Erotetaan työ ja perhe!

Viimeaikoina on puhuttu runsaasti työurien pidentämisestä. Se onkin tärkeä väline kestävyysvajeen kiinni kuromisessa. Ihmiset pitää saada töihin, työn teko kannattavaksi ja ihmiset jaksamaan pidempään työelämässä.

Keskustelu on kuitenkin pyörinyt pääosin uran loppupäässä tai alkupäässä. Keskivaiheen uran pidennyksestä puhuvat vai harvat.  Toisaalta on puhuttu paljon työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta erilaisin joustoin ja työaikajärjestelyin. Entäpä jos puhuttaisikin työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamisen sijaan niiden erottamisesta?

Yhä useammat pienten lasten vanhemmat paiskivat pitkiä päiviä. Työn jatkumisen epävarmuus kalvaa yhä useamman mieltä ja töissä on oltava yhtä tehokkaampi ja saavutettavampi – jopa vapaa-ajan ja perheen kustannuksella. Työ vyöryy väkisin kotiin. Yrittäjille ilmiö on ennestään tuttu ja työntekijöillekin yhä tutumpi.

Digitalisaation maailmassa sähköposteja luetaan viimeiseksi ennen nukkumaan menoa ja ensimmäiseksi ennen aamukahvia.  Vapaa-ajalla vanhemmilla on monia rooleja omaishoitajuudesta harrastuksista kuljettajiin ja itsestäänkin pitäisi jaksaa huolehtia. Me totisesti tarvitsemme hetkiä, jolloin ei tarvitse olla saavutettavissa, suorittamassa tai vastuussa.  Me tarvitsemme selkeitä rajoja vapaa-ajan ja työn välille.

Vapaa-ajan tarkoituksena on ennen kaikkea toipuminen työajasta. Silloin on tärkeää latautua niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tässä meillä jokaisella itsellämmekin on tärkeä tehtävä. Riittävä lepo, kunnon ravinto ja sopiva liikunta auttaa jaksamaan arjessa paremmin.

Tällä hetkellä elämme eriarvoistavissa tilanteissa. On ihmisiä, joilla ei ole töitä ja joilla niitä on, tekevät sitä monen edestä. Usein jaksamisen äärirajoilla.  Uran keskivaiheilla elävien työssä jaksamiseen on syytä kiinnittää huomiota niin työpaikoilla kuin yhteiskunnallisella päätöksenteollakin.

Vuorotteluvapaan oikeus on tärkeää säilyttää. Työvuorosuunnittelu, työpaikan sisäiset pelisäännöt,  inhimilliset joustot ja työaikapankit on huomioitava jatkossakin työelämän ja perhe-elämän erottamisen välineitä. Lisäksi työterveyshuollossa on pystyttävä tukemaan työkykyä ennaltaehkäisevästi eli reagoimaan herkästi mahdollisiis uupumisen oireisiin ja tehtävä yhteistyötä esimiesten kanssa.

Tällä hetkellä puhutaan liian usein työuran loppupään ja alkupään pidennyksistä. On yhtä tärkeää, että myös uran keskivaiheilla olevien työssä jaksamiseen kiinnitetään huomiota.