Olemmeko jättäneet aivot narikkaan?

Viime aikaiset viestit Suomesta hämmentävät.

On ollut wiski- gatea, lörtsy-gatea ja eilen myös viimeisimpänä Valviran julkaisema 60 sivua sisältävä alkoholimainontaa säätelevä ohjeistus. Ja onhan esimerkkejä jo ammoisilta ajoilta.

Olen näiden juttujen siivittämänä pohtinut, miten meistä on tullut tälläinen maa?

Miksi meillä on lainsäädäntö, joka ei salli lainkaan omien aivojen käyttöä? Tai lainsäädäntö, jossa vasen käsi ei tiedä mitä oikea käsi tekee. Miksi meillä säädetään uusia asetuksia, jotka poissulkevat vanhoja?

Kaikki tämä turhuuksien rovio on onnen omiaan lisäämään paitsi kallista byrokratiaa myös turhauttamaan ihmisiä. Olemme tottuneet usein naureskelemaan jenkkeille heidän maansa hullunkurisista ohjeista (esim. älä aja tätä tolppaa päin)  mutta meistä on hyvää vauhtia tulossa aivan samanlainen maa.

Onkin hyvä pohtia, mistä tämä kaikki normi- ja sääntövillitys oikein johtuu?

Siitäkö, että me emme enää osaa käyttää aivojamme vai siitä, että meidän on pakko kontrolloida toistemme tekemisiä niin paljon, että tarvitsemme lisää sääntöjä pitääksemme toisemme "ruodussa"?

Usein elämässä pulmallisissa tilanteissa haetaan ohjeita. Oli sitten kyse ihmisten tai asioiden välisistä konflikteista tai normaaleista päivittäisistä pulmista. Yhtä sama, aina haetaan ohjeita. Työyhteisöissä laaditaan pelisääntöjä ja kerrotaan hyvistä käytöstavoista. Miksi? Entä jos ohjeiden kysyjälle vastattaisiin: "käytä omaa järkeäsi".  Mitähän siitä seuraisi? Veikkaukseni on, että lopputulos olisi parempi kuin ohjeiden kanssa toteutettu.

Tämä kuitenkin tarkoittaisi sitä, että meidän kaikkien pitäisi kyetä noudattamaan terveen järjen ääntä, maalaisjärkeä. Uskon, että lähes kaikki tietävät mikä on oikein ja mikä on väärin. Ja mikä on järkevää, mikä ei.

Jos taas ajatellaan, että olemme hukanneet loogisen ajattelun, onko vika systeemissä vai meissä ihmisissä?

Olemmeko toisillemme niin kateellisia tai kontrollinhaluisia, että meillä pitää olla näin paljon ohjeita, sääntöjä, normeja ja lakeja?

On erittäin tervettä, että monet alkavat kapinoimaan vastaan. Ketteryytemme valtakunnan tasolla on kadonnut ja päätöksenteko yskii. Julkinen valta on ruokkinut itseään ja käsissämme on käsittämätön hallinnollinen viidakko, jonka sisällöstä tavallinen kansalainen ei ota selvää. Puhumattakaan virkamiehistä, joiden pitäisi tehdä päätöksiä. Tai yrittäjistä, joiden pitäisi sääntöjä noudattaen pysyä hengissä.

Minulta kysyttiin vaalipanelissa pitäiskö kansanedustajien määrä puolittaa. Vastaukseni siihen oli ei.

Miksi ei?

No siksi, että meillä on yksin kuudessa Salpauskuntien kuntajakoselvityksessä mukana olleessa kunnissa enemmän luottamushenkilöitä kuin kansanedustajia eduskunnassa. Luottamushenkilöt pyörivät mitä useammissa ylilkunnallisissa luottamustehtävissä.  Toisaalta meillä on myös himmeleinä ELYä, AVIa ja monia muita hallinnollisia tahoja puhumattakaan yhdistämistä vaativia ministeriöitä, joiden perkaaminen helpottaisi arjen ajattelua sekä toimintaa huomattavasti. Tästä voidaan siis aloittaa.

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen olemmeko laittaneet aivot narikkaan vastaan: kyllä olemme.

Kohta meidän ei enää tarvitse itse keksiä mitään, koska sääntely tuhoaa sen pienimmänkin luovuuden eri toten, kun uusimmat lakimuutokset eivät sovi yhteen käytännön tarpeiden kanssa. Tästä tuoreimpana osoituksena tulee olemaan ensi vuonna voimaan tuleva itsemäärämislaki, joka aiheuttaa pulmia muun muassa dementiahoitoyksiköissä.

Olen valmis vapauttamaan ihmisten omaa ajattelua ja vastuuta. Muita vapaaehtoisia?