Kristiina Hämäläinen
  • Etusivu
  • Minä
    • Tarina
    • Lehtijuttuja
    • Haastatteluja
    • Kuvia
  • CV
    • Ansioluettelo
    • Valtuustotyö
  • Blogi
  • Yhteys
  • Press Room
  • Etusivu
  • Minä
    • Tarina
    • Lehtijuttuja
    • Haastatteluja
    • Kuvia
  • CV
    • Ansioluettelo
    • Valtuustotyö
  • Blogi
  • Yhteys
  • Press Room
Search by typing & pressing enter

YOUR CART

9/22/2012 0 Comments

Suvaitsevaisuutta työelämään!

  Päivittäin Suomessa jää mielenterveydellisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle neljä alle 30 -vuotiasta. Näiden päätösten kustannus yhteiskunnalle on liki miljoona euroa. Tällä hetkellä yli 100 000 ihmistä on samasta syystä pois työelämästä. Luku on nousujohteinen. Määrä on siisvaltava ja tilanne paitsi yhteiskunnan myös yksilön kannalta epäinhimillinen ja järjetön.

Suomen mielenterveysseura on kampanjoinut näyttävästi suvaitsevaisuudesta esimerkiksi skitrofreenikkoja kohtaan. Seura on pyrkityn tiedolla lieventämään niitä epäluuloja, joita mielenterveydellisesti sairaista ihmisistä liikkuu.

Mielenjärkkyminen ei ole tämän hetken yhteiskunnassa ole ihme. Valtavat paineet pärjätä ja selvitä niin yhteiskunnassa kuin työelämässäkin kiihtyvässä tahdissa yhä pienemmin resurssein uuvuttavat. Sairastuneet ovat yhä nuorempia. Työelämä ei ole ihmisen koko elämän sisältö. Mielenterveys voi järkkyä niin monesta muustakin syystä koska vaan, kenen kohdalla tahansa.

Mielenterveysseura muistutti, että työelämään on hyvin vaikeaa palata, kun kerran on työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt. Se lienee täysin totta. Häpeä ja toisaalta uskonpuute omiin kykyihin tekevät paluun mahdottomaksi. Mutta myös asenteissa on parantamisen varaa. Työelämään palaaja tarvitsee mahdollisuuden tehdä lyhyempää työviikkoa ja kevyempiä tehtäviä, jotta arkeen paluuta olisi sopivan tahdin mukaista. Sitä usein ei kuitenkaan katsota hyvällä työtovereiden tahi työnantajan näkökulmasta.

Tämän hetken työelämän tahti ei hyväksy vajaasuorittajaa. Työntekijät on asetettu kilpailemaan toisiaan vastaan saadakseen lisäkannustimia tai paremman aseman työelämässä. On käännytty yhteisen edun sijaan taistelemaan omasta edusta. Välillä tuntuu, ettei työelämä ole heikkojen paikka. En ihmettele, jos tipahtamisia sattuu.

Mielenterveydelliset sairaudet ovat edelleen tabu. Terapiassa käyminenkin on tabu. Koska terapiassahan eivät käy kuin "hullut". Onko asia todella niin? Itse en koe asiaa tällä tavoin. Mielenterveydellisissä sairauksissa on paljon enemmän kuin mustaa ja valkoista.

Helsingin Sanomat nosti tämänpäiväisessä artikkelissaan esille epäkohdan, jossa työuupumus ei edelleenkään kelpaa sairasloman syyksi, vaikka työuupumuksestä kärsijöitä on useita tuhansia. Ei kovin järkevää. Ihmisiä pakotetaan näin valehtemaan lääkärille todelliset oireensa ja niiden aiheuttajat eivätkä työantajat ole näin perillä sairasloman todellisesta syystä. Puheeksiotto pitkittyneissä sairaslomaissa ei sekään välttämättä nosta todellisia syitä tapetille, vaikka tässä ns. nopean puuttumisen mallissa paljon hyvää onkin.Yhtälö ei toimi kun sairaslomatodistuksessa komeilee jotain ihan muuta kuin mitä siinä todellisuudessa pitäisi olla.

