Realismia vaalilupauksiin

Tammikuun lopussa tullaan käymään maan ensimmäiset aluevaalit, joiden yhteydessä kuntien päätösvalta ja maksajan rooli kaikista sote-palveluista, pelastustoimesta ja oppilashuollosta siirtyy valtion rahoittamalle hyvinvointialueelle. Uuden aluevaltuuston 69 jäsenestä arviolta 50 valitaan keskuskaupungista.

Vaalityö on jo laajalti käynnissä, mutta mistä uudessa hallintorakenteessa päätetään ja etenkin millä ehdoilla? Uusi aluevaltuusto voi päättää esimerkiksi sote-asemien sijainnista, palveluiden tuottamisen tavasta ja siitä, miten rahat budjetin sisällä jaetaan.

Vaalien läheisyys näkyy lupauksina palveluverkon säilymisestä ja lisärahojen ohjaamisessa monenlaisiin tarpeisin. Todellisuudessa talouden kehys on erittäin ahdas. Vuoden 2022 rahoitus on arvioiden mukaan jäämässä alijäämäiseksi noin 18 miljoonaa euroa ja vuoden 2023 rahoitus yli 20 miljoonaa euroa vajaaksi.

Hyvinvointialueen menot rahoitetaan esimerkiksi kunnilta ​siirtyvien sote-perusteisten peruspalvelujen valtionosuudella, veroperustemuutoksista johtuvien veromenetysten korvauksilla, kuntien yhteisövero-osuudella ja 12,39 % -yksiköllä kunnallisverosta. Maan hallitus on väläyttänyt rahoittamisen keinoksi myös uuden verotuksen tason muodostamisen valmistelua (maakuntavero).

Merkittävänä muutoksena nykyiseen tilanteeseen on, ettei budjetin ylittyessä kunnat eivät enää auta rahakirstujensa kanssa. Koska valtio vastaa pääsääntöisesti hyvinvointialueen tulonmuodostuksesta, todellista valtaa lisärahanjaossa käyttävät valtioneuvosto ja eduskunta. Tässä yhtälössä Päijät-Hämeen tarpeet ovat samassa rivissä yhteensä 21:stä maahan muodostettavan hyvinvointialueen kanssa. Lainsäädännössä on lisäksi pykälä, jonka nojalla rahansa tuhlannut hyvinvointialue voidaan liittää paremmin voivaan alueeseen.

Tilanne on siis hyvin haasteellinen eikä kuherruskuukautta ole luvassa. Aluevaltuuston ensimmäisiä tehtäviä on hyväksyä talousarvio ja laatia yhteinen ymmärrys taloudellisen tasapainon saavuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Tämä ei varmasti ole vaalikentillä haluttu toteamus, mutta totuus se kuitenkin on. Valintojen tekeminen edellyttää laajaa syy-seuraussuhteiden ymmärrystä, yhteistyökykyä, mutta myös riittävää objektiivisuutta päätettäviin asioihin.

Mitä ehdokas siis voi edes luvata? No, ainakin tehdä kaikkensa hoitaakseen taloutta vastuullisesti ja pitää erityistä huolta henkilöstön saatavuuteen liittyvien tekijöiden rahoituksen riittävyydestä. Ilman rahaa ja henkilökuntaa ei ole palveluita ja itsenäistä hyvinvointialuetta.