...oppii lentämään. Tämän lausahduksen kuulin ystävältäni, kun juttelimme poltiikan haasteellisuudesta näinä aikoina. Tuossa lauseessa on jotain hyvin lohduttavaa.

Oli tiedossa jo mukaan politiikkaan lähtiessä, että helppoa ei tule olemaan. Tuskin kuitenkaan kukaan osasi arvata, kuinka suurten asioiden äärelle pääsimme heti valtuustokauden kärkeen. Turha lämmittely on jäänyt jalkoihin.

Poliittisen päätöksenteon opettelu on pitänyt hoitaa pikavahtia ja omaksuttavien asioiden määrä on kuormittanut vapaa-aikaa ajoittain runsaastikin. Voidaan toki ironisesti todeta, että "itsehän sinne on haluttu". Se on aivan totta. En kuitenkaan ole päivääkään katunut sitä, että päätin lähteä mukaan. Valitusvirsi tämä ei siis ole :)

Olen oppinut viimeisten kuukausien aikana aivan valtavasti erilaista asioista ja niiden syy-seuraussuhteista. On turhaa edes yrittää luetella niitä kaikkia tähän. Tuskin edes itsekään ymmärrän, kuinka monia asioita olen saanut kokea ja oppia. Myös kaikki ne uudet tuttavuudet, kontaktit ja kohtaamiset ovat olleet ehdottomasti parhautta.

Säästöjen pyörteessä myös kustannusymmärrys on kohenut huomattavasti. Erityisesti kun olen ollut soten keskiössä, josta on noussut valtakunnallisestikin yleinen puheenaihe. Sote omana erityisalueena on vaikeasti hahmotettava, jopa alan ammattilaisellekin. Jo yksin sotea ohjaavan lainsäädännön omaksuminen on oma seikkansa sekin. Niistä kuitenkin monet ohjaavat poliittistakin toimintaa hyvin vahvasti.

Olen huomannut, että harvoin arkisessa työssä tulee mietittyä asioita niin syvällisesti, kun niitä luottamustoimen myötä joutuu pohtimaan. Olen todennut puolivitsinä, että jokaisen pitäisi päästä osalliseksi kunnallisesta päätöksenteosta, jotta ymmärtäisi miten yhteiskunta toimi ja miten monenlaisia asioita näennäisesti yksinkertaisten asioiden taakse piiloutuu. Ja kuinka paljon työtä "kulisseissa" loppujen lopuksi poliittisessa elämässä tehdään. Tällä en tarkoita sitä, että verhojen takana supistaisiin salaisia kansioita, vaan että ihan yksikin tavallinen lautakunta ja sen asioiden käsittely saattaa vaatia hyvin paljon pohjatyötä, jotta voi olla täysipainoisesti mukana asioista päättämässä.

Onnekseni minulla on ollut "vain" yksi varsinainen luottamustehtävä valtuutetun roolin rinnalla, joka tosin on ollut sitäkin haasteellisempi. Olen ottanut tehtävän hyvin vakavasti enkä ole laskenut tunteja, joita olen viettänyt papereiden äärellä tai puhelimessa selvittäessä erilaisten asioiden taustoja. Ylikunnallisen lautakunnan puheenjohtajan tehtävä edellyttää monenlaista luovimista ja asioiden yhteensaattamista. Sanonta "kaikki vaikuttaa kaikkeen" ei ole ihan turha.

Olen kuitenkin tehnyt työtä innolla ja teen edelleenkin. Olen äärettömän kiitollinen edelleen, että sain äänestäjien myötä tähän mahdollisuuden. Toivon myös olevani kaiken luottamuksen arvoinen, vaikka helppoja ratkaisuja tämä vuosi ei varmasti tule pitämään sisällään.

Viikonlopulla Hollolan valtuusto suuntaa valtuustoseminaariin. On odotettavissa runsasta keskustelua. Itse olen velvoitettu maaliskuisen valtuuston päätöksen mukaisesti esittelemään seminaarissa tilaajalautakunnan puheenjohtajana omat ehdotuksemme Hollolan talouden tasapainottamiseen. Kiireinen viikko on siis ollut ja tulee olemaankin. No töitähän on tultu tekemään!

 Katri Merikallio kirjoitti paljon jaetun blogin aiheesta "minne katosivat hyveet"? Blogissa oli monia mielenkiintoisia pieniä juttuja, jotka jäivät pohdituttamaan vielä saunan lauteilla illan päätteeksi.

Katri kirjoitti, että päättäjät (poliitiikassa, taloudessa ja mediassa) ovat aikuisille erityisen tärkeitä malleja. Hän kysyikin "Minkälaista eettistä ajattelua tai hyveitä me voimme heiltä edellyttää?" Hän heittää vertailukohtana monia ehkä provokatiivisiakin esimerkkejä vastakkainasettelusta ja siitä mikä on oikein ja mikä ei. Mutta mistä näkökulmasta oikein?

Politiikassa mukana vaatii mielestäni rohkeutta. Se oli tiedossa. Vaatii rohkeutta kirjoittaa julkista blogia, vaatii rohkeutta olla jostain asiasta jotain mieltä (vieläpä julkisesti) ja vaatiii rohkeutta seistä oikeaksi tuntemansa asian takana, vaikka se kaataisi kannattajansa saappaat jalassa. Vaatii rohkeutta hypätä uutena ja tuoreena mukaan päättäjien maailmaan tietäen, että ajat ovat edessä rankat ja päätökset epämieluisia.

