Vaaliteema nro 2: Kestävä sosiaali- ja terveyshuolto

Kokoomus julkisti hiljan strategisen hallitusohjelman. Sitä on ilo esitellä ja siitä on helppo puhua.  En ole omissa teemoissani lähtenyt hakemaan samankaltaisuutta puolueen ohjelman kanssa, koska siihen sitoudun ilman muuta. Sen vuoksi suosittelen, että käyt lukemassa myös Kokoomuksen ohjelman, jossa otetaan kantaa esimerkiksi työn verotukseen, ympäristöasioihin ja hyvinvointiin. Lisäksi toivon, että käyt tutustumassa tuoreeseen normipaperiin, jossa esitellään kaikki puolueemme mielestä turhat ja purettavat normit. Sitoudun luonnollisesti myös niihin. Löydät ne tästä linkistä.

Tahdon vaaliteemoissani tuoda esiin niitä erityisasioita, joiden puolesta haluan tehdä töitä eduskunnassa. Kokoomuksen ohjelmassa on viisi tärkeää teemaa. Näiden lisäksi jokaisella ehdokkalla on omat painopisteensä omien vahvuuksiensa mukaan. Minulla teemoja on yhteensä kolme, joista ensimmäinen oli  HYVÄ TYÖELÄMÄ. Toinen teemani on KESTÄVÄ SOSIAALI- JA TERVEYSHUOLTO.


Miksi sosiaali- ja terveydenhuoltoon pitää panostaa?

Kysyttäessä ihmisiltä, mikä heille on elämässä tärkeintä, vastauksena ovat aina kaksi sanaa: terveys ja perhe.

Terveys on henkilökohtaisesti tärkeää meille jokaiselle, mutta se on merkittävä tekijä myös koko yhteiskunnalle. Mitä terveempi kansamme on, sen parempaa lapsuutta, nuoruutta, työelämää ja ikääntymistä meillä on.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaismenot olivat vuonna 2013 19,6 miljardia euroa. Menoista noin 30 prosenttia katetaan valtion budjetista ja loput kuntien verotuotoilla. Jos sote-kokonaismenoja verrataan maamme velkaan (kohta 100 mrd.) saamme käsityksen, kuinka suurten haasteiden edessä yhteiskuntamme kantokyky on. Tähän liittyy oleellisesti myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestäminen ja rahoittaminen.

Väestön ikääntyminen on Suomessa Euroopan voimakkainta. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on koko ajan vähemmän työikäisiä tuottamassa palveluihin tarvittavia verotuloja. Vuonna 2013 Suomessa oli jo 137 ei-työssäkäyvää jokaista sataa työssäkäyvää kohden ja suhde kasvaa koko ajan. Epäsuhta on myös palvelujen käytössä: kymmenen prosenttia väestöstä aiheuttaa 74 prosenttia kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista, sosiaalipuolella lähes sata prosenttia. Luvut kertovat siitä, että meidän on keskityttävä hoitamaan yksilöitä heidän tarpeidensa mukaisesti. Nykyään valtio määrittelee palvelut, joita asiakas voi saada ja tämä johtaa toistuvasti siihen, ettei apua ole tarjolla riittävästi tai tehokkaasti silloin, kun sitä tarvitaan.

Me suomalaiset olemme edelleen eriarvoisessa asemassa sote-palveluiden edessä. Kuntakohtaiset erot ovat suuria niin kustannusten kuin palvelutasojenkin osalta. Eriarvoisuutta luo myös sosiaalinen asema. Työssäkäyvillä on mahdollisuus niin julkiseen, yksityiseen kuin työterveyshuoltoonkin. Työttömillä, varattomilla tai eläkeläisillä on usein mahdollisuus vain vaihtelevan tasoiseen julkiseen sektoriin. Tämä eriarvoistuminen on siirtänyt toiminnan painopistettä liikaa erikoistason palveluihin, vaikka perusterveydenhuollon ja terveyskeskusten pitäisi olla palvelujemme kulmakivi. Kestäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin pääsemiseksi on olemassa keinoja, joista seuraavat ovat minulle tärkeimmät:


1. Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden voimat on yhdistettävä

Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ennusteen mukaan terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitomenot kasvavat vuoden 2012 kahdeksasta prosentista lähes 12 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2060 mennessä. Kasvusta 60 prosenttia aiheutuu pitkäaikaishoidosta ja 40 prosenttia terveydenhuollosta. Summat ovat hurjia. Julkisten sote-menojen jatkuva kasvu kertoo paitsi ikääntyvästä väestöstä myös julkisen terveydenhuollon kyvyttömyydestä hallita kustannuksia.

Monessa kunnassa julkisten sote-palveluiden avoin hinnoittelu (hinta/suorite) on edelleen alkutekijöissään, jolloin hintojen vertaaminen yksityiseen sektoriin on lähes mahdotonta. hYksityisellä sektorilla kaikki palveluprosessit ovat tehokkaasti miettittyjä, kustannuksia aiheuttavat tekijät tarkasti hallinnassa ja hallintorakenne kevennettyä.  Potilaan tyytyväisyys on menestymisen peruste, sen vuoksi toiminnan on oltava laadukasta. Julkisella sektorilla vallitseva kilpailun puute ei kannusta laatuun, kustannussäästöihin tai tehokkuuteen. Lisäksi palveluiden nykyinen rahoitusmalli osittain jopa suosii tuhlaamista.

Länsi-Euroopassa ja muualla pohjoismaissa on useita hyviä esimerkkejä siitä, kuinka yksityiset toimijat on otettu mukaan tukemaan julkisen sektorin toimintaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sote-sektorin yksityistämistä. Terveyskeskusten ja julkisen perusterveydenhuollon on oltava jatkossakin toiminnan kivijalka.

Yksityisiä toimijoita tarvitaan tasaamaan lisääntyvää asiakasvirtaa ja tuomaan alalle tervettä kilpailua. Tämä koituu lopulta asiakkaiden eduksi parempina palveluina ja kustannussäästöinä. Palveluiden laajempi tarjonta antaa vallan asiakkaille itselleen. Asiakas saa valita itselleen parhaiten sopivan palvelun ja yhteinen raha kulkee asiakkaan perässä parhaimmalle tuottajalle. Yhtenäiset kriteerit tuovat turvaa ja tasavertaisuutta. Terve kilpailu mahdollistaa myös uusien toimintamuotojen syntymisen.

Kannatan ihmisten valinnanvapauden lisäämistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Se mahdollistuu avaamalla palveluiden tuottaminen sekä julkiselle että yksityiselle sektorille. Palveluja pitää tuottaa ja tarjota ihmisten todellisten tarpeiden mukaan, ei sen mukaan miten valtio on ihmisten tarpeet määritellyt. 


2. Kansanterveydelliset sairaudet on saatava tehokkaasti hallintaan

Liikkumattomuuden on arvioitu aiheuttavan teollisuusmaissa 1,5-3,8 prosenttia kaikista terveydenhuollon kustannuksista. Suomessa voidaan siis liikkumattomuuden aiheuttamiksi menoiksi arvioida vuositasolla ainakin 250 miljoonan euron suorat kulut (1,5 prosenttia kokonaismenoista). Kulut ovat näin ollen samalla tasolla kuin tupakoinnin vuosittain aiheuttamat kustannukset.

Yksin 2-tyypin diabetes aiheuttaa noin 15 prosenttia kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon menoista. Tällä hetkellä sairastuneita on noin 500 000 ja määrän on ennustettu jopa tuplaantuvan seuraavan 10-15 vuoden aikana. Kansanedustajat Leena Harkimo ja Outi Mäkelä nostivat viime vuonna keskusteluun huolensa varusmiesten kunnosta. Huoli perustui UKK-instituutin tutkimukseen, jonka mukaan 70 prosenttia varusmiehistä joutui käymään terveysasemalla tuki- ja liikuntaelinten sairauksien takia.
 
