PERHEVAPAAUUDISTUS EI SAA KIINTIÖITTÄÄ VANHEMMUUTTA

Perheen perustaminen on yksi henkilökohtaisimpia päätöksiä ja valintoja, joissa jokainen pari tuntee ja tietää elämäntilanteensa parhaiten. Myös pikkulapsivaiheen perhevapaiden käyttäminen on henkilökohtainen päätös. Tämän vuoksi perhevapaauudistuksella ei saa sitoa perheiden valinnanvapauden mahdollisuuksia, vaan päinvastoin lisätä joustavuutta joustoa, joka huomioi yksilölliset tarpeet.

Perhevapaauudistus on useiden puolueiden seuraavan eduskuntakauden päätavoitteita. Työllisyyden lisääminen sekä lapsen edun ja tasa-arvon lisääminen ovat oleellisia edistettäviä asioita, jotka liiitetään perhevapaauudistukseen. Toisinaan keskustelua seuratessa on kuitenkin tullut olo, että lapsista on tullut työuran hidasteita ja ikään kuin ongelmia, joita pitää siirtää – vaikka lakeja säätämällä. Tällainen mielikuva tai asenne ei ole millään tavalla hyvä keino lisätä perheiden toiveita lapsista.

Väestöliiton tuoreen barometrin mukaan suomalaiset suhtautuvat kriittisesti vallalla olevaan perhepolitiikkaan. Kritiikkiä on esitetty niin edellisen kuin nykyisenkin hallituksen toimille. Perheet kaipaavat barometrin mukaan lisää joustavuutta työn ja perheen yhteensovittamiseen, perhetukiin ja -vapaisiin. Perheet haluavat jatkossakin vapauden päättää siitä, kumpi vanhemmista käyttää vanhempain- ja hoitovapaajaksot ennen kuin lapsi täyttää kolme vuotta. Tämä näkemys poikkeaa siitä, mitä useat päättäjät  ovat ehdottaneet (ns.6+6+6 malli) – se vastustaa pakkokiintiöitä. Perhevapaakeskustelussa on esitetty, että äideille ja isille tulisi pakkokiintiöt ja perheiden mahdollisuuksia valita kotiin jäävä näin ollen rajoitettaisiin. Tämä hankaloittaisi myös yrittäjäperheiden arkea, sillä pienen yrityksen toiminta riippuu usein äidin tai isän työpanoksesta.  Tämän vuoksi yrittäjäjärjestöt ovat niin ikään vastustaneet sitä.

Perhevapaiden uudistamisessa on syytä kuunnella vanhempia. Monet kertovat nykyisen mallin olevan toimiva, mutta siihen tarvitaan lisää vaihtoehtoisuutta perhetuki- ja palvelujärjestelmään. Näitä voisivat olla joustavampi työaika, helpompi osa-aikatyön yhdistäminen lastenhoitoon tai hoitotuen jakaminen pidemmälle aikavälille esimerkiksi esikouluikään. Tämä toive tosin haastaa myös työnantajat pohtimaan yhä perheystävällisempiä ratkaisuja.

Perhevapaauudistuksen tekeminen on silti tärkeää. Se vaatii kipeästi uudistamista. Nykyinen perhevapaamallimme on Pohjoismaiden jäykin ja sen korvaustaso on matalin. Malli ei tue työn ja perhe-elämän yhdistämistä. Uudistus on ehdottomasti kirjattava hallitusohjelmaan, sille on varattava resurssit ja niiden jakautumisessa tulee huomioida myös työnantajien vastuiden jakautuminen.

Molemmilla vanhemmilla tulee olla mahdollisuus perhevapaisiin joustavasti lapsen tarpeet ja oma työtilanne huomioiden. Uudistuksen tulee myös huomioida kaikki perhemuodot, elämäntilanteet ja tilanteet (esim. yrittäjät, työttömät, opiskelijat ja apurahalla työskentelevät). Mahdollisuus yhdistää yrittäjyys ja lapsen hoitaminen vanhempainpäivärahalla tukisi erityisesti yrittäjävanhempia.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on tärkeänä pilarina ollut yksilön vapaus tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. En näe, että lainsäädännön tulisi tässäkään tapauksessa olla sille esteenä. Toisenlaisiakin tapoja päästä tavoitteeseen perhevapaauudistuksessa on kuin vapaiden pakkokiintiöinti.