Nyt kun valtuustokausi on pyrähtänyt käyntiin, marssitetaan eteen pian suuria päätöksiä. Kuntarakennelausunto annetaan kuukauden kuluessa, samalla tulee ottaa kantaa talouden linjauksiin sekä myös soteuudistus painaa päälle (tai palvelurakenneuudistus). Kirsikkana kakussa killuu myös Oivan vielä keskeneräinen tulevaisuus. Nämä ovat kantiltani katsottuna ne isoimmat ja akuuteimmat.

Eteen tulee asioita, joista on pakko olla jotain mieltä.

Kukin tekee päätöksiä omilla tavoin. Toiset seuraavat enemmistöä, koska se on turvallista, toiset hankaavat vastaan, koska sekin voi olla turvallista. Mutta joka tapauksessa jotain mieltä on pakko olla. Toki mieltäänkin voi vaihtaa, sitäkin politikassa nähdään ja joskus se on jopa suotavaakin.

Lupasin vaalien aikaan, että päätöksentekoni perustuu aina enemmän kuin mututuntumulle tai virkamiehen ehdotukselle. Se perustuu faktaan ja tutkittuun tietoon sekä mahdollisimman moneen näkökulmaan saatavilla olevasta asiasta. Päätöksen pitää ollla sellainen, että kykenen sen perustelemaan. Eli omassa tapauksessani sen tulee myös mukailla omaa oikeudentajuani sekä arvojani. Voidaan olla pian myös siinä tilanteessa, että on joskus tehtävä kahdesta vaihtoehdosta sellainen ratkaisu, joka ei tunnu hyvältä, mutta on silti järkevä.

Katri Merikallio toi esiin Aristoteeleen lausuman, jossa "hyveet eivät tee vain hyvää valtiota, vaan myös ihmisen onnelliseksi ". Naivia tai ei, siinä on paljon ajatusta. Toivon itse voivani tehdä jokaisen päätökseni niin, että pystyn nukkumaan puhtaalla omalla tunnolla jokaisen yöni. En epäile ettenkö voisi tässä onnistua.

Pääministeri Katainen on puhunut paljon kokoomuslaisesta arvomaailmasta, jossa keskeistä ovat suvaitsevaisuus, välittäminen ja avoimuus. Siinä missä Soini ilmoittaa julkisesti jahtaavansa Kokoomuksen päänahkaa, me toivomme yhteistyötä ja vastakkain asettelun lopettamista. Olisi suuri kiusaus puuttua jokaiseen feissarissa pyörivään herjausviestiin, mutta miksi niin tekisi? Mitä se edistää? Kinastella netissä, kun on oikeitakin asioita hoidettavana, joiden kohteena ovat ihan oikeat ihmiset.

Meidän pitää toimia ihmisten hyvinvoinnin eteen, ei riidellä, nälviä ja kilpailla siitä, kuka sanoo nasevammin tai saa viimeisen sanan. Jotka nekin tietysti ovat ihan ansiokkaita asioita - joidenkin mielestä.

Aivan kuten Kataisen keskeinen viesti kuuluu, myös politiikassa tulisi ymmärtää, ettemme ole yksin mitään. Kukaan ei kykene edistämään hyvääkään asiaa ilman muiden puolueiden välistä yhteistyötä. Katainen myöntääkin, että ...asioista voi ja pitääkin keskustella, erilaisia mielipiteitä voi ja pitääkin esittää. Näkemyserot eivät kuitenkaan koskaan saa johtaa siihen, että kyseenalaistetaan toisten ihmisten, ihmisryhmien tai poliittisten mielipidesuuntien edustajien oikeus elää rauhassa ja turvassa.....

En voisi olla enempää samaa mieltä. Tämä sama ajatus pätee myös työelämään. Me kaikki olemme erilaisia ja meidän pitääkin olla. Me teemme työtämme eri tavalla, ajattelemme asioista eri tavalla. Mutta joko-tai ajattelun sijasta voisimme ajatella sekä-että. Millä seoksella tästä saataisiin meille kaikille ja ennen kaikkea asiakkaiden tai vaikka kuntalaisten parhaaksi koottu toiminta ja ratkaisut?

Jyrki päättää avoimen bloginsa toteamalla, että "suomalaisuuteen kuuluvat vapaus ja vastuu sekä huolenpito muista. Näitä periaatteita puolustamme parhaiten toimimalla päättäväisesti kukin tahollamme ja yhdessä suvaitsevaisuuden, välittämisen ja avoimuuden puolesta. Silloin vihaa, pelkoa ja ihmisten välistä vastakkainasettelua lietsovat voimat eivät voi voittaa".

Mitäpä tähän lisäämään?

-------------------------------------------------------------------------------------------

Kunnallispolitiikan vauhti alkaa hiljalleen kiihtymään. Ensi viikolla kuullaan Erva-alueen selvittäjien kuulumisia soteuudistuksesta yhdessä muiden alueen kuntien kanssa ja lähipäivinä valtuusto kokoontuu myös miettimään kuntarakennelausunnon sisältöä.

Oma lautakuntani pyörähtää parin viikon päästä liikkeelle ja paljon on meilläkin puuhaa edessä. Perusturvalautakuntaan saan seurakseni kaksi edustajaa jokaisesta Oiva- kunnasta, joten meitä on yhteensä 10 sekä esittelijänä toimiva sosiaali- ja terveysjohtaja. Joudumme ottamaan moniin asioihin kantaa ja kevään kokoustahti tulee olemaan varmasti tiukahko kohti kesää mentäessä. Kalenterissa on jo nyt jokaisella viikolla merkintöjä, vaikka oma paikkajakoni menikin toiveiden mukaan ja minulla on vain yksi varsinainen paikka. Puuhaa siis tämän "harrastuksen" lomassa riittää, mutta niinhän se pitää ollakin! :)

Leppoisaa pyhää toivotellen,