Vetovoimaiset kunnat lääkkeeksi hoitajapulaan?

 Kirjoittelin viikonloppuna Etlarin lukijansanaan, mutta koska seula on tiukka (or what ever) niin tässä muutamia ajatuksia hoitajapulaan ja miten se liittyy kunnallispolitiikkaan.

Tehy on tenyt varsin hyviä kannanottoja hoitajapulan puolesta. Vedonnut päättäjiin ymmärtämään oma vastuunsa kokonaisuudessa. Toivottavasti ne äänet kuullaan, eikä vain ohiteta feissarin uutisvirrassa ja lehtien palstoilla.

Kunnallispolitiikassa on varsinainen haasteiden ähky. Yhtenä lusikkana soppaan on lisättävä kunnallisten työntekijöiden kiihtyvä eläköityminen. Hoitajapula sinänsä johtuu paitsi samasta syystä, myös monesta muusta. Tällä hetkellä ovat voimissaan työntekijän markkinat. Hyville ja taitaville osaajille löytyy ottajia lähes mistä vaan. Uudet hoitajat valmistuvat unelmatilanteeseen. Heillä on vara kilpailuttaa työnantajia.

Kunnallisessa työssä leipä ei ole runsas, mutta päättymätön se näyttäisi oleva. Ainakin hoitoalalla. Toinen suuri ongelma tulee kohtamaan opetusalaa. Sieltä eläkkeelle on siirtymässä niin ikään vuoteen 2025 menessä lähes 25% koko alan työvoimasta. Erityisesti pula koskettaa ammatillisia oppilaitoksia. Siinä tullaan aikanaan kohtamaan omia ongelmia, kun nuorisotakuu tulee aiheuttamaan painetta sisäänottojen lisäämiseen.

Erityisesti vuosien 2013-2017 välillä eläköityminen on kiihtyvää, toteaa Tehy. Tämä tulee väkisin koskettamaan kuntapäättäjiä, joiden vastuulla osa työhyvinvoinnin kehittämisestä ja organisaatioon sitouttamisesta tulee väkisinkin olemaan. Ainakin, jos he ovat kiinostuneita siitä, miten perustoiminnot turvataan. Osaamispääoma on ainoa keino kunnalle pärjätä kilpailussa ja palveluiden laadukkaassa tuottamisessa.

Miten hoitajapulaan voidaan vaikuttaa? Viimeisten omaa opinnäytetyötäni liittyen opettajien organisaatioon sitouttamisen vahvistamiseen Koulutuskeskus Salpauksessa. Projekti on ollut monella tavalla mielenkiintoinen ja sen lopputuloksena on syntynyt hyvin yksinkertainen mutta tehokas toimintamalli. Edistyksellistä toimintaa Salpaukselta. Ymmärtää, että määrätietoinen sitouttamiseen pyrkiminen on elinehto.

Tehy toteaa, että vahvat peruskunnat ovat samalla myös vetovoimaisia. Niillä on hyvä maine, joka osaltaan edistää rekrytoitumista. Hyvin organistoitu työ, oikeudenmukainen ja osaava johtaminen sekä arvostava ja rehellinen työyhteisö ovat ne pelimerkit, joilla ihmiset saadaan pysymään työpaikoissaan. Hoitoalalla erityisesti harva loppujen lopuksi pelkän palkan perässä kulkee. Olosuhteet ja kohtelu ratkaisevat. Uskallan näin väittää paitsi omasta kokemuksestani myös oman tutkimukseni lisäksi useista tieteellisistä tutkimuksista, joita sitouttamisen osa-alueella on tehty.

Enää tarvitaan, että mahdollisimman moni ymmärtäisi viestin. Tai ainakin ne päättäjät, jotka ovat tekemisissä kunnan työntekijöiden hyvinvointiin vaikuttamissa toimielimissä.