Hoitoalan palkkaus on ollut puheenaiheena jo pitkään. Keskimääräinen päivätyöstä käteen jäävä ansio on koulutetulla sairaanhoitajalla 1500 euron luokkaa. Ero esimerkiksi Ruotsiin on merkittävä, jo peruspalkassa. Ruotsin palkkatason taustalla on maata jo pitkään vaivannut sairaanhoitajapula.  Tunnen henkilökohtaisesti monia kollegoja, jotka tekevät työtään keikkaillen jossain  Pohjoismaassa. Esimerkiksi kaksi viikkoa töissä ja kaksi viikkoa vapaalla Suomessa on aika tavallinen yhdistelmä. Luonnollisesti työnantaja kohdemaassa maksaa majoituksen ja matkat. Omaa luokkaansa ovat Arabiemiraatit, jossa palkka on verotonta ja liikkuu lähellä 100.000 euroa vuodessa. Monille, etenkin nuorille hoitajille ulkomaat ovat houkutteleva vaihtoehto mutta myös vanhempia konkareita liikkujissa löytyy.

Palkassa Suomen kilpailukyky globaalisti ei varmasti korjaannu pitkään aikaan mutta  verotuksellisilla ratkaisuilla voidaan tilanteeseen vaikuttaa. Ansiotuloverotuksen lisäksi meidän tulee puhua kokonaisverotusasteen määrätitietoisesta laskemista. Lisätöiden kuormittavuus ei näy riittävästi palkkakuitissa eikä liian kova verotus kannusta opiskelemaan ja kehittämään itseään, kun palkankorotuksesta käteen jäävä osuus on naurettavan pieni. Kilpailukykyinen verotus on selkeästi yksi keino myös estää alan aivovuotoa muualle myös muilla aloilla.

Palkkauksen ollessa lähes ikuisuuskysymys kestävyysvajeisessa Suomessa on toinen alan kannalta vetovoimaa lisäävä, merkittävä kokonaisuus ovat työolot. Meillä on hyvä, työoloja linjaava työturvalllisuuslaki olemassa, jos sitä myös noudatettaisi. Siihen liittyvät sanktiot tosin ovat varsin kevyet. Toimia työväkivallan ja kiusaamisen kitkemiseen tarvitaan lisää. Monilla työpaikoilla on edelleen osaamattomuutta vaikeiden asioiden hoitamiseen, joten myös osaamisen vahvistaminen on oleellinen asia. Kenties on syytä luoda stantardit niin työväkivallan kuin epäasiallisen kohtelun ehkäisyyn. Myös työnkuormitukseen puuttumisessa on edelleen paljon puutteita. Valvonnalla ei ole riittävän tehokkaita puuttumisen keinoja ja toisaalta yhteystyö esimerkiksi työterveyshuollon kanssa ei ole riittävän jämäkkää.

Lisäksi työoloihin vaikuttavat esimerkiksi usein osaamaton sisäilmaongelmien ratkaiseminen. Edelleen vallalla on käsitys, että sisäilmaongelmat ovat "naisten hömpötyksiä" vaikka tiedossa on myös tutkittua faktaa niiden terveydellisestä merkityksestä. Omakohtaisena kokemuksena minulla on niin oman kotini laaja homevaurio kuin  kokemus työpaikan sisäilmaongelmista ja sen myötä voin erittäin hyvin allekirjoittaa ongelmien todellisuuden.

Sote-alan ammattilaisten uupuminen on monen asian summa, laaja haaste joka on syytä ottaa vakavasti kaikilla niillä tasoilla kuin asia koskee ja vastuu jakautuu. Päättäjien tehtävänä on lainsäädännöllinen apu ja tuki, työnantajilla puolestaan selkeät vastuut ja velvollisuudet, joita tulee noudattaa.

0 Comments

10/23/2018 0 Comments

Soveltuvuustestit kuuluvat sote-alalle

Sen toimimaViime päivinä on käyty aiheellista keskustelua lähihoitajakoulutuksen soveltuvuustestauksien palauttamisesta. Samaan yhteyteen olisi syytä lisätä mukaan myös sairaanhoitajakoulutuksen soveltuvuustestaukset. Myöskään ne eivät ole ammattikorkeakouluille pakollisia. On syytä ihmetellä, miksi ne on edes poistettu.  Jos ja kun syynä ovat olleet säästöt, on säästäminen ollut lyhytnäköistä.

