Minne menet Päijät-Hämeen sote?

Uusi maamme hallitus on aloittanut työnsä suurien haasteiden edessä.

Yksi tärkeimmistä ratkaistavista asioista on kauan muhitettu SOTE-uudistus. Viime kaudella uudistus saatiin etenemään ensimmäistä kertaa konkreettiseksi ehdotukseksi. Nyt pääministeripuolue Keskusta sai hopeavadilla viimeisteltäväkseen yhden historian suurimmista muutoksista. Toki yhdessä muiden hallituspuolueiden kanssa.

Tavoitteet uudistuksessa ovat edelleen haasteelliset. Tiedossa on, että malliksi on kaavailtu maakuntamallia, ihmisten valinnanvapautta tullaan korostamaan ja kustannuksista tehdään tarkkoja laskelmia. Ennakoitavissa on uudistuksen nopea ja päämäärätietoinen läpivienti. Hatuista kannattaa pitää kiinni.

Avoimia kysymyksiä on kuitenkin enemmän kuin vastauksia.

Päijät-Hämeessä soten valmistelu aloitettiin keväällä ja nyt täydessä työtouhussa ovat niin työvaliokunta, ohjausryhmä kuin varsinaiset alaryhmätkin. Silti jotain mielestäni puuttuu. Nimittäin yhteinen näkemys.

Tärkein ratkaistava pala on päättää, mitä palveluita erikoissairaanhoidossa Päijät-Hämeessä jatkossa tuotetaan. Päätös on poliittinen mutta edellyttää myös asiantuntijoiden kanssa tehtävää keskustelua.
Ministeri Rehulan tämän aamuisen lausunnon mukaan myös valtakunnantasolta  tullaan tekemään asian suhteen jonkinlaisia linjauksia. Tosiasia on, ettei kaikkia palveluita tulla eikä pidä tuottaa kaikissa sairaaloissa. On järkevää keskittää tiettyjä erityispalveluita, mutta tarjota laadukkaat peruspalvelut lähellä ihmisten arkea. Ennakoitavissa myös lienee, että päivystysasetusta tullaan kiristämään.

Kun Päijät-Hämeen erikoissairaanhoidon tuottamat palvelut ovat selvillä tarvitaan jatkoon avointa ja rohkeaa päätöksentekoa uuden organisaation perustamiseksi. Tässä synnytystyössä eivät vanhat haamut saa painaa.

Sote-uudistus tarkoittaa täydellistä erikois-ja perusterveydenhuollon integraatiota. Painopisteenä tulee olemaan perusterveydenhuolto. Perusterveydenhuollon painottaminen on oikea ratkaisu. Terveyskeskusten tulee olla palveluiden vahva kivijalka. Maakunnassamme on runsaasti ammattitaitoisia perusterveydenhuollon virkamiehiä, joille suon merkittävää jalansijaa maakunnallisen organisaation valmistelussa. Toimivat prosessit, toimiva perusterveydenhuolto ja notkea organisaatioratkenne ovat avainasioita kustannusten hallinnassa.

Sen sijaan toinen tavoite, sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio saa minut mietteliääksi. Onko tavoite kuitenkin liian optimistinen? Samankaltaista integraatiota ei ole tehty missään muualla maailmassa, ei edes Ruotsissa. Olemmeko tällä kertaa liikkeellä liian suurilla tavoitteilla ja voisiko tästä intergraatista luopuminen ratkaista myös monia käytännön pulmia?  SO ja TE- integraation tekemistä paljon tärkeämpänä tehtävänä näen, että uudistukseen lisätään työterveydenhuollon kokonaisuudistus. Työterveyshuollon tehtävä vaatii kirkastamista kohti ennaltaehkäisevää, työkykyä toimintaa pois sairaudenhoitopainotteisuudesta.

Mahdollisuuksia maakunnallamme toki on. "Oma" ministeri tuo suoran yhteyden valtakunnan tasolle ja yhä syvenevä huoltosuhde pakottaa jokaisen kunnan tekemään ne hankalimmatkin päätökset. Kyse on nyt luottamuksesta ja kunkin osapuolen terveellisestä nöyryydestä. Henkseleitä paukuttamalla emme tule tästä rytinästä selviämään.