"Pelottaa tulla vanhaksi" totesi eräs tuttuni linkattuani facebookiin otsikon hoitajien lomautusten vaikutuksista potilashoitoon. Hetki aikaa tuon lauseen parissa pohtien järisyttää.

Milloin meidän hyvinvointiyhteiskunnastamme on tullut paikka, jossa pelottaa joutua hoidettavaksi tai vanheta?

Sairaaloiden lomautukset ovat olleet lähivuosien kummallinen ilmiö. Niitä tietysti tehdään säästöjen toivossa, ovathan henkilöstömenot se suurin kuluerä. Mutta.

Lopullisen viivan alle jäävät summat ovat olleet poikkeuksetta miljoonien sijasta satoja tuhansia. Nämä ns. näkyvät säästöt eivät myöskään ole koko totuus. Lomautukset tuovat kylkiäisinä myös paljon muuta.

Ne aiheuttavat katkeruutta, epäluottamusta työnantajaa kohtaan, henkilökunnan keskinäistä kahnausta, väsymystä, pelkoja ja pettymystä. Ne aiheuttavat työyhteisöjen pahoinvointia, lähiesimiesten uupumista ja potilaiden huonoa hoidonlaatua.

Toiset toipuvat lomautusprosessista nopeammin, toisilla se voi viedä yllättävänkin pitkään.

Se säästö mikä saadaan aikaan lomauttamalla Sari Sairaanhoitaja, menetetään monin verroin myöhemmin. Työyhteisöjen hyvinvointia, väsyneitä työntekijöitä ja henkilökunnan kiristyneitä välejä paikkaillaan pahimmassa tapauksissa vuosia. Luottamuksen takaisin saaminen voi  olla vaikea tehtävä. Puhumattakaan lomautusten aiheuttamasta imagotappiosta työnantajalle.

Hoitoalan (ja lääketieteen) osaajista käydään jo nyt kovaa kilpailua. Kunhan vuoteen 2025 kaikki kymmenet tuhannet hoitajat ovat jääneet eläkkeelle olemme syvissä ongelmissa. Olen tuonut tätä esille jo aiemmissa blogeissani. Nämä seikat yhdistettynä Euroopan rankimpaan huoltosuhteeseen (ikääntyvään väestöön) saavat aikaan niskavillojen nousua.

Hyvät työnantajat ja toimiva johtaminen vetävät puoleensa huippuosaajia.  He taas tuovat   mukanaan muita huippuosaajia. Hoitajien kohdalla kun palkkaporkkana on ainakin vielä kohtuullisen absurdi ajatus, lähtee sitouttaminen muista asioista.

Hyvä organisaatio houkuttelee puoleensa myös potilaita, joilla on mahdollisuus hoitopaikkansa valita. Vapaan liikkuvuuden mahdollistamana suosiota saa paikka,  jossa hoito on laadukasta, tehokasta ja osaavaa. Luonnollisesti nämä kaksi elementtiä kulkevat symbioosissa (osaajat - huippuorganisaatio - potilaiden valinta).
 
Lomautuksien järjestäminen ilman arjen työn kärsimistä on mahdotonta ja yleinen ajatus onkin, mitä voidaan jättää tekemättä. Ei nosteta vanhuksia niin usein istumaan? Ei suihkuteta potilaita niin usein? EI vaihdeta vaippoja liian tiheään?

Vastaus lienee, ettei juuri mitään voi jättää tekemättä. 

Vanhus tarvitsee edelleen vaippoja, lääkkeitä, kuntoutusta ja peseytymistä. Potilas tarvitsee yhä leikkauksensa, ruokansa, juomansa ja kannustusta parantumiseensa.

Tuntuu jotenkin edelleen epäuskottavalta, ettei mitään muuta vaihtoehtoa ole. Onko kaikki turhat työryhmät lakkautettu tai yhdistetty? Onko organisaatiorakennetta kevennetty ja turhaa karsittu? Onko henkilökunnan omia säästövinkkejä kuunneltu ja otettu riittävän vakavasti? ...Ja niin edelleen.

