Natolle, kyllä.

Kierrellessäni kesän tapahtumia usein toistuva kysymys on ollut Nato- kantani. Armeijan käymättömälle kysymyksen haltuunotto on vaatinyt paljon taustatyötä.  Siksi julkinen kannanotto on kestänyt näinkin pitkään.

Suomen Nato- keskustelu on ollut vallalla jo 1990- luvulta lähtien.  Suomi on ollut jo vuosia Naton rauhanjäsen, muttei ole anonut täysjäsenyyttä. Uhkakuvat luonnollisesti liittyvät itäiseen naapuriimme.

Äkillinen, nopeasti alkava ja etenevä hyökkäys maalta, mereltä ja ilmasta lienee suurin pelko. Tässä pelossa oleellisin on tietysti Suomen kyky puolustaa itseään.

Tähän liittyen on kuluvan kesän aikana nostettu muun muassa Kokoomusnuorten kautta tapetille viimeksi viime toukokuussa Presidentti Halosen allekirjoittama Ottawan sopimus, jonka seurauksena Suomi joutui tuhoamaan jalkaväkimiinat.  Sopimus kieltää kyseisiltä mailta myös jalkaväkimiinojen myynnin, varastoinnin ja valmistamisen.

Ottawan sopimuksen valmistelu alkoi vuonna 2004 Matti Vanhasen toimiessa pääministerinä ja sama linjaus jatkoi myös Vanhasen II hallituksen aikana. Eduskunta päätti liittyä sopimukseen vuonna 2012. Sen seurauksena Suomessa tuhottiin noin miljoona jalkaväkimiinaa ja ne korvatiin noin 200 miljoonan euron arvoisilla korvaavilla välineillä, mutta monet ovat yhä sitä mieltä etteivät ne toimi samalla tavalla pelotteina kuin jalkaväkimiinat aikoinaan toimivat.  Kokoomuksen puoluekokous linjasi viimeksi toukokuussa 2014, että Ottawan sopimus tulisi purkaa.

Kokoomuksen kanta on jo vuosia ollut avoimen Nato- myönteinen.  Jo vuoden 2006 puoluekokouksessa todettiin Nato- jäsenyyden lisäävän maan turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa. Kysymys on tänä päivänä enemmän ajankohtainen kuin vuosiin.

Eräs toimittaja kysyi minulta hiljan, onko Ukrainan kriisillä ollut mitään tekemistä omaan kantaani. Olisi hurskastelua ollut sanoa, ettei olisi. Tottakai niin oli ja on. Viimeistään Ukrainan kriisi on herätellyt monia ajattelemaan omaa ja lastemme turvallisuutta. Minuakin.

Koen tällä hetkellä Naton olevan paras tapa suojata puolustusvoimien kehittäminen ja samalla maan turvaaminen. En siis näe kysymystä ensisijaisesti kustannustekijänä, jolla monet vastustajat asiaa perustelevat.



Puolustusvoimien määrärahoja on leikattu jatkuvasti ja olen joutunut myös seuraamaan läheltä surullista Hennalan varuskunnan lakkautusta.  Olen kuullut tarinoita puolustusvoimien karusta arjesta vanhalla kalustolla ja niukoilla reursseilla. Pidän tätä kaikkea surkuhupaisana.  Vaikka Suomi on tehnyt jo asehankintoja Naton kanssa yhteneväisellä linjalla takaa Nato-jäsenyys myös kalustehankintojen stategisen järkevyyden ja synergiahyödyn.



  Pääministeri Stubb on perustellut Nato- jäsenyyttä myös näin:

---"Nato-jäsenyys lisäisi Suomen turvallisuutta. Yhteenkään Naton jäsenmaahan ei ole liittokunnan olemassaolon aikana hyökätty sotilaallisesti. Nato on jokaisen jäsenmaan tuki ja turva, Alexander Stubb (kok.) kirjoittaa blogissaan.

– Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen vaikutusvaltaa. Vaikka olemme olleet mukana muun muassa Afganistanin operaatiossa, meillä ei ole nykyisellään pääsyä järjestön tiedustelun, suunnittelun ja päätöksenteon piiriin – turvatakeista, Naton kovasta ytimestä, puhumattakaan....."

Naton mukanaan tuoma turvatakuu onkin yksi tärkeimmistä eduista ja niitä pidetään toiminnan kovana ytimenä. Turvatakuilla tarkoitetaan sitä, että hyökkäys yhteen liittokunnan jäsenmaahan tarkoittaa hyökkäystä kaikkia kohtaan (Naton perustuskirja artikla 5).  Kuitenkaan esimerkiksi Amerikan Al-Qaida operaatio ei velvoittanut jäsenmaita osallistumaan sotaan, vaan jäsenmaat osallistuivat operaatioon antamalla sille poliittisen tuen sekä mahdollisuuden käyttää lentokenttiä, satamia ja ja ilmatilojaan. Nato ei voi määrätä jäsenmaitaan luovuttamaan väkeä operaatioihin, vaan toiminta käynnistetään aina kansallisella päätöksellä. Samoin tapahtuu myös irtautuminen operaatioista. Kuitenkin maiden oletetaan ottavan huomioon solidaarisuus muita jäsenmaita kohtaan.

Oleellista kaikessa on alussa viittaamani nopea reagointi kyky yllättävään tilanteeseen. Nykyisellä kalustolla emme ole kovinkaan uskottava oman puolutuskykymme kanssa. Se kuinka kauan Nato- joukkojen suojelu toisi meille on  tietysti arvattavissa asia, mutta varmasti pidempään kuin nykyisillä resursseillamme se on totuus.

On myös totta, ettei yhteenkään Nato- maahan ole hyökätty koko sen historian aikana.

Monet ovat pelotelleet Naton tuovan mukanaan Suomeen myös palkka-armeijan. Minulta on kysytty, haluanko minä poikani palvelevan tulevaisuudessa palkkasoturina?  Voin vastata, etten voi tehdä valintoja hänen puolestaan, mutta pidän palkka-armeijan mahdollisuutta verrattain pienenä. Samoin sitä, että miehemme joutuisivat jäsenyyden myötä palvelemaan esimerkiksi amerikkalaisten seurassa muille maille. Pääministeri Stubb on muistuttanut myös, että Nato on vain yksi osa Suomen puolustusajattelua. Mukaan tulee liittää myös uskottava itsenäinen puolustus sekä yhteistyö muiden pohjoismaisen sekä EU-maiden kanssa.

Nato- jäsenyydessä suurin pelko on tottakai idän reagointi. Jostain syystä en osaa ajatella sitä suurempana pelkona kuin kohdata itä ilman natoa. En jaksa uskoa jäsenyyden vaikuttavan kovinkaan pitkäkestoisesti. Samaan on päätynyt myös europarlamentaarikko Petri Sarvamaa omassa hyvässä jäsenyyttä pohdiskelevassa blogissaan.
 
Natojäsenyys on varmasti yksi ensi kevään vaalien teemoista. Keskusta,  ja perussuomalaiset vastustavat jäsenyyttä, samoin Vihreät vaikka europarlamentaarikko Heidi Hautala onkin jo lieventänyt kantaansa. Sosiaalidemokraatit ovat ilmaisseet ulkoministeri Tuomiojan mukaan huomioivansa asiassa Ruotsin kannan, mutta suhtautuvat Natoon varauksella. RKP pitää Natolle ovea raollaan.

Edessä on mielenkiintoisia debatteja.


Lue lisää Natosta: http://www.finlandnato.org/public/default.aspx?nodeid=34909&contentlan=1&culture=fi-FI

Eriäviä mielipiteitä puolueen sisältä: http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/nato%20aaripaat-25710

Amiraali Kalskelan kannanotto: http://www.talouselama.fi/uutiset/amiraali+juhani+kaskeala+suomen+paikka+on+natossa/a2266669