Hoito- ja hoivatyötä leimaa vahva eettisyys mutta se vaatii lisäksi vahvaa psyykettä, kykyä omaksua uutta nopealla tahdilla ja kestää paineenalaista työskentelyä. Pääsykokeilla ja soveltuvuustestauksilla varmistetaan, että opiskelijoilla on lähtökohtaisesti tarvittavat ominaisuudet olemassa. Ammatti edellyttää myös terveydentilaan liittyviä erityisvaatimuksia. Pääsykokeiden kautta tapahtuvasta seulonnasta  hyötyvät niin työnantajat, asiakkaat kuin opiskelijat itse. On vaikea ajatella, että ammatillisen koulutuksen reformin keskipisteenä oleva työelämä- ja asiakaslähtöisyys toteutuisi, ellei jo opiskelijavalinnassa oteta huomioon potilas- ja asiakasturvallisuutta ja palveluiden laadun näkökulmaa.  

Kun pääsykoetestauksia oltiin poistamassa vuonna 2015 ministeri Krista Kiurun ja ministeri Jukka Gustaffsonin  johdolla, kritisoitiin aiottua uudistusta voimakkaasti. Sen toimimattomuus huomattiin heti. Nyt keskustelun edelleen jatkuessa ja kokemusten puhuessa karua kieltään, on ministeri Grahn-Laasonen kertonut muutama päivä sitten  palauttavansa nykyisen hallituksen aikana lähihoitajakoulutuksen soveltuvuustestit takaisin. Annan täyden tukeni aikeelle. Toivottavasti tämä tulisi koskemaan myös ammattikorkeakouluja eli sairaanhoitajakoulutusta, joissa useammissa pääsykokeet on kuitattu opettajien haastatteluilla. Luonnollisesti tämä vaatii lisärahoitusta.

Aivan yhden tekevää kokonaisuudessa ei ole myöskään opiskelu heidän kohdalla, jotka eivät tule soveltumaan ammattiin. Yhden tutkinnon hinta yhteiskunnalle on 27.000 euroa. Pääsykokeiden palauttamisen yhteydessä on puhuttu myös, että tarvitsemme lisää keinoja puuttua opiskelun aikana esiin tulevaan, alalle soveltumattomuuteen. Vuonna 2011 yksin lähihoitajakoulutuksen keskeytti 25 prosenttia opiskelun aloittaneista. Suuri huoli on ollut kasvavat mielenterveys- ja päihdeongelmat niin sote-alan opiskelijoiden kuin työntekijöidenkin keskuudessa.

On helppoa yhtyä samaan rintamaan puhumaan pääsykoetestauksien palauttamisen puolesta. Olen käynyt henkilökohtaisesti kahdet päivän testaukset läpi hakiessani ensin lähihoitajakoulutukseen vuonna 1995 ja sairaanhoitaja AMK koulutukseen vuonna 2001. Molemmista jäi kuva läpileikkaavasta testistä, joka ei varmasti paljasta kaikkea mutta antaa paljon pohjatietoa opiskelijan resursseista opiskella itselleen sosiaali- ja terveyshuollon ammattitutkinto.

Aivan oma kirjoituksen aiheensa sen sijaan olisi sote-alalla karsitut lähiopetustunnit, jotka tuottavat lisäpainetta muutenkin jaksamisen kanssa taistelevalle kenttäväelle. Myös tätä huolta on nostettu esiin viime päivinä. Aivan kaikissa tapauksissa reformin sinänsä hyvä ajatus työpaikoille siirrettävästä oppimisesta ei ole soveltuva.


 





0 Comments

8/22/2015 0 Comments

Yhteistä tahtoa metsästämässä

Kunnallispoliittinen arki on jälleen käynnistymässä.

Kohdallani ensimmäinen kokous oli viime maanantaina, kun Hollola-Hämeenkosken yhdistysmishallitus kokoontui ottamaan kantaa alueelliseen soteen sekä jatkamaan yhdistymisvalmisteluita. Toki alueellisen sote-tuottajaorganisaation muodostaminen on työllistänyt minua pitkin kesää etenkin ajatuksentasolla.

