Työteliäs ehdokkaan viikko on takana päin. Viikko huipentui tänään kahteen tapahtumaan, josta ensimmäiseen startattiin jo aamuvarhain. Torilla oli hyvä pöhinä ja kahvi, pulla sekä Tiilikan Liisan valkeat kuulaat tekivät kauppansa. Lähtipä monen kainalossa uusin Nykypäivä- lehtikin mukaan.

Uudet ehdokaskollegat olivat mukana touhussa ja saaatiinpa taas muutamia lisäyksiäkin entisen 31 joukkoon (nimet löytyvät myös tältä sivustolta uutiset- linkin alta). Viimeiset viikot alkavat olemaan edessä ehdokashankkinnassa, joten nyt kannattaa lähteä mukaan kuka tahansa sitä mieliikin. Ei tarvitse sitten jälkeenpäin harmitella. Neljä vuotta on seuraavaan mahdollisuuteen sitten aikaa...

Monen syynä on aika ja sen puute. Tänään juuri mietin, että on hassua,etten ole missään vaiheessa miettinyt tätä osaa asiasta. Tietysti vielä sitä ei kannata murhetiakaan, sillä läpimenosta ei kukaan voi tietää. Ajansuhteen on minulla vain yksi asia, josta en jousta ja se on perhe. Perheen tarpeiden mukaan elämää on soviteltava myös jatkossa ja tämän kunnallisvaaliprojektin aikana onkin sen vuoksi eniten kärsineet omat muut harrastukseni. Näin se on. Jostain jos pitää karsia, niin kyllähän ne äidin omat menot tai unet ovat. Luotan siihen, että tarvittaessa tulevaisuudessa työvuorosuunnittelu auttaa ja osittaisen hoitovapaan yhdistäminen kokonaisuuteen saa aikaan hyvän paketin, jossa kaikkien tarpeet on huomioitu. Yksinkertaista palapeli ei tietenkään silti ole.

Ehdokkaan arki on täynnä monenmoista, joista näkyvin lienee toritapahtahtumat. Torilla oleilu on mukavaa puuhaa ja puolueiden välillä Hollolassa vallitsee yllättävän mutkaton meininki. Nyt torilla oleilu sujuu jo hyvin ja uskallan paremmin ottaa ihmisiin kontakteja. Mutta tuoreessa muistissa olivan ne ensimmäiset toritapahtumat joululta, kun kokoomusliivi oli päällä. Se oli aika jännää ja toivoin, ettei kukaan tulisi tenttaamaan kuntaliitoksista, kuntakeskuksen kamalasta Prismasta tahi vaatisi tarkkoja talouslukuja. Tiedon lisääntyessä nämäkin ongelmat pienenevät kummasti. Tieto on valtaa -edelleen.

Päivän toinen tapahtuma järjestettiin Malskiareenalla ja kutsuttuina oli 12 kunnallisvaaliehdokasta. Hollolan tiimin muodostivat minun lisäkseni puoluekollega Markku Pulkkanen perussuomalaisten ehdokas Jari Salminen

Tehtävänämmme oli kahden tunnin ajan tehdä savesta erilaisia ryhmätöitä ohjatusti, mutta intuition ohjaamina. Punaisena (vai pitäisikö sanoa sinisenä) lankana oli saada kuvattua ajatuksia ja mielleyhtymiä Lahdesta. Upeita ja luovia töitä syntyi jokaiselta ja työn saa myöhemmin omakseen poltamisen jälkeen. Muistona kohtaamisesta. Yleisöä oli jonkin verran ja oli hauska huomata, miten iloiseksi kävijät tulivat nähdessään innokkaat ehdokkaat hieman erilaisen toiminnan parissa. Lopussa kaikki erilliset yksilö -ja ryhmätyöt koottiiin yhdeksi suureksi teokseksi, jonka nimeksi valittiin "samassa venessä, samoilla aalloilla".

Niin, olen julkaissut jo yhden vaaliteemani, joka on TURVALLINEN Hollola. Toinen vaaliteemani kolmesta on YRITYSYSTÄVÄLLINEN Hollola. Katson siihen liittyväksi seuraavat selkeät asiat:

- kuntakeskuksen kaavan eteenpäin saamainen ja kuntakeskuksen vetovoiman kehittäminen. Ei ole mitään järkeä ylläpitää puolityhjää kauppakeskusta ja lapsiperheiden viedä eurojaan Launeelle. Me tarvitsemme uudenaikaista kauppakeskusta ja lisää tiloja uusille yrittäjille (tiloja on uudessa kaavassa runsaasti).

