Kristiina.

Sukujuureni tulevat äitini puolelta Hämeen ytimestä, Hauhon kirkonkylästä wanhalta raitilta. Hauho on minulle tuttu paikka myös monista mökillä vietetyistä kesistä ja talvista. Isäni suku tulee Karjalasta, Äyräpäästä. Vanhemmistani olen joutunut valitettavasti luopumaan jo varhain. Synnyin Lahdessa 1978 samassa talossa, jossa olen ollut töissä viimeiset 18 vuotta. Asuin koko lapsuuteni ja nuoruuteni, yhteensä 30 vuotta, Lahdessa.

Asuin ensimmäisen vuodet Liipolassa ja muutimme ydinkeskustaan ollessani 5- vuotias. Ensimmäisen lapsemme ollessa 1-vuotias muutimme Hollolaan iäkkäiden appivanhempieni vuoksi.

Lapsuudessa ja nuoruudessa saimme harrastaa vapaasti kerrostalojen sisäpihoilla neppailua, aspien ampumista ja pihaleikkejä. Poikavoittoinen naapurusto lienee vaikuttanut ainakin osaa sen aikaisten leikkien valikoimasta. Leikimme usein Radiomäellä, jossa riitti tekemistä vuoden ympäri.

Löysin ammatillisen tieni jo varhain. Aloitin hoitoalan työt 15- vuotiaana hoitoapulaisena Hauhon vanhainkodista. Olen työskennellyt lähihoitajana ja sairaanhoitajana Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän keskussairaalassa aina vuodesta 2001. Alan opintoja minulla on yhteensä yli 10 vuotta. 

Tällä hetkellä työskentelen päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna keskussairaalassa, alueellani on yli 1000 työntekijää ja esimiestä. Työskentelen päivittäin kädet savessa monien työelämän kysymysten kanssa: työkykyasiat, ergonomia, sisäilma-asiat, epäasiallisen käyttäytymisen tilanteiden selvittäminen, työssä jaksaminen, työyhteisöjen kehittäminen ja monet muut asiat ovat työpöydälläni. Koen olevani vahvasti kiinni tämän päivän työelämän haasteissa ja muutoksissa.  Lisäksi teen työssäni paljon erilaista verkostotyötä eiri viranomaistahoihin.

Olen tehnyt urani aikana myös työkeikkoja yksityissektorille sekä opettanut alani opiskelijoita. Luennoin edelleen säännöllisesti ammattikorkeakoulussa. Lapsena haaveilin toki muistakin ammatista. Ainakin poliisin, arkeologin, hammaslääkärin ja ihmisoikeuslakimiehen urat olivat haaveissa. Lisäksi olin joskus sitä mieltä, että maailma menetti minussa lahjakkaan etsivän.

Rakentaja.

Elämme haastavia aikoja. Epävarmuutta on paljon. Epäuskoa ja epätoivoa tulevaisuuteen on vielä enemmän. Sanotaan, että politiikka on rikki. Kukaan ei jaksa katsoa vaaliväittelyitä. Aikuiset ihmiset sillä tavalla huutamassa toistensa päälle. Aikuiset päättäjät, jotka on valittu hoitamaan yhteisiä asioita ja joilla on käsissään monia avaimia yhteiskunnan tulevaisuuteen. Jos vain niin tahdotaan.

Politiikassa on havaintojeni mukaan hajottajia ja rakentajia. On aina ollut ja tulee aina olemaan.

Hajottajat ovat aggressiivisia, loukkaavat, menevät henkilökohtaisuuksiin, puukottavat selkään, luovat viholliskuvia, saavat aikaan ajojahtia, jarruttavat ja heittävät ilmaan väitteitä ilman totuuden perää. Hajottajien toimintatapoja on vaikea hyväksyä eikä yhteiskunnallinen epävarmuus ei ole kenenkään etu. Hyväksyminen on ollut toisinaan jopa vaikeaa, että he ovat saaneet minutkin epäilemään, haluanko olla tässä kaikessa mukana. Onneksi olen löytänyt myös muita rakentajia ja vahvoja taustatukia, joiden ansiosta jaksan. Joku on sanonut "sellaista politiikka on". Ei sen tarvitse olla.