Viime keväänä käynnistettiin vihdoin Päijät-Hämeessä (mukaan lukien kaikki nykyisen kuntayhtymän kunnat myös maakunnan ulkopuolelta) poliittinen keskustelu tulevaan sotelakiin valmistautumisesta. Ohjausryhmään kutsuttiin nykyisen kuntayhtymän kuntien poliittista johtoa. Ohjausryhmän päälle kasattiin työrukkaseksi työvaliokunta, johon valittiin kustakin kunnasta yksi edustaja. Minulla oli ilo saada edustaa työvaliokunnassa paitsi kotikuntaani Hollolaa myös perusterveydenhuollon näkökulmaa Oivan lautakunnan puheenjohtajana.

Arvioiden mukaan vuoteen 2040 maamme verotulojen kasvu on ainoastaan seitsemän prosenttia. Kuitenkin hoidon piiriin tulee kuulumaan ainakin kaksinkertainen määrä ihmisiä. Yhtälö on erittäin haasteellinen, muttei millään tavalla yllätyksellinen. Väestön ikääntyminen Suomessa, jopa Euroopan tasolla radikaalilla tavalla, on ollut tiedossa jo pitkään. Järjestelmämme kantokyvyn heikkous on ollut tunnistettuna niin ikään jo kauan. Sen sijaan talouden heikot näkymät ovat lisänneet paineita oleellisesti.

Työvaliokunta aloitti työnsä keväällä ja tällä viikolla esiteltiin kuntien johdolle perussopimusluonnos uuden kuntayhtymän perustamista varten. Työ Päijät-Hämeessä ei kuitenkaan ole loppu - se on itse asiassa vasta alussa.

Nyt tehdyllä pohjatyöllä ja esityksellä haettiin paitsi keskusteluyhteyttä myös yhteistä tahtotilaa sille, että haluamme pitää oman sote-tuotantoalueen täällä Päijät-Hämeessä myös jatkossa.

Asiantuntijoista koostuneen selvitystyöryhmän esityksen mukaan maassamme olisi jatkossa 9 - 12 sote-tuotantoaluetta, joka käytännössä tarkoittaa sairaaloiden pudotuspelin alkamista. Haluammeko me olla mukana tässä joukossa vai emme, se on täysin kiinni omasta tahtotilastamme. Itse näkisin erittäin tärkeänä, että näytämme haluavamme ja pystyvämme jopa laajentamaan omaa tuotantoaluettamme nykyisestä.

Monien variaateioiden jälkeen on Päijät-Hämeessä päädyttiin esittämään, että uusi organisaatio muodostuisi nykyisen Päijät-Hämeen kuntayhtymän perustuksille mutta organisaatio ja toimintatavat tultaisi uudistamaan. On enemmän kuin järkevää, että uuteen organisaatioon kootaan maakunnan parhaat johtajat, parhaat toimintamallit sekä monipuolisia tehtäviä tarjoava organisaatio. Täten myös vanhojen osaajien säilyttäminen ja uusien saaminen käytännön kentille on turvatumpaa. Kilpailu heistä ei varmasti tule tulevaisuudessa vähenemään.

Tavoite on yhdestä isosta tuottajaorganisaatiosta on haasteellinen. Tarkoituksena on yhdistää niin Lahden ja Heinolan kaupungin kuin Oivan ja Aavankin toiminnot yhteen ja samaan organisaatioon yhdistäen erikois-ja perusterveydenhuolto sekä sosiaali- ja perusterveydenhuolto. Tätä kokonaisuutta kutsutaan täydelliseksi integraatioksi, jollaista ei aiemmin tiettävämmin ole maailmassa tehty.
 
Työvaliokunnan tämän viikkoisesta esityksestä ovat tällä hetkellä irtisanoutuneet Heinola ja Sysmä. Muut kunnat ovat jatkamassa valmistelutyötä. Työ jatkunee eteenpäin virkamiesten ja poliittisen johdon tiivillä yhteistyöllä. Tätä toivon henkilökohtaisesti, sillä vain siten on mahdollista lisätä alueella vallitsevaa, ontuvaa luottamusta. 