- ohitienprojektin edistäminen ja sitä myötä myös yritystonttien vapautuminen

- pohjaveden ja yrittäjyyden yhteensovittaminen yhdessä ELY-keskuksen kanssa. Kumpikaan ei saa kärsiä, vaan ne on voitava sovittaa yhteen ilman, että Hollolasta häviää yksityisyrittäyyttä tai yrityksen joutuvat kohtuuttomien vaatimuksien eteen. Kunnan on voitava tukea yrityksiä toiminnan jatkamiseksi ja pohjavesien suojelemiseksi.

- kunnan päätöksenteossa paikallisten yksityisyrittäjien huomiointi esimerkiksi SOTE- alueella.

Näissä tietysti eivät ole kaikki, mutta ne tärkeimmät. Yksi teema on vielä tuloillaan. Nyt vedetään henkeä ensi viikko vaaliasioissa. Tänään meillä oli yhteinen perhelounas ja sen jälkeen karkkipäivän viettoa ja leffan katselua. Tuli tarpeeseen niin äidille kuin lapsillekin. Tavallinen "tylsä" arki on parasta!

  Ostimme viime vuonna vanhan talon, jonka pihassa on ollut tekemistä jos toista. Aloitimme heti muuttoviikolla kaadattamalla tontilta 20 (!) puuta a´noin 25m. Onneksemme löysimme loistavan metsurin, joka hoiti homman todella tyylikkäästi. Melkoista puuhaa se olikin. Nimittäin karsia puu pystyyn, tiputtaa latva alas (se vasta huimaa puuhaa onkin, etenkin latvan tiputuksen antama potku rungolle ja sen päässä killuvalle metsurille) ja sen jälkeen sahata alas tullen runko 3 metrin tukeiksi.

Ratkaisu oli monella tavalla perusteltu. Lähellä taloa olevat koivut ja niiden juuret saattavat tehdä perustuksissa pahaa jälkeä, koska niiden janon tyydyttämiseen tarvitaan noin 200 litraa vettä päivässä. Kuusipuut taas suippoine juurineen tekevät herkästi tuhoa myrskyllä. Ja roskaavat.

Tänä kesänä oli sitten kaivurin vuoro. Meillä oli tontilla aivan ihana vanha maakellari, joka valitettavasti vuoti todella pahasti. Pitkän pohdinnan jälkeen päätimme, että kellari puretaan. Se osoittautuikin kipuilusta huolimatta oikeaksi ratkaisuksi, sillä kaivurinkuljettaja totesi seinien olleen todella haperat. Ne kaatuivat kuin sadussa ikään, jossa susi puhalsi possujen talon kumoon.

Muutaman mutkan kautta saimme meille loistavan kaivurinkäyttäjän. Hänessä kulminoitui monta arvostettavaa yrittäjän piirrettä. Hän tuli juuri siihen kellon lyömään kun oli sovittu, jopa hieman aiemmin. Hän kuunteli ajatuksiamme, mutta sanoi myös omia kommenttejaan. Hän teki sen mitä lupasi ja jälki syntyi nopeasti. Koko homma oli ohitse noin neljässä tunnissa huomioiden ruokatauko. Ja jälki ällistytti. En olisi ikinä uskonut, että pihastamme voisi tulla niin tasainen kuin se nyt on. Vertailuna kuluneeseen aikaan mainittakoot, että eräs toinen yrittäjä antoi tarjouksen samasta puuhasta. Kesto kaivuulle oli hänen mukaansa 36 tuntia. Ja homman kustannus... no jokainen voi laskella sitä..

Yksityisyrittäjyys ei ole yksinkertaista. Sitä lähellä lapsuudenkodissa seuranneena, ovat realiteetit suurin piirtein tiedossa.

Ei säännöllisiä lomia eikä etenkään palkallisia (sairaus)lomia. Maanantaisin eikä perjantaisin ei voi tulla ”jäänpä kotiin kun en jaksa”- fiilistä. Oikeastaan sitä ei voi tulla koskaan. On löydettävä luotettavia työntekijöitä, jotka sitoutuvat antamaan panoksensa yrittäjän eteen. On kestettävä jatkuvaa kateutta, joka verojenmaksusta tietämättömiä ihmisiä vaivaa. Asiakkaita on palveltava ja oltava aina valmis tekemään töitä. Vastuu painaa ympärivuorokauden.

Yrittäjän leipä on kiinni monista asioista, mutta ensisijaisesti mielestäni se riippuu taidoista. Niin osaamispääomasta kuin sosiaalisistakin taidoista. Nämä molemmat olivat meidän metsurilla ja kaivuriyrittäjällä kunnossa. Molemmilta saimme vanhaa kunnon palvelualttiutta, luotettavuutta ja reilua sekä rehtiä kanssakäymistä. Homma hoitui ja juttu luisti. Nämä piirteet ovat minusta nykypäivänä katoavaa luonnonvaraa. Valitettavasti. Mutta näistä herroista aiomme pitää kiinni kynsin ja hampain. Uhanalaisia kun ovat.