Pelastakaa lapsuus!

  "Lapsi on kuin aarre ja elämä kuin aarrekartta - et voi tietää minkälainen ja missä aarre on, sinun on vain kuljettava rastilta toiselle mukana ja etsittävä" on todennu Raisa Cacciatore. Nainen viisaammasta päästä.

Hyvä itsetunto on itsensä tuntemista, arvostamista ja sitä kautta osaelämänhallintaa. Hyvä itsetunto suojaa lasta syrjäytymiseltä ja auttaa selviytymään tulevaisuuden haasteissa.Varhaiset kokemukset rakentavat meistä sen,mitä me olemme joskus myöhemmin. Muun muassa näin on Raisa todennut. Totta joka sana.

Hyvälle itsetunnolle ei ole välttämätöntä se, kellä on muodikkaimmat bodyt päällä, kuka oppii ekana tekemään pissit pottaan, kuka oppii käyttämään Tepsuja ensin kahdella jalalla, kuka oppii ekana pyöräilemään ilman appareita tai lukemaan äidin vanhan aapisen kannesta kanteen.

Hyvän itsetunnon rakentamiselle ei ole välttämätöntä eikä mitenkään perusteltua myöskään olla osallisena lasten missikisoissa. Niitä eivät, puoluekollega Talasrantaa lainaten, kaipaisi vanhemmatkaan naiset. Missikisoja siis.

Nyt lapsuus on niin erilainen kuin omani. Se joskus hämmentää ja vetää mielen vakavaksi. Miten minä äitinä kykenen luotsaamaan lapseni läpi niin monen myrskyn ja karikonvaaran? Kaikkien niiden ulkonäkö -ja suorituspaineiden keskellä, johon en aina edes kykene reagoimaan?

Itse myhyilen ekaluokan kuvassa kaikki sormet täynnä pääsiäismunista saatuja timankisormuksia merkkinä prinsessaleikeistä, toisella on My little pony paita, toisella suloiset krepatut saparot. Kuinka monella ala-asteelaisella on nyt päällään Puuha-Pete paita? Kuinka moni kehtaa nykyään myöntää nukkuvansa silloin tällöin äidin ja isän välissä?

Päiväkoti-ikäiset tuskailevat leggareiden pitoa "liian paksuissa reisissä", ala-asteikäiset meikkaavat ja vähän vanhemmille laitetaan rakennekynsiä. Missä kulkee raja? Mitkä ovat koulun, päiväkodin tai kodin mahdollisuudet vahvistaa lasta tekemään viisaita valintoja? Entä,miten voimme yhdessä vanhempina tehdä viisaita valintoja, jotka koituvat kaikkien hyödyksi?

Raisa on todennut, että hyvän tekeminen ja kannustus levittää ympärilleen hyvää mieltä ja jaksamista. Iloinen yhdessäolo ja hulvaton hulluttelu ovat nekin arvoja sinänsä. Mutta niitä eivät ole lasten missikisat. Niissä ei ole mitään hauskaa, hilpeää eikä varsinkaan hulvatonta.

Vastustan jo pelkkää ajatusta niistä!