Yksityisen sektorin kustannusajattelu pitää jalkauttaa

Sote-uudistuksen kynnyksellä on keskusteltu runsaasti yksityisen ja julkisen sektorin rooleista. Tietyt tahot ovat turhaakin lietsoneet Kokoomuksen haikailevat yksityistämistä. Se ei pidä paikkaansa. Julkisella sektorilla tulee aina olemaan vankka perusasemansa, mutta se ei selviydy tehtävästään enää yksin.  Olen halunnut herättää myös pohdintaa palveluiden tarpeen lähtökohdasta: Ovatko palvelumme valtion määräämimä vai lähtevätkö se asiakkaan tarpeesta?

Väestön ikääntyminen ja suuret rakennemuutokset haastavat vanhoja, kankeita ja osin byrokraattisiakin toimintatapoja. Julkinen sektori on usein surullisen kuuluisa juuri näistä, edellä mainitsemistani elementeistä. Tsaarinaikainen tomu leijuu edelleen monissa hallinnollisissa rakenteissa ja uudistaminen sekä uudistuminen ovat toisinaan tuskallisen tien päässä. 

Monet kollegani, jotka ovat työskennelleet yksityisellä sektorilla ovat toistuvat hehkuttaneet sen mukanaan tuomaa kustannustehokkuutta omaan toimintaan.  Tämä tarkoittaa ymmärrystä, miten me jokainen omalla toiminnallamme voimme edistää tekemämme työn laatua ja vaikuttavuutta. Yksilön kokemus oman työnsä merkityksellisyydestä on tutkitusti myös merkittävä työhyvinvoinnin tuottaja. 

Kustannustehokkuus ei aina tarkoita säästämistä kynistä, kahveista, vaipoista tai pesulapuista. Kustannustehokkuutta voidaan lisätä ilman, että se vaikuttaa potilaan saaman hoidon laatuun. Tämä kuitenkin edellyttää, että työntekijöillä on hahmotuskykyä oman toimintansa vaikuttavuudesta ja hänen annetaan vaikuttaa työhönsä. Hyvänä esimerkkinä arjen innovaatioista on Kotkalainen hoitaja, joka onnistui säästämään kymmeniätuhansia euroja verorahoja yhdistämällä dialyysipotilaiden taksikyytejä. Hän keskitti samalla alueella asuvien potilaiden kyydit ja yhteneväiset hoitoajat.

Yksityisellä sektorilla tämän tyyppiset ratkaisut ovat hyvin yleisiä, koska yrittäjän leipä on toiminnan kannattavuudesta kiinni. Tämä ajattelu tarttuu väkisin kaikkiin työntekijöihin organisaation jokaisella tasolla. Väitän, että osasyynä tähän on yksityisen sektorin huomattavasti kevyempi hallinnollinen rakenne, joka mahdollistaa joustavan toiminnan sekä innovaatioiden ravinteikkaan alustan.

Usein julkisella sektorilla kompastutaan dilemmaan, jossa kentän ääntä ei kuunnella säästöjä metsästäessä. Kirjoitin siitä hiljan yleisönosastolle vaatien sote-uudistuksessa ruohonjuuritason äänen kuulemista. Kuntien ja valtionkin säästökurimuksessa parhaat ideat tulevat niiltä, jotka tekevät arjen työtä. Tämä ongelma on yksi tärkeimpiä syitä, miksi olen ehdolla eduskuntaan. Haluan tuoda poliittiseen päätöksentekoon koulutetun käytännön ammattilaisen osaamisen. On ensiarvoisen tärkeää, että lainsäätäjä ymmärtää lakien merkityksen käytännössä.

Julkisen sektorin kustannusajattelun vaatimukset tulevat näkymään myös lähitulevaisuuden esimiestyön kriteereissä ja se tulee olla osa ammatillista koulutusta. Kustannusjohtaminen tulee nostaa keskeiseksi teemaksi koko julkiselle sektorille ja erityisesti suurinta hallinnonalan budjettia pitävälle sote-sektorille.

Kustannusjohtamisen tärkeä kaveri on hankintaosaaminen, jossa on kunnallisessa toiminnassa paljon petrattavaa. Liian usein pelko markkinaoikeuteen joutumisesta tai oman päätäntävallan menettämisestä estää tekemästä uusia palveluavauksia. Nämä on nähty muun muassa palvelualoitteen nihkeässä vastaanotossa niin kotikunnassani Hollolassa kuin koko Suomessa.

TEM:n tekemän selvityksen mukaan kuluttajat ovat arvioineet yksityisen sektorin tuottamat perusterveyden-, työterveys- ja hammashuollon palvelut erittäin laadukkaiksi kolme kertaa useammin kuin kunnallisen perusterveydenhuollon. Sosiaalipalveluissa kuluttajat pitävät yksityisesti ja julkisesti tuotettuja palveluja samantasoisina. Tämä osoittaa, että meillä on paljon opittavaa julkisella sektorilla.

Erityisesti sote-sektorilla kustannuskriisi on kansainvälinen ongelma. Kinnula &Malmi & Riippa & Vauramo toteavat tuoreessa julkaisussaan, että sote-sektorin käyttökustannukset ovat kasvaneet vuoden 2000 tasosta 10,7 mrd. euroa vuoden 2013 tasoon n. 22,5 mrd. euroa, n. 110 %. Inflaatio huomioituna sote-sektorin käyttökustannukset ovat kasvaneet samana aikana n. 67 %. Vastaavana aikana bkt:n kasvu on ollut vuoden 2000 tasosta 136,3 mrd. euroa vuoden 2013 tasoon 201,3 mrd. euroa, eli n. 48 % (inflaatio huomioituna n. 17 % ). Sama kasvu jatkuu edelleen, kun tiedot sote-uudistuksen vaikutuksista kuntiin ovat levinneet laajaan ymmärrykseen. Päijät-Hämeeseen ratkaisu tuo lisäkustannuksia noin 40 miljoonaa euroa. Julkaisussaan tekijät peräänkuuluttavat koko sote-sektorille poliittisesti asetettuja kustannustavotteita.

Näen yksityisten toimijoiden roolina innovaatiotoiminnan, tehokkuusosaamisen sekä uudet toimintatavat. Nykypäivän videohaastattelussa tarjosin keinoja välineeksi yksityisten toimijoiden kilpailuaseman vahvistamiseksi. Kannatan ehdottomasti yksityisen sektorin roolin vahvistamista sekä asiakkaan vapaan valinnan mahdollistamista. Kilpailua ei pidä pelätä, se pitää kokea kaikkia hyödyttävänä asiana. Silloin kun kilpailu on tervettä, se tähtää toimintaan asiakkaan parhaaksi.