Työpahoinvoinnin kustannukset ovat yhden arvion mukaan 30 miljardia joka ikinen vuosi (kts. Strategisen työhyvinvoinnin tila Suomessa 2011 -raportti). Siis MILJARDIA!Kuitenkin panostukset hyvinvointiin ovat vuositasolla vain 2,1 miljardia euroa. Ajatella mitä saisimme, jos satsaukset olisivat yhtä suuria kuin menetykset? Sairauspoissaolot rokottavat kansantaloutta 3 miljardilla ja työnantajia noin 1500 eurolla työntekijää kohden. Työtapaturmien kustannukset taas ovat noin kaksi mijardia euroa vuosittain.

Työelämän suvaitsevaisuuteen liittyen haluaisin nostaa esille myös kehitysvammaiset. Kehitysvamma usein ilmenee siten, että ihmisen on vaikeaa sisäistää ja ymmärtää abstrakteja asioita, mutta uusien asioiden oppimista kehitysvamma ei useinkaan estä. Maassamme on noin 3000 kehitysvammaista, jotka haluaisivat tehdä töitä, mutta noin 300 heistä käy töissä. Olisiko tässä yrityksille ja organisaatioille tila kantaa kortensa kekoon? Tilanne osoittaa vastuunsa. Minusta olisi.

Työ ei tarkoita vain rahaa, vaan myös osallistutta yhteiskuntaan, itsensä merkitykselliseksi kokemista ja tasa-arvoa. Kyse on myös suvaitsevaisuudesta. Jokaisen meidän asenteesta muita kohtaan. Kollegiaalisuudesta ja välittämisestä. Vastuunkantamisesta. Aika moni työssä käyvä tietää, miten merkityksellistä on kuulua työyhteisöön ja olla sen tasa-arvoinen jäsen. Tai ainakin olisi syytä tiedostaa. Niin työnantajien kuin työntekijöidenkin.

Lisää aiheista muun muassa:

http://aamusydamella.yle.fi/node/86

http://www.kvtl.fi/

http://yle.fi/uutiset/skitsofreenikkoa_ei_pida_pelata/6304552


0 Comments

6/4/2012 0 Comments

Pula tekevistä käsistä

 Sitoutumisen ja organisaatiota kohtaan koetun lojaalisuuden väheneminen sekä työnantajaa että työntekijää kohtaan, on ollut kasvavana ongelmana työelämässä 2000-luvun alusta lähtien. Myös sairaalassa. Työ on yhä monipuolisempaa, haasteellisempaa, vastuullisempaa ja yksilölliset kehittymisen- ja vaikutusmahdollisuudet ovat lisääntyneet. Samaan aikaan kuitenkin kasvava pahoinvointi työpaikoilla aiheuttaa uupumus- ja masennusepisodeja. Työstä suoriutuminen vaatii jatkuvasti enemmän ja työntekijää kohtaan on monenlaisia paineita; pitää olla tehokkaampi, suoriutua paremmin ja oppia uusia asioita nopeasti. Työn muutoksesta ollaan kahta mieltä; joko se kuvaa työn uusia muotoja tai sitten työntekijöiden oireet kertovat organisaatioiden menestymisyritysten seurauksista. Näistä seikoista johtuen työntekijän organisaatioon sitoutumista on yhä vaikeampaa saavuttaa ja koska sen on havaittu olevan monivaiheinen prosessi, se edellyttää työoloilta riittävää pysyvyyttä. (Halava & Pantzar 2010, 47; Julkunen 2008, 9, 214; Lehto & Sutela 2004, 8 – 12; Pekkarinen, Sinervo, Elovainio, Noro & Finne-Soveri 2006.)

Yllämainittu teksti on ote syksyllä valmistuvan opinnäytetyöni johdannosta. Olen muodostanut viimeisen puolentoista vuoden aikana Koulutuskeskus Salpauksen opettajille työn imua lisäävää ja organisaatioon sitoutumista vahvistavaa toimintamallia. Aiemmin ainakaan tietääkseni ei organisaatiotasolla ole moista tehty. Joten tässä mielessä Koulutuskeskus Salpaus on edistyksellinen organisaatio, joka kantaa asiasta vastuuta. Kysessä siis on toimintamalli, joka tähtää sekä uusien työntekijöiden houkuttelemiseen, että vanhojen pitämiseen. Tämä on kiistämättä lähes kaikkien työpaikkojen tulevaisuuden haaste.

Miten organisaatiot voivat säilyä hengissä ja säilyttää kilpailukykynsä? Millainen työyhteisö motivoi sekä uusia että vanhoja työntekijöitä? Millainen on organisaatio, jossa halutaan pysyä ja josta kerrotaan eteenpäin positiivia tarinoita? Siinä on monelle pala purtavaksi.

Itse vahvistan teorian paljon puhutuista alaistaidoista (joka muuten on hirveä sana). On totta, että meillä jokaisella on oma vastuumme siitä, miten työyhteisö voi. Edistämmekö itse sen ilmapiiriä vai hämmennämmekö soppaa yhä kiihtyvällä tavalla? Olen joskus koulutuksessa kuullut, että työhyvinvointi on jokaisella metrin päässä itsestämme. Olen samaa mieltä. Mutta. Kyse on myös johtamisesta ja ennen kaikkea johtamiskäytännöistä. Halava & Pantzar (2010, 50) ovat todenneetkin, että johtamiskäytännöt eivät ole sopeutuneet siihen, mitä nykypäivän työntekijöiden toimintatavat ja arvostukset vastaavat. Toimintatapoja on suomalaisessa johtamiskulttuurissa heidän mukaansa tasan kaksi; joko pyritään muuttamaan työntekijöitä tai muutetaan työelämää. Kannatan jälkimmäistä. Ne työpaikat, jotka eivät ymmärrä viimeistään nyt hypätä muutokseen mukaan, joutuvat todennäköisesti ”trampoliinityöpaikoiksi”, joista tulee opiskelijoiden ja kyvykkäiden työntekijöiden läpikulkupaikkoja.

Työvoimapoistuma tulee kurittamaan eniten sosiaali- ja terveysalaa, jolta poistuu vuoteen 2025 yhteensä 185 000 työntekijää, joka tarkoittaa sitä, että joka viides eläkkeelle jäävä on kyseiseltä alalta. Sen vuoksi kilpailu ammattilaista tulee koventumaan ja se näkyy jo nyt.

Mitä tämä tarkoittaa? Tämä tarkoittaa sitä, että johtamiskulttuurit on saatava kuntoon. Perinteinen byrokraattinen johtaminen on aikansa elänyttä. Yksi elinvoimaisen työpaikan elinehto siis mielestäni on, että johtajavalinnoissa tehdään oikeita ratkaisuja. En niinkään usko, että vahva substanssiosaaminen on pätevimmän johtajan ominaisuus, vaikka onhan tietysti asia, jota johdetaan tunnettava. Sen sijaan tarvitaan johtajia, joilla on kunnollinen johtamiskoulutus (ja sen mukanaan tuoma sivistys ja nykypäivän tutkittu tieto), kunnolliset vuorovaikutustaidot, kyky ratkoa haasteita työyhteisössä, saada porukka puhaltamaan yhteen hiileen kuppikuntien syntymisen sijaan sekä herkkä korva. Se paljon puhuttu tunneäly. Yleensä etenkin sairaalassa alaisina on vielä tänä päivänä kovia ammattilaisia, joiden mielipiteillä ratkaistaisiin monta ongelmaa helposti. Sen sijaan, että niiden pienuutta vähätellään, ne pitää ottaa tosissaan, jakaa vastuuta ja mahdollistaa niiden toteutuminen. Johtamisen yksi tärkein päämäärä omasta mielestäni onkin mahdollistaa omalla toiminnallaan, että työntekijät motivoituvat antamaan parhaan panoksensa työllensä ja voivat hyvin. Ja, että työpaikalla vallitsee rauha työntekoon.

Toinen mitä haluaisin muuttaa, on perustyön arvostaminen. Vaikka tarvitsemmekin asiantuntijoita ja johtajia , tarvitsemme myös niitä tavallisia ”duunareita” jotka painavat työtä perustasolla ja suorittavat. Suorittavat ja tuottavat. Olen usein miettinyt, miten erilaisia henkilökohtaisia lisiä eri paikoissa maksellaan. Onko kriteerinä koulutus vai muuten vain muodollisesti sopiva tyyppi? Eikö yhtä lailla voisi palkita sellaista työntekijää, joka itsestään numeroa tekemättä tekee duuninsa, hoitaa potilaansa tai asiakkaansa hyvin, sitoutuu työhönsä ja pärjää työyhteisössä hyvin?