Rakennemuutoksia vaaditaan nyt jokaisessa puoluevärissä, kun palvelurakenneuudistusta pihtisynnytetään.  Jos niitä ei kyetä tekemään paikallistasolla, niin miten pitäisi uskoa että niitä kyetään tekemään valtakunnankaan politiikassa?


ps. Virkistävänä poikkeuksena tässä tarinassa on Vaasan keskussairaala, jonka johto valitsi pysyvän ja pitkäjänteisen tavan toteuttaa säästöjä. Pysyvät rakennemuutokset. Vaasassa on selvästi ymmärretty, että potilaiden vapaus valita hoitopaikkansa ja resurssien juustohöyläys eivät saa aikaan kovinkaan houkuttelevaa kokonaisuutta.

 Kirjoittelin viikonloppuna Etlarin lukijansanaan, mutta koska seula on tiukka (or what ever) niin tässä muutamia ajatuksia hoitajapulaan ja miten se liittyy kunnallispolitiikkaan.

Tehy on tenyt varsin hyviä kannanottoja hoitajapulan puolesta. Vedonnut päättäjiin ymmärtämään oma vastuunsa kokonaisuudessa. Toivottavasti ne äänet kuullaan, eikä vain ohiteta feissarin uutisvirrassa ja lehtien palstoilla.

Kunnallispolitiikassa on varsinainen haasteiden ähky. Yhtenä lusikkana soppaan on lisättävä kunnallisten työntekijöiden kiihtyvä eläköityminen. Hoitajapula sinänsä johtuu paitsi samasta syystä, myös monesta muusta. Tällä hetkellä ovat voimissaan työntekijän markkinat. Hyville ja taitaville osaajille löytyy ottajia lähes mistä vaan. Uudet hoitajat valmistuvat unelmatilanteeseen. Heillä on vara kilpailuttaa työnantajia.

Kunnallisessa työssä leipä ei ole runsas, mutta päättymätön se näyttäisi oleva. Ainakin hoitoalalla. Toinen suuri ongelma tulee kohtamaan opetusalaa. Sieltä eläkkeelle on siirtymässä niin ikään vuoteen 2025 menessä lähes 25% koko alan työvoimasta. Erityisesti pula koskettaa ammatillisia oppilaitoksia. Siinä tullaan aikanaan kohtamaan omia ongelmia, kun nuorisotakuu tulee aiheuttamaan painetta sisäänottojen lisäämiseen.

Erityisesti vuosien 2013-2017 välillä eläköityminen on kiihtyvää, toteaa Tehy. Tämä tulee väkisin koskettamaan kuntapäättäjiä, joiden vastuulla osa työhyvinvoinnin kehittämisestä ja organisaatioon sitouttamisesta tulee väkisinkin olemaan. Ainakin, jos he ovat kiinostuneita siitä, miten perustoiminnot turvataan. Osaamispääoma on ainoa keino kunnalle pärjätä kilpailussa ja palveluiden laadukkaassa tuottamisessa.

Miten hoitajapulaan voidaan vaikuttaa? Viimeisten omaa opinnäytetyötäni liittyen opettajien organisaatioon sitouttamisen vahvistamiseen Koulutuskeskus Salpauksessa. Projekti on ollut monella tavalla mielenkiintoinen ja sen lopputuloksena on syntynyt hyvin yksinkertainen mutta tehokas toimintamalli. Edistyksellistä toimintaa Salpaukselta. Ymmärtää, että määrätietoinen sitouttamiseen pyrkiminen on elinehto.

Tehy toteaa, että vahvat peruskunnat ovat samalla myös vetovoimaisia. Niillä on hyvä maine, joka osaltaan edistää rekrytoitumista. Hyvin organistoitu työ, oikeudenmukainen ja osaava johtaminen sekä arvostava ja rehellinen työyhteisö ovat ne pelimerkit, joilla ihmiset saadaan pysymään työpaikoissaan. Hoitoalalla erityisesti harva loppujen lopuksi pelkän palkan perässä kulkee. Olosuhteet ja kohtelu ratkaisevat. Uskallan näin väittää paitsi omasta kokemuksestani myös oman tutkimukseni lisäksi useista tieteellisistä tutkimuksista, joita sitouttamisen osa-alueella on tehty.

Enää tarvitaan, että mahdollisimman moni ymmärtäisi viestin. Tai ainakin ne päättäjät, jotka ovat tekemisissä kunnan työntekijöiden hyvinvointiin vaikuttamissa toimielimissä.