Sen toimimaViime päivinä on käyty aiheellista keskustelua lähihoitajakoulutuksen soveltuvuustestauksien palauttamisesta. Samaan yhteyteen olisi syytä lisätä mukaan myös sairaanhoitajakoulutuksen soveltuvuustestaukset. Myöskään ne eivät ole ammattikorkeakouluille pakollisia. On syytä ihmetellä, miksi ne on edes poistettu.  Jos ja kun syynä ovat olleet säästöt, on säästäminen ollut lyhytnäköistä.

Hoito- ja hoivatyötä leimaa vahva eettisyys mutta se vaatii lisäksi vahvaa psyykettä, kykyä omaksua uutta nopealla tahdilla ja kestää paineenalaista työskentelyä. Pääsykokeilla ja soveltuvuustestauksilla varmistetaan, että opiskelijoilla on lähtökohtaisesti tarvittavat ominaisuudet olemassa. Ammatti edellyttää myös terveydentilaan liittyviä erityisvaatimuksia. Pääsykokeiden kautta tapahtuvasta seulonnasta  hyötyvät niin työnantajat, asiakkaat kuin opiskelijat itse. On vaikea ajatella, että ammatillisen koulutuksen reformin keskipisteenä oleva työelämä- ja asiakaslähtöisyys toteutuisi, ellei jo opiskelijavalinnassa oteta huomioon potilas- ja asiakasturvallisuutta ja palveluiden laadun näkökulmaa.  

Kun pääsykoetestauksia oltiin poistamassa vuonna 2015 ministeri Krista Kiurun ja ministeri Jukka Gustaffsonin  johdolla, kritisoitiin aiottua uudistusta voimakkaasti. Sen toimimattomuus huomattiin heti. Nyt keskustelun edelleen jatkuessa ja kokemusten puhuessa karua kieltään, on ministeri Grahn-Laasonen kertonut muutama päivä sitten  palauttavansa nykyisen hallituksen aikana lähihoitajakoulutuksen soveltuvuustestit takaisin. Annan täyden tukeni aikeelle. Toivottavasti tämä tulisi koskemaan myös ammattikorkeakouluja eli sairaanhoitajakoulutusta, joissa useammissa pääsykokeet on kuitattu opettajien haastatteluilla. Luonnollisesti tämä vaatii lisärahoitusta.

Aivan yhden tekevää kokonaisuudessa ei ole myöskään opiskelu heidän kohdalla, jotka eivät tule soveltumaan ammattiin. Yhden tutkinnon hinta yhteiskunnalle on 27.000 euroa. Pääsykokeiden palauttamisen yhteydessä on puhuttu myös, että tarvitsemme lisää keinoja puuttua opiskelun aikana esiin tulevaan, alalle soveltumattomuuteen. Vuonna 2011 yksin lähihoitajakoulutuksen keskeytti 25 prosenttia opiskelun aloittaneista. Suuri huoli on ollut kasvavat mielenterveys- ja päihdeongelmat niin sote-alan opiskelijoiden kuin työntekijöidenkin keskuudessa.

On helppoa yhtyä samaan rintamaan puhumaan pääsykoetestauksien palauttamisen puolesta. Olen käynyt henkilökohtaisesti kahdet päivän testaukset läpi hakiessani ensin lähihoitajakoulutukseen vuonna 1995 ja sairaanhoitaja AMK koulutukseen vuonna 2001. Molemmista jäi kuva läpileikkaavasta testistä, joka ei varmasti paljasta kaikkea mutta antaa paljon pohjatietoa opiskelijan resursseista opiskella itselleen sosiaali- ja terveyshuollon ammattitutkinto.

Aivan oma kirjoituksen aiheensa sen sijaan olisi sote-alalla karsitut lähiopetustunnit, jotka tuottavat lisäpainetta muutenkin jaksamisen kanssa taistelevalle kenttäväelle. Myös tätä huolta on nostettu esiin viime päivinä. Aivan kaikissa tapauksissa reformin sinänsä hyvä ajatus työpaikoille siirrettävästä oppimisesta ei ole soveltuva.


 

Kunnallispoliittinen arki on jälleen käynnistymässä.

Kohdallani ensimmäinen kokous oli viime maanantaina, kun Hollola-Hämeenkosken yhdistysmishallitus kokoontui ottamaan kantaa alueelliseen soteen sekä jatkamaan yhdistymisvalmisteluita. Toki alueellisen sote-tuottajaorganisaation muodostaminen on työllistänyt minua pitkin kesää etenkin ajatuksentasolla.

Viime keväänä käynnistettiin vihdoin Päijät-Hämeessä (mukaan lukien kaikki nykyisen kuntayhtymän kunnat myös maakunnan ulkopuolelta) poliittinen keskustelu tulevaan sotelakiin valmistautumisesta. Ohjausryhmään kutsuttiin nykyisen kuntayhtymän kuntien poliittista johtoa. Ohjausryhmän päälle kasattiin työrukkaseksi työvaliokunta, johon valittiin kustakin kunnasta yksi edustaja. Minulla oli ilo saada edustaa työvaliokunnassa paitsi kotikuntaani Hollolaa myös perusterveydenhuollon näkökulmaa Oivan lautakunnan puheenjohtajana.