Rakentajat puurtavat, hakevat tietoa, kysyvät, pohtivat. Jokaisessa puolueessa, valtuustossa, maakunnassa ja eduskunnassa on rakentajia. He eivät välttämättä näy klikkiotsikoissa. He joutuvat perustelemaan tänä päivänä usein perättömäksi osoittautuvia väitteitä, tekemään töitä faktaperusteisen ja kiihkottoman päätöksenteon eteen. Politiikan on oltava uskottavaa, sen on oltava luottamusta herättävää. Sen on osoitettava, että me Suomessa pystymme hoitamaan asioita yhdessä, me pystymme ratkaisemaan pirullisia ongelmia.

Rakentajat rakentavat yhteiskuntaa omasta osaamisesta käsin mutta myöntävät, ettei kaikkea voi osata - eikä pidä. Mokaamista ei pidä pelätä, niin käy kaikille. Pitää uskaltaa.

Rakentajat ehdottavat, hakevat sovittelua mutta omaavat riittävästi määrätietoisuutta myös lyödä nyrkin pöytään silloin kun tarvitaan. Joskus pitää kyetä sanomaan " EI KÄY". Olen usein kuullut, ettei yksi ihminen politiikassa tee mitään. En usko siihen. Yksi ihminen tekee politiikassa paljon, kun hänellä on taito saada muut mukaansa ja halu tehdä se.

Olen rakentaja. Olen ollut sitä koko poliittisen polkuni ajan ja erityisesti juuri nyt, johtavissa kunnan ja maakunnan tehtävissä, sitä on tarvittu. Toisia ei voi tallata, sellainen tapa ei vetele pitkälle. Vääryydelle ei pidä kääntää poskea. Pitää uskoa, että muutos on mahdollista. Koska niin kauan kuin uskoo, jaksaa myös tehdä töitä paremman yhteiskunnan eteen. Jos ei itselle niin muille, uusille ja nykyisille sukupolville. Poliitikassa ei ole kyse minusta vaan meistä.

Päättäjäksi. Miksi niin kävi?

Olen elämäni varrella ajautunut usein hoitamaan yhteisiä asioita ja saanut suuni auki. Tämän ominaisuuden vuoksi on rapaa lentänyt niskaan ja syyllisen viitta on joskus syyttömästikin ollut selässä MUTTA tekeminen on ollut aina minulle parempi vaihtoehto kuin tekemättä jättäminen. Kuunteleminen on matkan varrella kehittynyt ja särmät ovat hioutuneet mutta tahto vaikuttamiseen ei ole sammunut. Oikeastaan se omien lasten myötä vain kasvoi. Politiikka on voimakas väline muuttaa yhteiskuntaa ja luoda uutta.

Monet ovat jälkeenpäin todenneet, ettei politiikkaan lähteminen kohdallani ole ollut kovinkaan suuri yllätys. Itselleni se aikanaan kuitenkin oli. Yksi sähköpostiviesti sairaalatyön kahvitauolla muutti suunnan vuonna 2010. Sen jälkeen vauhti on ollut nopea. Ensimmäisissä kunnallisvaaleissa vuonna 2013, tuoreena hollolalaisena sain ääniä 119 ja paikan viiden kunnan yhteisen perusturvalautakunnan johdossa. Siitä muutaman vuoden päästä matka jatkui edelleen kunnanhallitukseen, vuoden 2015 eduskuntavaaleihin (2578 ääntä).

Vuoden 2017 kunnallisvaaleissa sain ennätykselliset 408 ääntä ja kärkipaikan. Sen jälkeen on tullut kunnanhallituksen puheenjohtajuus, maakuntahallituksen varapuheenjohtajuus ja kansainvälinen luottamustehtävä. Olen saanut roppakaupalla vastuuta kuntalaisilta ja omalta puolueelta. Joka päivä koen nöyryyttä ja etuoikeutta.

Kahden alakouluikäisen pojan äitinä, iäkkään omaisen asianhoitajana sekä siviilityötä päivittäin tekevänä olen vahvasti elämässä mukana. He ovat myös tärkein syyni olla vaikuttamassa Hollolan, maakunnan ja yhteiskunnan tarinaa. Turvallisuus, kestävä kehitys, tasa-arvoisempi ja parempi työelämä, toimivat palvelut, sivistys, yksilön vapaus ja vastuu sekä työn teon kannattavuuden ja yrittäjyyden tukeminen ovat minulle tärkeitä asioita ajettavaksi.

