Arjen opettelua

Sain tänään kunnian esitellä pääministeri Alex Stubbille  Peruspalvelukeskus Oivan omaa lastensuojelulaitos Viisikkoa. Kohde valikoitui vierailupaikaksi, koska pääministerillä on henkilökohtaista kiinostusta lapsia, nuoria ja perheitä koskeviin asioihin. Hän toikin vierailulla esiin tärkeän roolinsa isänä, joka toimii perspektiivinä moniin asioihin.

Viisikko on paikka, josta voin olla lautakunnan puheenjohtajana sekä kuntalaisena ylpeä. Viisikko on perustettu vuonna 2011 ja se on viiden Oiva- kunnan (Hämeenkoski, Kärkölä, Padasjoki, Asikkala ja Hollola) yhteinen. Kuntasektorilla omat lastesuojelulaitokset ovat vielä harvinaisuuksia. 

Lastensuojelussa on edistytty niin alueellisesti sekä valtakunnallisestikin, vaikka tekemistä yhä riittää. Palveluiden matala kynnys sekä eri tahojen palveluiden saaminen "samalta luukulta" ovat tärkeässä asemassa perheiden tukemisessa. Viime aikaisen murheelliset uutisoinnit ovat nostaneet  lastensuojelutyön merkitystä pinnalle.

Päällimmäisinä murheina lastensuojelutyön kehittämisessä ovat kuntatalouden realiteetit sekä riittävän pätevän henkilöstön löytyminen. Tällä hetkellä on valtakunnallisesti huutava pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Tästä aiheesta keskustelimme myös pääministerin kanssa. Ongelmaan ei ole löytymässä kovin pikaista ratkaisua.

Viisikossa on kaksi lastensuojelun sijaishuollon osastoa, perhekuntoutusosasto, kaksi tukiasuntoa sekä työtilat kuudelle lastensuojelun perhetyöntekijälle. Lisäksi kaksi perhetyöntekijää työskentelee Asikkalan toimipisteessä ja kaksi lastensuojelun lähityöntekijää nuorten palvelupiste Mestassa Hollolassa. Osastoilla työskentelee perheohjaajia, ohjaajia ja lähikasvattajia. Lisäksi Viisikossa työskentelee johtaja, kaksi vastaavaa ohjaajaa, psykologi sekä ruokapalveluvastaava. Yhteensä Viisikossa on 36 työntekijää.

Osa perheistä ja nuorista oleilee Viisikossa lyhyitä, muutaman viikon jaksoja. Joillain taas hoitosuhde on pidempi, noin 1 - 2 vuotta. Kotiutumisprosentti on Viisikon johtajan mukaan jopa yli 60.

Viisikon ehdoton ylpeyden aihe on perhekuntoutus, jota toteutetaan niin laitos- kuin avokuntoutusjaksoinakin. Työtä tehdään jaksojen aikana perheiden kotona, ryhmissä sekä yhteisissä toiminnallisissa osuuksissa. Perheet ovat Viisikossa kokonaisuuksina noin seitsemän viikon ajan.  Toiminta on hyvin monimuotoista ja mukailee perheen tarpeita. Viisikossa kyetään tekemään paljon tärkeää nivelvaiheen työtä sekä yhdistämään eri sektoreita joustavasti (sosiaalityö, lapsiperheiden palvelut jne.). Jakso Viisikossa ei edellytä lastensuojelun asiakkuutta. 

Lastensuojelun sijoituksissa on siirrytty yhä enemmän perhesijoitusten tukemiseen. Nostimme Oivan lautakunnassa perhesijoitusten korvauksia varsin kilpailukykyisiksi, jotta ne olisivat kannattava vaihtoehto myös tukiperheen itsensä kannalta. Oivan alueella on lisäksi olemassa erityinen kriisiperhe, joka on valmiudessa ottamaan milloin tahansa luokseen lapsen tai nuoren. Tämä on ensiarvoisen tärkeä lisä lastensuojelun kokonaisuudessa. Lapsia ja nuoria on toki edelleen sijoitettuna myös yksityisiin laitoksiin. Onkin tärkeää, että moninaisiin tilanteisiin löydetään asiakkaiden kannalta oikeat ratkaisut.

Rajapinnoilla (esimerkiksi eri vastuutahot) työskenteleminen  on lastensuojelussa tärkeää. Usein juuri niissä esiintyy käytännön ongelmia. Juuri rajapintoihin on sote-uudistuksella pyritty hakemaan vastauksia, mutta haaste taitaa osoittautua vaikeaksi. Sote-uudistuksessa on puhuttu paljon integraatiosta, joka tarkoittaa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon täydellistä yhdistämistä. Lastensuojelun rajapinnoista puhuttaessa puhutaan sekä lastensuojelun sisäisitä tahoista myös ulkoisista kokonaisuuksista ja niiden saumattomasta yhdistämisestä. Perheet, lapset ja nuoret ovat kokonaisuuksia kaikessa ihmisyydessään eivätkä ongelmat ole osoitettavissa vain kouterveydenhuoltoon, sosiaalitoimeen tai terveydenhuoltoon. Kaikkia tahoja pitää olla mahdollisuus käyttää tilanteen niin vaatiessa.

Perheiden haasteet ovat moninaisia. Taustalla voi olla yhtä lailla päihteet kuin uupumuskin. Myös inhimilliset tradegiat voivat koskettaa kenen tahansa arkea. Ymmärrys elämän nyasseille antaa ymmärrystä myös, millaisia palveluita meidän tulisi kyetä tarjoamaan. Koen erittäin tärkeänä, että perheet saavat apua varhaisessa vaiheessa riittävän laajojen tukiverkostojen kautta.

Laajoilla tukiverkostoilla tarkoitan yhteistyön kehittämistä esimerkiksi varhaiskasvatuksen, poliisin, kouluterveydenhuollon sekä lastensuojelun kanssa. Yhteistyö Oivassa toimii hyvin, mutta valtakunnallisesti meillä on paljon tehtävää. Muun muassa tiedonkulkua säätelevät lain toimivat toisinaan itseään vastaan. Tieto ei kulje riittävästi, kun se ei saa lain mukaan kulkea. Tähän ongelmaan törmätään erityisesti koulumaailmassa.

Kävimme Viisikossa monipolvista keskustelua arjen työstä perheiden, lasten ja nuorten parissa. Työ alkaa usein perusasioista, kuten päivärytmin kohdentamisesta sekä perheen vuorovaikutuksen parantamisesta. Peruspohjan luonti alkaa sillä, että päivässä on rytmin lisäksi riittävästi lepoa, ravintoa sekä sopivaa mielekästä tekemistä.

Ammattilaisten kuunteleminen sai minut jälleen vakuuttuneeksi siitä, että elämä on arkisia perusasioita. Kriiseissä elämänhallinta järkkyy ja tasapainon hakeminen aloitetaan pienin askelin. Se edellyttää pitkää pinnaa sekä ammattilaisten omaa ammatillista jaksamista. Takapakit kuuluvat työn luonteeseen siinä missä onnistumisen hetketkin.

Lastensuojelussa tehdään arvokasta työtä. Olen kantanut usein huolta työntekijöiden jaksamisesta. Erityisesti pätevän ja kokeneen henkilöstön saaminen sekä sitouttaminen on kaikille organisaatioille iso haaste. Jos yhdellä työntekijällä avohuollon puolella yhdellä on vastuullaan jopa 80 - 100 asiakasta, on kokonaisuuden hallinta täysin mahdotonta.

Kaikki uudet sekä vanhot keinot lastensuojelun kehittämiseksi tulevat totisesti tarpeen.