Arvioiden mukaan vuoteen 2040 maamme verotulojen kasvu on ainoastaan seitsemän prosenttia. Kuitenkin hoidon piiriin tulee kuulumaan ainakin kaksinkertainen määrä ihmisiä. Yhtälö on erittäin haasteellinen, muttei millään tavalla yllätyksellinen. Väestön ikääntyminen Suomessa, jopa Euroopan tasolla radikaalilla tavalla, on ollut tiedossa jo pitkään. Järjestelmämme kantokyvyn heikkous on ollut tunnistettuna niin ikään jo kauan. Sen sijaan talouden heikot näkymät ovat lisänneet paineita oleellisesti.

Työvaliokunta aloitti työnsä keväällä ja tällä viikolla esiteltiin kuntien johdolle perussopimusluonnos uuden kuntayhtymän perustamista varten. Työ Päijät-Hämeessä ei kuitenkaan ole loppu - se on itse asiassa vasta alussa.

Nyt tehdyllä pohjatyöllä ja esityksellä haettiin paitsi keskusteluyhteyttä myös yhteistä tahtotilaa sille, että haluamme pitää oman sote-tuotantoalueen täällä Päijät-Hämeessä myös jatkossa.

Asiantuntijoista koostuneen selvitystyöryhmän esityksen mukaan maassamme olisi jatkossa 9 - 12 sote-tuotantoaluetta, joka käytännössä tarkoittaa sairaaloiden pudotuspelin alkamista. Haluammeko me olla mukana tässä joukossa vai emme, se on täysin kiinni omasta tahtotilastamme. Itse näkisin erittäin tärkeänä, että näytämme haluavamme ja pystyvämme jopa laajentamaan omaa tuotantoaluettamme nykyisestä.

Monien variaateioiden jälkeen on Päijät-Hämeessä päädyttiin esittämään, että uusi organisaatio muodostuisi nykyisen Päijät-Hämeen kuntayhtymän perustuksille mutta organisaatio ja toimintatavat tultaisi uudistamaan. On enemmän kuin järkevää, että uuteen organisaatioon kootaan maakunnan parhaat johtajat, parhaat toimintamallit sekä monipuolisia tehtäviä tarjoava organisaatio. Täten myös vanhojen osaajien säilyttäminen ja uusien saaminen käytännön kentille on turvatumpaa. Kilpailu heistä ei varmasti tule tulevaisuudessa vähenemään.

Tavoite on yhdestä isosta tuottajaorganisaatiosta on haasteellinen. Tarkoituksena on yhdistää niin Lahden ja Heinolan kaupungin kuin Oivan ja Aavankin toiminnot yhteen ja samaan organisaatioon yhdistäen erikois-ja perusterveydenhuolto sekä sosiaali- ja perusterveydenhuolto. Tätä kokonaisuutta kutsutaan täydelliseksi integraatioksi, jollaista ei aiemmin tiettävämmin ole maailmassa tehty.
 
Työvaliokunnan tämän viikkoisesta esityksestä ovat tällä hetkellä irtisanoutuneet Heinola ja Sysmä. Muut kunnat ovat jatkamassa valmistelutyötä. Työ jatkunee eteenpäin virkamiesten ja poliittisen johdon tiivillä yhteistyöllä. Tätä toivon henkilökohtaisesti, sillä vain siten on mahdollista lisätä alueella vallitsevaa, ontuvaa luottamusta. 

Tulevaisuudessa mikään kunta yksin ei tule käyttämään valtaa tehokkaasti, vaan sen tekevät vahvat maakunnat.  Mitä yhtenäisempänä sen esiintyy, sen varmemmin myös sen ääni tullaan kuulemaan. Onko meillä varaa olla käyttämättä tätä mahdollisuutta? Omasta näkökulmastani politiikka on tarjonnut viimeisen kahden vuoden aikana ja tulee tarjoamaan myös jatkossa yllin kyllin paikkoja käyttää rohkeutta ja uudistuskykyä - jos meillä on halua niitä käyttää?

Sosiaali- ja terveydenhuollon budjetti vie kunnan varoista liki 60 prosenttia. Uuden lain siirtäessä tämän vallan ja vastuun uusille itsehallintoalueille on päin selvää, että niissä päättävissä pöydissä on syytä olla mukana. Nyt on siis mielestäni aika irroittaa ote lillukan varsista. Valmista organisaatiota ei meillä tule olemaan vuosiin, mutta jostain pitää aloittaa. Uskon, että ministeri Rehula kuulee mielellään vahvaa signaalia kotimaakunnastaan.