Tulevaisuudessa mikään kunta yksin ei tule käyttämään valtaa tehokkaasti, vaan sen tekevät vahvat maakunnat.  Mitä yhtenäisempänä sen esiintyy, sen varmemmin myös sen ääni tullaan kuulemaan. Onko meillä varaa olla käyttämättä tätä mahdollisuutta? Omasta näkökulmastani politiikka on tarjonnut viimeisen kahden vuoden aikana ja tulee tarjoamaan myös jatkossa yllin kyllin paikkoja käyttää rohkeutta ja uudistuskykyä - jos meillä on halua niitä käyttää?

Sosiaali- ja terveydenhuollon budjetti vie kunnan varoista liki 60 prosenttia. Uuden lain siirtäessä tämän vallan ja vastuun uusille itsehallintoalueille on päin selvää, että niissä päättävissä pöydissä on syytä olla mukana. Nyt on siis mielestäni aika irroittaa ote lillukan varsista. Valmista organisaatiota ei meillä tule olemaan vuosiin, mutta jostain pitää aloittaa. Uskon, että ministeri Rehula kuulee mielellään vahvaa signaalia kotimaakunnastaan.
0 Comments

    RSS Feed

    Aiheet

    All Aava Alexander Stubb Alex Stubb Aluekehitysraha Aluekehitysrahat Älybussi Ampuma Aseharrastus Ampumaaseharrastusa3e7025dd3 Antti Häkkänen Attendo Avohakkuu C21 COVID19 Desimaaliluku Digitalisaatio Edunvalvonta Eduskunta Eduskuntavaalit 2015 Eduskuntavaalit2019 Eduskuntavaalit 2019 Eksote Elinekinoelämä Elinvoima Energiajuomat Energiaomavaraisuus Ensihoito Ensihoito Asetus Erkki Vauramo ETENE EU Eurooppa Eurovaalit Eutanasia Hallintosääntö Hälvälä Häme Hämeenkoski Hämeenkoski Hämeen Vaalipiiri Hankintalaki Harvia Hoitajamitoitus Hoitajapula Hoitoalan Lomautukset Holhous Hollola Hollolan Kokoomus Hollolan Kunnanhallitus Hollolan Kuntakeskus Hollolan Perusterveydenhuolto Hometalkoot Huoltosuhde IceBucket Challenge Iiro Viinanen Ikääntyminen Ikääntyneiden Hoito Ikääntyvät Ikäihmiset Imatran Hyvinvointisuunnitelma Imatran Malli Isaumlnpaumlivauml Istanbulin Sopimus Itärata Itsemääräämislaki Itsemurhan Ehkäisy Jäävesihaaste Jan Vapaavuori Jari Koskinen Juha Rehula Jukolan Kisat Jussi Lähde Jyrki Katainen Kampanja Kampanjatyö Kärkölä Kasvupalvelut Käypä Hoito Kehyskuntaverkosto Kestävyysvaje Kierrätyspuisto Kilpailukyky Kiusaaja Kokooms Kokoomuksen Puoluekokous Kokoomuksen-puoluekokous Kokoomus Kokoomusnaiset Korona Koronavirus Kotihoidontuen Jakaminen Kotitalousvähennys Koulukiusaaminen Koulukuraattori Koulupsykologi Koulutusvienti Kristiina Hämäläinen Kristiina Hämäläinen Kukonkoivu Kunnallinen Kodinhoitaja Kunnallisvaalit 2012 Kunnanhallituksen Puheenjohtaja Kuntaliitos Kuntaliitto Kuntapäättäjät Kuntastrategia Kuntatalous Kuntatrategia Kuntavaali 2017 Kuntavaalit 2017 Kuntavaalit 2021 Laaja Taso Ladec Lahden Ampumaseura Lähihoitajakoulutus Lähisuhdeväkivalta Lahti Lahti Region LApsiperheiden Palvelut Lapsuus Lastensuojelu Lastentarhanopettajienliitto Lentorata Liikkumattomuus LINKKU Lomautukset Luonto Luottamuspaikkavalinnat Luottoluokituksen Lasku Maahanmuutto Maakunnallinen Sote Maakunnan Maakuntakaava Maakuntaliitto Maakuntauudistus Maakunta Uudistus Matti Ruotsalainen Matti Vanhanen Metsänhoito Mielenterveys Mielenterveystrategia Mielenterveystyö Mikroyrittäjyys Ministeri MLL Mobiilipalvelut Mokaaminen Moottoriurheilu Motocross Möysän Esso Nato Nettikiusaaminen Normit Nostava Nuoriso Nuorisotakuu Nuorisovaltuusto Nuorten Syrjäytyminen Oiva Omaishoidontuki Omaishoitaja Omaishoito Opintotuki Oppilashuolto Osatyokykyiset Päärata Paasikivi Pääsykoetestaukset Päätöksenteko Paavo-arhinmaki Padasjoki Päihdeäidit Päihdeäitien Pakkohoito Päihdehoitotyö Päihdepolitiikka Päijät-Häme Päijät-Häme Päivi Rahkonen Pakkoruotsi Pakolaiset Pakolaisuus Palvelukortteli Palvelurakenneuudistus Palveluseteli Paula Risikko Pelastustoimi Perhetyö Perhevapaauudistus Perheyritysten Liitto Perintövero Perusturvalautakunta Petteri-orpo Pikavippi PK Yrittäjyys PK-yrittäjyys Pohjavesi Politiikka Puolustusvoimat Putus Pyll Raha Seuraa Potilasta Rakennerahasto Rakenneuudistukset Rauha Rautatieverkosto Rikoslaki Ristiina Hämäläinen Rohkeus Ruotsin Malli Saattohoito Sairaanhoitaja Sairaanhoitopiiri Salpakankaan-koulu Salpausselan-kuntajakoselvitysb612a9ac1f Salpausselan-kuntaliitosselvitys87157eaab0 Sanni-grahnlaasonen Sari Rautio Saumlaumlntely Sibeliustalo Sirpa-pietikainen Sisäilma Sisäilmaongelmat Sisäinen Turvallisuus Sisaumlilmaongelmat Sitoutuminen-organisaatioon Sivistys Sixpack-hallitus Somemaailma Soramakidd54efb157 Sosiaali Ja Terveyspalvelut Sosiaali-ja-terveyspalvelut Sosiaalinen Tuki Sosiaalityö Sote Sote-keskus Sote-kiinteistöt Soteuudistus Sote Uudistus Sote-uudistus Subjektiivinen Päivähoito-oikeus Subjektiivinen Päivähoito-oikeus Sukupolvenvaihdos Suojausvarusteet Suomen Talous Superfood Suvaitsevaisuus Talouskriisi Taru Tujunen Tehy Terveydenhuolto Terveydenhuoltolaki Tiilikangas Timo Heinonen Turvakoti Tuulivoima Twiittailu Tyällisyydenhoito Työelämä Työhyvinvointi Työpaikkakiusaaminen Työssä Jaksaminen Työttömyys Työturvallisuuslaki Työvaliokunta Urääiti Uusi Sukupolvi Vaalikone Vaalipiiri Vaalirahoitus Vaalityö Vaalityö Vähä-Tiilijärvi Valinnanvapaus Valtuusto Valtuustotyö Vammaisten Oikeudet Vanhemmuus Vanhuspalvelulaki Vanhustenhuolto Vapaaehtoistyö Verotus Viisikko Vuorovaikutus Yhteisövero Yhteistyökyky Yksilön Vapaus Yksityisautoilu Yksityiset Palveluntuottajat Yksityisyrittäjä Ylivelkaantuminen Yrittäjäperhe Yrittäjyys Yrittäjyys Yrittäjyys Yrittäminen Yrityskoordinaattori Yrityskylä

    Ajankohdat

    December 2020
    November 2020
    September 2020
    August 2020
    May 2020
    April 2020
    March 2020
    February 2020
    November 2019
    April 2019
    March 2019
    February 2019
    January 2019
    December 2018
    November 2018
    October 2018
    September 2018
    July 2018
    June 2018
    April 2018
    February 2018
    January 2018
    November 2017
    October 2017
    September 2017
    August 2017
    June 2017
    May 2017
    April 2017
    March 2017
    February 2017
    January 2017
    November 2016
    October 2016
    June 2016
    April 2016
    January 2016
    November 2015
    September 2015
    August 2015
    June 2015
    April 2015
    March 2015
    February 2015
    January 2015
    December 2014
    November 2014
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    July 2014
    June 2014
    May 2014
    April 2014
    March 2014
    February 2014
    December 2013
    November 2013
    October 2013
    September 2013
    August 2013
    July 2013
    May 2013
    April 2013
    March 2013
    September 2012
    August 2012
    July 2012
    June 2012
    September 2011

Proudly powered by Weebly