THL:n mukaan yli puolet aikuisista on ylipainoisia. Lasten ja nuorten ylipainon lisääntyminen on myös koettu huolestuttavana.

Suomalaisten kansanterveydellinen taakka on suuri. Se aiheuttaa runsaasti kustannuksia useina hoitojaksoina, hoitotarvikkeina, sairauslomina ja ennenaikaisena eläköitymisenä. Kansanterveyteen vaikuttaminen kannattaa paitsi inhimillisistä, myös kansantaudellisista syistä.

Sote-palveluiden painopistettä on siirrettävä yhä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan sairauksien hoitamisen sijaan. Ihmisten omaa vastuuta terveytensä hoidosta vahvistetaan antamalla lisää terveysvalistusta jo lapsuudesta lähtien. Ehdotin myös aiemmassa blogissani liikuntapalveluiden liittämistä kotitalousvähennyksen piiriin.

Uudet teknologiat vahvistavat ihmisten kykyä seurata omaa terveyttään ja hoitaa sairauttaan yhä tehokkaammin kotoa käsin. Teknologian hyödyntäminen onkin yksi suurimmista tulevaisuuden mahdollisuuksistamme.

Lasten ja nuorten liikkumisen lisäämiseksi on syytä pohtia, miten voisimme tukea esimerkiksi koulujen harrastetoimintaa ja liikunnallisuutta.

Oleellinen asia terveydenhoidossa on myös terveellinen ruoka. Tällä hetkellä terveellinen vaihtoehto maksaa usein enemmän kuin epäterveellinen. Ruoan verotusta ei täten tule kiristää.


3. SOTE-uudistus on tehtävä

Kestävä sosiaali- ja terveydenhuolto edellyttää myös SOTE-uudistuksen maaliin viemistä seuraavalla hallituskaudella. Tällä hetkellä meillä on käsissämme ehdotus, joka on edennyt pidemmälle kuin koskaan.

Sosiaali- ja terveydenhuolto vie suuren osan valtiomme ja kuntiemme budjeteista. Sen vuoksi SOTE-uudistuksen pitää olla kustannustehokas. Tilaaja ja tuottaja on erotettava toisistaan mahdollisimman selkeästi. Tuotantovastuualueiden pitää olla tarpeeksi laajoja.

Yksityinen sektori on nostettava julkisen sektorin rinnalle tukemaan asiakkaiden laadukkaita palveluita, kustannustehokkuutta ja valinnanvapautta. Mallia voimme ottaa useista länsieurooppalaisista ja pohjoismaista, ja poimia eri malleista parhaat käytännöt.

Hintojen julkisuuden ja täten vertailukelpoisuuden on oltava julkisella sektorilla itsestään selvää. Se pakottaa myös kunnat pohtimaan omien palveluidensa koostumusta ja kustannusvaikutuksia.

Palvelujen rahoitusjärjestelmän on tuettava laadukasta toimintaa eikä se saa kannustaa tuhlaamiseen. Rahoituksen ohjautumisen on oltava mahdollisimman yksikanavaista. 

SOTE-uudistuksen tekeminen on tärkeää myös tulevaisuuden osaajapulan ratkaisemiseksi. Vetovoimaisimmat ja kilpailukykyisimmät organisaatiot saavat jatkossa osaajat itselleen. Hyvä työyhteisö onkin monen organisaation valtti ja panostuksia työoloihin on kannustettava kaikin tavoin. Isommat tuotanto-organisaatiot mahdollistavat usein myös monipuolisempia ja kannustavampia uramahdollisuuksia.

Haluan edistää kansanedustajana kestävän sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistä.