maahanmuuttopolitiikkaa pitää käsitellä

Viime kuukausien väkivaltaiset tapahtumat Suomessa ovat aiheuttaneet perusteltua huolta maamme sisäisestä turvallisuudesta. Myös suojelupoliisi (SUPO) on nostanut vuoden kuluessaan uhka-arviotaan. Kansalaisten turvallisuuden takaaminen on yksi vaalikevään keskeisistä keskustelun aiheista ja on talous- ja työllisyystilanteen lisäksi iso ja vaativa asiakokonaisuus, joka meidän on vain pystyttävä päättäjinä käsittelemään. Uhoaminen ei auta, vaan lainsäädännöllisiä keinoja pitää olla.

Puhemies Risikko totesi pari viikkoa sitten, että ulkomaalaislakiin tarvitaan muutoksia. Hän haluaa lakiin kirjauksen, että pysyväkin oleskelulupa on voitava perua henkilöltä, joka muodostaa uhkan kansalliselle turvallisuudelle. Tuen täysin Puhemies Risikon pyrkimystä. Tällä hetkellä ulkomaalaislaki ei mahdollista turvapaikan tai toissijaista suojelua saaneen henkilön pakolaisaseman peruuttamista. Tämä kiireellistä muutosta vaativa asia on noussut monen kansalaisenkin huulille - etenkin viime päivien tapahtumien johdosta, jossa jo runsaan rikollistaustan omaava oli aiheuttanut vakavan, alaikäiseen kohdistuneen, henkirikoksen.

Hallituksen keväällä antaman esityksen mukaan kiristyksiä olisi tulossa myös esimerkiksi ulkomaalaislain yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyviin maastakarkoittamispäätöksiin. Esityksen mukaan maastakarkoittamisen täytäntöönpanossa ei tarvitsisi enää odottaa tuomion lainvoimaisuutta. Tämä esitys tulee ehdottomasti saattaa loppuun asti. Myös tarkennuksia lakiin on tulossa.

Nämä kaikki edellä mainitut lainsäädännölliset asiat ovat oikeita suuntia maamme sisäisen turvallisuuden vahvistamiselle mutta kokonaisuus on laaja ja maailma ympärillä muuttuu jatkuvasti. Tarvitsemme lisäksi viranomaisresurssien (poliisi, rajavartilaitos) turvaamista ja esimerkiksi viranomaisten välisten tiedonsaannin mahdollisuuksien lisäämistä.

Kysymys on kuitenkin laajemmasta asiasta - koko maahanmuuttopolitiikastamme.

Olemme sitoutuneet vastaanottamaan YK:n kriteerit täyttäviä kiintiöpakolaisia. Tämä on oikein, tärkeää ja inhimillistä. Yleisesti sotatilanteissa on kyettävä ensisijaisesti auttamaan siviilejä. Heistä monet jäävät sota-alueiden sekasortoon, kykenemättöminä lähtemään. Paikan päälle tarjottu tuki paitsi saa yhteiskunnan uudelleen rakennuksen alulle, on myös tehokas auttamisen tapa.

Nykyiset huolemme ja haastemme eivät kuitenkaan liity pakolaisiin vaan muuhun maahanmuuttoon.

Maahanmuutossa meidän on onnistuttava tekemään tiivistä eurooppalaista yhteistyötä, saatava turvapaikanhakuprosessit nopeiksi ja oikeudenmukaisiksi sekä tehostettava työperäisen maahanmuuton tai aidon suojan ja turvan tarpeessa olevien maahanmuuttajien nopeaa integrointia yhteiskuntaamme.

On tärkeää varmistaa perusteetta maahamme tulleiden ihmisten nopea palauttaminen. Mitä tehokkaampaa palauttaminen on, sitä vähemmän meille tulee perusteettomia turvapaikanhakijoita. Täten voimme myös paremmin auttaa heitä, jotka apua todella tarvitsevat.

Euroopan kovinta vauhtia harmaantuva Suomi tarvitsee etenkin työperäistä maahanmuuttoa. Heidän kohdallaan työllistämisen prosesseja on edelleen nopeutettava, aiempaa kokemusta voitava hyödyntää joustavammin ja kaikkea työllistymisen byrokratiaa on purettava. Keinoja näihin on jo olemassa mutta toteutus on hidasta. Meidän tulee tukea maahanmuuttajien kykyä elättää itsensä ja perheensä heidän passivoimisen sijaan.

Yksi pohdittava asia työllistämisen jouduttamiseksi olisi esimerkiksi pakkoruotsin poistaminen. Tästä olen kirjoittanut blogin jo edellisten eduskuntavaalien yhteydessä. Tämä mahdollisuus tulisi olla ainakin työperäisten maahanmuutajien kohdalla.

Ulkomaalaislain ja maahanmuuton kysymyksissä on paljon sekä eettistä että käytännöllistä pohdittavaa. Nämä aiheet eivät ole helppoja, mutta ne pitää silti kyetä selvittämään.