Tarvitaanko meitä oikeasti 43?

Historiallinen sote-päätös on viimein saatu tehtyä.

Jälkipolemiikki käy kovana ja erityisesti ammattilaiset ovat olleet näreissään, ettei heidän mielipiteillään loppujen lopuksi näyttänyt olevan mitään merkitystä. Suuttumus on ymmärrettävää. Osin samalainen olo on varmasti monella kunnanvaltuutetulla ja virkamiehelläkin.

Mielestäni maakuntamalli betonoitiin jo siinä vaiheessa historiankirjoihin, kun Kokoomus viime kaudella päätti ottaa opposition mukaan sote-uudistuksen valmisteluun. Valta annettiin pois ja lopputulos on meillä jokaisella yhä selvempänä mielessä - kaikkien himmeleiden äiti. Sen enempää kaunista joulukoristetta parjaamatta.

Sote-uudistus on nyt myös virallisesti kytketty aluehallinnon uudistukseen (a.ka. Keskustalaisittain maakuntamalliin), jossa on sekä hyvää että huonoa.

Tämän hetken hahmotelmat herättävät paljon erilaista jatkopohdintaa monesta eri näkövinkkelistä. Tänään mielessäni ovat pyörineet muun muassa Hämeen alueen päivystyksen (niin erikois- kuin perusterveydenhuoltokin) ja ensihoidon tulevaisuus niin asiakkaiden kuin henkilökunnankin näkökulmista.

Lisäksi olen pohdiskellut kunnan, sote-alueiden ja itsehallintoalueiden  päätöksenteon synkronointia ja ennen kaikkea johtamista. Hallituksen esitykseen on kirjattu termi "ammattijohtajat", joka  sekin tuo mieleen monenlaisia ajatuksia.

Kunnanjohtaja Rahkonen kyseli meiltä valtuutetuilta pari viikkoa sitten millainen on tulevaisuuden kunta? Kysymys on tänä päivänä oleellisempi kuin koskaan aiemmin.

Soteuudistuksen myötä yli puolet kuntien budjeteista siirtyy kokonaan sotealueille. Kunnat eivät myöskään enää toimi sotepalveluiden järjestäjinä, lautakunnat laakkaavat ja samoin myös suora tilaajayhteys. Yksin Päijät-Hämeen maakunnan yhteisellä soteyhtymällä budjetin suuruus liikkuu noin 800 miljoonassa eurossa.

Lisäksi paljon muita tehtäviä tullaan siirtämään myös itsehallintoalueille. Tällä hetkellä tehtävien joukossa on vilahdellut jopa toisen asteen koulutuksen järjestäminen. Mitä siis jää kuntiin ja mikä on kuntien tehtävä ja merkitys?

Hollolaa ajatellen (ja hieman karrioiden) jäljelle tämän kaiken jälkeen jää melko loppuun kaluttu sivystystoimi, tekninen toimi ja mahdollisesti kaavoitus. Jääkö meille mitään muuta? Ja ennen kaikkea kiinostaako ketään luottamushenkilöitä jatkossa kunnan tehtävät,  kun valta ja rahat keskittyvät isoimmille alueille? 

Tuleeko kunnista yhä enemmän europpalaisten veljien kaltaisia vai tuleeko niistä jämätehtävien suorittajia? Nouseeko seurakunnan merkitys esimerkiksi ennaltaehkäisevänä toimijana yhä suurempaan rooliin? Profiloituvatko jotkut kunnat enemmän palvelukunniksi ja jotkut sen sijaan profiloituvataktiivisten kuntalaisten myötä vahvoiksi kehittäjä- ja innovaatio"kyliksi"?

Parhaimmillaan tietysti kunnat tulevat yhä lähemmäksi kuntalaisten arkea osallistaen heitä päätöksentekoon.

Entäpä me päättäjät? Mihin meitä jatkossa tarvitaan?

Uusi kuntalaki on tullut hiljan voimaan ja sen myötä ovat muuttuneet muun muassa kunnallisvaalien ajankohta (lokakuusta huhtikuuhun), sidonnaisuuksista ilmoittamisen laajentaminen johtaviin virkamiehiin sekä kunnan alijäämän kattamisen terävoittäminen - muutamia nostoja tehdäkseni.

Uusi kuntalaki on määritellyt myös valtuustojen koot. Hollolan kohdalla muutosta ei ole tulossa, sillä Hämeenkosken vaikutus on verrattain pieni.  Meille on edelleen osoitettu 43 valtuutettua. Mutta. Uusi kuntalaki antaa myös kunnille mahdollisuuden ehdottaa ensi vuoden aikana oikeusministeriöön vaihtoehtoisen valtuuston koon.

Nostin tänään pohdintaan, tarvitaanko meitä jatkossa enää 43 valtuutettua Hollolassa? Mielestäni ei tarvita. Sote-alueille tulee omat vaalinsa, itsehallintoalueille niin ikään. 43:lle on kuntiin jäävissä tehtävissä yltäkylläisesti tehtävää.

Aika näyttää, saako ehdotelmani kannatusta. Minusta maalaisjärjen käyttö olisi tässä tapauksessa enemmän kuin suotavaa.