The future is mine

Eilen äänestettiin Salpauskuntien kuntaliitosselvityksestä kuudessa kunnassa: Lahdessa, Kärkölässä, Hämeenkoskella, Nastolassa, Iitissä ja Hollolassa. Lopputuloksena yhdistymissopimuksen hylkäsivät Hollola ja Iitti. Toinen kierros on alkamassa ja siitä varmasti kuulemme paikkoin lisää.

Tunnelma Hollolan valtuustosalissa eilen oli rauhallinen ja asiallinen. Lopputulos oli kaikkien tiedossa jo etukäteen eikä suuria tunteenpurkauksia nähty.

Äänestin liitoksen puolesta ja puheeni salissa löytyy tästä. YLE Lahti myös videoi puheet ja ne toivottavasti tulevat pian kuunneltavaksi myös nettiin. Keskustelu eilisistä tilaisuuksista käy vielä aktiivisesti sosiaalisen median keskustelupalstoilla.

Toivon yksinkertaistetun puheeni tuovan esiin ajattelunäkökulmani kokonaisuuteen, jossa minusta ei ole kyse vain Hollolasta vaan koko maakunnasta. Kuntamme hyvinvointi on riippuvainen koko alueen vetovoimaista ja kilpailukyvystä Lahtea unohtamatta. Työpaikoistamme suurin osa sijaitsee Lahdessa eikä veturin yksiminen  ole meille hyväksi.

Tilaisuuden jälkeen YLE Lahden toimittaja kysyi minulta miksi äänestin liitoksen puolesta? Totesin lyhyesti, ettei minun tarvitse katsoa kuin kahta poikaani ja vastaus on siinä. Nyt tehdään tulevaisuuden ratkaisuja  vuosien tähtäimellä. Heillä on oikeus saada perinnöksi hyvin hoidettu maakunta ja maa. Ystäväni laittoi ennen valtuustoa nettiin kuvan vauvasta tekstillä " The future will be mine".

Poliitinen tilanne elää nyt epävakaista aikaa. Varmaa tietoa tulevaisuuden suhdanteista on hyvin vähän ja maailman muutokset tulevat nopeissa sykleissä. Pieni Suomi on täysin riippuvainen viennistä ja toisaalta maahamme kohdistuvista investoinneista. Samanaikaisesti valtakuntamme kärsii hurjasta kokonaisveroasteesta ja aivan liian kalliiksi paisuneesta julkisesta sektorista. Käsissämme on myös Euroopan haastavin huoltosuhde (eläköityvien määrä suhteessa työikäisiin).

Kuitenkin päätöksien tekeminen on välttämätöntä, vaikka ne olisivatkin epätäydellisiä. Epävarmuutta on pakko sietää  ja me tarvitsemme hyvin epäitsekästä päätöksentekoa.  Kuntien kuristusotteen höllennys vaatii rinnalleen myös reilua normien purkutalkoota sekä työnverotuksen järkeistämistä. Tällä hetkellä meiltä tulevat kaikkoamaan niin rahat kuin työvoimakin. 

Työ Hollolan valtuustossa jatkuu kuitenkin kuten ennenkin. Enemmistön päätös on tehty ja siltä osin spekulointi on turhaa energian haaskausta. Ensi viikolla kokoonnumme vuoden 2015 talousraamin pariin ja ennustettavissa on runsaiden lisäsäästöjen etsiminen. Keinot käytännössä ovat verojen nostaminen ja palvelutason laskeminen. Sivistys- ja tekninen toimi on jo käyty läpi.

Sosiaali- ja terveystoimen leikkauksissa on aina oma haasteensa, sillä ihmisten sairastavuutta on vaikea ennakoida. Tulevaisuudessa avainasiat kiertyvät muun muassa palveluiden "suurkäyttäjien" löytämiseen ja haltuunottoon, laitospaikkojen purkamiseen sekä ennaltaehkäisevien toimien lisäämiseen. Erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksien ennaltaehkäisyyn, lastensuojeluun, nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen että perhetyöhön tulee panostaa.

Oivan organisaatiota on supistettu jo lähivuosina rohkealla kädellä. Kaikki ei-lakisääteiset palvelut poistettiin vuoden 2013 säästöpaketissa. Ensi vuonna kunnan maksettavaksi tulee työmarkkinatuen rahoitusosuuden muutos, joka tarkoittaa Hollolalle noin 600.000e lisälaskua. Myös vuoden alusta voimaan tuleva sosiaalihuoltolaki  tulee vaikuttamaan kokonaiskustannuksiin. Keinot erikoissairaanhoidon budjetin suitsimiseen ovat osoittautuneet melko heikoiksi.

 Jää nähtäväksi millaisessa tilanteessa elämme jo joulun aikaan. Turbulenssilta tuskin tullaan välttymään missään kunnassa ja siinä jos missä tarvitaan rohkeutta, yhteistyötä ja luottamusta.