Meillä on käsissämme jo nyt pula tekevistä käsistä. Ihmiset hakeutuvat sinne, missä voivat kokea saavansa arvostusta, voivansa toteuttaa itseään ja missä on muutenkin hyvä olla. Ja työyhteisöön, jota johdetaan hyvin. Kuten alussa totesin, on tutkittu tieto, että sitoutuminen edellyttää työoloilta riittävää pysyvyyttä. Organisaation on siis turha havitella työntekijän sitoutumista niin kauan, kun se ei pysty tarjoamaan riittävästi houkutteita siellä pysymiseen.

Johtamisella on tässä tapauksessa suuri vaikutus. Haluttiin sitä myöntää tai ei. Osaamispääoma on tulevaisuudessa lähes ainoa asia, jolla organisaatiot voivat kilpailla. Se kenellä sitä on ja kuka sen onnistuu pitämään, säilyy hengissä.


0 Comments

    RSS Feed

    Aiheet

    All Aava Alexander Stubb Alex Stubb Aluekehitysraha Aluekehitysrahat Älybussi Ampuma Aseharrastus Ampumaaseharrastusa3e7025dd3 Antti Häkkänen Attendo Avohakkuu C21 COVID19 Desimaaliluku Digitalisaatio Edunvalvonta Eduskunta Eduskuntavaalit 2015 Eduskuntavaalit2019 Eduskuntavaalit 2019 Eksote Elinekinoelämä Elinvoima Energiajuomat Energiaomavaraisuus Ensihoito Ensihoito Asetus Erkki Vauramo ETENE EU Eurooppa Eurovaalit Eutanasia Hallintosääntö Hälvälä Häme Hämeenkoski Hämeenkoski Hämeen Vaalipiiri Hankintalaki Harvia Hoitajamitoitus Hoitajapula Hoitoalan Lomautukset Holhous Hollola Hollolan Kokoomus Hollolan Kunnanhallitus Hollolan Kuntakeskus Hollolan Perusterveydenhuolto Hometalkoot Huoltosuhde IceBucket Challenge Iiro Viinanen Ikääntyminen Ikääntyneiden Hoito Ikääntyvät Ikäihmiset Imatran Hyvinvointisuunnitelma Imatran Malli Isaumlnpaumlivauml Istanbulin Sopimus Itärata Itsemääräämislaki Itsemurhan Ehkäisy Jäävesihaaste Jan Vapaavuori Jari Koskinen Juha Rehula Jukolan Kisat Jussi Lähde Jyrki Katainen Kampanja Kampanjatyö Kärkölä Kasvupalvelut Käypä Hoito Kehyskuntaverkosto Kestävyysvaje Kierrätyspuisto Kilpailukyky Kiusaaja Kokooms Kokoomuksen Puoluekokous Kokoomuksen-puoluekokous Kokoomus Kokoomusnaiset Korona Koronavirus Kotihoidontuen Jakaminen Kotitalousvähennys Koulukiusaaminen Koulukuraattori Koulupsykologi Koulutusvienti Kristiina Hämäläinen Kristiina Hämäläinen Kukonkoivu Kunnallinen Kodinhoitaja Kunnallisvaalit 2012 Kunnanhallituksen Puheenjohtaja Kuntaliitos Kuntaliitto Kuntapäättäjät Kuntastrategia Kuntatalous Kuntatrategia Kuntavaali 2017 Kuntavaalit 2017 Kuntavaalit 2021 Laaja Taso Ladec Lahden Ampumaseura Lähihoitajakoulutus Lähisuhdeväkivalta Lahti Lahti Region LApsiperheiden Palvelut Lapsuus Lastensuojelu Lastentarhanopettajienliitto Lentorata Liikkumattomuus LINKKU Lomautukset Luonto Luottamuspaikkavalinnat Luottoluokituksen Lasku Maahanmuutto Maakunnallinen Sote Maakunnan Maakuntakaava Maakuntaliitto Maakuntauudistus Maakunta Uudistus Matti Ruotsalainen Matti Vanhanen Metsänhoito Mielenterveys Mielenterveystrategia Mielenterveystyö Mikroyrittäjyys Ministeri MLL Mobiilipalvelut Mokaaminen Moottoriurheilu Motocross Möysän Esso Nato Nettikiusaaminen Normit Nostava Nuoriso Nuorisotakuu Nuorisovaltuusto Nuorten Syrjäytyminen Oiva Omaishoidontuki Omaishoitaja Omaishoito Opintotuki Oppilashuolto Osatyokykyiset Päärata Paasikivi Pääsykoetestaukset Päätöksenteko Paavo-arhinmaki Padasjoki Päihdeäidit Päihdeäitien Pakkohoito Päihdehoitotyö Päihdepolitiikka Päijät-Häme Päijät-Häme Päivi Rahkonen Pakkoruotsi Pakolaiset Pakolaisuus Palvelukortteli Palvelurakenneuudistus Palveluseteli Paula Risikko Pelastustoimi Perhetyö Perhevapaauudistus Perheyritysten Liitto Perintövero Perusturvalautakunta Petteri-orpo Pikavippi PK Yrittäjyys PK-yrittäjyys Pohjavesi Politiikka Puolustusvoimat Putus Pyll Raha Seuraa Potilasta Rakennerahasto Rakenneuudistukset Rauha Rautatieverkosto Rikoslaki Ristiina Hämäläinen Rohkeus Ruotsin Malli Saattohoito Sairaanhoitaja Sairaanhoitopiiri Salpakankaan-koulu Salpausselan-kuntajakoselvitysb612a9ac1f Salpausselan-kuntaliitosselvitys87157eaab0 Sanni-grahnlaasonen Sari Rautio Saumlaumlntely Sibeliustalo Sirpa-pietikainen Sisäilma Sisäilmaongelmat Sisäinen Turvallisuus Sisaumlilmaongelmat Sitoutuminen-organisaatioon Sivistys Sixpack-hallitus Somemaailma Soramakidd54efb157 Sosiaali Ja Terveyspalvelut Sosiaali-ja-terveyspalvelut Sosiaalinen Tuki Sosiaalityö Sote Sote-keskus Sote-kiinteistöt Soteuudistus Sote Uudistus Sote-uudistus Subjektiivinen Päivähoito-oikeus Subjektiivinen Päivähoito-oikeus Sukupolvenvaihdos Suojausvarusteet Suomen Talous Superfood Suvaitsevaisuus Talouskriisi Taru Tujunen Tehy Terveydenhuolto Terveydenhuoltolaki Tiilikangas Timo Heinonen Turvakoti Tuulivoima Twiittailu Tyällisyydenhoito Työelämä Työhyvinvointi Työpaikkakiusaaminen Työssä Jaksaminen Työttömyys Työturvallisuuslaki Työvaliokunta Urääiti Uusi Sukupolvi Vaalikone Vaalipiiri Vaalirahoitus Vaalityö Vaalityö Vähä-Tiilijärvi Valinnanvapaus Valtuusto Valtuustotyö Vammaisten Oikeudet Vanhemmuus Vanhuspalvelulaki Vanhustenhuolto Vapaaehtoistyö Verotus Viisikko Vuorovaikutus Yhteisövero Yhteistyökyky Yksilön Vapaus Yksityisautoilu Yksityiset Palveluntuottajat Yksityisyrittäjä Ylivelkaantuminen Yrittäjäperhe Yrittäjyys Yrittäjyys Yrittäjyys Yrittäminen Yrityskoordinaattori Yrityskylä

    Ajankohdat

    April 2021
    December 2020
    November 2020
    September 2020
    August 2020
    May 2020
    April 2020
    March 2020
    February 2020
    November 2019
    April 2019
    March 2019
    February 2019
    January 2019
    December 2018
    November 2018
    October 2018
    September 2018
    July 2018
    June 2018
    April 2018
    February 2018
    January 2018
    November 2017
    October 2017
    September 2017
    August 2017
    June 2017
    May 2017
    April 2017
    March 2017
    February 2017
    January 2017
    November 2016
    October 2016
    June 2016
    April 2016
    January 2016
    November 2015
    September 2015
    August 2015
    June 2015
    April 2015
    March 2015
    February 2015
    January 2015
    December 2014
    November 2014
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    July 2014
    June 2014
    May 2014
    April 2014
    March 2014
    February 2014
    December 2013
    November 2013
    October 2013
    September 2013
    August 2013
    July 2013
    May 2013
    April 2013
    March 2013
    September 2012
    August 2012
    July 2012
    June 2012
    September 2011

Proudly powered by Weebly