Kannan kasvavaa huolta yhteiskunnasta ja maapallosta, jonka olemme jättämässä tuleville sukupolville. Minun on pitänyt elämäni aikana hoitaa ja selvitä isoista ja vaikeista asioista. Suurista kokonaisuuksista. En luovuta herkästi enkä kavahda vaikeitakaan asioita. Minun tiedetään olevan haasteita pelkäämätön, suora, helposti lähestyttävä, oikeudenmukaisuutta hakeva, nyansseja ymmärtävä ja arvopohjaisista päätöksistä pitävä. Inhimillisyys, rohkeus ja yhteistyökyky.


Kokoomus. Mikäs porvari se sinä olet?

En ole syntynyt ruiskukka rinnassa, enkä kultalusikka suussa eikä meillä kotona ole myöskään harrastettu aktiivista politiikkaa. Jos yleistä käsitystä voisi verrata, pitäisi poliittisen kotini olla aivan jossain muualla - vai pitäisikö kuitenkaan?

Olen oppinut elämäni aikana arvostamaan asioita, jotka eivät ole kaikille itsestään selvyyksiä. Polkuni on tehnyt minusta ihmisen, jonka toiminta perustuu vahvasti arvoihin. Uskon yksilön vapauteen ja vastuuseen. Uskon ihmisten kykyyn tehdä itsenäisiä päätöksiä. Tahdon, että jokaisella on oikeus menestyä elämässään omalla toimeliaisuudellaan. Tämä on tärkeä oppini omille pojilleni - sitkeä työnteko ja ahkeruus. Kunkin tulee osallistua voimavarojensa mukaan yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen.

Pidän arvossa yhteisvastuullisuutta. Tämä on yksi tärkeimmistä opeistani omille pojilleni. Heikoimpia kuuluu auttaa ja jokaisella on ihmisarvonsa. Minulla ei ole ollut tapana katsoa poliittisten yhteistyökumppaneideni takataskussa olevaa jäsenkirjaa, rotua tai uskontoa. Muutos tehdään ihmisten kanssa yhdessä. Mitä enemmän on näkemyksiä, sen monipuolisempia pohdinnat ja ratkaisut ovat.

Uskon, että ihminen kehittyy siinä missä ajattelukin edistyy. Olen pitänyt elämässä kuten politiikassakin tärkeänä oman vajavaisuuteni hyväksymistä. Kaikkea ei voi tietää, eikä pidäkään. Oleellista on osata hakea puuttuva tieto tai saada ympärilleen ihmisiä, jotka täydentävät osaamisellaan kokonaisuutta.

Yhteistyökyky, suvaitsevaisuus ja joustavuus ovatkin mielestäni ominaisuuksia, joiden merkitys politiikassa kasvaa. Joskus se tarkoittaa myös taitoa tehdä kompromisseja. Kyky kompromissien tekoon ei ole sama asia kuin selkärangattomuus. Yhteistyökyky yli puoluerajojen on perusedellytys tämän päivän päätöksenteossa.


Vapaalla.

Vapaa-aikaani vietän mielelläni perheeni tai ystävieni kanssa luonnossa, mökkeilemässä, marjastamassa, lasten harrastuksissa kuskin roolissa, kirppareilla, jääkiekkopelissä tai kivassa kahvilassa. Myös kotona löytyy aina puuhasteltavaa. Kuuntelen mielelläni livemusiikkia laidasta laitaan. Kirjallisuudessa minua viehättävät elämäkerrat.

Vaikka työni politiikassa on julkista, olemme perheessämme päättäneet, etteivät he esiinny vaalimainoksissa tai sosiaalisessa mediassa. Se on ollut myös tietoinen tapa suojella lapsien omaa digitaalista jalanjälkeä. On tärkeää erottaa keskenään poliittinen rooli ja henkilökohtainen elämä. Se on oman jaksamisen kannalta aivan välttämätöntä.

Tärkein oma harrastukseni ja fyysisen sekä henkisen hyvinvoinnin ylläpitäjä on hotyoga. Ajauduin yogasalille oman kotimme homevaurion ollessa pahimmassa alkujärkytysvaiheessa saadakseni ajatukset välillä muualle. Kiireistä huolimatta olen yrittänyt pitää kiinni myös omasta kunnosta huolehtimisesta.